Suurin ongelma "sen oikean löytämisessä" on se, ettei ulkokuoret paljasta mitä kuorien alla on. Kyllä kuorista jotain voi päätellä, mutta ei sitä sitä kaikkein tärkeintä asiaa mikä minua kiinnostaa ja mihin ihmisuhteeni perustuu.
Voisiko kirja ja sen kannet toimia tässä hyvänä esimerkkinä? Kirjallaan on kannet, mutta valitsetko koskaan kirjaa luettavaksi vaan sen ulkonäön perusteella. Luetko ainoastaan parhaimman näköisiä kirjoja? ;) Nolottaisiko sinua tunnustaa ystävillesi, että luet vaan seksikkään punaisia kirjoja, jotka ovat tietyn kokoisia?
Kannattaisiko laajentaa väri valikoimaa tai edes kurkata sinne seksikkään punaisen kirjan sisälle millainen tarina sieltä löytyy? Sieläkin voi olla sitä mitä sinä etsit, mutta tiedätkö sinä edes itse mitä olet etsimässä?
Ja vaikka löytäisitkin siitä seksikkään punaisesta juuri sen oikean, niin sinä et välttämättä ole sitä mitä hän on etsimässä.
Voisiko kirja ja sen kannet toimia tässä hyvänä esimerkkinä? Kirjallaan on kannet, mutta valitsetko koskaan kirjaa luettavaksi vaan sen ulkonäön perusteella. Luetko ainoastaan parhaimman näköisiä kirjoja? ;) Nolottaisiko sinua tunnustaa ystävillesi, että luet vaan seksikkään punaisia kirjoja, jotka ovat tietyn kokoisia?
Kannattaisiko laajentaa väri valikoimaa tai edes kurkata sinne seksikkään punaisen kirjan sisälle millainen tarina sieltä löytyy? Sieläkin voi olla sitä mitä sinä etsit, mutta tiedätkö sinä edes itse mitä olet etsimässä?
Ja vaikka löytäisitkin siitä seksikkään punaisesta juuri sen oikean, niin sinä et välttämättä ole sitä mitä hän on etsimässä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kun ostan kirjan, ostan sellaisen, jossa on päällä EHJÄ KALVO, enkä sitä kaikenlaisten paskojen paskaisilla sormillaan ronkkimaa esittelykappaletta.
Entäs kirjaston kirjat?
Ja vieläpä sellainen, johon on pitkä varauslista,
No hyi. Äiti aina sanoi, että älä sinä poika käytä julkista kirjaa äläkä julkista naista.
Kalvo? Sekoitatkohan nyt kirjat ja levyt. Enpä tosin ihmettele...
Mikä on kirja?
Niin minkä näköinen kirja palstan perus ÄTMi olisi, jos asia ajateltaisiin kirja esimerkin avulla. Olisiko se käyttämätön ruutuvihko, jossa sivunkulmat olisivat rytyssä?
Naurahdin, kiitos siitä.
minua ei kirjat kiinnosta mutta hyvät sarjakuvat niitä luen kylläkin esim viivi ja wagner viivi olisi kyllä kunnon tyttö
Kirjastossa kun katselee kirjoja niin kyllä on mukava yllätys joskus löytää ihan uusi kappale hyllystä, sellainen jota ei muut ole vielä likaisilla sormillaan ronkkineet ollenkaan. On toki joskus ihan hyväsisältöisiä kirjoja enemmänkin lainatuissa mutta jos ne huutokaupattaisiin ei niistä kovin paljoa viitsisi maksaa kun ulkoasukin olisi jo aika repasahtanut. Ihan pahimpia on kappaleet joita on joku epäsiisti pervo käpälöinyt, lehtien välissä saattaa olla joku epämääräinen tahra josta voi vain arvailla mitä se on.
Jonkin verran tosiaan pystyi päättelemään turkulaisten ruokailutottumuksista kirjastokirjojen perusteella.
Kerrohan millainen kirja itse olet?
Mä tässä myös kirjoitan, jottei ihan jää pelkäksi uteluksi.
Mä todennäköisesti olen sellainen kirjankansi, joka päätyy sieltä hyllyltä monien ihmisten hypisteltäväksi. Sen verran kiinnostavat kannet, että kirja päätyy heteronaisten ja -miesten luettavaksi. Se siis kansista. No kun mennään sisällön puolelle, niin miehet eivät välttämättä löydä ihan sitä kaikkea, jota uskoivat löytävänsä. Eihän sieltä löydy seksiä todellakaan edes jokaisesta kappaleesta.
Alastomuuttakin vaan yksin saunassa :/
Naisilla oli parempi aavistus siitä, mitä kansien sisältä tulee vastaan. Sieltä löytyi toiminnannainen, jolla on mukava ja tapahtumarikas elämä. Löytyy hyvää huumoria, empatiaa ja muista ihmisistä välittämistä. Tuollaisen ystävän kaikki naiset haluavat. Miehiinkin toki puri nämä samat asiat, mutta kansien perustelella lievä pettymys. Ehkä huijauksen maku jäi, koska se päähenkilö olikin oikeasti kiva, eikä mikään SelfieQueen.
Olen kuullut väitettävän että Turussa on paljon päälepäin hyvännäköisiä kirjoja mutta olisikohan tosiaan noin että kun ne on niin sottaisia sisältä niin niitä ei kukaan sitten kotikirjastoonsa mielellään ottaisi.
Ja osa mieslukijoista saattaa pettyä, että kirjasta löytyy lmyös siivous-, pihatyö- ja ompelukohtauksia.
Ai minä vai?
Ilmeisesti kansissa ei mitään isompaa vikaa ole, jotkut on jopa hyllystä huomattuaan kehuneet ulkoasua mutta sisältö ja juoni saattaa olla hienoinen pettymys kun ei olekaan ihan niin jännittävä kuin vilkaisija kuvitteli, enemmän ehkä asiasisältöä ja suhteellisen vaatimattoman elämän kuvausta kuin jännitystä ja draamaa joita jotkut ehkä jää kaipaamaan. Toki sieltä tylsyyden keskeltä huumoriakin löytyy, kaikki eivät vain ehkä aina heti tajua sitä kun se joskus esitetään piilotetusti, fiksuimmat kyllä ymmärtää. Se joka etsii jotain fifty shades of grey -tyyppistä ilotulittelua pettyy kun seksillä ei mässäillä, toki sitäkin siellä on mutta kun vaatii oikeanlaisten henkilöiden kohtaamisen erotiikannälkäinen ja malttamaton saattaa lopettaa lukemisen kesken ennen kuin pääsee romanttisiin osuuksiin asti.
Oikein hyvä kirja olisi tuo sinun kuvailemasi, sopisi varmaan hyvinkin kotilukemiseksi kun olisi ehkä hieman vakavampaakin asiaa kuin pelkissä ohutkantisissa pokkarreissa joita otetaan junamatkoille vain luettavaksi ja sitten hyljätään kun on kerran luettu.
Taidan valita kirjat samalla perusteella kuin naisetkin.
Aiheen pitää olla erikoinen (persoonallinen). Mielellään kirjoitettu sopivalla tyylillä.
Kirjan kannella on tietysti visuaalisesti väliä, mutta kun sen verran olen noihin tutustunut niin se ei ole ehdoton edellytys koska tunnen vähän liian hyvin miten sillä yritetään houkutella suoranaisten roskaromaanien äärelle.
Takakannesta olisi hyvä selvitä perusjuoni ja alkuasetelma. Pläräilemällä alkusivuja yleensä tulee fiilis voiko kirjaan jäädä koukkuun vai ei.
Olen todella ronkeli nai...kirjojen suhteen. Jos ne eivät haasta minun mielikuvitustani tai älyäni niin annan olla. Huumori varsinkin sarkasmi ja (itse)ironia ovat plussaa.
Kirjoissa suosin eniten käteen sopivia eikä liian paksuja tai ohkaisia opuksia.
Suurin ongelma on että monet kirjat ovat ylimainostettuja ja paljastuvat lähinnä silmänkääntötempuiksi kuten Da Vinci koodi. Kusihan siinä voi tietysti nousta hattuun kun saa huomioita kirjan monilta plärääjiltä.
Näen että usein olisi hyvä että kirja valitsisi lukijansa eikä vain toisin päin. ;)
Tiedän itse myös muistuttavani ulospäin enemmän sellaista perusdekkaria jossa voi kuitenkin takakannen luettuaan ja ekaa lukua tavailtuaan huomata olevan paljon mielenkiintoisia seikkoja.
Kuitenkin on tuotettu pienkustantamossa joten ei ole prameat kuoret eikä yliampuvat mainostekstit tukemassa viihdyttävää kokemusta joten nähtävästi se jää usein tuohon vaiheeseen.
Kiitos hyvästä tekstistä. Paljonko sinulle on merkitystä, että kaverisi tai kenties äitisi on suositellut kirjaa?
Ja kerrohan vielä millaiset kannet sinulla on ja miten hyvin ne korreloivat sisällön kanssa? Johdattavatko kannet harhaan?
Äidin suositukset ei paljon paina ja olen huomannut että jos kaverit suosittelevat jotain kirjaa niin heidän kuvitelman maustani eivät vastaa minun makuani -yleensä ne arvaukset siltä osin menee pieleen.
Enkä myöskään välitä kavereiden mielipiteistä jos satun pitämään kirjasta.
Kuten sanoin, muistutan varmaan kanneltani perusdekkaria. En ole tietokirjainsinööri tai autotekniikan opas. Sisällä kuitenkin on ihan tarina, kiehtova sellainen.
Ehkä tykkään jopa hieman kiusoitella tuolla mahdollisia lukijoita että onko heistä lukemaan kirjaa vai pysähtyykö kiinnostus kansiin.
Kannet varmaankin johdattavat harhaan koska en niin välitä kansistani kunhan ne ovat suht siistit.
Itseäni rasittaa suunnattomasti tuo argumentti joka on tuossa alempana esitetty että "ulkonäköön ihastutaan sisältöön rakastutaan" tai vastaavaa jossa esitetään omalle perusteille sille että kirja valitaan kannen takia että kannessa pitää olla jokin kipinä tai muuten esimerkiksi seksi ei maistu.
Se kertoo siitä kirjan valitsajasta enemmän kuin kirjasta sano minun sanoneen.
Enkä voi sietää turhamaisia, pikkusieluisia tai näitä tylsämielisiä kirjoja.
Ne ovat juuri sellaisia:
"Herätä mun intohimoni ekalla silmäyksellä koska en itse pysty siihen".
Pelkkää kuorta, mutta ei sydäntä ollenkaan, en tykkää.
Kyllä minä poimin hyllystä kirjan nimenomaan kiinnostavan kannen perusteella, sitten luen takakannen ja jos sekin kiinnostaa lähtee kirja luettavaksi. Enkä häpeä sitä myöntää. Visuaalinen mieltymykseni on kuitenkin hyvin laaja ja kiinnostukseni herättääkseen kirjan ei tarvitse olla tietyn värinen tai kokoinen.
Ihmissuhteissa toimin samoin. Ulkonäkö on se mihin ensimmäisenä kiinnostun, tutustuessa päätän luonteen perusteella haluanko olla enemmänkin tekemisissä tämän ihmisen kanssa vai en ja millä tavoin. Kyllähän se on se sisältö millä pitkässä suhteessa on enemmän painoarvoa mutta olisihan se nyt täysin järjetöntä käyttää paljon aikaa ja vaivaa tapaillessa ihmistä joka ei sytytä ulkoisesti ihan vain siltä olemattoman pienen sattuman varalta josko tuo kyseinen ihminen nyt olisi jotenkin tavattoman upea luontoinen ja vielä pitäisi minusta yhtä paljon - ja lopulta koko homma katuisi siihen että seksi ei toimi välillämme. En usko "siihen oikeaan" vaan siihen että on vain enemmän tai vähemmän sopivia kumppaneita.
Kyllä, pintahoroilu kunniaan! -jees,jees!
Kiitos tekstistä.
Kerro sinäkin millainen kirja sinä itse sitten olet. Näkeekö jo kannesta mitä sisältä löytyy? Onko joku kenties kuvitellut ostavansa raamatun tai hivenen tuhmemman kirjan?
Naiset aina ottaa sen kirjan jossa on kivat kannet, mutta sisältö on täyttä paskaa.
Kirja valitsee toisen samanlaisen kirjan vain siinä tapauksessa.
Itsensä hienoksi kuvittelema syvällinen aikakausiromaani paljastuukin puupennin arvoiseksi viisikymmentä harmaan sävyä omaavaksi hieman raisuksi pehmopornokioskiromaaniksi.
Elokuvissa ja kirjoissa joissa seikkailee yksinäinen kulkija, on yksi äärimmäisen vääristävä tekijä. Se on lukija/katsoja. Yksinäisen kulkijan määrittelee juurikin se, että hänen tarinallaan ei ole ketään sitä jakamassa. Näin ollen yksinäinen kulkija kirjan tai elokuvan sankarina ei oikeasti koskaan ollutkaan yksin. Hänellä on aina katsoja salaisena suojelusenkelinä vierellään samaistumassa tarinaan.
Oikeasti yksinäisen kulkijan tarina on paljon julmempi kuin yhdenkään elokuva sankarin. Hänen tarinallaan ei ole kuulijaa. Absoluuttisessa merkityksettömyydessään sellainen kulkija on täysin yksin, eikä siten minkäänlainen sankari. Sankaruus vaatii tarinan jakamista kuulijan kanssa.
Ehkä minun elämäni onkin tarina kirjasta jolla ei lukijaa, siis eräänlainen metatarina tarinasta ilman että olisi mitään yksinäistä sankaria paitsi tyhjät kannet. Tarina jolla ei ole kuulijaa ei tarvitse sankaria. Kuten metatieto erottuu varsinaisesta tiedosta, myös minun metaelämäni erottuu oikeasta elämästä. Minun kirjassani on pelkkä sisällysluettelo, joka kertoo mitä kirjassa pitäisi olla. Mutta kukaan ei oikeasti voi tietää, onko tätä sisältöä olemassakaan. Kenenkään mielenkiinto ei ole koskaan riittänyt pidemmälle.
Kiitti. Luin useampaan kertaan, jotta pääsisin kiinni ajatuksesta. Niin tosiaan kirja voi myös olla sellainen ettei kukaan ole sitä koskaan lukenut. Ei se kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että tarina olisi turha. Lukematonta tarinaa ei voi tietää.
Mitä sen sisällysluettelon jälkeen on?
kirkko vene väärin päin tai veneitä
Minustakin tuo on osuva vertaus:
http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2509288/50-Shades-Grey-library-book-tests-positive-HERPES-COCAINE.html