Elin 8v suhteessa jossa mies käytti sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa eikä suhteen loppu ajoista puuttuneet uhkailut, painostaminen ja kiristäminenkään. Moni ystäväni sekä itse minä olemme yhdessä ihmetelleet mikä sai minut lapsineni jaksamaan ja aina vaan yrittämään suhdetta eteen päin? Loppu tulos on aina sama ensinnäkin ajattelin, että kun on lapsia tein kaikkeni pitääkseni perheen koossa kuvittelin kai , että lapsilla pitää olla isä saman katon alla vaikka itse riuduinkin pahassa olossani, en kuitenkaan huomannut myös lasteni kärsivän kun isommat joutuivat viemään pienempiään milloin minnekkin komeroon piiloon kun isänsä kävi päälleni, lasten pelko oli varmasti sanoin kuvaamaton jonka ymmärrän vasta nyt liian myöhään.Henkistä väkivaltaa( moittimista yms mikään ei hänelle kelvannut)hän käytti myös lapsiin päivittäin mikä näkyy vieläkin lapsissa vaikka erosta on nyt jo 2.5v. Minulta hän vei henkisellä väkivallalla, uhkailulla, kiristämällä (mm jos jätän hänet hän tekee elämästäni helvetin tai hoitaa lapset huostaan)itsetuntoni.Lopulta kun sain isestäni niin paljon irti, että lähdin hän totetti uhkauksensa ja teki elämästäni helvetin 2v olen nyt selitellyt lastenvalvojille ym sossun tyypeille asioitani ja tekemisiäni ex-äijän tekemien perättömien ilmoitusten vuoksi, sekä istunut 12 kertaa oikeus salissa käräjillä kerran jopa syytettynä tosin syyte hylättiin.ym ym ym Ex-äijällä on nyt jo toinen laajennettu lähestymiskielto jota hän ei noudata laki on naurettava ei se ketään oikeasti suojele sanon minä. Lapsiaan hän ei saa tavata näin on oikeus päättänyt. Nyt olen muuttanut äijän takia toiselle paikkakunnalle eli elänyt lasten kanssa muuttamisen, koulujen ja hoitopaikkojen vaihto helvetin läpi työpaikkaani en onneksi joutunut vaihtamaan.Lopputulos tästä kaikesta on, että kaikki 4 lastani joutuvat käymään psykiatrilla pelko tilojensa vuoksi eli älkää naiset hyvät eläkö väkivalta helvetissä lähtekää pois heti kun se päätään nostaa kokemuksesta tiedän kuinka vaikea ratkasu se on mutta ajatelkaa lapsianne ja sitä, että lapselle kuuluu hyvä rakastava lapsuus ei väkivallan pelossa eläminen.Minä elän nyt toivossa, että vihdoin voimme jatkaa normaalia elämää ja lapset toipuvat traumoistaan. Olin paikkani salaamisen olen turvannut salaisella osoitteella ja puh numeroilla ja elän toivossa ettei ex- äijä löydä meitä ikinä!!!! Se oli tämmönen lyhennetty tarina mun eletystä helvetistä joka kulkee vieläkin takaumien muodossa mukana eikä varmasti ikinä lopu.
miehet turvautuu
väkivaltaan
141425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
oli asiallinen, mutta otsake turhan yleistävä, sillä kuvaamasi kaltaisia väkivaltaisia miehiä on aika harvalukuinen joukko, koko miesmäärään nähden, joten ei kannata yleistää, siitäkään huolimatta ,että sinä olet kohdannut sellaisen hylkiön.
Toivon todella sinulle ja lapsillesi parempaa tulevaisuutta ja toivon sinun kohtaavan vielä sellaisen miehen, joka saa sinut ja lapsesi uskomaan, että exäsi oli poikkeus, eikä sääntö ja sitä kautta vapautumaan pikkuhiljaa väkivallan aiheuttamista traumoista.
3,1 (Usko toivo ja Hakkaus), jos pois jätetään sanalliset uhkaukset ym. mutta jokainn tapaus on liikaa. Koskahan naisten väkivallasta saadaan samanlainen tutkimus. Aihe taitaa olla liian arka edes tutkia.
Mies
Juuri niin, kaikki miehet käyttävät fyysistä väkivaltaa, ja kaikki naiset ovat miehensä itsemurhan partaalle ajavia nalkuttavia ilkeitä manipuloivia pirttihirmuja. Yleistetäänkö vielä lisää?
Jotenkin minulta ei enää myötätuntoa löydy näille väkivaltaiseen mieheen haksahtaneille naisille. Kilttejä, rehellisiä, luotettavia ja mukavia miehiäkin olisi tarjolla pilvin pimein. Mutta kappas vaan, he eivät "sytytä" samalla tavalla kuin nämä hakkaavat, pettävät ja alistavat röyhkimykset. Elämä on täynnä valintoja, joiden seuraukset jokainen joutuu itse nahoissaan kärsimään (tai voi nauttia jos osaa valita hyvin). Myös parinvalinnassa voi käyttää sitä yläpäätä, eikä pelkästään alapäätä.
Takuulla tähän tulevat nyt sitten jotkut typerät jeesustelijat vastaamaan, että eihän sitä voi aina tietää miehen (tai naisen) ottaessaan millainen se loppujen lopuksi on. Kyllä ihan takuulla voi! Ei tarvitse mennä naimisiin ja ruveta hommaamaan lapsia jo viikon päästä tutustumisesta. Voi katsella hieman pitempään, ja ottaa välillä myös ne ruusunpunaiset lasit pois päästä. Se yläpään käyttö parinvalinnassa ei tosiaan ole kiellettyä! Ihmiset harvoin muuttuvat todella radikaalisti. Lähinnä vain rajun alkoholin tai huumeiden käytön seurauksena, ja taipumus näihinkin on huomattavissa jo hyvissä ajoin. Perusluonne on ja pysyy. Tämä on fakta. Jokainen voi miettiä esim. lähipiiristään vaikkapa viimeisen 10 vuoden ajalta, että kuinka monesta todella kunnollisesta ja rehellisestä kaverista (jokainen voi esittää tällaista hetken, mutta vain hetken) on tullut epärehellinen kusipää tai päinvastoin. Itse voin sanoa (sen n. 20 vuoden ajalta, jonka muistan), etten tiedä yhtään tällaista tapausta. Ainoat havaitsemani suuremmat muutokset luonteessa tosiaan liittyvät noihin edellä mainitsemiini huumausaineiden (mukaan lukien alkoholi) käyttöön tai henkiseen sairastumiseen (tämänkin merkit ilmassa pitkään, ja voitaisiin lieventää oikeilla toimenpiteillä).
Niin makaa, kuin petaa. Anteeksi nyt vain. Toivottavasti edes joku osaisi ottaa opikseen näistä (surullisista) tapauksista. Heikolta näyttää kyllä tuo ihmisten oppimiskyky. Niinhän sitä sanotaan, että viisas oppii toistenkin virheistä, tyhmä ei omistaankaan.
Olen samaa mieltä, että läheisriippuvaiset ihmiset eli ihastumis/"rakkaus"-riippuvaiset ansaitsevat surunsa ja pettymyksensä. On myös tapauksia, joissa tämä ei päde, esim. jos kohtaa narsistin. Itse seurustelin vuoden, olimme kihloissa kaksi vuotta, sitten naimisiin. Molemmilla hyvä työpaikka ja urakehitys, halusimme perheen, tulin raskaaksi, molemmat täysillä mukana, suurempi asunto jne. Myöhemmin mieheni oli käynyt kahden viimeisen kuukauden aikana maksullisissa, koska hänellä oli paineita (minun kortilla), oli minun vika, en voinut antaa sellaista seksiä, kun hän halusi, ja minähän ymmärsin. Lapsi oli hänelle tärkeä, silloin kun sopi, todella hyvä isä, mutta jos ei sopinut (lapsi kipeä ja itkuinen) sain lähteä hotelliin tai isovanhempien luokse. Yksityiskohtia löytyy, mutta jos elät narsistin kanssa, joka pystyy peittämään sen taitavasti, olet tietynlainen uhri.
On olemassa biisi: En päivääkään vaihtaisi pois,
tosta
sun tekstistä en sanaakaan ottaisi pois...
Itse väkivaltaisessa suhteessa EDELLEEN elävänä tiedän, ja myönnän kaiken mitä kirjoitit.
Monet elävät vaaleanpunaiset lasit päässä, "kyllä tämä tästä"-asenteella.
Minä en.
Tämä EI tästä muutu.
Ei, en usko kenelläkään muuttuvan ilman hoitoa.
Minusta kenenkään on turha sanomisiasi tulla "Jeesustelemaan", sillä niiden tyhmien ämmien (including me....)
jotka päivästä ja vuodesta toiseen ottavat turpiin
(tai joutuvat pelkäämään -Jo SE on liikaa!!)
on itse kasvettava.
Elääkö meidän idioottien sisällä pieni masokisti?
En tiedä.
Läheisriippuvuus ?
Ilmeisesti.
Mutta omilla valinnoilla me elämäämme muokkaamme. Itse en kokemastani "vääryydestä" narise,
NIIN KAUAN KUIN OLEN VALMIS JATKAMAAN SUHDETTA!
Miksi kestää sitten pidempään ?
Niimpä. Miettikäämme sitäkin.
Mutte ei inistä ulkopuolisille, ja huolestuteta läheisiä (joille oikeasti merkitsemme jotain)
valittelemalla miten kamalaa meillä raukoilla koti-oloissa on.
Jooko ?
Olkaamme hyviä, ja vahvoja, jätetään ne hakkaajat,
ja viisastutaan,
TAI
kestetään.
Siinä vaihtoehdot.
Omalle elämälle katsokaas :VOI TEHDÄ JOTAIN!
Aamen.
Ei narsistin kanssa elävä sen enempää uhri ole kuin muutkaan.
Narsismi voi olla piilevää, niin minullekin kävi, nimenomaan narsistiin rakastuessani.
Mutta kun turpaan alkaa tulla, ja totuus valjeta
sen järkikullan voi, ja saa ottaa käyttöön ja lähteä!
Uhri saa "syyttä" nenilleen kerran ja häipyy,
tyhmä antaa kaiken jatkua.
On hakkaaja sitten narsisti tai joku muu sekopää.
Itse, niinkuin moni muukaan, en lähtenyt.
Mutten myöskään narise.
En ole uhri vaan tyhmä.
Siitä se kehittyminen lähtee, -tiettyjen faktojen myöntämisestä MYÖS ITSELLE!!!!!!
Onnea, että pääsitte eroon ja onnea jatkoon, ettei löydä teitä ja muutakin hyvää. Nuo tuomitsijat... eivät ole eläneet tuota, mitä sinä olet. Eli eivät voikaan ymmärtää. Kokemuksesta tiedän, että se käy hiljalleen; alistaminen ja alistuminen ym. p**ka. Nuo sairaat mielet osaavat erityisen hyvin käsitellä toisten ihmisten tunteita ja ajatuksia! Itse olen myös elänyt lapsena väkivaltaisessa ilmapiirissä. Olen selvinnyt, mutta varovaisuus ihmisten suhteen on jäänyt. Jos isä, jota lapsi rakastaa aidosti ja pyyteettömästi, pystyy pahaan.. miten sitten vieraammat ihmiset... Onneksi lapsesi saavat asiantuntijoiden apua, saathan itsekin? *Voimahalaus* teille kaikille!!!
Halusin vielä kommetoida, ettei ollu tarkotus
YLEISTÄÄ tiedän ettei kaikki miehet ole samanlaisia kusipäitä. Sitten vielä kysymykseen minun avun saannista. En itse käy psykiatrilla enkä muuallakaan yritän vaan rynniä eteen päin muutama ystävä on jolle välillä tuntojani puran ja sitten tietysti tänne täällä minua ei kukaan tunne ja saan hyviäkin kommenteja ajatuksilleni.
Kun potku tulee sukuelimiin, kasvoistasi irtoaa iho tai veitsi tulee kohti. Puhun pitkän kokemuksen perusteella. Joka ei jatku onneksi enää. Toki vieläkin varon ovea avatessani ettei siellä olekin raivotar. Ja toivon että pysyy poissa.
Varmasti väkivalta on yhtä kivuliasta/arka luontoinen asia oli uhri sitten mies tai nainen, se vaan ikävä kyllä on menny niin, että miehet pahoinpitelee naisia useammin kuin toisin päin tosin naisistakin löytyy samanlaisia sekopäitä kuin miehistäkin.
Lapset kärsii vielä luultavasti 20 vuodenkin päästä.. Ja todennäköisesti loppuelämänsä.. toivottavasti olet tyytyväinen itseesi..
Mitähän sä höriset? Taidat olla joku helvetin perheväkivallasta tuomittu luuseri joka hakee täältä apua pieneen päähänsä.
vain ex-äijänikaltainen idiootti puhuu tommosia, sanoistasi en kumminkaan lannistu olen nimittäin saanut vahvan itseluottamukseni TAKAISIN!!!!!!
Sä tarviit kaiken sen hyvän mitä tässä maailmassa on tarjolla ja enemmänkin, ja toivon että saat sen. On tarpeeksi rankkaa että läheinen ja rakas käyttää lopulta vain nyrkkinsä kieltä, saati että tietää lasten nähneen ja kokeneen miten äitiä piestään. Sinulla on tunnollasi omat kokemukset ja lasten, se on aikamoinen taakka.
Minä olin 4 vuotta suhteessa mikä päättyi törkeään pahoinpitelyyn. Väkivalta alkoi asteittain, ja loput tiedätkin varmaan. Olin nuori, hän oli ensimmäinen poikystäväni. Hän rikkoi minut kuin posliiniastian ja vain nukahti ilman mitään syyllisyydentuntoa karseimpienkin tapausten jälkeen. Minä häpesin enkä halunnut kenenkään tietävän. Kunnes ei voinut enää salata...minua ei enää tunnistanut elämäni absoluutisti hirveimmän yön jälkeen...
Se oli kovaa, kuin jotain pahaa unta. Ja se jätti henkiset ja fyysiset arvet, eivät ne ole vieläkään parantuneet. Meillä ei ollut lapsia. Hän on poissa elämästäni, mutta en koskaan unohda. Ja vaikka haluaisin unohtaa, niin vartaloni ei. Jos joku ottaa yllättäen kiinni minusta tai vastaavaa, hätkähdän ja säikähdän helposti...
Mutta sinä nainen, ole vahva ja ole herkkä, ole kaikkea mitä nainen voi olla siitäkin huolimatta mitä on nähnyt. Toivon sinulle rakkautta ja rauhaa pitkän yön jälkeen...ja vaikkei se yö olisi täysin ohikaan, niin aamu tulee ja auringonnousu.