Luettuani D A:n teoksen Divina, koin hämmästyneenä uuden ulottuvuuden itsessäni. Minä nimittäin suhtauduin valoon täysin uudella tavalla. Ennen valo oli sitä, joka rusketti ja jonka avulla ei törmännyt pimeässä mihinkään, mutta nyt se oli muuttunut.
Valosta oli tullut valaisevaa. Valolla on valtava merkitys planeetallemme, sillä ilman valoa enne näkisi etsiä pattereita hiipuviin lamppuihimme, ja emme näkisi minne olemme menossa. Jotain tekemistä valolla on myös elämän itsensä kannalta, jotain perustavaa. Valolla on siis monia ulottuvuuksia, osin jopa absurdeja. Valo kuitenkin on konkretiaa.
Valo ei kuitenkaan suoranaisesti näytä ravitsevan minua, vaikka se minulle lahjoittaa mielenrauhaa, lähes tyytyväisyyttä sen visuaalisessa mielessä.
(reps)
Valosta oli tullut valaisevaa. Valolla on valtava merkitys planeetallemme, sillä ilman valoa enne näkisi etsiä pattereita hiipuviin lamppuihimme, ja emme näkisi minne olemme menossa. Jotain tekemistä valolla on myös elämän itsensä kannalta, jotain perustavaa. Valolla on siis monia ulottuvuuksia, osin jopa absurdeja. Valo kuitenkin on konkretiaa.
Valo ei kuitenkaan suoranaisesti näytä ravitsevan minua, vaikka se minulle lahjoittaa mielenrauhaa, lähes tyytyväisyyttä sen visuaalisessa mielessä.
(reps)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet avaruusmatkailia. Missäs minun luutani olikaan...
*tähtipölyä lakaisemaan*