Ystävyys, tunne, samankaltaisuus, intohimoisuus

Voiko ja pitääkö ne unohtaa, jos mies ja nainen ovat ystäviä, ovat ihmisiä jotka pystyvät keskustelemaan keskenään, ovat lähellä toisiaan monessa suhteessa mutta kuitenkin heillä on ovat elämänsä, omat suhteensa, omat velvollisuutensa. Onko väärin, olla oma itsensä ja nauttia toisen ihmisen seurasta, sanaoista, puheesta, äänestä, kirjeestä, katseesta ja kaikensa muuta joka monesta on tuomittavaa, väärää. Jos samanlaiset sielut kohtaavat ja tuntevat mielihyvää, sen salliminen ja väärää. Jos hyvän olon saa sillä että tietää että toinen ajattelee sinua ja kokee yhteläisyyttä, sekään ei saa toistua. Jos elämän makuu tulee mansikoita, pitäisikö syödä vain karviaisia ja happamia omenoita.
Me ihmiset olemme raadollisia, meille ei käy mikä vaan ja varsinkin silloin kun säänöt ovat selaliset että kun raja ylittyy, tulee stoppi.
Onko onnea olemassa , jos onni ei tule luo. Onko ihminen vain kuva jostain jota ei saisi muuttaa tai korjata. Sitäkö tämä on...