Olen seurustellut yli vuoden mieheni kanssa. Aikaisemmissa suhteissa minua on petetty useaan kertaan, ja siksi en ole osannut luottaa enää yhteenkään miespuoliseen. Nykyisessä suhteessani olen saavuttanut täydellisen luottamuksen hiljattain.
Suhteemme alkuaikoina pelkäsin ja pelko kävikin toteen, mieheni suuteli toisen tytön kanssa. Olin musertunut pitkän aikaa, ja päätin kostaa (tiedän että se oli väärin). Salasin pettämiseni useita kuukausia kunnes lopulta kerroin. Hän oli pettynyt minuun, kun olin valehdellut niin pitkän aikaa.
Muutama kuukausi sitten päädyin suutelemaan exäni kanssa jota rakastin joskus todella paljon. (Olin tuolloin hyvin yksinäinen, koska mieheni joutui olemaan poissa luotani.) Pyysin exän luokseni yöksi. Kaduin kaikkea jo silloin, mutta jotenkin vain en pystynyt heittämään häntä ulos kodistani. Itse nukuin keittiön lattialla takki tyynynäni.
Haluaisin olla täydellinen tyttöystävä, ja aion sitä ollakin tästä eteenpäin. Nyt olen täysin varma siitä, että haluan jakaa elämäni mieheni kanssa, ja vain hänen kanssaan. Olemme asuneet saman katon alla parisen kuukautta.
Ongelmani on, kerronko hänelle totuuden vai salaanko kaiken kuten tähänkin asti? Muualta hän ei voi pettämisestäni kuulla. Tunnen itseni todella surkeaksi. Hän joutuisi taas pettymään muhun jos kertoisin totuuden. Se olisi myös suhteemme loppu. Sitä en todellakaan halua, koska tästä eteenpäin aion olla luottamuksen arvoinen (en vain ole varma uskooko hän sitä).
Neuvoja ja vaihtoehtoja kaivataan! Kiitos!
Suhteemme alkuaikoina pelkäsin ja pelko kävikin toteen, mieheni suuteli toisen tytön kanssa. Olin musertunut pitkän aikaa, ja päätin kostaa (tiedän että se oli väärin). Salasin pettämiseni useita kuukausia kunnes lopulta kerroin. Hän oli pettynyt minuun, kun olin valehdellut niin pitkän aikaa.
Muutama kuukausi sitten päädyin suutelemaan exäni kanssa jota rakastin joskus todella paljon. (Olin tuolloin hyvin yksinäinen, koska mieheni joutui olemaan poissa luotani.) Pyysin exän luokseni yöksi. Kaduin kaikkea jo silloin, mutta jotenkin vain en pystynyt heittämään häntä ulos kodistani. Itse nukuin keittiön lattialla takki tyynynäni.
Haluaisin olla täydellinen tyttöystävä, ja aion sitä ollakin tästä eteenpäin. Nyt olen täysin varma siitä, että haluan jakaa elämäni mieheni kanssa, ja vain hänen kanssaan. Olemme asuneet saman katon alla parisen kuukautta.
Ongelmani on, kerronko hänelle totuuden vai salaanko kaiken kuten tähänkin asti? Muualta hän ei voi pettämisestäni kuulla. Tunnen itseni todella surkeaksi. Hän joutuisi taas pettymään muhun jos kertoisin totuuden. Se olisi myös suhteemme loppu. Sitä en todellakaan halua, koska tästä eteenpäin aion olla luottamuksen arvoinen (en vain ole varma uskooko hän sitä).
Neuvoja ja vaihtoehtoja kaivataan! Kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tee toki miltä susta itsestäsi tuntuu mutta muista että se mitä ei tiedä ei satuta toista!!! (satuttaa itseä mutta eikö niin ole parempi) Toisaalta kertominen on aika itsekästä koska se satuttaa toista paljon ja itse sitä anteeksi antoa haluaa! Musta tuntuu ettei toinen halua tietää! Tosin siinäkin (voin kokemuksella kertoa)on se pahapuoli että sä epäilet väkisinkin sun miestä välillä turhaan, olet mustasukkainen ym. Mutta muista myös että jos kerrot niin voi olla ettei sun mies sen jälkeen ole enää luottamuksen arvoinen itsekkään. Ihmisen heikkous kun tuppaa olemaan MYÖS ylpeys =/
Mua petti mun jätkä ja se mua loukkas eniten että se ei edes vaivautunut valehtelemaan kunnolla kun kysyin...
"Muualta hän ei voi pettämisestäni kuulla."
Ei kannattaisi olla näin varma asiasta. Salaisuuksilla on se paha puoli, että aina kun niistä tietää yksi tai useampi ihminen, niillä on taipumus tulla myös monien muiden tietoon. Ennemmin tai myöhemmin myös juuri sen/niiden ihmisen/ihmisten, jonka/joiden sitä nimenomaan et haluaisi tietävän. Ainoastaan, jos tietäisit asiasta vain itse, ja olisit varma, ettei sinulla koskaan ole tarvetta esim. purkaa tunteitasi jollekin ystävällesi, voisit olla varma, ettei asia koskaan tule ilmi. Pettämistapauksissa asiasta kuitenkin tietää aina jo vähintään kaksi ihmistä, etkä voi olla edes omasta vaikenemisestasi 100% varma, joten epävarmaksi homma menee.
Totuus saattaa esim. kännipäissään tai masentuneena lipsahtaa jollekin. Ihmisillä on usein tarve purkaa tuntojaan muille ihmisille, ja lisäksi monilla miehillä (nykyisin ehkä tasa-arvon nimissä myös monilla naisilla, en tiedä) on tapana rehvastella kavereilleen panoillaan (varsinkin maistissa ollessaan). Näin ne jutut sitten leviävät.
Onhan se tietenkin mahdollista, ettei kumppanisi koskaan kuule asiasta keneltäkään muulta, mutta ei sitä kannattaisi varmana pitää. Vai mitä luulet kaikkien niiden pettäjien kuvitelleen alunperin, joiden puoliso kuitenkin lopulta sai tietää asiasta ja seurasi ero, itkua ja hampaiden kiristelyä? Varmaan suurin osa heistäkin ajatteli, ettei puoliso ikinä saa tietää.
"Kun paska on tullut kerran hevosesta ulos, niin ei sitä sinne enää sisäänkään saa."
Jos on myöhäistä on myöhäistä.