Miksi miehet eivät kiinnostu minusta?

Olen yrittänyt tehdä asiaa selväksi, mutta kukaan ei ota sitä tosissaan ja kuittaavat sen kirjoittamalla "ok, oon mäkin vähän ujo". Tämä on niitä nettitereffailun haittapuolia.

Ei siihen alkoholia tarvitse. Minä käytän näitä treffisivustoja, joten ongelmia aloitteiden tekemisessä ei ole. Ja haluan tutustua mieheen hyvin ennen tapaamista.

Joo tiedän. Joskus vaan tuntuu niin yksinäiseltä.

Toisaalta pienessä kylässä naisella ei ole kilpailijoita ja voi vapaasti valita sopivimman miehen.

Mutta tämä tuskin on aloittajan ongelma.

Asun Kuopiossa. Ei ole ongelmana tarjonnan puute.

Hmmm... kirjoitti:

Toisaalta pienessä kylässä naisella ei ole kilpailijoita ja voi vapaasti valita sopivimman miehen.

Mutta tämä tuskin on aloittajan ongelma.

Mennään naimisiin tehdään kaksi lasta ,asutaan omakoititalossani jossa on lapsille keinu ja hiekkalaatikko ja leikkimökki. Olen käynyt kouluja ja minulla on ammatti, olen töissä ja tienaan mukavasti, en ole hirveen läski enkä juoppo vaikka juonkin joskus. En tupakoi ja osaan kokata.

Töihin pääsee vaikka ei ole kouluja käynyt, itse olen amis ja sen jälkeen menin töihin jossa olenkin ollut siit lähtien. En ollut mikään hyvä oppilas itse mutta tekemällä oppii ja saa ammatin. Sinä voit hakea työkokemusta vaikka kahvilasta tai jostain vaatekaupasta kun vaan menet kysymään töitä.

Hmmm... kirjoitti:

Toisaalta pienessä kylässä naisella ei ole kilpailijoita ja voi vapaasti valita sopivimman miehen.

Mutta tämä tuskin on aloittajan ongelma.

"Toisaalta pienessä kylässä naisella ei ole kilpailijoita ja voi vapaasti valita sopivimman miehen."

Niinhän se mielikuvissa menee. Itse tosin en aikuisten pariutumiskulttuurista täällä voi sanoa, koska kaikki ovat tunteneet toisensa jo viimeistään yläasteelta asti (poikkeuksena ne muutamat myöhemmin muuttaneet). Mutta yläasteella meininki kun oli sitä, että sosiaalisemmat pojat juoksivat suosituimpien tyttöjen perässä ja ujommat pojat taas pysyivät hiljaa nurkassa haaveilemassa ja korkeintaan muutama joskus uskalsi hymyillä ja katsella pienen välimatkan päästä niitä epäsuosittuja ja kiusattujakin tyttöjä. Niin ei sitten aikuisena kun ne suunnilleen samat naamat siellä pikkukylässä edelleen pyörivät (valtaosa vieläpä muuttanut pois, mutta tilalle ei tule kuin lähinnä naimisissa olevia pareja näiden mukana lapsia tai vanhoja ihmisiä viettämään eläkepäiviään) voi mitenkään luontevasti tutustua ko. ihmisiin uudesta näkökulmasta.

Ne teini-iän aikaiset "hierarkialuokat" kun tuntuvat yhä aikuisenakin kummittelevan ihmisten muistoissa eikä kauheasti kehdata alkaa selvittää, että "mitä jos tuo harmaahiirulainen jota en silloin nuorena olisi voinut harkitakaan voisikin olla se elämäni rakkaus" tai "voisikohan musta tulla nyt vielä vuosien jälkeen jotain tuon tytön kanssa jota en uskaltanut yläasteella muuta kuin katsella". Tietenkään ihmisten ei tulisi jämähtää liikaa menneisiin, mutta aika moni nyt vaan tuppaa perustamaan käsityksensä sille. Jotenkin ihmiset alkavat automaattisesti hakea seuraa ennemmin täysin uusiin ihmisiin tutustumalla kuin alkamalla henkisestä kypsymisestä huolimatta miettiä uudesta näkökulmasta (varsinkaan mahdollisena kumppanina) sitä a) aiemmin syrjimäänsä ihmistä tai b) ihmistä jota teininä saattoi katsellakin, mutta heitti tilanteen hukkaan.

Lisäksi nuoret eivät tänne yleensä edes jää, joten ainakaan omassa ikäluokassa ei ole alle 30-vuotiaalle naiselle kauheasti ottajia/tarjokkaita. Kun siitä vielä miinustaa pois ne joita juuri ko. nainen ei kiinnosta, ovat vaihtoehdot aika harvassa.

marianne89 kirjoitti:

"Toisaalta pienessä kylässä naisella ei ole kilpailijoita ja voi vapaasti valita sopivimman miehen."

Niinhän se mielikuvissa menee. Itse tosin en aikuisten pariutumiskulttuurista täällä voi sanoa, koska kaikki ovat tunteneet toisensa jo viimeistään yläasteelta asti (poikkeuksena ne muutamat myöhemmin muuttaneet). Mutta yläasteella meininki kun oli sitä, että sosiaalisemmat pojat juoksivat suosituimpien tyttöjen perässä ja ujommat pojat taas pysyivät hiljaa nurkassa haaveilemassa ja korkeintaan muutama joskus uskalsi hymyillä ja katsella pienen välimatkan päästä niitä epäsuosittuja ja kiusattujakin tyttöjä. Niin ei sitten aikuisena kun ne suunnilleen samat naamat siellä pikkukylässä edelleen pyörivät (valtaosa vieläpä muuttanut pois, mutta tilalle ei tule kuin lähinnä naimisissa olevia pareja näiden mukana lapsia tai vanhoja ihmisiä viettämään eläkepäiviään) voi mitenkään luontevasti tutustua ko. ihmisiin uudesta näkökulmasta.

Ne teini-iän aikaiset "hierarkialuokat" kun tuntuvat yhä aikuisenakin kummittelevan ihmisten muistoissa eikä kauheasti kehdata alkaa selvittää, että "mitä jos tuo harmaahiirulainen jota en silloin nuorena olisi voinut harkitakaan voisikin olla se elämäni rakkaus" tai "voisikohan musta tulla nyt vielä vuosien jälkeen jotain tuon tytön kanssa jota en uskaltanut yläasteella muuta kuin katsella". Tietenkään ihmisten ei tulisi jämähtää liikaa menneisiin, mutta aika moni nyt vaan tuppaa perustamaan käsityksensä sille. Jotenkin ihmiset alkavat automaattisesti hakea seuraa ennemmin täysin uusiin ihmisiin tutustumalla kuin alkamalla henkisestä kypsymisestä huolimatta miettiä uudesta näkökulmasta (varsinkaan mahdollisena kumppanina) sitä a) aiemmin syrjimäänsä ihmistä tai b) ihmistä jota teininä saattoi katsellakin, mutta heitti tilanteen hukkaan.

Lisäksi nuoret eivät tänne yleensä edes jää, joten ainakaan omassa ikäluokassa ei ole alle 30-vuotiaalle naiselle kauheasti ottajia/tarjokkaita. Kun siitä vielä miinustaa pois ne joita juuri ko. nainen ei kiinnosta, ovat vaihtoehdot aika harvassa.

Ehkä ei kauheasti ole ottajia, mutta naiselle on ottajia kuitenkin.

Kun minä asuin pienellä paikkakunnalla "kaukana kaikesta", ei ollut ketään ikäistäni naista vapaana. Pari pätkätyöläistä sinkkunaista kävi olemassa muutaman kuukauden sillä paikkakunnalla, mutta eivät kuulemma olleet kiinnostuneita paikallisista miehistä, koska eivät kuitenkaan jää, sain vastaukseksi kun yritin varovasti lähestyä heitä ja tutustua.

Sen sijaan parhaassa iässään olevia poikamiehiä oli monia vapaana.

marianne89 kirjoitti:

"Toisaalta pienessä kylässä naisella ei ole kilpailijoita ja voi vapaasti valita sopivimman miehen."

Niinhän se mielikuvissa menee. Itse tosin en aikuisten pariutumiskulttuurista täällä voi sanoa, koska kaikki ovat tunteneet toisensa jo viimeistään yläasteelta asti (poikkeuksena ne muutamat myöhemmin muuttaneet). Mutta yläasteella meininki kun oli sitä, että sosiaalisemmat pojat juoksivat suosituimpien tyttöjen perässä ja ujommat pojat taas pysyivät hiljaa nurkassa haaveilemassa ja korkeintaan muutama joskus uskalsi hymyillä ja katsella pienen välimatkan päästä niitä epäsuosittuja ja kiusattujakin tyttöjä. Niin ei sitten aikuisena kun ne suunnilleen samat naamat siellä pikkukylässä edelleen pyörivät (valtaosa vieläpä muuttanut pois, mutta tilalle ei tule kuin lähinnä naimisissa olevia pareja näiden mukana lapsia tai vanhoja ihmisiä viettämään eläkepäiviään) voi mitenkään luontevasti tutustua ko. ihmisiin uudesta näkökulmasta.

Ne teini-iän aikaiset "hierarkialuokat" kun tuntuvat yhä aikuisenakin kummittelevan ihmisten muistoissa eikä kauheasti kehdata alkaa selvittää, että "mitä jos tuo harmaahiirulainen jota en silloin nuorena olisi voinut harkitakaan voisikin olla se elämäni rakkaus" tai "voisikohan musta tulla nyt vielä vuosien jälkeen jotain tuon tytön kanssa jota en uskaltanut yläasteella muuta kuin katsella". Tietenkään ihmisten ei tulisi jämähtää liikaa menneisiin, mutta aika moni nyt vaan tuppaa perustamaan käsityksensä sille. Jotenkin ihmiset alkavat automaattisesti hakea seuraa ennemmin täysin uusiin ihmisiin tutustumalla kuin alkamalla henkisestä kypsymisestä huolimatta miettiä uudesta näkökulmasta (varsinkaan mahdollisena kumppanina) sitä a) aiemmin syrjimäänsä ihmistä tai b) ihmistä jota teininä saattoi katsellakin, mutta heitti tilanteen hukkaan.

Lisäksi nuoret eivät tänne yleensä edes jää, joten ainakaan omassa ikäluokassa ei ole alle 30-vuotiaalle naiselle kauheasti ottajia/tarjokkaita. Kun siitä vielä miinustaa pois ne joita juuri ko. nainen ei kiinnosta, ovat vaihtoehdot aika harvassa.

Kuulostaa varsin loogiselta ja uskottavalta selitykseltä. Vaikka en ole tuollaista kokenutkaan ja en voi omasta puolesta varmistaa että noin se menisi.

Pitäiskös mariannenkin sitten vaan lähteä etsiskelemään sitä miestä vähän kauempaa (olettaen ettet ole jo sellaista löytänyt)? Rahalla saa ja hevosella pääsee - ja nykyaikana autolla vieläpä nopeammin.

Hmmm... kirjoitti:

Ehkä ei kauheasti ole ottajia, mutta naiselle on ottajia kuitenkin.

Kun minä asuin pienellä paikkakunnalla "kaukana kaikesta", ei ollut ketään ikäistäni naista vapaana. Pari pätkätyöläistä sinkkunaista kävi olemassa muutaman kuukauden sillä paikkakunnalla, mutta eivät kuulemma olleet kiinnostuneita paikallisista miehistä, koska eivät kuitenkaan jää, sain vastaukseksi kun yritin varovasti lähestyä heitä ja tutustua.

Sen sijaan parhaassa iässään olevia poikamiehiä oli monia vapaana.

"Sen sijaan parhaassa iässään olevia poikamiehiä oli monia vapaana."

Entisistä luokkalaisistani lähelle jääneet ovat olleet jo pidemmän aikaa vakituisessa suhteessa (luokkakokouksen aikana vuosi sitten lähes kaikki itseäni lukuunottamatta seurustelivat tai olivat vastikään päättäneet edellisen suhteensa, niin naiset kuin miehet, ja jotain viitisen kappaletta oli jo naimisissakin), kauemmas muuttaneiden nykyistä statusta en taas tiedä eikä minulla heidän yhteystietojakaan ole (teininä kun olin aika yksin muusta luokasta ja vaikka luokkakokouksessa meininki oli jo paljon tuttavallisempi ja viihtyisämpi, niin ei sielläkään yhteystietoja tullut vaihdettua). Sitten taas niitä harvoja alle 30-vuotiaita jotka ovat muuttaneet tänne muualta en käytännössä ollenkaan tunne, koska tässä kylässä ei oikeastaan ole paikkaa jossa uusiin paikallisiin tutustua... Baareja nimittäin on huimat kaksi kappaletta ja molemmat vanhemman väen suosimia pubeja, niissä ei ole valehtelematta tullut kertaakaan käytyä. Töissä (joka ei sijaitse tällä samalla paikkakunnalla) taas uusia kasvoja ei tapaa siksi koska firma on hyvin pieni eivätkä työntekijät juuri vaihdu.

Ehkä vika on osin juuri siinä että pienellä paikkakunnalla on vaikea tutustua nimenomaan niihin uusiin, muualta tulleisiin ihmisiin, elleivät nyt ihan naapureiksi muuta ja sitä kautta tule juteltua. Vaikka nimenomaan niissä uusissa kasvoissa olisi se "toivo" että joskus saattaisi johtaa muuhunkin, toisin kuin niissä joiden kanssa ei silloin aikanaankaan mitään suhdetta muodostunut. Erilaiset harrastuspiiritkin kun näin pienessä paikassa ovat aika olemattomat.

ht ... kirjoitti:

Kuulostaa varsin loogiselta ja uskottavalta selitykseltä. Vaikka en ole tuollaista kokenutkaan ja en voi omasta puolesta varmistaa että noin se menisi.

Pitäiskös mariannenkin sitten vaan lähteä etsiskelemään sitä miestä vähän kauempaa (olettaen ettet ole jo sellaista löytänyt)? Rahalla saa ja hevosella pääsee - ja nykyaikana autolla vieläpä nopeammin.

Silloin kun pyörin vielä aktiivisesti nettitreffeissä profiilin kanssa etsinkin seuraa lähimmistä kaupungeista, lähinnä pk-seudulta ja muista Uudenmaan kaupungeista, joten tavallaan olenkin tullut siihen tulokseen että aika minimaalisella todennäköisyydellä sitä miestä kotipaikkakunnalta löytyy. Itseasiassa nyt kun mietin en ole koskaan edes suudellut kenenkään täältä kotoisin olevan kanssa, deittailusta nyt puhumattakaan.
Ja näinhän se on että kauempaa hakiessa mahdollisuudet ovat tuplasti paremmat, mutta nykyiselläni ajattelen ettei etsiminen kannata vaan sopiva ihminen tulee eteen muun elämän sivussa jos on tullakseen. Osin myös siksi en enää ole perustanut uusia treffiprofiilejakaan. Tavallaan se on rauhoittanut mieltä paljon kun on omaksunut sen asenteen, vaikka onhan sekin totta että välillä läheisyyttäkin kaipaa aika paljon.

marianne89 kirjoitti:

"Sen sijaan parhaassa iässään olevia poikamiehiä oli monia vapaana."

Entisistä luokkalaisistani lähelle jääneet ovat olleet jo pidemmän aikaa vakituisessa suhteessa (luokkakokouksen aikana vuosi sitten lähes kaikki itseäni lukuunottamatta seurustelivat tai olivat vastikään päättäneet edellisen suhteensa, niin naiset kuin miehet, ja jotain viitisen kappaletta oli jo naimisissakin), kauemmas muuttaneiden nykyistä statusta en taas tiedä eikä minulla heidän yhteystietojakaan ole (teininä kun olin aika yksin muusta luokasta ja vaikka luokkakokouksessa meininki oli jo paljon tuttavallisempi ja viihtyisämpi, niin ei sielläkään yhteystietoja tullut vaihdettua). Sitten taas niitä harvoja alle 30-vuotiaita jotka ovat muuttaneet tänne muualta en käytännössä ollenkaan tunne, koska tässä kylässä ei oikeastaan ole paikkaa jossa uusiin paikallisiin tutustua... Baareja nimittäin on huimat kaksi kappaletta ja molemmat vanhemman väen suosimia pubeja, niissä ei ole valehtelematta tullut kertaakaan käytyä. Töissä (joka ei sijaitse tällä samalla paikkakunnalla) taas uusia kasvoja ei tapaa siksi koska firma on hyvin pieni eivätkä työntekijät juuri vaihdu.

Ehkä vika on osin juuri siinä että pienellä paikkakunnalla on vaikea tutustua nimenomaan niihin uusiin, muualta tulleisiin ihmisiin, elleivät nyt ihan naapureiksi muuta ja sitä kautta tule juteltua. Vaikka nimenomaan niissä uusissa kasvoissa olisi se "toivo" että joskus saattaisi johtaa muuhunkin, toisin kuin niissä joiden kanssa ei silloin aikanaankaan mitään suhdetta muodostunut. Erilaiset harrastuspiiritkin kun näin pienessä paikassa ovat aika olemattomat.

Noh, sen huomasin silloin, että kun paikkakunnalle tuli vaikkapa vain "vierailevaksi tähdeksi" joku nuorempi nainen, aina joku mies, monikin mies yritti lähestyä häntä. En tiedä, miten naiset kokivat tämän, noh, ainakin yksi jopa ärsyyntyi asiasta, kun hän sattui olemaan vaalea ja noin yleisesti katsottuna "nätti" nainen, ja sai paljonkin huomiota.

Joka tapauksessa yksikään nainen ei tuntunut jäävän paikkakunnalle, vaikka töitä ehkä olisikin ollut.

Mistä olet tietosi saanut, arvoisa ennustaja? Kerro toki lisää. :D

neitiheinäkuu kirjoitti:

Mistä olet tietosi saanut, arvoisa ennustaja? Kerro toki lisää. :D

Koska joka kerta, kun nainen avautuu sanoen "kukaan mies ei kiinnostu minusta, en koskaan löydä ketään, aina olen yksin", ei mene kovinkaan pitkään, kun kyseisellä naisella on mies.

Ja mä kun en olekaan mikään vitun homo, että tiedoksi vaan sulle se!!!!!! Enkä mä vielä kolmekymppisenä ole mikään keski-ikäinen, vaan nuori mies!!!!!

Kiitos :) Mitä nyt tässä treffisivustolla olen vuoden roikkunut...

"-minulla ei ole yli- tai alipainoa
-ulkonäöltäni olen tavallinen ja olen siihen tyytyväinen"


Voi v ittu.... painoindeksikö se noin merkitsee??? hahah.
Ai tavallinen ?? No mikset sitten tee sitä mitä muutkin eli mars kauneushoitolaan jos et itse osaa. Luuletko että kukaan muija itsestään kaunis olisi.

Ja mitä te pikkuh uorat tänne kriteerejä latelette..pysykää siellä koulussa vaan ja pitäkää turpanne kiinni.

YTM. kirjoitti:

"-minulla ei ole yli- tai alipainoa
-ulkonäöltäni olen tavallinen ja olen siihen tyytyväinen"


Voi v ittu.... painoindeksikö se noin merkitsee??? hahah.
Ai tavallinen ?? No mikset sitten tee sitä mitä muutkin eli mars kauneushoitolaan jos et itse osaa. Luuletko että kukaan muija itsestään kaunis olisi.

Ja mitä te pikkuh uorat tänne kriteerejä latelette..pysykää siellä koulussa vaan ja pitäkää turpanne kiinni.

No, no, mikä nyt Jannea noin itkettää?

Joku nainen taas provoilee.

atm. kirjoitti:

Joku nainen taas provoilee.

Kannatan tätä vastausta. AP:n viestit ei tunnu erityisen uskottavalta.

Ujo, normaalipainoinen, ulkonäöltä tavallinen, kaupungissa asuva 18v nainen on ollut vuoden nettideittailemassa - eikä ole löytänyt ketään, vaikka kriteerit on niin löyhät että jopa se työtön tupakoiva juoppo 29v mieskin kelpaisi.

Joopa joo. Tosi uskottavaa. :)

Eiköhän niitä ehdokkaita pitäisi olla vähintäänkin tullut jo useita satoja, joten jos ei ole mikään kelvannut niin sitten ongelmana on oikeasti joko naisen nirsous (mikään ei oikeasti kelpaa vaikka vaatimukset ovatkin olevinaan olemattomat) tai se että koko aloitus on pelkkää provoa.

"Kuulostat hyvältä tytöltä, joten aivan varmasti löydät vielä hyvän nuoren miehen. "


Samanlainen pikkuh.uora mitä muutkin pikkuh.uorat.
Äidin kustantamana pikku kermap.erse tarvii toisen pikku kermap.erseen.
siinä kaikki.