Milloin lapsia?

Moi,

Vaikutat todella miettineen asiaa huolellisesti ja hyvä niin, ettei tule tehtyä jotain ajattelematonta. :)

Itse olen hengaillut mieheni kanssa joulukuusta 2002 lähtien, mutta suhde muuttui vakavammaksi vasta viime marraskuussa. Muutimme yhteen ja maaliskuussa 2004 menimme kihloihin. Tähän päivään mennessä emme ole vielä katuneet.

Tulin raskaaksi huhtikuussa (vahinko) ja se mullisti suhdetta aika lailla. Emme olleet ajatelleet lapsen kuuluvan lähitulevaisuuteen, mutta nyt se oli edessä. Kun ensijärkytyksestä toivuttiin, alettiin odottaa innolla. Raskaus meni kuitenkin kesken kesäkuussa ja tämän jälkeen päätimme odottaa...

...mutta kuitenkin jo elokuussa jätin pillerit taas pois (söin niitä jopa 1kk!) molempien yhteisestä päätöksestä ja heti tärppäsi, tosin sekin meni kesken viime viikolla. :( Joka tapauksessa olimme nyt sitä mieltä, että nyt on aika ja lapsi saa tulla jos on tullakseen.

Negatiivisia kommentteja on tullut mm. siitä ettemme ole olleet vuottakaan virallisesti yhdessä. Myös miehen hulivilitausta hämää monia eikä monikaan ystäväni varsinaisesti tue minua lapsen hankinnassa. Käskevät vain odottaa, jotta voidaan olla varmoja miehen luotettavuudesta.

Mutta mä luotan, olen luottanut jo vuoden eikä ole ollut mitään aihetta epäillä. Uskon siihen, että asioita on paras tehdä silloin kun oikealta tuntuu ja nähtävästi vahinkoraskauteni ja sen menettäminen avasi silmämme.

Upeinta on, että teemme lapsen rakkaudesta ja haluamme antaa lapselle vähintään yhtä paljon rakkautta kuin annamme toisillemme. Lapsi vain kruunaisi tätä onnea.

(Keskenmenot nyt vähän latistavat tätä onnea, muttei sille mitään voi. Meillä kaikki on kuitenkin hyvin.) :)

Ai niin, ikää on mulla joulukuussa 26 vuotta, eli vähän polttelis jo toi äitiyskin... Missään tapauksessa en aikaisemmin kokenut olevani valmis. Vasta nyt tuntuu varmalta. :)

Itse olen ollut kihlattuni kanssa nyt vähän yli 2 vuotta ja sovittiin viime kuussa että syön tämän pillerikiekon loppuun ja sitten jätetään ehkäisy pois (4päivää enää jäljellä
:D)
Itse olen 20 (ja mies 21) ja vaikka monen mielestä olenkin nuori,olen täysin varma valinnastani ja lapsesta ollaan puhuttu jo puolitoista vuotta (tulin vahingossa raskaaksi,mutta silloin päädyttiin aborttiin).

Olemme kummatkin aina halunneet lapset nuorena. En myöskään koe mitenkään että lapsen hoitaminen olisi helpompaa sitten kun olen työelämässä, vaan uskon että kouluni joustaa kanssani enemmän kuin tuleva työpaikkani.

Näin meillä :)

Me olemme seurustelleet reilut 4vuotta, asuneet yhdessä vajaa 3, viime kesänä naimisiin ja nyt raskaana. Olen 23v, mieheni 25. Valmistuimme viime keväänä, miehelläni on hyvä ja varma työpaikka, itse olen tehnyt pätkiä (en ole saanut vakipaikkaa). Enää ei ollut oikein mitään päteviä tekosyitä. :) Haluamme lapsen (lapset?) nuorina, mutta jotenkin aina tuntui että ensin täytyy opiskella ja ainakin toisen olla töissä. Että on jotenkin vakaalla pohjalla elämä. :)

Odota vielä, muutaman kuukauden seurustelu on kovin lyhyt aika näin isolle päätökselle. Ota selvää mitä mieltä mies on kasvatusasioista, raskausajasta, neuvolakäynneistä, rokotuksista, synnytykseen mukaan tulosta yms. Näistä asioista keskustelu auttaa varmasti molempia sen päätöksen kanssa onko tullut vauvan aika. Vuositolkulla ei kannata asiaa pohtia, biologinen kello tikittää, sinulla on nyt juuri optimaalisin ikä tulla raskaaksi. Opiskella voi vielä eläkkeelläkin. Sen sijaan äidiksi ja isäksi kasvetaan, vanhemmuuteen ei voi koskaan täysin valmistautua. Täytyy vain luottaa maalaisjärkeen, ja olla lukematta ohjeita vauvanhoidosta esim chat palstoilta.
Onnea matkaan,
3 lapsen äiti :D

Minä olin ollut yhdessä aviomieheni kanssa vajaa neljä vuotta ja mentiin naimisiin ja kun ruvettiin yrittään lasta heti tärppäsi. Ikää minulla oli kun lapsi syntyi 23v ja miehelläni 24v. Minusta juuri sopiva ikä tulla äidiksi.

Heh, kuulostat aika nuorelta ajatuksinesi.. tiedä häntä. Minä olen 28, mieheni kanssa ollut yli 2 vuotta ja hiljan mennyt naimisiin. Lapset eivät ole käyneet mielessäkään, ajattelin ainakin pari vuotta vielä elellä kaksin miehen kanssa ja katsella ettemme kumpikaan hanki mitään kauheita kolmenkympin kriisejä:) olemme saman ikäisiä. Minusta n. 32-34 on oikein otollinen ja hyvä ikä lasten saantiin. Vielä minusta ei äidiksi olisi. Sen verran on maailmaa näkemättä ja huikkakin maistuu aina kun hyvät bileet on tiedossa...:)

Olen itse 21 vuotias, poikaystäväni on 20 ja lähti juuri suorittamaan siviilipalvelusta.
Vauvakuume on vaivannut minua jo pitemmän aikaa.
Minulla on kohta kaksi ammattia ja aion vielä tammikuussa aloittaa talouskoulun. Poikaystävälläni on vakituinen työpaikka (paitsi nyt on vuoden poissa suorittamassa siviilipalvelusta)

Yhdessä olemme olleet hieman reilut 2vuotta, kihloissa yli 1,5 vuotta. Yhteisessä kodissa on asuttu myös yli 1,5 vuotta ja minä asuin viikot hänen luonaan puolen vuoden ajan ennen varsinaista yhteen muuttamista.

Minä tiedän että haluan lapset suht. nuorina, samoin poikaystäväni. Tilannetta sotkee vain se, että poikaystäväni ei ole vielä "valmis". ymmärrän että hän haluaa ensin käydä nämä velvollisuudet suorittamassa, ja on haaveillut että lähtisi vielä ehkä opiskelemaankin.

Tiedän että suhteemme on vielä suht. lyhyt, mutta kihlattuni on niin ihana ihminen kaikinpuolin että uskon ettemme ainakaan helpolla eroa... (ennenkin ovat ihmiset menneet naimisiin nuorena, tehneet lapsia ja ovat pysyneet yhdessä, esim. isovanhempani joilla lähemmäs 60v avioliittoa takana)nykyaikana vaan tuntuu että on suorastaan trendi erota.

Uskon että suhteemme on sen verran vankalla pohjalla että voisimme jo ruveta "tekemään" lasta, mutta toisaalta taistelen itseäni vastaan koko ajan etten painostaisi häntä. Uskon että se lapsi tulee sitten kun sen on tarkoitus tulla ja siihen asti minunkin on vain kärsivällisesti odotettava.

Mutta on vaikea sanoa milloin on oikea aika hankkia lapsia. Sen tietää sitten kun on aika. mutta olisi minusta ainakin hyvä jos olisi oltu ainakin vuosi yhdessä ja ehkä jo kokeiltu yhdessä asumistakin. vasta sitten voi tietää onko hän se oikea ja haluaako lapsia hänen kanssaan. Täytyy tuntea hänet ja voida luottaa.

jos hyvin käy.. minä jätän pillerit pois sitten ensi keväänä ja aloitamme sitten lapsen "tekemisen".. ja se tuntuu jo ihan hyvälle ajalle.