Lupaukset..

On kyllä ihmeellistä että miehellä pitäisi olla ns. "putkiaivot", silti mies käsittää että kaikki mikä liittyy tulevaisuuteen on täynnä ehtoja ja epävarmuuksia, ja asiat voivat revetä mihin suuntaan tahansa, ja tähän vaikuttaa vahvasti myös kanssaihmisten käyttäytyminen (myöskin naisen, joka ei ole tästä maailmankaikkeudesta pois suljettu erillinen entiteetti, joka odottaa nimenomaan hänelle edullisten ehtojen toteutumista ennen kuin materialisoituu meidän muiden keskuuteen).

putkipää kirjoitti:

On kyllä ihmeellistä että miehellä pitäisi olla ns. "putkiaivot", silti mies käsittää että kaikki mikä liittyy tulevaisuuteen on täynnä ehtoja ja epävarmuuksia, ja asiat voivat revetä mihin suuntaan tahansa, ja tähän vaikuttaa vahvasti myös kanssaihmisten käyttäytyminen (myöskin naisen, joka ei ole tästä maailmankaikkeudesta pois suljettu erillinen entiteetti, joka odottaa nimenomaan hänelle edullisten ehtojen toteutumista ennen kuin materialisoituu meidän muiden keskuuteen).

Kaikki elämässä on epävarmaa. Se on faktaa. Se on elämän luonne. Vaikka rakennat näennäisiä turvaverkkoja, turvarakenteita, silti elämä on epävarmaa. Sitä ei voi hallita, vaikka haluaisi.
Sitä ei välttämättä tarvitse itselle myöntää, sen voi peittää, unohtaa, mutta silti. Voiko siinä elämän kaaoksessa olla kuitenkin ihmeellinen järjestys. kun niitä outoja sattumia tapahtuu.
Voiko muuta kuin heittäytyä elämään ja elämän edessä.

Jos mies käsittää asiat niin, johtuuko se miehestä itsestään vai onko nainen esittänyt asiat niin, että on ehtoja, varmaankin aluksi. Tuntuu kuin miehet niitä ehtoja olisivat esittäneet. Mikään ei riitä, mikään ei ole hyvä. Ja miehen materialisoitumisestahan on ollut myös kysymys. Jos rehellisiä ollaan.

En etsi enään, en hae.
Olen vain tässä ja nyt.
Se riittää.

Kun jotain liikahtaa, katson,
mahdollisesti reagoin.
Olen ja rakastan.
Se riittää.

Kun löytyy tie, etenen.
teen sen työn.
Silti olen ja rakastan.
Se riittää.

nimimerkki kirjoitti:

Kaikki elämässä on epävarmaa. Se on faktaa. Se on elämän luonne. Vaikka rakennat näennäisiä turvaverkkoja, turvarakenteita, silti elämä on epävarmaa. Sitä ei voi hallita, vaikka haluaisi.
Sitä ei välttämättä tarvitse itselle myöntää, sen voi peittää, unohtaa, mutta silti. Voiko siinä elämän kaaoksessa olla kuitenkin ihmeellinen järjestys. kun niitä outoja sattumia tapahtuu.
Voiko muuta kuin heittäytyä elämään ja elämän edessä.

Jos mies käsittää asiat niin, johtuuko se miehestä itsestään vai onko nainen esittänyt asiat niin, että on ehtoja, varmaankin aluksi. Tuntuu kuin miehet niitä ehtoja olisivat esittäneet. Mikään ei riitä, mikään ei ole hyvä. Ja miehen materialisoitumisestahan on ollut myös kysymys. Jos rehellisiä ollaan.

En etsi enään, en hae.
Olen vain tässä ja nyt.
Se riittää.

Kun jotain liikahtaa, katson,
mahdollisesti reagoin.
Olen ja rakastan.
Se riittää.

Kun löytyy tie, etenen.
teen sen työn.
Silti olen ja rakastan.
Se riittää.

Niinpä, ei edes tarvitse heittäytyä elämään, se kun tapahtuu.

Carpe diem tyylinen ajattelu on minusta yksi suuri potaska, sehän edellyttäisi jonkin päinvastaisen asian olemassaoloa, josta pitää pyrkiä pois, olisi jotain mitä minulta puuttuisi. En ole tähänkään mennessä törmännyt tilanteeseen jossa olisin jotenkin mystisesti poissa siitä ajasta ja paikasta jossa olen.

Oletpa oikeassa tuossa materialisoitumisjutussa, se meni vähän pidemmälle kuin pelkän "ehkä" sanan merkityksen käsitteleminen. Itse ainakin syyllistyn materialisoitumisen välttämiseen "ehkä" ehdon alla jos oikein vituttaa... Mutta silloinkaan ei ole kysymys vaihtoehdosta "minua tulee vituttamaan tulevaisuudessa", kun lausun sanan "ehkä".

putkipää kirjoitti:

Niinpä, ei edes tarvitse heittäytyä elämään, se kun tapahtuu.

Carpe diem tyylinen ajattelu on minusta yksi suuri potaska, sehän edellyttäisi jonkin päinvastaisen asian olemassaoloa, josta pitää pyrkiä pois, olisi jotain mitä minulta puuttuisi. En ole tähänkään mennessä törmännyt tilanteeseen jossa olisin jotenkin mystisesti poissa siitä ajasta ja paikasta jossa olen.

Oletpa oikeassa tuossa materialisoitumisjutussa, se meni vähän pidemmälle kuin pelkän "ehkä" sanan merkityksen käsitteleminen. Itse ainakin syyllistyn materialisoitumisen välttämiseen "ehkä" ehdon alla jos oikein vituttaa... Mutta silloinkaan ei ole kysymys vaihtoehdosta "minua tulee vituttamaan tulevaisuudessa", kun lausun sanan "ehkä".

Carpe diem ajattelu sopii taivaanrantaan.

Jos se olisi vallalla kaikki panisivat keskenään ja joka toinen liitto päättyisi eroon. Ja kaikki dokaisivat joka viikonloppu vähintää ja käyttäisivät suonensiäistä huumetta.

Höh.

Höhhelihöhöh kirjoitti:

Carpe diem ajattelu sopii taivaanrantaan.

Jos se olisi vallalla kaikki panisivat keskenään ja joka toinen liitto päättyisi eroon. Ja kaikki dokaisivat joka viikonloppu vähintää ja käyttäisivät suonensiäistä huumetta.

Höh.

Eikö sitten näin ole jo?

On niin iih ihanaa olla hetkessä ja maalailla sateenkaarulaisia (siitä ihanasta tulevaisuudesta jossa tartutaan hetkeen).

putkipää kirjoitti:

Eikö sitten näin ole jo?

On niin iih ihanaa olla hetkessä ja maalailla sateenkaarulaisia (siitä ihanasta tulevaisuudesta jossa tartutaan hetkeen).

joo se oli mun huumoria ironianimsitä pientä vittuilua