Kävin haastattelussa. Itse haastattelukutsun esittäminenkin tapahtui vähän niin ja näin: Kun työnantajalta soitettiin, minulla ei ollut känny mukana. Eli huomasin puhelun tulleen, lankapuhelinnumero, jonka numeron haltijan löysin googlen kautta. Eli henkilö, joka työpaikkailmoituksessa oli laitettu vastuulliseksi henkilöksi paikkailmoituksen suhteen, tosin siinä ilmoituksessa oli matkapuhelinnumero. Ja huomatkaa siis: tämä henkilö soittaessaan minulle ei vaivautunut edes viestiä jättämään vaan sulki puhelimen ennemmin kuin jätti viestin.
No, kun olin googlannut (ja siis huomasin puhelimestani tulleen soiton 15 minuuttia sen soiton tulemisen jälkeen) yritin heti soittaa takaisinpäin. Ei vastausta, oletin henkilön olevan lounaalla. No, soitin tunnin päästä uudelleen, ei vastausta, puhelu kyllä siirtyi toiseen numeroon - ilmeisesti siihen kännyyn, mutta ei vastausta. Ilmeisesti henkilö on jossakin kokouksessa tms.
No, ei se mitään, ajattelin, että voinhan laittaa sähköpostia, kun ilmoituksessa on tämän vastuuhenkilön s-postiosoite annettu. Joten tein näin, laitoin viestiin vielä kellonajat milloin oli puhelu tullut ja sen vielä tekstiin laitoin milloin itse s-postin lähetin, ettei tule mitään sekaannusta, jos tuo henkilö vaikkapa itse sattuisi vielä soittamaan ennen kuin katselee s-postejaan, eli olisi sitten soiton jälkeen katsonut ja luullut että viestittelen sen soiton jälkeen.
No, tähän sähköpostiin tulee vastaus, että silloin ja silloin voisit tulla haastatteluun. Oli annettu kaksi vaihtoehtoa. No jaa, taisin taas töpeksiä (siis minä töpeksin), kun en jäänyt himaan vahtimaan, koska se sähköposti tulee. Luin nimittäin viestin vasta viikonloppuna (kaikki aikaisempi tapahtunut perjantaina). Ensimmäinen haastatteluaika oli annettu maanantaille aamuun. No, ajattelin, että jos minä tässä viikonloppuna ilmoitan, että joo sopii, niin ehkä heille se sitten on kuitenkin vähän yllätys maanantaiaamuna että ai, joo se tuleekin puolen tunnin päästä. No, valitsin siis sen jälkimmäisen ajan juuri ystävällisyydestä tuota työnantajaa kohtaan. Eli viesti sinne päin että tämä ja vielä siinä vähän tiedustelin, että ilmeisesti teillä talon infopisteestä sitten saa tiedon missä olette. Jep, jep, vastaus tähän viestiin tuli sitten maanantaina, että sovitaan sitten klo 10. Eikä mitään muuta siinäkään viestissä.
Ai niin, koska menin paikkaan kauempaa julkisilla liikennevälineillä enkä tunne ko. paikkakuntaa etukäteen, niin olin vielä laittanut milloin olen paikkakunnalla suurin piirtein. No niin, menin siis haastatteluun, ja niinhän siinä kävi, että vaikka olin googlen kartasta vielä tsekannut reitin, niin kun tienviitat eivät olleetkaan just niin kuin katsoin googlesta, niin läksin vähän eri suuntaan, eli tuli mutka matkaan. Mutta tästä huolimatta olin itse haastattelussa jämptisti. Mutta kuinkas ollakaan, kun olin sanonut siinä s-postissa milloin olisin paikkakunnalla ja siis en tuntenut seutua entuudestaan, niin ensimmäiset sanat miltei olivat, että kauankos sieltä asemalta tänne kävelee.... Eli aika oli sovittu tasan 10 ja tähän tulin ihan täsmälleen, mutta sitten ruvetaan urputtamaan jostain muusta.
No jaa, ja itse haastattelussa sitten tuli vähän outoa tietoa, mutta olkoon se kertomatta. Ja haastattelu päättyi siihen, että tälle vastuuhenkilölle tuli puhelu ja hän rupesi siihen vastailemaan, ei siis mitenkään päättänyt sivistyneellä tavalla haastattelua vaan keskittyi siihen puheluun vastaamiseen. Joten sain lähteä ovesta hyvästelemättä...
Koko haastattelukutsu: Miksi? Mielestäni työnantajankaan ei kannata kutsua muodon vuoksi haastatteluu. Ilmeisesti olin henkilö, jolla eniten kokemusta ja siksi kutsuivat, vaikka ei ole aikomustakaan pestata. Ja täysin käytöstavat kyllä hukassa!
Työntekijältä kyllä yleensä odotetaan tapoja ja käyttäytymistä, mutta näköjään sitten itseltä ei, ja työntekijähän se on se toinenkin yrityksen palkollinen ja ulospäin antavat kuvaa yrityksestään tai yhteisöstään. Tämä nyt ei ollut yritys vaan kuntatoimija.
Juu niin unohtui se infotiskin tyyppi: Ei ollut mitenkään ystävällisesti hymyilevä ja vastaanottohenkilön miellyttävää ja kohteliasta tai hyvää kuvaa paikasta antavaa käytöstä hänelläkään. Hyvä kun huomenta sanoi, ja naama rutussa, ja sen jälkeen kun siitä lähdin niin todennäköisesti rupesi sille toiselle kopissa olevalle haukkumaan ja arvostelemaan että tulee tänne ja jäkäti jäkäti jäkäti jäk!
Hyvä kunta! Niin joo, sopis tietysti antaa palautetta haastattelukäynnistä heille itselleen, mutta arvaahan mihin se johtaisi: Armottomaan vitsailuun, eihän se heitä liikauta mitä joku ulkopuolinen heistä ajattelee ja minkälaisen vaikutelman itsestään antavat. MIelestäni suoranaisia moukkia!
No, kun olin googlannut (ja siis huomasin puhelimestani tulleen soiton 15 minuuttia sen soiton tulemisen jälkeen) yritin heti soittaa takaisinpäin. Ei vastausta, oletin henkilön olevan lounaalla. No, soitin tunnin päästä uudelleen, ei vastausta, puhelu kyllä siirtyi toiseen numeroon - ilmeisesti siihen kännyyn, mutta ei vastausta. Ilmeisesti henkilö on jossakin kokouksessa tms.
No, ei se mitään, ajattelin, että voinhan laittaa sähköpostia, kun ilmoituksessa on tämän vastuuhenkilön s-postiosoite annettu. Joten tein näin, laitoin viestiin vielä kellonajat milloin oli puhelu tullut ja sen vielä tekstiin laitoin milloin itse s-postin lähetin, ettei tule mitään sekaannusta, jos tuo henkilö vaikkapa itse sattuisi vielä soittamaan ennen kuin katselee s-postejaan, eli olisi sitten soiton jälkeen katsonut ja luullut että viestittelen sen soiton jälkeen.
No, tähän sähköpostiin tulee vastaus, että silloin ja silloin voisit tulla haastatteluun. Oli annettu kaksi vaihtoehtoa. No jaa, taisin taas töpeksiä (siis minä töpeksin), kun en jäänyt himaan vahtimaan, koska se sähköposti tulee. Luin nimittäin viestin vasta viikonloppuna (kaikki aikaisempi tapahtunut perjantaina). Ensimmäinen haastatteluaika oli annettu maanantaille aamuun. No, ajattelin, että jos minä tässä viikonloppuna ilmoitan, että joo sopii, niin ehkä heille se sitten on kuitenkin vähän yllätys maanantaiaamuna että ai, joo se tuleekin puolen tunnin päästä. No, valitsin siis sen jälkimmäisen ajan juuri ystävällisyydestä tuota työnantajaa kohtaan. Eli viesti sinne päin että tämä ja vielä siinä vähän tiedustelin, että ilmeisesti teillä talon infopisteestä sitten saa tiedon missä olette. Jep, jep, vastaus tähän viestiin tuli sitten maanantaina, että sovitaan sitten klo 10. Eikä mitään muuta siinäkään viestissä.
Ai niin, koska menin paikkaan kauempaa julkisilla liikennevälineillä enkä tunne ko. paikkakuntaa etukäteen, niin olin vielä laittanut milloin olen paikkakunnalla suurin piirtein. No niin, menin siis haastatteluun, ja niinhän siinä kävi, että vaikka olin googlen kartasta vielä tsekannut reitin, niin kun tienviitat eivät olleetkaan just niin kuin katsoin googlesta, niin läksin vähän eri suuntaan, eli tuli mutka matkaan. Mutta tästä huolimatta olin itse haastattelussa jämptisti. Mutta kuinkas ollakaan, kun olin sanonut siinä s-postissa milloin olisin paikkakunnalla ja siis en tuntenut seutua entuudestaan, niin ensimmäiset sanat miltei olivat, että kauankos sieltä asemalta tänne kävelee.... Eli aika oli sovittu tasan 10 ja tähän tulin ihan täsmälleen, mutta sitten ruvetaan urputtamaan jostain muusta.
No jaa, ja itse haastattelussa sitten tuli vähän outoa tietoa, mutta olkoon se kertomatta. Ja haastattelu päättyi siihen, että tälle vastuuhenkilölle tuli puhelu ja hän rupesi siihen vastailemaan, ei siis mitenkään päättänyt sivistyneellä tavalla haastattelua vaan keskittyi siihen puheluun vastaamiseen. Joten sain lähteä ovesta hyvästelemättä...
Koko haastattelukutsu: Miksi? Mielestäni työnantajankaan ei kannata kutsua muodon vuoksi haastatteluu. Ilmeisesti olin henkilö, jolla eniten kokemusta ja siksi kutsuivat, vaikka ei ole aikomustakaan pestata. Ja täysin käytöstavat kyllä hukassa!
Työntekijältä kyllä yleensä odotetaan tapoja ja käyttäytymistä, mutta näköjään sitten itseltä ei, ja työntekijähän se on se toinenkin yrityksen palkollinen ja ulospäin antavat kuvaa yrityksestään tai yhteisöstään. Tämä nyt ei ollut yritys vaan kuntatoimija.
Juu niin unohtui se infotiskin tyyppi: Ei ollut mitenkään ystävällisesti hymyilevä ja vastaanottohenkilön miellyttävää ja kohteliasta tai hyvää kuvaa paikasta antavaa käytöstä hänelläkään. Hyvä kun huomenta sanoi, ja naama rutussa, ja sen jälkeen kun siitä lähdin niin todennäköisesti rupesi sille toiselle kopissa olevalle haukkumaan ja arvostelemaan että tulee tänne ja jäkäti jäkäti jäkäti jäk!
Hyvä kunta! Niin joo, sopis tietysti antaa palautetta haastattelukäynnistä heille itselleen, mutta arvaahan mihin se johtaisi: Armottomaan vitsailuun, eihän se heitä liikauta mitä joku ulkopuolinen heistä ajattelee ja minkälaisen vaikutelman itsestään antavat. MIelestäni suoranaisia moukkia!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa inhottava kokemus! Parhaat haastattelut, joissa itse olen ollut, ovat olleet vuorovaikutteisia. Minä myyn itseäni työpaikalle ja työpaikka myy itseään minulle.
Tuossa sinun tapauksessasi olisi ainakin helppo hylätä työtarjous, jos sinut satuttaisiin valitsemaan. Tuskin tuollaisessa paikassa olisi kiva olla töissäkään, jos jo haastattelu on noin tympeä kokemus.