Nainen,
Tunnetko koskaan olevasi kilpailuasetelmassa muiden naisten kanssa? Miltä se tuntuu? Miten varmistat menestyksesi?
Käyttääkö kanssasisaret joskus kiellettyjä keinoja?
Voiko koskaan käydä niin että unelmien mies valitsisi väärin?
Tunnetko koskaan olevasi kilpailuasetelmassa muiden naisten kanssa? Miltä se tuntuu? Miten varmistat menestyksesi?
Käyttääkö kanssasisaret joskus kiellettyjä keinoja?
Voiko koskaan käydä niin että unelmien mies valitsisi väärin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Koskaan en ole kenestäkään miehestä joutunut taistelemaan.
Jos mies ei osaa itse valita, niin se ei ole silloin mua varten.
En oikeastaan tarkoittanut taistelua. Enemmänkin sitä, että ollakseen kiinnostava on kai jotenkin oltava erityinen tai vaikutettava kiinnostavalta.
No ihmisestä kiinnostuu tai ei kiinnostu.
Turha sitä on oikeastaan hirveästi esittää jotain, koska ei sitä roolia jaksa kuitenkaan loppuelämää vetää.
Mä olen jo ehkä sen verran vanha, että olen ymmärtänyt tuon asian. Ehkä nuoremmilla naisilla on tuo tarve tuoda itseään esiin ja olla kiinnostava, että saisi miehen kiinnostumaan.
Tässä iässä riittää kun on oma itsensä, ja jos ei riitä niin ei sitten ole mua varten :)
Ei sulla niin paha dementia voi olla, ettet muistaisi miten nuorempana oli.
Naiset ei myönnä että mitään kilpailua on ja se on mielestäni yllättävää. Jokainen nainen tietää olevansa se ihanin ja myös se sopivin juuri sille oikealle. Mutta ei silti epäilystä että se oikea voisi erehtyä sen verran että tekisikin väärän valinnan. Ajattele jos sinunkin herra oikeasi on tällä hetkellä jonkun Tussu-Tessan kanssa vain siksi että sulla oli ratkaisevalla hetkellä bad hair day.
En mä ole koskaan oikein joutunut sellaiseen tilanteeseen oikeasti.
Ja ehkä mä en vaan mieti asioita noin. Joskus elämässä tulee hetkiä jolloin ei ole valmis ottamaan vastaan sitä "herra oikeaa". Silloin hänellä on täysi oikeus olla jonkun toisen kanssa. En pidä sitä kilpailutilanteena.
Jos meidät on tarkoitettu yhteen, niin se tapahtuu sitten kun aika on oikea.
Yllättävää tosiaan. Yritin kuvitella itseni naiseksi ja lisäksi ajatella että kiinnostuneet vastakkaisen sukupuolen edustajat kyllä lähestyy, jos ovat kiinnostuneita. Olisi aivan kauheat paineet, koska pitäisi jotenkin osoittaa olevansa niin erityinen ja jotenkin parempi kuin muut.
Täysin samaa mieltä kanssasi.
"Tässä iässä riittää kun on oma itsensä, ja jos ei riitä niin ei sitten ole mua varten"
Tuo on totta. Myös miehillä. Vaikka miehillä olisikin kovat paineet olla se itsevarma ja huumorintajuinen miehinen uros, siis se jota useat naiset sanovat haluavansa, niin totuus on, että ei sellaista roolia voi koko loppelämäänsä vetää, jollei oikeasti ole sellainen tai konkreettisesti pysty muuttumaan sellaiseksi (ja harva pystyy todellista luonnettaan oikeasti muuttamaan).
Siksi on pakko todeta se että jos ei omana itsenään kelpaa sellaisille, jotka itse kelpuuttaisi, niin sitten joutuu joko pudottamaan omaa vaatimustasoaan tai vain olemaan sinkkuna ja unohtamaan naiset kokonaan.
No ei oo koskaan tarvinnu kilpailla.oon number One ja otan sen kenet huolin. ;-)
Mutta entäs jos se kenet huolit onkin jo varattu? Miten syrjäytät kilpailijasi?
No mites sun kaverit: Zwei ja Tres. Joutuuko ne kilpailemaan?
Eiköhän tossa tilanteessa se ole sen varatun itse päätettävissä, kumman se itse haluaa. Kenenkään liittoja en lähtis rikkomaan ensinnäkin siksi, että mistä mä tiedän, että mulla oikeasti olisi jotenkin parempaa tarjottavaa sille miehelle. Moni varattukin haluaa vaan vähän sutinaa suhteeseensa, mutta ei välttämättä aidosti halua jättää puolisoaan...
Jos joku on varattu, niin en todellakaan käy päälle millään tapaa, enkä ota itse yhteyttä.
Sillo ko mää olin nuori ja komia ni kaks naista tappeli must... Mut kumpaakaa en huolinu ko panoseuraksi.
Nuorempana, kun oli huono itsetunto, koin useinkin toiset naiset kilpailijoiksi. Kuten olikin, samoista miehistähän me kilpailtiin. Siksi onkin niin koomista lukea kuinka palstamiehet olettavat nuorten naisten vain nauttivan huomiosta ja valkkaavan miehiä - kaikkea muuta se oli. Ja päätellen niistä lukuisista "avautumisista" kun tyttöjen kesken murehdittiin kuinka olla se halutuin ja suosituin, voin päätellä etten ollut ainoa huono-itsetuntoinen.
Nuoren naisen elämä on raskaampaa kuin osaatte kuvitellakaan.
No mitä oli ne keinot olla halutuin ja suosituin? Ja mikä oli B-suunnitelma? Kun näin miehen logiikalla ajateltuna on aika selvää että kaikki ei voi voittaa samaa kilpailua.
Jotkut naiset tuntevat kilpailevansa minun kanssani ja käyttävät varsin ikäviäkin keinoja kuten vähättelyä, haukkumista ja perättömien juorujen levittämistä.
Mutta minä en kilpaile. En koe pienintäkään tarvettä alempiarvoistaa muita pönkittääkseni omaa egoani. Enkä usko että "unelmieni mies" voisi valita väärin, miten voisin kuvitella unelmamiehekseni ketää sellaista joka ei ole kiinnostunut minusta.