2v. erosta, rakastan yhä

N. 2 vuotta sitten erosin avomiehestäni. Olimme yhdessä yli 10 vuotta, molemmat nytnoin kolmikymppisiä. Jätin hänet itse, olin ihastunut typerästi toiseen joka lupaili kaikenlaista ja koin saavani aivan erilaista huomiota häneltä. Hän painosti eroamaan miehestäni. Epäröin mutta uskaltauduin eroamaan. Suhdetta ihastukseeni ei kuitenkaan koskaan tullut, koko juttu kaatu ennen alkuaan. Ahdistuin, masennuin ja söin masennus-ym. lääkkeitä sekä join alkoholia, jota en ennen ollut juurikaan käyttänyt. Kaipasin toiselle paikkakunnalle muuttanutta entistä miestäni suunnattomasti, mutta jatkoin lääkkeiden ja alkoholin käyttöä ja meni eteenpäin kun exäkin oli niin sanonut tekevänsä.

Vuosi sitten kuulin exäni ryhtyneen uuteen suhteeseen. Lopetin lääkkeet ja muutin tapailemani miehen kanssa yhteen. Nyt ahdistus ja masentuneisuus ovat palanneet. Itken usein yksin ollesani ja jopa julkisilla paikoilla joudun kuivailemaan silmiäni. Exä tulee mieleen kaikesta ja kaikkialla. Kadun eroa, kaduin sitä kokoajan mutta lääkkeet auttoivat pitämään itseni koossa.

Nyt entiseni on mennyt kihloihin ja tunnen menettäneeni itsestäni palasen. Olimme yhdessä teinistä asti ja molemmat hyvin herkkiä ihmisiä, samanluonteisia. Miten pääsen eteenpäin? Tuhoan nykyisen suhteeni, olemme liian erilaisia nykyisen miehen kanssa ja todella erilaiset taustat. Tunnen nyt menettäneeni sielunkumppanini lopullisesti, koska en uskaltanut enää häneen ottaa yhteyttä kuultuani uudesta suhteestaan. En kaipaa tuttuutta ja turvallisuutta, vaan aidosti entistäni takaisin. Tulen hulluksi, ellen ole jo..