Kirjoita kysymys niin vastaan niin pian kuin mahdollista.
Olen todella psykologi ja kokeilen tällaista toimintamuotoa netissä.
Olen todella psykologi ja kokeilen tällaista toimintamuotoa netissä.
PSYKOLOGI VASTAA
Psykologi
683246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Kerro miksi mun kuopus 9 v laittaa mulle aina hanttiin ja saa "raivarikohtauksia" ihan tyhjästä esim...jos ei saa jotain periksi niin hän huutaa kuin hyeena...
vastausta odotan..
Yksi kasvatuksen vaikeimmista tehtävistä on rajojen laittaminen lapselle.
Se tapahtuu parhaiten ajan kanssa, niin että jokainen kielto selitetään tarkasti lapselle.
Kaikki määräykset täytyy tarkkaan perustella.
On jaksettava ja aina vaan jaksettava tehdä se.
Lapsesi on nähtävästi jo koululainen.Olisi hyvä tietää miten asiat ovat myös koulussa ja toveripiirissä.Onko siellä jotakin mikä vaivaa.
Jos raivokohtauksia on ollut lapsen koko elämänajan, on tärkeää myös sulkea pois lievän aivovamman MBD:n mahdollisuus.
Hyvää jatkoa teille.
joo toi on jo tutkittu juttu toi sairaus...
mut kyl hän purkaa koulusakin "raivaireitaan" nimittäin kiroilemallaja kiusaamalla toisia..
kotona hän ei kiroile ollenkaan ainakaan vanhempien kuullen.
hänen veljeään on kiusattu koulussa ekasta luokasta saakka...koska hän on taas hiljainen ja arka...ja olemme puhuneet näistä asioista vakavasti myös kotona.
kiitos edellisestä vastauksesta
Sitten viittaan tuohon edelliseen vastaukseen rajojen asettamisesta.
Huomasin, että kerroit että hänen veljeään on kiusattu koulussa.
Kiusaaminen täytyy heti saada loppumaan.
Se on tehtävä julkiseksi, niin että kiusaaminen tulee ilmi.
Opettajan on autettava asiassa sinua.
Kiusaamista ei saa sietää yhtään sekunttia.
Meillä on rajat ja en tiedä onko liian tiukatkin.
Meillä ei esim pelata tietsikkaa eikä pleikkaria muina päivinä kun perjntaisin ja viikonloppuisin ja siinäkin vaan tietyn ajan kumpanenki,,koska pitää olla muutakin tekemistä.
Meillä on sisään tuloajat,nukkumaan menoajat j.n.e ja ruoka-aika on ruoka-aika silloin syödään ja jos ei oo kotona niin saa seuraavan ruoan,kun on sen aika.
Mutta kyllä me osataan joustaakin tarpeen mukaan.
Kuulostaa hyvältä.
Rajat on oltava selvät.
Ja ne laitetaan rakkaudella.
Älkää hyvät ihmiset olko niin sinisilmäisiä, että annatte tämän "psykologimme" naruttaa itseänne!
"Minulla on sekä koulutus että kokemusta psykologin ammatista."
Hänellä saattaa hyvinkin jonkinlaista alaan liittyvää koulutusta, mutta nuo vastaukset, joita hän on sekä tällä että muilla keskustelupalstoilla esittänyt, ovat kaikkea muuta kuin asiantuntevia. Kokemusta psykologin ammatista... no todennäköisesti kyseessä on vain asiakkuuden kautta saatu kokemus.
Psykologin nimike on lailla suojattu ammattinimike, eikä sitä saa oikeudettomasti käyttää kuin laillistettu psykologi. Nimikkeen oikeudeton käyttö on lain mukaan rangaistava teko (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/94).
Tämän puuhastelijan toiminta on saatettu asianomaisten viranomaisten tietoon.
Onkos sun aivan pakko oleskella täällä itte kyttäämässä toisia?
Mieheni sanoo rakastavansa sekä mua että erästä toista naista....
voiko kahta naista rakastaa yhtä paljon, mutta eri tavalla? miksi mieheni on vienyt tyttömme hänen näkyville? miksi tämä toinen nainen on tuonut tytöillemme leluja....mä sanoin et hän haluaa ostaa tytöt, mutta kuulemma näin ei ole..
Sinun elämässäsi on sellainen klassinen kolmio:
Vaimo-mies-toinen nainen.
Tietenkin voi ollakin että miehesi voi rakastaa teitä kumpaakin ja te kumpikin myös miestä.
Toisaaltahan on näin, että koska hän on sitoutunut sinuun ja perheeseensä, ei hän ole enää vapaa tekemään mielijohteittensa mukaan, ei ainakaan moraalisesti ja eettisesti tämä ole oikein sinua kohtaan.
Hän on solminut sinun kanssasi avioliiton ja hankkinut sinun kanssasi perheen ja lapset ja hän on sinun miehesi.Ja sinä hänen vaimonsa.
Koska sinä kärsit kovasti tällaisesta menettelystä että hänellä on toinen nainen ja että mies myös käyttää yhteisiä lapsianne tämän toisen naisen luona, rikkoo hän sitoutumispäätöksensä, minkä hän on sinulle tehnyt.
Hän on sinulle epälojaalinen ja aiheuttaa sinulle surua ja tuskaa.
Jos rakastat yhä miestäsi, on vain sinun päätettävä miten toimit.
Kestätkö vielä ja yrität mennä hänen kanssaan perheneuvontaan.Vai alatko valmistella eroa.
Paljonhan riippuu tietenkin siitä, aikooko mies jatkaa suhdettaan toiseen naiseen vai lopettaa sen.
Vaikuttaa siltä, että hän on sinusta melko varma, koska kertoo rakastavansa teitä yhtä paljon.
Hän on siis varma, ettet lähde helposti, koska voi huoletta asettaa sinut samaan lokeroon kuin rakastajattarensa.
Kertooko hän myös sille toiselle naiselle, että hän rakastaa teitä kumpaakin, vai vain sinulle.
Juttele vielä miehesi kanssa ja toivottavasti pystytte selvittämään tätä vyyhtiä.
Muistuta häntä sitoutumisen velvoitteista.
Minä olen itse kokenut sen kuinka voin rakastaa kahta naista samanaikaisesti, mutta eri tavalla. Naisettäydentävät toisiaan ja jos minun pitäisi lupautua vain toiselle sen vuoksi, että hän vaatii tapaamaan vain häntä itseään, niin kärsisin. Kun tarvitsen kumpaakin naisista ja molemmat minua, koen tilanteeni onnettomaksi: Minun olisi jätettävä molemmat ja etsittävä uusi puoliso täyttääkseni Psykologin esittämät nyky yhteiskunnassa vallitsevat ehdot. Miksi naiseni eivät voisi hyväksyä toisiaan?Oman onnensakin takia?
Niinkuin vaimon kertomuksesta kävi ilmi, hän kärsi tilanteesta kovasti.
Silloin ei enää tällaiseen kolmen kauppaan ole mahdollisuutta.
Eihän vaimo tuollaisilla ehdoilla suostunut vaimoksi.
Ja jos järjestelmä tekee kaikki kolme onnettomaksi, ei ole enää mitään mieltä jatkaa tällaista kolmoisdraamaa.
Olen kärsinyt myös toisen naisen takia. Emme olleet huolehtineet liitostamme; mies ei kestänyt lapsiperheen arkea, vaikka minua ja kahta lastamme syvästi rakastaakin. Hän pakeni palkkatyömaailmaan ja työyhteisöön, missä sai keskittyä enemmän itseensä ja omiin kykyihinsä. Minä "melkein" sopeuduin ja pyöritin arkea lähes yksin. Tietysti väsyin, koska työskentelen erittäin raskaalla hoitotyön osa-alueella vuorotyössä. Elin äitinä arkipäiväisesti, en pukeutunut kauniisti jne. Unohdin naiseuteni ja sitähän mies kaipasi intohimoa elämään. No, se intohimo ja naiseus löytyi sitten muualta. Se olikin helppoa, sillä mies on työnsä takia arkipäivät toisessa kaupungissa. 2-3 kk:n kuluttua hän tunnusti. Olin shokissa ja kärsin kovasti. Mies oli sekaisin ja ei itsekään tiennyt, mitä halusi. Ilmeisesti kaiken, mutta minä aloin tekemään "töitä" rakkauteni ja lastemme takia. Tein selväksi, että asumusero alkaa, ellei hän heti lopeta suhdettaan tuohon toiseen. Puhuimme, kuuntelimme ja yritimme vihdoin ymmärtää toisiamme. Helppoa se ei ollut eikä ole vieläkään. Yritin hoitaa tilanteen "tasokkaasti", enkä koskaan ottanut yhteyttä tuohon toiseen naiseen, sillä tiesin etten selviytyisi siitä kunnialla vaan vihani ja halveksuntani tekisivät tilanteesta fiaskon. Minun onnekseni tämä nainen paljasti oman kehittymättömyytensä ko. prosessin aikana ja miehenikin menetti mielenkiintonsa häneen ja naisseikkailuihin ylipäätään. Tämän uskottomuuden paljastumisesta on kulunut aikaa nyt vuosi ja kaikki näyttää aika hyvältä. Tosin olen muuttunut paljon; sinisilmäisyyteni ja liiallisen kiltteyteni olen menettänyt; taistelen kyynisyyttä vastaan. On katkeraa kokea tulleensa heitetyksi roskikseen, sen takia että voimavarat eivät riittäneet elämän kaikkiin osa-alueisiin. Mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan, en enää puhu asiasta miehelleni lainkaan, sillä hän ei sitä enää kestä. Hoidan "terapiani" muilla tavoin. Mies on muuttunut. Hän yrittää auttaa kotona ollessaan. Vaikeaa se kyllä näyttää olevan, sillä hän on aina sanonut että hän ei muutu, "pidä tai jätä". Uskon että Sinullakin on onnistumisen mahdollisuus, teillä on yhteiset lapset. Ottakaa selvää toistenne tarpeista ja pyrkikää ymmärtämään miehen ja naisen erilaisuus. Voimia Sinulle!
Kolmoisdraaman katkaiseminen aiheuttaisi pitkällistä, ehkä ratkeamatonta tuskaa kaikille osapuolille. Jokaisen kolmen olisi etsittävä uusi kumppani, eikä olisi minkäänlaisia takeita, että noista uusista liitoista tulisi sen onnellisempia. Miksi siis ei kannattasi yrittää sopeutua vallitsevaan tilanteeseen? Monessa kuuluisassa liitossakin on näin tietääkseni tehty heittämällä kaavamaiset todelliselle elämälle vieraat käytösmallit sikseen.
Tottakait voitte tehdä sellaisen sopimuksen kolmestaan, neljästään, viidestään j n e.
Mutta silloin on kaikkien oltava vapaaehtoisesti siinä mukana, ei tuntea itseään pakotetuksi sopeutumaan järjestelmään, josta kärsii.
Ja tällainen järjestelmä täytyisi tehdä jo alun pitäen, niin että pelisäännöt ovat jo alusta alkaen hyväksyttyjä osapuolten kesken.
Mitäs te sanoitte, kun menitte naimisiin?
Ei sitoutumis-sopimuksia noin vain huvin vuoksi
revitä, ja koska ja jos lapsia vielä on asiassa mukana on järjestelmä pidettävä heillekin siedettävässä puitteissa.
Lapset tarvitsevat turvallisuutta, eivät rakastumisien ja mustasukkaisuusdraamojen repivää ilmapiiriä.
Olisi pitänyt tuntea paremmin itsenä,eikä sitoutua jos ei siihen pysty.
Jos joku osapuoli tällaisssa kolmois,nelois-suhteissa kärsii, on asetelma väärä.
Jos joku tuntee, että ehdot sanee joku toinen kuin hän itse, on asetelma väärä.
Anna mustasukkaisille miehille vähän "tipsejä" miten tunteen voi voittaa.
Nythän en tiedä, onko tämä mustasukkaisuus iskenyt sinuun jonkun tapahtuneen vuoksi, vai oletko ollut aina senluontoinen.
No syyt mustasukkaisuuteen ovat syvällä, jopa sisarusten välisessä kateudessa äidin rakkaudesta ja huomiosta.
No kuitenkin: Jos olet vaimollesi tosi hyvä mies hän tuskin lähtee toisten mukaan.
Hyvä mies voi olla: siivoamalla enemmän, pölyimuroimalla useammin, hyväillä vaimoa ennen ja jälkeen seksiä ja kahden seksiaktin väliaikoina etenkin, kehumalla vaimoa usein ja pitämällä häntä hyvällä tuulella ja menemällä hänen kanssaan hänen lempipaikkoihinsa ja kuuntelemalla AKTIIVISESTI vaimon ongelmia, kun ja jos hänellä niitä on.
Jos näin teet ei vaimolla tule mieleenkään lähteä toisen miehen mukaan, ja jos lähtee, tulee kyllä nopeasti takaisin.
Lopeta tää ihmisten kusetus, sä et ymmärrä psykologiasta näköjään hevon peetä! Annat lapsellisia neuvoja, joita noudattamalla ihmiset löytää itsensä vielä syvemmältä suosta! Taitaa sulla olla hauskaa, vai?
Ei tuo sinun kielenkäyttösi kovin sivistyneeltä vaikuta, lapsparka.
Mitään "väärää" suhteen aikana ei ole sattunut. Suhde vain alkoi, kun edellinen ei ollut vielä aivan selvä. Tämä kait tuo epävarmuutta minulle ja sen takia on luottamuspula. Suhde toimii muuten hienosti ja kun kaikki on hyvin ne on silloin todella hyvin. Mustasukkaisuus vain iskee, kun tavataan muita miehiä. Toinen on paljon sosiaalisempi ja hänen ympärillä on paljon ihmisiä. Mitään järkevää syytä tunteeseen ei ole.
Sanoit, että suhteenne alkoi, kun edellinen suhde ei ollut aivan selvä.
Tuollainen asia saattaa olla aivan riittävä mustasukkaisuuden kehittymiselle.
Ainakin se voi pahentaa jo ennestään altista tuollaisille tunteille.
Itse olen nainen ja mustasukkainen kihlatustani. Hän on hyvännäköinen ja seurallinen mies, jonka ympärillä naisia pörrää. Ottajia tuntuisi olevan joka sormelle, hänen takalistoonsa käydään kiinni ravintolassa vaikka itse seisoisin vieressä! Minä olen syrjäänvetäytyvää erakkotyyppiä ja tavallisen näköinen, miehet eivät ole perässäni juosset koskaan.
Olenkin joskus miettinyt, olisinko vähemmän mustasukkainen, jos saisin itse samanlaista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta kuin kihlattuni. Nythän minulla on sellainen tunne, että naiset "kärkkyvät" miestäni ja minä en "kelpaa" kenellekään, koska en saa huomiota muilta kuin omalta mieheltäni. En kuitenkaan voi tilanteelle mitään, sillä en ole flirttailijatyyppiä. Ei kai se auta kuin olla välittämättä ja yrittää piilottaa mustasukkaisuuden tunteet.
Mustasukkaisuuden kalvaessa sisuksissa yritän lohduttaa itseäni kahdella asialla
1) olen ainutlaatuinen. Kukaan muu ei ole samanlainen kuin minä, ja kumppanini rakastui juuri minuun.
2) Hän vakuuttaa olevansa onnellinen kanssani, suunnittelemme häitä jne. Tuskin hän siis haluaisi ehdoin tahdoin pilata hyvän suhteen pettämällä tai lähtemällä jonkun satunnaisen baarinaikkosen kelkkaan.
Olet aivan oikeassa: hän on valinnut sinut.Ja sillä hyvä.
Ehkäpä nuo kapakkapaikat eivät muutenkaan ole perin hauskaa harrastusta pariskunnille?
Ehkä olisi parempi mennä ulos syömään kaveriporukalla, esim?
Eihän ole tarkoitus, että sinä voit huonosti kun olette "huvittelemassa".
Mulla on ollut yhen samassa porukoissa pyörivän pojan kanssa jo muutaman vuoden jotain outoo säpinää.Olkoon hänen nimi nyt vaikka Joonas.Seurustelin toisen kanssa..mutta useesti Joonas tuli mieleen..ja meillä oli muutamat pusutkin joskus.Vaihdoimme outoja katseita useesti yms.
No nyt poikaystävälläni ja mulla meni poikki loppukesästä.
Meillä on sen jälkeen Joonaksen kanssa ollut jotain pientä säpinää,pusuja yms.
No nyt viimeksi kun sekoiltiin(hänen aloitteesta joka kerta) Joonas sano sen jälkeen että katuu.Ei sanonut syytä kun kysyin,sano vaan et siinä on pari juttuu!
Sitte se mikä jäi kanssa mieleen oli se kun Joonas sano että on mun kanssa aina ihan paniikissa mutta ei osannu sitte selittää mulle syytä ku kysyin...??!Miten joku voi olla niin vaikee selkonen...???Lyön kohta hanskat tiskiin sen kanssa vaikka se on viimenen juttu mitä haluaisin tehdä!!Vastausta odotellen..
Mitenkä paljon poikakaverisi ja sinun suhteen loppumiseen vaikutti tämä toinen, eli nykyinen rakkaudenkohteesi?
Sellainen voi vaikuttaa tiedostamattomastikin suhteen viilenemiseen jos tuollaista "jännää" vipinää on jonkun toisen kanssa vuosikausia.
Tai ehkäpä et ollut tarpeeksi kiintynyt ja rakastunut poikaystävääsi.
Kuitenkin, tämä nykyinen kaverihan kuului teidän tuttavapiiriinne koko ajan.
Miten läheisiä ystäviä hän ja sinun entinen poikaystäväsi ovat?
Ehkäpä uusi tuntee olleensa hyvin epälojaali ystävälleen, jos nyt sinun kanssasi seurustelee?
Eri asiahan oli kun entinen kaverisi ei tiennyt teidän "vispilänkaupoista" mitään.
Koko juttu oli vain jännää.
Nyt ei enää ole yhtä jännää kun suhde alkaa vakiintua.Ehkäpä hän ei tahdokaan vakiinnuttaa sitä.
Vai onko hänellä kenties joku toinen jännä juttu jossain muualla?
Teillä vaikuttaa olevan hieman kommunikaatio-ongelmia myös.
Kaverisi ei osaa tai tahdo selittää sinulle asioita.
Saan sen kuvan että hän ei kertakaikkiaan uskalla tai tahdo sitoutua suhteeseenne.
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta vaikutatte melko nuorilta.
Jos sinä nyt pystyisit hieman ottamaan etäisyyttä tähän nykyiseen poikaystävääsi niin varmasti huomaisit paremmin mistä on kysymys.
Hiljennä vauhia ja seuraa mitä tapahtuu.
Kiitos Sinulle vaivannäöstä!
Olen ja olemme epäonnistuneet avioliitossamme. Emme puhuneet, kuunnelleet tai sitten edes ymmärtäneet toisiamme ja toistemme tarpeita. Seurauksena oli miehen uskottomuus. Olen itse täynnä "ihanteita" ja tunnen menettäneeni jotain kalliarvoista eli eheän pitkän parisuhteen. Koitan kuitenkin ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen ja elämä voi olla melkoista kompurointia ja samalla oppimista. Joten avioliitto jatkuu, koska molemmat niin haluavat. Syy lopulliseen uskottomuuteen oli, että mies koki minun etääntyneen hänestä niin kauas. Siihen varmaan vaikutti arki, ikä (37 v.) ja turhautuneisuus omaan kaikki voimat vievään työelämään. Onkohan olemassa tutkimuksia siitä, mitä vuorotyö tekee avioliitoille? Yhteistä aikaa on väistämättä aika vähän ja kaikki eivät varmaan siihen sopeudu. Sitten seuraavanlainen ajatus. Voisikohan mieheni kokemaan etääntymiseen olla syynä se, että olin työssäni ammatillisessa "kosketuskontaktissa" toiseen ihmiseen kaiket päivät. Tämän lisäksi toinen lapsistamme on varsinainen sylikissa. Näissä ihmissuhteissa ei tietenkään ole mitään seksuaalista, mutta ne kokemukseni mukaan jotenkin saivat aikaan sen, etten kokenut miehen lähestymistä useinkaan niin tärkenä. Olin väsynyt ja koin, että kaikki vain haluavat minulta jotain. Tarvitsin tilaa. Tämän olen tajunnut, kun olen nyt vuoden ollut opiskelija ja huomaan tarvitsevani mieheni läheisyyttä ja hellyydenosoituksia paljon enemmän. Olenko poikkeava kun seksuaalisuuteni aktivoituu harvemmin itsestään, minua pitää kosketella ja muutoin hyvin kohdella esim. arkisiin kotitöihin osallistumalla. Jos olen väsynyt ja huonotuulinen, en antaisi lähestyä. Tosin esim. hartiahieronta saattaa toimia silloinkin. Mies vain haluaisi minun olevan aktiivinen, intohimoinen aloitteentekijä. Mistä sellaisen intohimon ja elämänvoiman löytää, että seksi korvaisi riittävän yöunenkin? Minulle riittävä nukkuminen on elintärkeää. Vuorokauden tunnit eivät tahdo kaikkeen riittää, vaikka esim. kodinhoidon tasoa laskisikin.
Sinulla on tosi tiukka työtahti ja intensiivinen elämä monine henkilökontakteineen.
Millainen on miehesi työtilanne? Et muistaakseni maininnut siitä mitään.
Lapsikin vaatii sinulta psyykkistä ja fyysistä läheisyyttä.
Jäävätkö kotiaskareet sinun hartioillesi kokonaan?
Kodinhoitaminenkin on rankkaa puuhaa jos sen kunnolla tekee.
Ajattelet, että miehesi epäonnistuminen entisessä suhteessaan vaikuttaa nyt hänen käyttäytymiseensä sinua kohtaan.
Hän on mustasukkainen, määräilevä, kuulostaa melkein tyrannimaiselta.
Mainitsithan, että koet häntä kohtaan pelkoa, ja että hän aivan tärisee hermostuneisuutta ja suuttumusta kun yrität keskustella asioista hänen kanssaan.
Kuinka hyvin tunnet hänen entisen vaimonsa?
Voisiko olla mahdollista, että juuri tällainen käyttäytyminen sai myös aikaan samanlaisia tunteita entisessä vaimossa?
Ja ehkä oli ainakin osasyynä heidän eroonsa?
Hän on myöskin mustasukkainen ja itse uskoton.
Se on vastuutonta käytöstä.
Luulisin, että sinä alat väsyä hänen rasittavuudestaan, koska sinulla on aivan tarpeeksi rasittavaa muutenkin: vuorotyö, koti ja lapsi.
Koska hän rupeaa vihasta tärisemään kun haluat puhua, olisi parasta jos mukana olisi perheneuvoja puolueettomana ja neutraalina, niin että tärinä loppuis ja hän pysyisi rauhallisena.
Mitäs mieltä hän on tällaisesta perheneuvolassa käynnistä?
Jotenkinhan teidän on pystyttävä kommunikoimaan suhdetta koskevista asioista.
Sitäpaitsi hän on pettänyt sinua ja sinunkin pitäisi saada ilmaista turvallisissa olosuhteissa pettymystä,ja toivottomuutta ja suruakin.
Olisi kyllä hyvä jos hän lähtisi muutaman kerran juttelemaan perheterapeutin kanssa yhdessä kanssasi, jos hän ei lähde, voit mennä yksin.
Perheneuvolaan saa myös mennä yksin.
Mainitsit vuorotyösi vaikutuksen rakkauselämääsi ja olen aivan vakuuttunut, että sillä on suurikin vaikutus perheesen sisäisiin suhteisiin.
Muistaakseni syyllistit itseäsi miehesi uskottomuudesta, kun sanoit että sinä työstäsi uupuneena etäännyit miehestäsi niin että hän hakeutui toisen naisen luo.
Mielestäni myös miehesi olisi pitänyt nähdä että olet uupunut ja suhtautua ymmärtäväisesti sinun työtaakkasi ja pyrkiä jopa helpottamaan sitä tekemällä enemmän kotitöitä eikä juosta huvittelemaan toisen naisen kanssa selkäsi takana.
No,kaikkea mitä voi tapahtua ihmisille, tapahtuu.
Mutta kommunikaatiota tarvitaan rutkasti enemmän välillenne, jotta asiat alkaisivat luistaa.
Ja varmasti tarvitaan välittäjää siihen mukaan, niin ettei sinun tarvitse pelätä miehesi vihaista tutinaa.
Toivon mukaan kaikki menee parempaan suuntaan.
Mihin suuntaan sitten toisiinne nähden kuljettekin.
Parempaa vuotta 2002.
Pyydän kamalasti anteeksi, meni kaksi peräkkäin olevaa juttua aivan sekaisin, koska olin niin väsynyt.
Jos luet tuon päällimmäisenä olevan should I stay or should I go, niin huomaat että puolet käsittelee sitä ja puolet sinun tapaustasi.
Tuo sinun tapauksesi on kyllä paljon lievempi kuin edellämainittu, koska sinun miehesihän ei sentää tutise vihasta kun yrität keskustella hänen kanssaan.
No jos ei tuosta saa mitään tolkkua, pane kommentti niin selvitelllään.
Vielä sinulle, koska jäi tuosta yhteisestä vastauksestanne kokonaan käsittelemättä miten tunnet miehesi vaativan välitöntä haluamista kun taas sinulle on tärkeää, että tunnet olevasti tykätty ja rakastettu ja että mies välittää teidän yhteisistä töistänne ja asioistanne kotona.
Varmaankin hänellä tuo kuuntelupuoli, siis aktiivinen kuuntelu, voisi olla huomattavasti parempi.
Sitä voisitte harjotuttaa, esim niin että teillä kummallakin on tietty puolituntinen etukäteen päätetty joka päivä, jolloin toisen on kuunneltava aktiivisesti kun toinen puhuu.
Ja otettava kantaa asioihin.
Mutta tuo puolituntinen on sinun, silloin ei miehesi saa muuta kuin kuunnella ja sinun pyynnöstäsi kommentoida.
Olisi hyvä jos teillä olisivat nuo ajat muutaman tunnein välein, ei peräkkäin, niin että ehditte vaihtaa kunnolla kuuntelijan ja puhujan paikkaa.
Voihan jo miettiä valmiiksikin, mitä aikoo ottaa esille ja miten.
Missään tapauksessa ei toinen saa lukea lehteä tai olla huomaamaton muullakaan tavoin, vaan kontaktin välillänne täytyy olla totaalinen.
Kokeilkaapa tätä.
Olisi mukavaa jos kävisit kertomassa, miten tämä toimi teillä.
Jos tähän asti joku on vielä uskonut tämän netti"psykologimme" todella olevan oikea psykologi, niin viiemsitään tuo Hassusti meni otsikolla oleva viseti selvittänee asian oikea laidan.
"Pyydän kamalasti anteeksi, meni kaksi peräkkäin olevaa juttua aivan sekaisin, koska olin niin väsynyt.
Jos luet tuon päällimmäisenä olevan should I stay or should I go, niin huomaat että puolet käsittelee sitä ja puolet sinun tapaustasi.
Tuo sinun tapauksesi on kyllä paljon lievempi kuin edellämainittu, koska sinun miehesihän ei sentää tutise vihasta kun yrität keskustella hänen kanssaan.
No jos ei tuosta saa mitään tolkkua, pane kommentti niin selvitelllään."
Siis olet yksinkertaisesti kateellinen psykologin tominnalle, koska yrität mennä hänen ja kysyjien väliin vastailemaan.
Eikö psykologi saa olla väsynyt-hänhän lupasi itse selvitellä asiaa jos kysyjät haluavat.
Lue Alberonin kirja kateudesta, se on hyvin valaiseva mitä tulee tähän ominaisuuteen.
Kun tulella leikkii, voi varautua sormien palavan... Ja silloin kuuluu Mayday...
Seurustelen itseäni yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Olemme molemmat eronneet kertaalleen, ja meillä on ollut muitakin seurustelusuhteita. Kummankaan aiemmat suhteet ei ole oleet ihan helppoja, mutta tuntuu että minä olen se, joka on jättänyt menneet menneiksi. Kumppanini tuntuu kaatavan kaiken surun, pettymyksen ja katkeruuden "edellisestä elämästään" niskaani olemalla alistava, neuvottelu- ja keskustelukyvytön ja erittäin mustasukkainen. Hän pelkää kuollakseen että hänet petetään ja jätetään.
Ei ole kyse siitä, ettäkö haluaisin ravata joka viikonloppu tyttöporukalla baareissa, vaan siitä, etten voi koskaan lähteä mihinkään hyvällä mielellä. Jos vaikka haluan käydä katsomassa kaveriani parin sadan kilometrin päässä asuinpaikkakunnastamme, se saa aikaan mökötyskohtauksen ja saan kuulla pottuilua asiasta vielä kuukausia reissun jälkeen. hän itse ei koskaan käy missään, paitsi joskus yksikseen lähipubissa. Hän saa kyllä mielestään jutella siellä naisten kanssa, mutta jos minä menisin yksin baariin ja vielä juttelisin miehille, hän saisi hillittömän raivokohtauksen.
Jos en tottele häntä tai teen jotain mistä hän ei pidä, hän uhkaa aina heittää minut pihalle, hän kun omistaa talon jossa asumme. Olen todella väsynyt pelkäämään häntä. Jos hän jotain päättää, asiasta ei enää keskustella vaan se on niin. Tavallisistakaan asioista ei uskalla puhua, ja aina jos olen käynyt jossain, kerron että minulla oli ihan tylsää ettei hän raivostu. Hellyyttä haluaisin kun itsekin tykkään helliä toista, mutta ei onnistu. Ei halauksia, ei suukkoja, ellei ole kyse seksiä edeltävästä hetkestä. Jos yritän pakottaa puhumaan asioista, hän saa raivarin ja ihan tärisee kun on niin hermona.
Kuitenkin rakastan häntä, meillä on ollut paljon hyviäkin hetkiä. Ja jotenkin pelkään myös yksin jäämistä, minulla kun ei ole vanhempia tukena. Toki on ystäviä, onneksi!
Kertoisitko miltä tämä sinusta kuulostaa, en odotakaan että kukaan päättää puolestani, mutta jotain ulkopuolista näkökantaa kaipaisin.
Kiitos jo etukäteen!
Nyt meni niin hassusti, että sinun vastauksesi on tuolla Seuraavan otsikon alla : vähemmän tyrannisointia-nimellä.
Samalla onnistuin sekottamaan jonkin verran tuon toisen pariskunnan vastauksesta siihen, niin että yritä poimia sieltä omasi.
Kommentoi minulle, jos on jotain kysyttävää.
Näin sitä käy kun väsyneenä vastailee.
Yritetään pärjätä.
Uuden paremman vuoden toivotus kuuluu kummallekin pariskunnalle.
Tuo puolen tunnin kuunteluvihje josta tuolla jo kerroin voisi olla teillekin hyvä apu.
Siis joka päivä teillä kummallakin on puolen tunnin oma puheaika jolloin toinen vain kuuntelee.
Jos sinun miehesi ei halua puhua noin kauan, voi hän aloittaa pienemmälläkin ajalla.
Vaihdatte sitten rooleja, mutta antakaa muutaman tunnin kulua välissä.
Valitkaa aika jolloin pystytte olemaan kahdestaan aivan rauhassa.
Ei mitään televisioita, lehdenlukua tai muuta tekemistä.
Vain toisilleen omistautuminen aktiivisen kuuntelun avulla vuorotellen.
Minusta tuntuu etten edes uskalla ehdottaa vuorottaisia puhejaksoja. Miestäni ei kiinnosta, eikä hän puhu vaikka olen yrittänyt sanoa että jutellaan, kerro miltä tuntuu, minä kuuntelen enkä keskeytä. Sitten jos hän puhuu, se on lähes pelkkää minun haukkumistani ja syyllistämistä. Parin kuukauden välein kaikki hänen sisälleen kasaama purkautuu raivokohtauksena.
Pidät vain kiinni siitä, että hän saa haukkua puoli tuntia päivässä, mutta ei enempää.Ja määrättynä etukäteen sovittuna aikana.
Kerrot tämän etukäteen, et raivokohtauksen yhteydessä.
Kerrot myöskin, että hänen on kuunneltava sinua puoli tuntia päivässä.
Jos hän ei halua puhua oman puolituntisensa aikana, hiero vaikka hänen hartioitaan saman ajan verran.
Onhan tuo puolituntinen vain sinun hänelle omistamaa aikaa.Ehkäpä hän sitten siinä rentoutuneessa tilassa rupeaa puhumaankin.
On ainakin hyvin vaikeaa raivota tuollaisessa rentouttavassa hierontatilanteessa.
Voisiko keskustelua käydä sähköpostin välityksellä? (Helpompaa ja yksityisempää)
Ei toistaiseksi.
..tällaisten huijarien pauloihin.
Sama ihminen on täällä milloin "ihan oikea gynekologi" ja milloin "ihan oikea psykologi"
Älkää nyt ainakaan ruvetko käymään mitään sähköpostikeskusteluja älkääkö odottako mitään apua älkääkä menkö antamaan mitään tietoja itsestänne ja ongelmistanne.
Kaveri on saanut tietää jotain psykologien tavasta käyttäytyä mutta se tieto ei ole tullut opiskelun kautta vaan ilmeisesti asiakaskäynneillä potilaana.
KUKAAN OIKEA AMMATTILAINEN EI TAATUSTI TOIMI TÄLLÄ TAVALLA
En ole sama henkilö kuin joku gynekologina esiintyjä ja nyttemmin uskontopalstalla myös jumalana esiintyvä tyyppi.
Meillä ei ole mitään yhteistä, muutakuin se, että hän juoksee perässäni näin ja varoittelee minun puoleeni kääntymästä.
Minulla on sekä koulutus että kokemusta psykologin ammatista.
Hän on kierrellyt perässäni koko ajan kuin rakkikoira, ilmeisesti hän ei pidä psykologeista.
No se on hänen probleemansa.
Eihän sille mitään voi, ehkä hänellä on huonoja kokemuksia, mene ja tiedä.
Ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja kun ovat epätoivoisia...
Lopeta psykologi tässäkin foorumissa oleilu. Sinulla ei ole lupaa käyttää itsestäsi psykologi-ammattinimikettä.
Sinusta on tehty viranomaisille kantelu Ti 08.01.2002.
Olet todella häpeäksi koko ammattikunnallesi.
Eiköhän se psyykkinenkin väkivalta eli kiusaaminen ole nykyisin laitonta.
Jos et lopeta heti, ilmoitan asiasta Suomi24:ään, että häiritset chattailua ja yrität ajaa toisia täältä ulos.
Asiallisen informaation tarjoaminen ei ole psyykkistä väkivaltaa, kiusaamista tai chattailun häiritsemistä.
Psykiatri (lis) on oikealla asialla. Nimimerkki "psykologi" saa vapaasti pitää huuhaavastaanottoaan, kunhan tekee sen jollakin muulla nimimerkillä, vaikka Leelian lepotuoli tai Sylvin sohvanurkka. Häntä ei ole kukaan ajamassa pois foorumilta, kunhan vain lopettaa nimikesuojatun ammattinimikeken väärinkäytön.
Onhan täällä vaikka minkälaisia ammattinimimerkkejä tämän psykologin lisäksi.
Miksi juuri psykologia vainoatte?
Ei kait laki koske yksinomaan psykologeja.
Kyllä täällä saa ottaa minkä nimimerkin haluaa, ei täällä ole mitään nimimerkkisensuuria.
Menkää jo tiehenne, hushus.
Minsta psykologi tekee hienoa työtä, kun taas te omistaudutte pikkumaiselle kateelliselle räksytykselle.Uskon kyllä psykologin ammattitaitoon enemmän kuin teidän solvauksiin.
"Kyllä täällä saa ottaa minkä nimimerkin haluaa, ei täällä ole mitään nimimerkkisensuuria."
Lakia ei saa rikkoa.
Psykologi on lailla suojattu ammattinimike eikä sitä saa oikeudettomasti käyttää minkäänlaisessa yhteydessä. Asia on tehty sinulle erittäin selväksi jo ajat sitten.
Jankutijankutijankutijankuti...
No jos et pysty lopettaan, niin jatka sitten.
Eihän sinullakaan ole mitään todisteita että olet psykiatri todellisuudessa.Sikamainen häirikkö näytät olevan.
poikaystäväni jätti yllättäen...sanoi jotta puuttuu palava rakkaus..en tiä mitä tarkoittaa.
suunitteli yhteen muutto ja sellaista..
luulen menettäväni elämäni miehen..miten selviäisin...
oisko sulla mitään vinkkejä tai mielipide asiasta
Jos hän sinut yllättäen jätti, et varmasti menettänyt elämäsi miestä.
Ei nyt käynyt kylläkään selville miten kauan olette seurustelleet ja millaisissa olosuhteissa.
Jos hänen mukaansa puuttui elävä rakkaus, niin miksi hän sitten seurusteli ollenkaan?
Vaikuttaa perin omituiselta hänen käytöksensä, eritoten kun sinulla näyttää olevan häntä kohtaan voimakkaita tunteita ja odotuksia.
Jos tahdot syvempää vastausta, voit kirjoittaa tarkemmin teidän suhteestanne.
Minkä ikäisiä olette, kuinka kauan seurustelitte, millaista seurustelunne oli, millainen elämäntilanteenne oli, tapahtuiko jotakin juuri ennemmin kuin poikaystäväsi teki lopun, jne?
Ennen kuin lähdet kirjoittamaan yksityiskohtaisemmin seurustelustanne, harkitse kaksi kertaa. Lue ajatuksen kanssa tuo "psykologin" vastaus ja mieti onko se todellisen asiantuntijan tekstiä.
Nämä anonyymifoorumit tarjoavat erilaisten nimimerkkien suojassa kenelle tahansa mahdollisuuden 'leikkiä'. Surullista on, jos se tapahtuu ihmisten aidon hädän kustannuksella.
Tämä "psykologimme" ei missään vaiheessa ole suostunut kertomaan edes sitä, onko hän laillistettu psykologi, vaan on antanut väärää tietoa, että psykologina saisi toimia ilman laillistamistakin. Hänellä saattaa olla tavalla tai toisella hankittua tietämystä psykologian alan kirjallisuudesta, mutta sitähän voi kuka vaan hankkia kirjastosta tai täältä netistä.
Jos hänellä todella olisi vaadittava koulutus, niin jotain tilanteesta kertonee kuitenkin se, ettei hän ole saanut laillistamista Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta. Ilmeisesti hän ei myöskään ole työelämässä, koska pitää 'vastaanottoan' täällä keskustelupalstoilla öiseen aikaan.
nyt se miekkoseni halusikin minut takaisin ja minähän suostuin..
seurustelimme ennemmin 2kk. ja nyt oli 2viikon tauko
sanoi tekevänsä hätiköidyn päätöksen
elän varovasti hänen kanssa...mistä sitä taas tietää kuinka käy
mutta hän suunnittellee aina enemmän kuin minä..siis meirän suhteen
siis..elämä on yllätyksiä täynnä
No toivotaan parasta.
Onhan 2 kk:n seurusteluaika sentään aika lyhyt.
Ehkäpä ette tunne toisianne tarpeeksi vielä pystyäksenne tekemään pitkäjännitteisiä suunnitelmia.Jatkakaa toki seurustelua jos sinusta siltä tuntuu.Ymmärrän kyllä että tahdot ottaa nyt varovaisesti, sillä ei ole varmaan kovin helppoa unohtaa, että poikaystäväsi kertoi ennemmin elävän rakkauden puuttuneen suhteestanne.
Toivoahan voi että hän vain joutui paniikkiin kaikesta päätellen kahdessa kuukaudessa kehittämänne tunnekuohunnan virveleissä.
Hyvää jatkoa joka tapauksessa sinulle.
Oon yrittäny jo täs n.2 kk hakee ymmärryst ja lohtuu ja anteexantoo muilt.Ku tavallaan petin, tai suudelma on yleensä leimattu siksi.Ku kerra join vähäsen viiniä,enkä oikee tajunnu mitä tein..Oon katunu sitä joka ikine hetki ku oon yxi tai ku se palaa mielee..En tiä mix suuteli tätä jätkää,kai se oli semmone "renttu" ja niin jotenki nii puoleensavetävä..Se ei merkinny mul mitää mut en voi unohtaa mitä tein!Miten pääsen yli täst kertomat jätkäkamulleni?!Auta...Oon17,j.kamu23
Sinulla vaikuttaa olevan n s omantunnontuskia siitä, että olet suudellut jotakin muuta poikaa kuin poikaystävääsi.
Missä poikaystäväsi oli silloin?
Joka tapauksessa, sinulla on 2 vaihotehtoa, kertoa hänelle tai olla kertomatta.
Tuntuu siltä, että sinulla on tällä hetkellä pakottava tarve kertoa siitä poikaystävällesi.
Mitä voi tapahtua jos kerrot?
Hän jättää sinut, tai hän ei jätä sinua.
Kumpaa toivoisit?
Voithan varovasti keskustella hänen kanssaan ja kertoa asiasta ensin siten, että kuulit yhden tuttavantutun jolla oli poikaystävä suudelleen viinin vaikutuksen alaisena jotain toista poikaa, mutta ettei mitään muuta tapahtunut, ja että nyt tämä sinun tutuntuttu kantaa huonoa omaatuntoa siitä j n e.
Katso miten poikaystäväsi reagoi ja saat lisää materiaalia kerättyä omaa mahdollista tunnustustasi- tai hiljaa pitäytymistäsi varten.
Tärkeintä on kuitenkin, että teet itsellesi selväksi, mitä sinä haluat ja kuinka paljon pidät poikaystävästäsi.
eikö tuurijuoppouden takana ole jokin ongelma? olen tuntenut miehen 9 kk, viime kesänä ryyppäsi noin kuukauden, välillä parin päivän tauko ja taas kaljaa muutama tuopillinen ja nukkumaan, samaa toistuen. kunnes sain revialla lopettamaan ja meni ottamaan kapselit.
nyt alkaa olla 6 kk lopuillaan.. kertoo syynä olevan turhautuminen. tekosyy.
voisiko johtua lapsuudesta, kun ottanut raskaasti vanhempien avioeron. äitinsä rakastaa yliliikaa (mielestäni). soittelevat joka päivä toisilleen vieläkin (mies 36 v). mies saattaa olla narsisti ja heikko itsetunto, tosin menestyvä ja upea mies.
voiko tuurijuoppoudesta parantua? hän ei suostu terapiaan. uskoo itse voivansa selvittää asian.
kauheata jos seuraava putki tulee, pelkään, että aina tulee joitain vastoinkäymisiä, tällöin hän turhautuu..
juoppous alkanut noin 3-4 vuotta sitten, eli vaikeaa suhdetta, jossa nainen jätti. noin vuoden verran ryypiskeli enemmän tai vähemmän. äiti hoiti poikaansa, hommasi lääkkeitä jne. sitä ennen ihan normaalia alkoholinkäyttöä.
uskallanko olla suhteessa? olemme tällä hetkellä molemmat täysin raittiita.
Alkoholin kanssahan on näin, että kun sen käyttö on suistunut raiteiltaan ja johtanut alkoholismiin, ei paluuta kohtuuskäyttöön ole.
Se on joko tai.
Ja hyvin harvoin pystyy alkoholisti itse yksin asian hoitamaan kuntoon.Siinä tarvitaan apua.
Hän on nyt raitis, mutta pelkäät uutta retkahtamista ja ryyppyputkea.
Olisi ihanaa lohdutella sinua, ettei sitä tule, mutta sellaista ei voi koskaan sanoa alkoholismin suhteen.
Alkoholisti kylläkin vakuuttelee ympäristölleen jokaisen putken jälkeen että tämä oli sitten se viimeinen.
Ei hän ole ilkeä, mutta hänellä on sairaus, jonka nimi on alkoholismi ja kaikki tällainen kuuluu siihen.
Tuo äitistä riippuvuus on myöskin aika tavallista "pojilla" ei yksistään alkoholisteilla mutta erityisesti heillä, koska riippuvuuteen taipuva luonne hankkii helposti uusia riippuvuus-suhteita/aineita.
Kuinka riippuvainen hän on nyt sinusta?
Sinä pelkäät ja olet varpaillasi ettei hänellä vain olisi mitään vastoinkäymisiä ainakaan sinun takiasi ja tämähän myöskin kuuluu alkoholismiin.
Usein koko perhe on varpaillaan, jottei ärsyttäisi alkoholistia ryyppäämään.
Mutta kumma kyllä niitä syitä vain useimmiten ilmaantuu ja usein perhe oppii tietämään jo alkoholistin käytöksessä tapahtuvista muutoksista hyvissä ajoin milloin retkahtaminen on tulossa.
Onko sinulla tällainen tunne nyt?
Olisi varmasti sinun hermoillesi hyvää, jos kaverisi alkaisi kulkea AA:n kokouksissa, koska silloin vastuu hänen raittiina pitämisestä ei jäisi yksin sinun harteille.
AA on juuri sitä varten että alkoholistit tukevat toisiaan pysymään raittiina ja vaimotkin voivat siten hieman rentoutua tästä taakasta.
On kovaa ja raskasta elää alkoholistin kanssa vaikka kuinka häntä rakastaisikin.
Se on juuri tällaista loputonta huolestumista ja pelkoa.
Olisi hyvä kuitenkin jos pystyisit ajattelemaan, että et voi pelastaa häntä yksin.
Hänen on opittava ottamaan vastuunsa sairautensa hoidosta kaikin tavoin myös itse ja hyväksyttävä apu jota tarjotaan ja kunnioitettava sinun huolestumistasi ja toivomuksiasi.
Hänhän kieltäytyy terapeuttisesta avusta.
Ainoaksi toivoksi jää siis AA.
Se on hieno vertaisryhmä ja siellä on useimmiten myös omaisille oma ryhmänsä, koska ajatellaan että alkoholismi on yksi n s omais-sairauksista.
Alkoholistin ympärillähän on useamman henkilön ryhmä, joka kärsii vähintään tai enemmänkin kuin itse alkoholisti.
Kysyit myös voisiko syynä alkoholismiin olla hänen lapsuutensa ja tietenkin voi olla vaurioita psyykessä jotka ovat sieltä peräisin, mutta nyt on kaikkein tärkeintä että sairaus nimeltä alkoholismi saadaan kuriin.
Sen jälkeen voidaan vasta alkaa pohtia muita asioita.
Mieheni ei ole riippuvainen minusta, pärjäisi yksinkin. Olikin yksinään ennen minua vajaa kaksi vuotta. Tosin epäilen hänen kaipaavan "hoitajaa", joka paijaa ja kehuu häntä. Työelämässä on erittäin aikaansaava, tehokas ja pätevä. Hän tuntuu itsevarmalta.
Hän ei myönnä alkoholismiaan sairaudeksi. Sanoo, että pystyy olemaan ilman. Kuitenkin samassa virkkeessä sanoo toivovansa ottaa vain hiukan viiniä - sitten joskus.
En usko, että ainakaan kuukausiin olisi tulossa ryyppykautta (työ on vaativa juuri nyt). Hänhän kertookin syyksi turhautuminen.
Mieheni ei suostu lähtemään AA-kerhoon, olen yrittänyt ja soittanutkin itse ko.kerhoon.
Hän erosi v.99 4 vuotta kestäneestä suhteesta, jonka aikana hän vasta aloitti "ryyppäämisen". Silloinen avovaimo jätti ja tämä oli kova paikka miehelle. Silloin ryyppääminen kesti aika-ajoin vuoden pari. Hankki sitten kapselit ja oli noin vuoden raittiina. Nyt sitten viime kesänä (minun aikanani) ratkesi ja oli itsekin yllättynyt ettei pystynytkään lopettamaan ryyppäämistä.
Otti tuon kuukauden kestäneen putken jälkeen kapselit jälleen. Vaikutus lakkaa tässä kuussa! Hänellä ei ole tällä hetkellä hätää, en usko että nyt alkaa putki.
Miten voisin saada hänet ymmärtämään, että ainoa vaihtoehto on täysi raittius?
Suunnittelee häitä ja lasta kanssani. Uskallanko?
Olet aivan oikeassa varmaankin siinä, että hän kaipaa "hoitajaa", koska hänen äitinsä vaikuttaa olleen ja olevan juuri tällainen holhoava äiti.
Olisikohan nyt aika aloittaa "opiskelu" alkoholismista sairautena miehesi kanssa.
Voit lainata kirjallisuutta, mikä on mielestäsi hyvää, ja kertoa ja vaikkapa lukea sitä hänen kanssaan.
Koska tietoahan hän myöskin sairaudestaan tarvitsee.
On hieman ristiriitaista, että hän suostui pitkävaikutteiseen alkoholismin ehkäisyyn klapseleitten muodossa, jos hän tosiaan oli sitä mieltä, että hän pystyy muutenkin olemaan juomatta.Jotensakin hän varmaan kuitenkin oli omasta tahdostaan epävarma.
Sanot myöskin, että kapselin vaikutus tässä kuussa loppuu, joten alitajuisesti ehkä olet huolissasi mitä tapahtuu tämän jälkeen, kun juomatta oleminen jää hänen ja sinun? vastuullesi.
Niin olisin minäkin.
Siksi tällainen opiskelu alkoholismista ja mitä siihen kuuluu olisi hyvä.
Sanoit, ettei miehesi halua lähteä AA:han.Yritä esittää asia, kysymällä mitä haittaa siitä olisi jos hän nyt kuitenkin suostuisi menemään?
Ja vaikka hän ei lähtiskään, voit sinä mennä aina omaisryhmään.Siitäkin voi olla apua.
Naimisiinmeno ja lapsenhankkiminen olisi varmaan parasta jättää hieman tuonnemmaksi.On hyvä varmaan katsoa ensin miten miehesi ja sinun elämä alkoholin varjossa alkaa kapselin vaikutuksen loputtua sujua.
Onko hänen mahdollista saada esim. uusi kapseli?
Hänen on kuitenkin ennemmin tai myöhenmmin tunnustettava itselleen, että hän ei voi olla enää koskaan kohtuukäyttäjä ja että hän kärsii sairaudesta alkoholismi ja vain täysi raittius on vaihtoehtona, ei mikään silloin tällöin viinilasin ottaminen.
Jos ei tunnusta olevansa sairas, ei ole mitään parannettavaakaan.
Kieltäminen on juuri se puolustusmekanismi, jota alkoholisti käyttää voidakseen juoda.
Toivotaan, että kirjallisuudesta olisi hyötyä.
Ja toivotaan, ettei mitään retkahdusta tapahdu, vaikka kapselin vaikutus loppuu.
Mutta- niin kauan kuin hän ei hyväksy alkoholismia sairaudeksi, joka vaatii täyttä raittiutta, ymmärrän pelkosi retkahtamisesta aiheelliseksi.
Kuten sanoin - toivotaan parasta.
Jos vielä tahdot keskustella, olen täällä.
Mä en tiedä, voitko auttaa. Mut kerron kuitenkin.
Mä oon opiskelija, meil on 1½v. lapsi. Mies töissä. Ollaan oltu naimisissa 2½v.
Kuitenkin tuntuu, että mies ei halua ottaa vastuuta meidän perheemme hyvinvoinnista, vaan kaikki muu on tärkeempää. Esimerkiksi miehen vanhemmat asuu lähellä, ja miehellä on aina kiire päästä sinne auttamaan niitä. Senkin ajan voisi mielestäni käyttää perheen kanssa olemiseen tai työntekoon.
Kuitenkin meillä on rahasta tiukkaa, joten työnteko ei ole pahasta. Ja miehen vanhemmat eivät auta taloudellisesti meitä lainkaan.
Onko vika minussa vai miehessä?
Ollaan yritetty keskustella asiasta, mutta tahtoo mennä aina riitelyksi. Minua uuvuttaa hoitaa yksin kaikki asiat lapsenhoidosta laskujen maksuun.
AUTA, jos vain jotenkin voit
Hei, olet varmaan väsynyt kuvaamaasi tilanteeseen perheessänne. Ja ymmärrän, että haluat apua ja tukea. Mutta siitä huolimatta haluan varoittaa Sinua tästä nimimerkiä "psykologi" käyttävästä henkilöstä. Tällaisilla anonyymipalstoilla valitettavasti kaikenlainen huijaaminen on mahdollista.
Varteen otettavana vaihtoehtona suosittelisin esim. oheisesta linkistä löytyvää todellista, omalla nimellään esiintyvää tunnettua asiantuntijaa, perheterapeutti Pekka Hämäläistä.
Sivustolta löytyy mm. aiheeseen liittyvä keskustelufoorumi, asiantuntijan vastauksia aiemmin esitettyihin kysymyksiin sekä mahdollisuus lähettää sähköpostilla oma kysymys asiantuntijalle (tarvitsee vain rekisteröityä mainio.netin käyttäjäksi, mikä on maksutonta).
http://www.mainio.net/article.asp?path=1;1132;1136;6121;16434;16470
Kuuleppa poika.Nyt selvis.Yrität siis viedä tältä meidän palstan asialliselta psykologilta "asiakkaat" jollekkin papille joka on muka parempi kuin psykologimme.
Olen kuitenkin aivan tyytyväinen tämän psykologin vastauksiin.
Mene sinä sinne papin puheille jotta saisit rauhan sieluusi.Noin pahansuopaa immeistä ei ole pitkään aikaan tielle sattunut.
Ja kaiken takana kateus ja kilpailu.Huh.
Sinun miehesi vaikuttaa hieman epäkypsältä ottamaan vastuuta perheen hyvinvoinnista.
Vaikuttaa siltä, että hän ikäänkuin pakenee äitinsä (ja isänsä) luo ja haluaa vielä olla heidän lapsenaan.
Kun lapsi tulee perheeseen, muuttuu pariskunnan rutiinit aika tavalla.Pieni vauva vie melkein kaiken äidin huomion ja lisää hänen työmääräänsä rutkasti.
Huomio, jonka pystyy antamaan miehelle, vähenee melkein automaattisesti uuden tulokkaan hyväksi.
Tämä voi saada miehen tuntemaan itsensä "ylimääräiseksi" ja monesti juuri tässä vaiheessa alkavat ongelmat suhteessa lisääntyä tai syventyä.
Miten teillä oli ennen vauvan tuloa ja miten sen jälkeen?
Kuinka paljon ja miten elämänne eroaa siitä entisestä yhdessä olosta?
Jos huomaat, että se on paljonkin muuttunut, voi tämä olla yhtenä syynä miehesi pakenemiseen kotoa ja hakeutumiseen äidin "syliin" takaisin.
Yritä tehdä niin, että otat jotakin tai joitakin juttuja siitä entisestä elämästä takaisin rutiineihin.Ei näitten asioitten tarvitse olla isoja, vaikkapa vain vaahtokylpy kahdestaan tai jotain vastaavaa.
Jos tunnet itsesi kovin väsyneeksi, kerro tästä miehellesi, mutta älä syyllistävässä äänensävyssä, koska silloin hän ei kuuntele.
Usein juuri äänensävy on se mikä on ratkaiseva keskustelun onnistumisessa.On hyvä, jos maltat olla keskeyttämättä ja huutamatta myöskin, koska silloinkin toinen ärsyyntyy ja riitely alkaa.
Ja kun ei kukaan enää kuuntele, ei ole ideaa jatkaakaan.
Ainahan on helppoa neuvoa, mutta käytännössä tällaiset asiat voivat olla hyvin vaikeita selvittää.Kuitenkin- ei kannata luovuttaa, kannattaa aina yrittää ratkoa ongelmat.
Mitään ei saa heti - hyvän pitkäaikaisen suhteen luominen on aina työvoitto.
Jos haluat vielä palata asiaan - olen täällä.
Kukas sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse... ;)
Tuppaa vain tuo pappiskolli purevan toisilta häntää poikki sen minkä pystyy.
Puolenvuoden yksinolon jälkeen ,(takana 5-vuotta seurustelua mustasukkaisen itsekkään miehen kanssa)tapasin kiinnostavan miehen ,joka puhui asiallisesti ja muutenki ensikuva kaikin puolin kiitettävä.
Asiat ei ilmeisesti olekkaan näin miten alku kuva näyttää.Tapailimme alus satunaisesti 2krt.viikossa
haluan edetä hitaasti ja hänkin oli juuri eronnut.
3kk jälkeen näemme useamminja huomannut eräitä ei mielyttäviä käyttäytymis juttuja.Lähden kaverini luo ku tulen on kadonnut ,soitan on kavereidensa kanssa ja yhden kaverin tyttöystäväkin on kuulemma mukana.Tätä tapahtui monesti.Hän siis todellakin lähtee ilmoittamatta ja tulee ku tykkää ei tule mieleekään soittaa edes ilmoitus mielessä.Kämppä ammoaatyhjyyttään. Joten kerran tulinki aikaisemmin ettei kerkeä kadota ok oli sopinut jo lähtönsä.En siis kiellä mut miks salassa?Aina ku selkäni käänsin.Haukkui hulluks ku sanoin mielipiteeni.Lupaili ja ei pitänyt lupauksiaan .Kehui aina ystävänsä tyttöystävää,on kyllä kaunis ja mukava ja kaikkea,mutta miksi minulle.Kerran pamahin ja sanoinkin et eti salla jostain muualta ku minä se en ole enkä tule olemaan.Omasta mielestä en ole mustasukkaista sorttia,mut välillä menee liiallisuuksiin.Miten löydänki aina nämä kurjat miehet .Puolivuotta ollaan oltu ja olen ottanut asiat nokikkain istumiseksi ja pakottanut avautumaan ,uhkailen erolla ,ikävä kyllä.Inhoan ylitsepääsemättömästi epärehellisyyttäselän takana touhuilua ja olen sanonut mielipiteeni siis mikä neuvoksi?Ikuinen kouluttajako?