"Jokaista naista ei jaksa lähestyä sinkkututka päällä"

old_profile_85204 kirjoitti:

Minulla on tänään keskustelut... eikun treffit ;) Taas! Ensin ei vuosikausiin tapahdu mitään ja sitten on treffejä viikon välein, jee! :o

Oho! No mutta sehän on hienoa, että tapahtuu!

old_profile_85204 kirjoitti:

Minulla on tänään keskustelut... eikun treffit ;) Taas! Ensin ei vuosikausiin tapahdu mitään ja sitten on treffejä viikon välein, jee! :o

Oho. Helkalla on meno päällä. Kerro sitten meillekin miten meni. ;)
Tai osataanhan me päätellä jotain siitäkin jos yht'äkkiä vaan katoat palstalta.

old_profile_85204 kirjoitti:

Minulla on tänään keskustelut... eikun treffit ;) Taas! Ensin ei vuosikausiin tapahdu mitään ja sitten on treffejä viikon välein, jee! :o

Taisit ryhtyä nettitreffailemaan. Eiköhän sieltä lähes jokainen nainen saa vaikka monta treffiä joka päivälle, niin halutessaan.

old_profile_85204 kirjoitti:

Minulla on tänään keskustelut... eikun treffit ;) Taas! Ensin ei vuosikausiin tapahdu mitään ja sitten on treffejä viikon välein, jee! :o

Muista kertoa treffikumppanillesi, että kirjoittelet s24:ssa nimimerkillä helka...

old_profile_85204 kirjoitti:

Minulla on tänään keskustelut... eikun treffit ;) Taas! Ensin ei vuosikausiin tapahdu mitään ja sitten on treffejä viikon välein, jee! :o

Noin helppoa se naisilla on. Asiat "vain tapahtuu".

old_profile_85204 kirjoitti:

Minulla on tänään keskustelut... eikun treffit ;) Taas! Ensin ei vuosikausiin tapahdu mitään ja sitten on treffejä viikon välein, jee! :o

Lievä epäsuhta tässä nyt on "katseet kohtaa" teorian ja "kaveri järjestää sokkotreffit" käytännön välillä:)

old_profile_85204 kirjoitti:

En nettitreffaile, ja syy on juuri se, ettei 40 naisen kannata. Oman ikäiset ja vähän vanhemmat miehet ovat joko pelkän peruskoulun käyneitä eläkeläis-vanhapoikia tai hakevat itseään reilusti nuorempaa seuraa. Ihan ystävän kautta tuli tämäkin, hän oikein sisuuntui ja päätti että nyt etsitään minulle joku :) En ole nähnyt kuvaa, en tiedä miehestä mitään muuta kuin mitä eilen puhelimessa muutama sana vaihdettiin.

sinule tuntuu löytyvän siis.

old_profile_85204 kirjoitti:

Miten niin "vain tapahtuu"? Ellen olisi, semi-leikilläni toki, kehottanut ystäviäni penkomaan ystäväpiiriään, niin mitään ei olisi tapahtunut. Nämä miehethän ovat niitä, joille vain tapahtui; heidän ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin vastata ystäväni kysymykseen, että haluaisivatko he tutustua minuun, myöntävästi. Että kyllä miehillä on helppoa.

saanti miehelle helppoa, mutta kun vanhat kurpat eivät kiinnosta miehiä.

scrg kirjoitti:

Lievä epäsuhta tässä nyt on "katseet kohtaa" teorian ja "kaveri järjestää sokkotreffit" käytännön välillä:)

ei tiedä aloitteen tekemisestä mitään. Siksi jonkun ulkopuolisen pitää tehdä helkaneidille kaikki valmiiksi. Hyvin kuvaavaa miten heikot sosiaaliset taidot naisilla keskimäärin on.

Samoja asioita olen pohtinut, mutta olen päättänyt pitää kiinni periaatteistani. Vaikka sitä tietää, että huijaamalla ja toisen ihastusta ja herkkiä hetkiä hyväksi käyttämällä voisikin saada jotain hetkellistä säätöä aikaiseksi, mutta jos siinä touhussa ei ole koko sielu mukana ja siinä rikkoo samalla toisen luottamuksen toiseen sukupuoleen, niin onko se loppupeleissä sen arvoista? Lopputuloksena olisi rikkinäisiä ihmisiä ja lapsia ilman isiä, ei tee hyvää kansakunnallekaan.

dasdadasdasd kirjoitti:

Samoja asioita olen pohtinut, mutta olen päättänyt pitää kiinni periaatteistani. Vaikka sitä tietää, että huijaamalla ja toisen ihastusta ja herkkiä hetkiä hyväksi käyttämällä voisikin saada jotain hetkellistä säätöä aikaiseksi, mutta jos siinä touhussa ei ole koko sielu mukana ja siinä rikkoo samalla toisen luottamuksen toiseen sukupuoleen, niin onko se loppupeleissä sen arvoista? Lopputuloksena olisi rikkinäisiä ihmisiä ja lapsia ilman isiä, ei tee hyvää kansakunnallekaan.

Luulen että tässäkin asiassa kuten kaikessa muussakin kyse on siitä että kaikkea pitäisi tehdä kohtuudella, löytää se kultainen keskitie.

Liian tosikko ja "periaatteen mies" ei saa olla. Muttei tietysti pitäisi alkaa täysin rentuksikaan ja pelimieheksi.

Pitäisi kuitenkin olla sitä pientä pelimiehen pilkettä silmäkulmassa, osata ottaa nuo naisasiat sopivalla huumorilla ja rentoudella. Ja sen verran rentun vikaakin pitäisi olla että muistaa että hupi ensin, työ sitten. Eli jos pitää valita vaikka sen välillä että painaako niitä ylitöitä päivästä toiseen ja miettii vaan työasioita, vai toteaako että tänään lähdenkin vähän aikaisemmin töistä kun on perjantai ja on aika painua baanalle - niin muistaa valita noista aina välillä sen huvin ennen työtä, kuten kunnon se renttukin tekisi päivästä riippumatta.

Jos nyt ei tahallaan pelimieheksi ryhdy, mutta pientä keveyttä ja ei-vakavuutta hakee siihen parisuhteiden hakuhommaan, niin silloin tietysti välillä voi lipsua ja haksahtaa vääriin naisiin, yms. Ja matkalla varmasti voi jollekin tulla sydänsurujakin. Rapatessa roiskuu. Mutta tuohan on sitä normaalin ihmisen elämää. Vain ne liian tosikot onnistuvat välttämään omat sydänsurut ja niiden aiheuttamiset, koska eivät koskaan päädy suhteeseen. Muut ihmiset ovat niitä suruja yleensä jo iän karttuessa kokeneet ja muille aiheuttaneet. (Jos on suhteissa ollut, niin melko varmasti jompi kumpi asia on jo tullut tutuksi siinä suhteen lopussa.)

On tosin helpompaa sanoa miten pitäisi toimia ja millaisella tavalla tasapainoilla ääripäiden välillä - kuin että oikeasti onnistua toimimaan niin.

ht ... kirjoitti:

Luulen että tässäkin asiassa kuten kaikessa muussakin kyse on siitä että kaikkea pitäisi tehdä kohtuudella, löytää se kultainen keskitie.

Liian tosikko ja "periaatteen mies" ei saa olla. Muttei tietysti pitäisi alkaa täysin rentuksikaan ja pelimieheksi.

Pitäisi kuitenkin olla sitä pientä pelimiehen pilkettä silmäkulmassa, osata ottaa nuo naisasiat sopivalla huumorilla ja rentoudella. Ja sen verran rentun vikaakin pitäisi olla että muistaa että hupi ensin, työ sitten. Eli jos pitää valita vaikka sen välillä että painaako niitä ylitöitä päivästä toiseen ja miettii vaan työasioita, vai toteaako että tänään lähdenkin vähän aikaisemmin töistä kun on perjantai ja on aika painua baanalle - niin muistaa valita noista aina välillä sen huvin ennen työtä, kuten kunnon se renttukin tekisi päivästä riippumatta.

Jos nyt ei tahallaan pelimieheksi ryhdy, mutta pientä keveyttä ja ei-vakavuutta hakee siihen parisuhteiden hakuhommaan, niin silloin tietysti välillä voi lipsua ja haksahtaa vääriin naisiin, yms. Ja matkalla varmasti voi jollekin tulla sydänsurujakin. Rapatessa roiskuu. Mutta tuohan on sitä normaalin ihmisen elämää. Vain ne liian tosikot onnistuvat välttämään omat sydänsurut ja niiden aiheuttamiset, koska eivät koskaan päädy suhteeseen. Muut ihmiset ovat niitä suruja yleensä jo iän karttuessa kokeneet ja muille aiheuttaneet. (Jos on suhteissa ollut, niin melko varmasti jompi kumpi asia on jo tullut tutuksi siinä suhteen lopussa.)

On tosin helpompaa sanoa miten pitäisi toimia ja millaisella tavalla tasapainoilla ääripäiden välillä - kuin että oikeasti onnistua toimimaan niin.

Noh, minulla se periaatteellisuus on sitä, että pitää olla vahvaa molemminpuolista kiinnostusta, ennen kun toimin. Ja kyllä sitä pientä hymyä on mukava heittää päivittäin, vaikka ei sillä tarkoittaisikaan mitään erityistä.

Kohtaamispaikkoja voisi kyllä olla enemmänkin. Nyt kohtaamisia tulee lähinnä työn kautta. Hyvä puoli työpaikassani on sentään se, että henkilökunnan vaihtuvuus on melko nopeaa. Baarit ja sellaiset eivät sen sijaan koskaan ole tuntunut luontevalta tutustumispaikalta kaiken hälinän ja muiden häiriötekijöiden takia ja sekin vaatisi asennoitumista siihen iskemiskulttuuriin ja tavoitehakuiseen toimintaan, jota niin paljon vierastan. Enkä muutenkaan pidä erityisemmin yötämyöten nuokkumisesta, koska kun alkaa väsyttää, niin hauskuuskin loppuu hyvin nopeasti eikä sellaisessa tilassa ole otollista yrittää tutustua johonkin vakavassa mielessä. Tosin kait sitä monet toivoo, että pilkun jälkeen joku samassa tilanteessa oleva sammuisi lopulta kanssasi samaan sänkyyn. Todella romanttista.

ht ... kirjoitti:

Luulen että tässäkin asiassa kuten kaikessa muussakin kyse on siitä että kaikkea pitäisi tehdä kohtuudella, löytää se kultainen keskitie.

Liian tosikko ja "periaatteen mies" ei saa olla. Muttei tietysti pitäisi alkaa täysin rentuksikaan ja pelimieheksi.

Pitäisi kuitenkin olla sitä pientä pelimiehen pilkettä silmäkulmassa, osata ottaa nuo naisasiat sopivalla huumorilla ja rentoudella. Ja sen verran rentun vikaakin pitäisi olla että muistaa että hupi ensin, työ sitten. Eli jos pitää valita vaikka sen välillä että painaako niitä ylitöitä päivästä toiseen ja miettii vaan työasioita, vai toteaako että tänään lähdenkin vähän aikaisemmin töistä kun on perjantai ja on aika painua baanalle - niin muistaa valita noista aina välillä sen huvin ennen työtä, kuten kunnon se renttukin tekisi päivästä riippumatta.

Jos nyt ei tahallaan pelimieheksi ryhdy, mutta pientä keveyttä ja ei-vakavuutta hakee siihen parisuhteiden hakuhommaan, niin silloin tietysti välillä voi lipsua ja haksahtaa vääriin naisiin, yms. Ja matkalla varmasti voi jollekin tulla sydänsurujakin. Rapatessa roiskuu. Mutta tuohan on sitä normaalin ihmisen elämää. Vain ne liian tosikot onnistuvat välttämään omat sydänsurut ja niiden aiheuttamiset, koska eivät koskaan päädy suhteeseen. Muut ihmiset ovat niitä suruja yleensä jo iän karttuessa kokeneet ja muille aiheuttaneet. (Jos on suhteissa ollut, niin melko varmasti jompi kumpi asia on jo tullut tutuksi siinä suhteen lopussa.)

On tosin helpompaa sanoa miten pitäisi toimia ja millaisella tavalla tasapainoilla ääripäiden välillä - kuin että oikeasti onnistua toimimaan niin.

Pitää pitää tää ht taas kaidalla polulla ettei se aivan sillan alla asuvaksi rentuksi heittäydy..:D Tässäpä vähän omia ajatuksiani aiheesta.

Naiset kyllä arvostaa työssäkäyvää, kunnollista ja muutenkin asiansa suht. koht. järjestyksessä pitävää miestä. Työkin kannattaa ottaa siltä kannalta, että se on ihan mukavaa ja sielläkin voi tavata uusia mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ja voi vaikka vähän löysätä tahtia jos tuntuu, että pinna kiristyy liikaa ja vapaa-ajalla ei jaksa mitään. Mitä noihin ylitöihin tulee niin itse ainakin pyrin lähtemään aina ajoissa töistä, ja mulle se vapaa on tärkeämpää kuin ylimääräinen raha. Välillä on tietysti ihan hyvä suostua niin saa sitä joustoa sitten tarvittaessa itsekin takaisin. Mutta pidän muutakin elämää ja omaa jaksamista sen verran tärkeänä, että en suostu jos ei vaan oikeasti jaksa tai on suunnitellut jo jotain muuta tms. Työelämässä pitää myös oppia antamaan näitä kohteliaita pakkeja :)

Mutta jos on mukava työ niin onhan se omalla tavallaan voimaannuttavaakin. Jotenkin sitä energiaa riittää sitten muuhunkin kun on tavallaan valmiiksi jo draivi päällä. Sitten jos pelkästään notkuu kotona eikä oikeastaan ole mitään "pakollista" menoa niin huomaakin ettei saakaan oikein mitään aikaseksi vaikka aikaa olisikin.

Mitään pelimiesleikkejä en suosittele, mutta muuten kannattaa ottaa oppia vähän rennommasta tavasta naisiin tutustumisessa. Kuitenkin pysyä koko ajan omana itsenä, koska esittäminen näkyy päälle päin ja käy itsellekin ajan myötä raskaaksi. Ja sussa on kuitenkin jo valmiina niitä hyviä ominaisuuksia mitä ei rentuista löydy, joten ei kannata heittää niitä romukoppaan..

Rentoa naisiin tutustumista suosittelisin ilman paineita iskemisestä tai vaikutuksen tekemisestä. Muista ettet voi itse eikä sun tarvi kiinnostua ja ihastua kaikkiin naisiin tai että kaikki naiset ei voi kiinnostua susta tai ihastua suhun. Jos juttu ei luista, ei vain synkkaa, nainen on töykeä, ette ole samalla aaltopituudella tms. niin se ei oo yksin sun vika tai ei se välttämättä ole vika ollenkaan ( tai naisen töykeys on sen oma ongelma jos olit itse kohtelias). Kaikilla ihmisillä ei vaan synkkaa niin hyvin yhteen kuin toisilla, ja silloin vaan yrität löytää sellaisen naisen jonka kanssa synkkaa.

Ja kannattaa toisiaan miettiä tarkoin mitä hakee niin kaikenlainen turha rämpiminen ja "väärien" suhteiden ja ihmisten läpi koluaminen vähenee.

neiti ruiskukka kirjoitti:

Pitää pitää tää ht taas kaidalla polulla ettei se aivan sillan alla asuvaksi rentuksi heittäydy..:D Tässäpä vähän omia ajatuksiani aiheesta.

Naiset kyllä arvostaa työssäkäyvää, kunnollista ja muutenkin asiansa suht. koht. järjestyksessä pitävää miestä. Työkin kannattaa ottaa siltä kannalta, että se on ihan mukavaa ja sielläkin voi tavata uusia mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ja voi vaikka vähän löysätä tahtia jos tuntuu, että pinna kiristyy liikaa ja vapaa-ajalla ei jaksa mitään. Mitä noihin ylitöihin tulee niin itse ainakin pyrin lähtemään aina ajoissa töistä, ja mulle se vapaa on tärkeämpää kuin ylimääräinen raha. Välillä on tietysti ihan hyvä suostua niin saa sitä joustoa sitten tarvittaessa itsekin takaisin. Mutta pidän muutakin elämää ja omaa jaksamista sen verran tärkeänä, että en suostu jos ei vaan oikeasti jaksa tai on suunnitellut jo jotain muuta tms. Työelämässä pitää myös oppia antamaan näitä kohteliaita pakkeja :)

Mutta jos on mukava työ niin onhan se omalla tavallaan voimaannuttavaakin. Jotenkin sitä energiaa riittää sitten muuhunkin kun on tavallaan valmiiksi jo draivi päällä. Sitten jos pelkästään notkuu kotona eikä oikeastaan ole mitään "pakollista" menoa niin huomaakin ettei saakaan oikein mitään aikaseksi vaikka aikaa olisikin.

Mitään pelimiesleikkejä en suosittele, mutta muuten kannattaa ottaa oppia vähän rennommasta tavasta naisiin tutustumisessa. Kuitenkin pysyä koko ajan omana itsenä, koska esittäminen näkyy päälle päin ja käy itsellekin ajan myötä raskaaksi. Ja sussa on kuitenkin jo valmiina niitä hyviä ominaisuuksia mitä ei rentuista löydy, joten ei kannata heittää niitä romukoppaan..

Rentoa naisiin tutustumista suosittelisin ilman paineita iskemisestä tai vaikutuksen tekemisestä. Muista ettet voi itse eikä sun tarvi kiinnostua ja ihastua kaikkiin naisiin tai että kaikki naiset ei voi kiinnostua susta tai ihastua suhun. Jos juttu ei luista, ei vain synkkaa, nainen on töykeä, ette ole samalla aaltopituudella tms. niin se ei oo yksin sun vika tai ei se välttämättä ole vika ollenkaan ( tai naisen töykeys on sen oma ongelma jos olit itse kohtelias). Kaikilla ihmisillä ei vaan synkkaa niin hyvin yhteen kuin toisilla, ja silloin vaan yrität löytää sellaisen naisen jonka kanssa synkkaa.

Ja kannattaa toisiaan miettiä tarkoin mitä hakee niin kaikenlainen turha rämpiminen ja "väärien" suhteiden ja ihmisten läpi koluaminen vähenee.

"Työkin kannattaa ottaa siltä kannalta, että se on ihan mukavaa ja sielläkin voi tavata uusia mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. "

Valitettavasti omassa ammatissa, vaikka onkin tavannut ihmisiä, niin ei juurikaan naisia. Ei ainakaan sellaisessa ikäluokassa, jotka kiinnostuisivat minusta. Muutamia ihastuttavia jotain 10 vuotta nuorempi naispuolisia työkavereita on toki aiemmin ollut, mutta olisi varmaan tullut asemasta johtuen seksuaalisesta ahdistelusta syyte jos olisin alkanut jotain ehdottelemaan. ;)

"Ja voi vaikka vähän löysätä tahtia jos tuntuu, että pinna kiristyy liikaa ja vapaa-ajalla ei jaksa mitään"

Itselläni tällä hetkellä olisi sellainen projekti että eni vaan voisi kuvitella että pystyisi pitämään työajat kohtuullisina ja vapaa-aikaa vaikkapa siihen että ehtisi riittävästi nettideittailla... Kyllä tässä nyt vaikuttaa siltä että kohta taitaa olla rehellinen välivuosi töistä edessä. (Tai tietysti jos löytyy joku suhde jo aiemmin, niin sitten hieman lyhyempi tauko. Tilanteen mukaan joustavat suunnitelmat on parhaita suunnitelmia.)

"Ja kannattaa toisiaan miettiä tarkoin mitä hakee --"

Sen kyllä tietäisin mitä haen. Mutta tiedänkö vielä sitä mihin olen valmis tyytymään, koska täydellistä naista en kuitenkaan suhteeseen saa. :)

"Muista ettet voi itse eikä sun tarvi kiinnostua ja ihastua kaikkiin naisiin tai että kaikki naiset ei voi kiinnostua susta tai ihastua suhun"

Toinen vaikea asia on itse asiassa se, että kuinka paljon tutustumista se mahtaa vaatia että oikeasti tiedän iskeekö se toinen minuun (ja päinvastoin).

Ulkoisesti on yleensä helppo sanoa melkeinpä heti muutamassa sekunnissa että onko toinen riittävän kiinnostava suhteeseen. Mutta kun ei se vaan riitä. Kyllä se on se persoonakin ja kokonaisuus joka vaikuttaa.

Jos nyt mietin naisia mitä olen kesän aikana tavannut, niin eipä se ole oikeastaan yhdessäkään tapauksessa ollut 100% itsestäänselvää ensitapaamisella että olisinko valmis yrittämään suhdetta. Toki kiinnostavia naisia on tullut tavattua. Useitakin. Mutta kyllä se todellinen kiinnostus ja ihastus herää vähitellen kun oppii tuntemaan sitä toista ja saa jonkin otteen siitä persoonasta.

Samalla kuitenkin luulen hieman, että jollen törmää todella kiinnostavaan naiseen, niin en tule koskaan tietämään olenko valmis suhteeseen ennen kuin on oikeastaan jo päädytty sinne sänkyyn. Enkä tällä todellakaan tarkoita sitä että seksi olisi se avainsana siihen tietoon (sillä nimittäin ei ole juuri mitään merkitystä asiaan). Lähinnä vaan sitä, että ainakin jostain syystä toistaiseksi on tuntunut että niitä tunteita naisia kohtaan ihan oikeasti herää vasta sitten kun on jo jonkin aikaa tunnettu (ainakin muutama pidempi tapaaminen takana) - ja sitten kun on jo siellä sängyssäkin oltu - vaikkei oltaisikaan varsinaiseen seksiin saakka päädytty. Kai se joku hellä ja oikeasti rento ja intiimi yhdessäolo ja jutustelu vaan saa ne kemialliset reaktiot siellä pääkopassa aikaiseksi. Siihen saakka se on yleensä vaan jotenkin "asiallista" kaveerausta, jolloin voin kyllä hieman kiinnostua toisesta, mutten oikeasti ihastua.

Toki elämässä on ollut ne jotkut muutamat naiset, joihin on ihastunut ihan vain ulkonäön, olemuksen ja lyhyen juttelun perusteella, mutta niitä ei kyllä ole ollut montaa ja enpä usko sellaisiin enää törmääväni - en ainakaan enää tässä iässä, kun yli kolmekymppisten naisten ulkonäkö yksinään ei yleensä riitä tekemään mitään instant-ihastumis-reaktiota (karu totuus, mutta näin se vaan menee). Tarvitsee kyllä enemmän tulla se ihastus sieltä naisen mielenkiintoa herättävän persoonan puolelta, vaikka ulkonäkökin tietysti vaikuttaa.

Oikeasti koen tuon pienoisena probleemana, koska ainoat naiset joiden kanssa sinne sänkyyn tuntuu päätyvän on yleensä ne naiset, joista melkein osaa jo etukäteen sanoa että niiden kanssa ei hyödyttäisi edes sänkyyn päätyä.
Vaikka vähän ihastuisikin, niin se ei muuta sitä perusasetelmaa ettei se nainen oikeasti kiinnosta, eikä kiinnosta sen sänkykeikankaan jälkeen. Ja mikä vielä ehkä enemmän huolestuttaa, on se, että jos nainen päästää sänkyynsä, niin viimeistään siinä vaiheessa nainen joko jo on ihastunut tai ainakin ihastuu. Mutta kun homman pitäisi toimia jollain toisella tasolla myös sieltä naisen puolelta... Ei vain pelkän hetkellisen huuman takia aivoissa erittyneen kemikaalin takia. Silloin voi muuten äkkiä käydä niin että päädytään suhteesen sen fiiliksen takia ja se todellisuus ja oikea luonne ei sitten kuitenkaan miellytä naista ja suhde päättyykin pian. (Ehkä tuokin on vain riski mikä pitää hyväksyä, suhde voi kaatua vaikka sängyssä oliskin kivaa ja ihastuttavaa.)

Kai tuo kaikki selviää vaan pikkuhiljaa kokeilemalla ja tutustumalla. Katsoo miten hommat etenee. Parempi ehkä kuitenkin ottaa hitaasti kuin hötkyillä. Se liian nopea hötkyily ei tosiaan ainakaan ollut hyvä tapa.

ht ... kirjoitti:

"Työkin kannattaa ottaa siltä kannalta, että se on ihan mukavaa ja sielläkin voi tavata uusia mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. "

Valitettavasti omassa ammatissa, vaikka onkin tavannut ihmisiä, niin ei juurikaan naisia. Ei ainakaan sellaisessa ikäluokassa, jotka kiinnostuisivat minusta. Muutamia ihastuttavia jotain 10 vuotta nuorempi naispuolisia työkavereita on toki aiemmin ollut, mutta olisi varmaan tullut asemasta johtuen seksuaalisesta ahdistelusta syyte jos olisin alkanut jotain ehdottelemaan. ;)

"Ja voi vaikka vähän löysätä tahtia jos tuntuu, että pinna kiristyy liikaa ja vapaa-ajalla ei jaksa mitään"

Itselläni tällä hetkellä olisi sellainen projekti että eni vaan voisi kuvitella että pystyisi pitämään työajat kohtuullisina ja vapaa-aikaa vaikkapa siihen että ehtisi riittävästi nettideittailla... Kyllä tässä nyt vaikuttaa siltä että kohta taitaa olla rehellinen välivuosi töistä edessä. (Tai tietysti jos löytyy joku suhde jo aiemmin, niin sitten hieman lyhyempi tauko. Tilanteen mukaan joustavat suunnitelmat on parhaita suunnitelmia.)

"Ja kannattaa toisiaan miettiä tarkoin mitä hakee --"

Sen kyllä tietäisin mitä haen. Mutta tiedänkö vielä sitä mihin olen valmis tyytymään, koska täydellistä naista en kuitenkaan suhteeseen saa. :)

"Muista ettet voi itse eikä sun tarvi kiinnostua ja ihastua kaikkiin naisiin tai että kaikki naiset ei voi kiinnostua susta tai ihastua suhun"

Toinen vaikea asia on itse asiassa se, että kuinka paljon tutustumista se mahtaa vaatia että oikeasti tiedän iskeekö se toinen minuun (ja päinvastoin).

Ulkoisesti on yleensä helppo sanoa melkeinpä heti muutamassa sekunnissa että onko toinen riittävän kiinnostava suhteeseen. Mutta kun ei se vaan riitä. Kyllä se on se persoonakin ja kokonaisuus joka vaikuttaa.

Jos nyt mietin naisia mitä olen kesän aikana tavannut, niin eipä se ole oikeastaan yhdessäkään tapauksessa ollut 100% itsestäänselvää ensitapaamisella että olisinko valmis yrittämään suhdetta. Toki kiinnostavia naisia on tullut tavattua. Useitakin. Mutta kyllä se todellinen kiinnostus ja ihastus herää vähitellen kun oppii tuntemaan sitä toista ja saa jonkin otteen siitä persoonasta.

Samalla kuitenkin luulen hieman, että jollen törmää todella kiinnostavaan naiseen, niin en tule koskaan tietämään olenko valmis suhteeseen ennen kuin on oikeastaan jo päädytty sinne sänkyyn. Enkä tällä todellakaan tarkoita sitä että seksi olisi se avainsana siihen tietoon (sillä nimittäin ei ole juuri mitään merkitystä asiaan). Lähinnä vaan sitä, että ainakin jostain syystä toistaiseksi on tuntunut että niitä tunteita naisia kohtaan ihan oikeasti herää vasta sitten kun on jo jonkin aikaa tunnettu (ainakin muutama pidempi tapaaminen takana) - ja sitten kun on jo siellä sängyssäkin oltu - vaikkei oltaisikaan varsinaiseen seksiin saakka päädytty. Kai se joku hellä ja oikeasti rento ja intiimi yhdessäolo ja jutustelu vaan saa ne kemialliset reaktiot siellä pääkopassa aikaiseksi. Siihen saakka se on yleensä vaan jotenkin "asiallista" kaveerausta, jolloin voin kyllä hieman kiinnostua toisesta, mutten oikeasti ihastua.

Toki elämässä on ollut ne jotkut muutamat naiset, joihin on ihastunut ihan vain ulkonäön, olemuksen ja lyhyen juttelun perusteella, mutta niitä ei kyllä ole ollut montaa ja enpä usko sellaisiin enää törmääväni - en ainakaan enää tässä iässä, kun yli kolmekymppisten naisten ulkonäkö yksinään ei yleensä riitä tekemään mitään instant-ihastumis-reaktiota (karu totuus, mutta näin se vaan menee). Tarvitsee kyllä enemmän tulla se ihastus sieltä naisen mielenkiintoa herättävän persoonan puolelta, vaikka ulkonäkökin tietysti vaikuttaa.

Oikeasti koen tuon pienoisena probleemana, koska ainoat naiset joiden kanssa sinne sänkyyn tuntuu päätyvän on yleensä ne naiset, joista melkein osaa jo etukäteen sanoa että niiden kanssa ei hyödyttäisi edes sänkyyn päätyä.
Vaikka vähän ihastuisikin, niin se ei muuta sitä perusasetelmaa ettei se nainen oikeasti kiinnosta, eikä kiinnosta sen sänkykeikankaan jälkeen. Ja mikä vielä ehkä enemmän huolestuttaa, on se, että jos nainen päästää sänkyynsä, niin viimeistään siinä vaiheessa nainen joko jo on ihastunut tai ainakin ihastuu. Mutta kun homman pitäisi toimia jollain toisella tasolla myös sieltä naisen puolelta... Ei vain pelkän hetkellisen huuman takia aivoissa erittyneen kemikaalin takia. Silloin voi muuten äkkiä käydä niin että päädytään suhteesen sen fiiliksen takia ja se todellisuus ja oikea luonne ei sitten kuitenkaan miellytä naista ja suhde päättyykin pian. (Ehkä tuokin on vain riski mikä pitää hyväksyä, suhde voi kaatua vaikka sängyssä oliskin kivaa ja ihastuttavaa.)

Kai tuo kaikki selviää vaan pikkuhiljaa kokeilemalla ja tutustumalla. Katsoo miten hommat etenee. Parempi ehkä kuitenkin ottaa hitaasti kuin hötkyillä. Se liian nopea hötkyily ei tosiaan ainakaan ollut hyvä tapa.

Okei, no tuossa tapauksessa voi olla ihan hyvä pitää sitä taukoa töistä jos sen saa kätevästi järjestettyä.

"Sen kyllä tietäisin mitä haen. Mutta tiedänkö vielä sitä mihin olen valmis tyytymään, koska täydellistä naista en kuitenkaan suhteeseen saa. :)" Mitä tarkoitat "täydellisellä naisella"? Eihän sen tarvi olla ku sulle sopiva ja täydellinen.

"Toinen vaikea asia on itse asiassa se, että kuinka paljon tutustumista se mahtaa vaatia että oikeasti tiedän iskeekö se toinen minuun (ja päinvastoin)."

Tämäpä onkin sitten astetta hankalampi kysymys. Aika yksilökohtaistakin varmaan kuinka nopeaa se ihastus ja kiinnostus syntyy, Mutta itse oon sen huomannut, että ensivaikutelmat on kyllä yleensä pitäny aika hyvin paikkaansa. Jos joku tyyppi on vaikuttanut jo heti alussa kiinnostavalta ja oman tyyliseltä niin yleensä hän on sitä kyllä ollutkin paremminkin tutustuessa tai sitten päinvastoin. Ja ulkonäön kanssa on voinut käydä niin, että hyvännäköisen ulkonäkö alkaakin ärsyttämään jos tyyppi paljastuu idiootiksi tai sitten ei-niin hyvännäköinen alkaakin näyttää omissa silmissä hyvältä jos siitä paljastuu jotain ihania piirteitä.

Tuohonkin voi mennä aika kauan, että saa oikeasti otteen siitä toisen persoonasta. Koska itseäni ei ainakaan kiinnosta alkaa aivan tuntemattomalle heti hirveän syvällisiä tilittämään. Toisaalta on ihmisiä, joille on aika nopeastikin valmis avautumaan ja ihmisiä, joiden kanssa pitää tarkoituksella juttelun pintapuolisena.

"Lähinnä vaan sitä, että ainakin jostain syystä toistaiseksi on tuntunut että niitä tunteita naisia kohtaan ihan oikeasti herää vasta sitten kun on jo jonkin aikaa tunnettu (ainakin muutama pidempi tapaaminen takana) - ja sitten kun on jo siellä sängyssäkin oltu - vaikkei oltaisikaan varsinaiseen seksiin saakka päädytty."
Joo ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta tähänhän siis liittyy ihan muukin fyysinen läheisyys kuin seksi. Kyllähän fyysinenkin läheisyys saa vielä läheisemmän tuntoiseksi sen ihmisen ja saa ne ajatukset kauemmas siitä asiallisesta-kaveruus ajattelusta. Mutta kyllä tuossakin pitää olla jotain kiinostuksen ja ihastuksen tunnetta ilmassa, että kiinnostaa esim. koskea ja pussata. Toinen asia joka vie ajatukset tuosta asiallisesta-kaveruudesta pois on tietynlaiset keskustelut, puheet, flirttailu..Voi kertoa kiinnostuksesta, kehua, kiusoitella. Sekin sitten kertoo kyllä aika paljon jos esim. toisen kosketukset ei tunnu hyvältä tai toiselta ei halua kuulla mitään lepertely juttuja.

"Kai tuo kaikki selviää vaan pikkuhiljaa kokeilemalla ja tutustumalla. Katsoo miten hommat etenee." Jep, rauhassa ja vaiheittain kannattaa edetä. Ja tutustumiseen kannattaa käyttää kunnolla aikaa.

Mietin hieman tuota, että millaisella aktiivisuudella parisuhteessa olevat miehet ovat löytäneet löytäneet naisensa. Tekisin sellaisen 60-20-20 veikkauksen.

Eli n. 60 % miehistä on löytänyt naisensa ainakin näennäisesti todella helposti Esim. 17-v serkkupoikani oli ulkona pe-iltana muiden nuorten kanssa ryypiskelemässä ja tutustui sillä reissulla tulevaan vaimoonsa, jonka kanssa on ollut jo yli 10 vuotta naimisissa. Veljeni päätyi töissä tulevan vaimonsa työhön perehdyttäjäksi ja tietääkseni veljeni ei juuri aloitteita harrastanut ylipäätään ja tuossa tapauksessa nainen oli se, joka tuon aloiteen teki, eikä mies.

Ehkä 20 % sinkkumiehistä on jonkin verran suoranaisen aktiivisia. Mutta en oikein osaa tätä ryhmää kuvailla. Mutta lienee selvää ettei miehet jakaudu täysin jyrkästi "ei koskaan uskalla yrittää" ja "pelimies tai muuten aktiiviyrittäjiin".

Ja 20 % sinkkumiehistä on jopa erittäin aktiivisia ennen pariutumistaan. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon myös kumulatiivinen aikaperspektiivi. Jos on sanotaanko täysi-ikäisenä yht. vähintään 10 vuotta sinkkumies, niin luonnollisesti ehtii tehdä enemmän aloitteita kuin puolen vuoden sinkkuuden aikana. Eräs tuntemani mies alkoi seurustella 19-vuotiaana ja hän seurusteli saman naisen kanssa 26-vuotiaaksi. Sitten hänellä alkoi seurustelun päättymisen jälkeen "uusi nuoruus" ja hän kovasti ryypäten melkein joka viikonloppu etsi itselleen uutta naista ravintoloista ja vajaan vuoden erittäin aktiivisen etsinnän tuloksena onnistui. Nyt hän tuon naisen kanssa naimisissa ja lapsiakin on.

Itse ei ole ollut ikinä edes nuorempanakaan sinkkuna tuollaista ihan noin intohimoisen aktiivista yrittämistä, mutta taatusti olen kumulatiivisesti elämäni aikana tehnyt enemmän aloitteita livenä kuin tuo entinen luokkatoverini vajaan vuoden sinkkukautensa aikana, joten aktiivisimpiin sinkkuihin lasken itseni historiallisesti, vaikka ravintoloissa ei ehdi ja jaksa enää rampata niin paljon kuin nuorempana.

Mutta se on naisesta hauskaa, koska ei joudu koskaan torjutuksi. Kyllä siinä kelpaa hymyillä, kun kaikki aina onnistuu.

ätmi kirjoitti:

Mutta se on naisesta hauskaa, koska ei joudu koskaan torjutuksi. Kyllä siinä kelpaa hymyillä, kun kaikki aina onnistuu.

Se on naisista hauskaa aikansa kun homman voi yhdistää esim. muihin suurimman osan mielestä kivoihin juttuihin kuten tanssimiseen ja ryypiskelyyn. Mutta sitten yleensä epäonnistuneen parisuhteen tai kakaran jälkeen ollaan tilanteessa että parasta ennen päivä meni eikä homma enää niin hauskaa olekaan. Lisäksi tuossa vaiheessa ei edes ole mitään rutiinia torjuntojen käsittelyyn.

old_profile_85204 kirjoitti:

Nainen ei joudu koskaan torjutuksi?

Kuinka monen vuoden kokemus sinulla on naisena elämisestä?

Jos ei tee aloitteita, niin ei voi joutua torjutuksi. Ainoat torjunnat jotka nainen voi saada on ne kun panomies panee ja jättää.

-------------- kirjoitti:

Jos ei tee aloitteita, niin ei voi joutua torjutuksi. Ainoat torjunnat jotka nainen voi saada on ne kun panomies panee ja jättää.

on vielä siinä iässä, että hän vasta opettelee tekemään aloitteita, jotka käytännössä tarkoittavat nänen mielestään sisäänpäin hymyilyä ryppyisellä ja väsyneellä kasvolla. Luojan kiitos, miesparat eivät tajua näitä irvistyksiä aloitteiksi;)