Miten päästä yli?!?

Ero on varmasti kaikille vaikeeta... kuin myös minulle oli, ja on vieläkin koska minun erosta on myös vasta reilu viikko.
Pitäisi vaan yrittää keksiä kavereitten kanssa kaikkea kivaa tekemistä, että voisit ajatella jotain muuta.
Kyllä se varmasti siitä mutta aikansa se vie :(

Itsellä ainakin on tohon unohtamiseen toiminut kaiken kivan tekeminen kavereiden kanssa. Tee kaikkea sellaista minkä aikana entinen suhde ei käy mielessäkään. Toinen keino on myös sen hokaaminen et SÄKIN oot nyt vapaa. Eikun tutka vaan käyntiin ja uusia tutkailemaan. Ei sun tietenkään tarvii heti hankkia uutta suhdetta mut ei pieni vipinä haittaakaan tee ;) Ainakaan jos entiseen ei oo enää mitään paluuta. Jos on niin sit se onkin IHAN eri juttu...

sulla on vaan pari vaihtoehtoa. jatkaa elämääsi tai olla jatkamatta. itsellä kans ero päällä ja valitsin sen elämän jatkamisen.. hiton vaikeetahan se on, mutta pakko yrittää pärjätä. onko muuta vaihtoehtoa? nyt vaan hyvät kännit päälle ja baarin etsimään lohduttajaa, niin itse aion toimia.. (tai sit ryyppään ja itken yksin kotona kuunnellen lemonaattorin you stole my heartia) ikinä ei tiedä mitä tapahtuu

ootko varma et haluut exäs yli? ja rakkaus sydämmest ei häviä ikinä... taka alalle se voi jäädä... ehkä exäs haluu vaa antaa sul aikaa...

...tai muutama viikko, riippuu vähän mistä lasketaan. Eli oltiin muutama viikko aikalisällä ja nyt sitten tehtiin tilit selviks. Ihan yhteisymmärryksessä päätettiin, että laitetaan selät vastakkain ja jatketaan eri suuntiin.

Vaikkka tämän eron osasi jo aavistaakin, eikä se tullut enää millään tavalla yllätyksenä, niin pakko myöntää, että kun exäni (tuntuu oudolta puhua exästä, kun äsken hän vielä oli tyttöystäväni) astui kämppäni ovesta ulos, niin romahdin ihan täysin. Ikinä ei ole tuntunut niin pahalta, eikä tunnu vieläkään kovin hyvältä. Mutta kait se siitä ajan kanssa...

Mulla meni kans aika pitkään... kaikki oli vaikeaa teki mitä teki... Mutta sitten jotenkin vaan asiat alko selviämään.. ja jollain tavalla.. ei kukaan koskaan tule olemaan sitä mitä exäni oli... vaan jotain ihan muuta omalla paikallaan omalla parhaalla tavallaan.
Nykyinen elinkumppanini on jotain tavattoman hienoa. Rakastan häntä koko sydämestäni! Hänellä on aivan omapaikkansa minun sydämessäni. Kaikki vaan ottaa aikansa... :/ Elämä on kovaaa.... ( mutta osta kypärä)
Kun joskus ihmiset sano että ymmärtäävät tai että kyllä se siitä, niin se tuntu tyhmältä. Ajattelin ettei ne mitään ymmärrä, ja sanoovat vaan siks niin kun niin kuuluu sanoa... mut kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna se puhuminen auttoi...

Viikko sitten se loppui. Yhteinen rakkaus jäi, mutta yhdessäolo ei ollut enää mahdollista. Hirveä olo, mutta ei voi kun kerätä sirpaleet ja yrittää jatkaa omaa elämää.

Hirveää ajatella että joskus joutuisi uuteen suhteeseen kun tuntui että menetti sen ainoan ja oikean.