Kolmenkymmenen vuoden parisuhde ikävä kyllä päättyy lähi päivinä ,en enää jaksa kuunnella sitä syyttämistä ja sitä että teen ja sanon kaiken väärin.olen pitänyt kaikesta huolta,en ole juoppo enkä käy vieraissa,en voi vaan teeskennellä että hyvin menee.
Lähi päivinä,ellei tänään minun elämä päättyy ja se on vastaus kaikkeen kiusaamiseen puolisolta. Sanon tämän teille jotka elätte ja kärsitte samoin , jos olisin vielä nuori,tietäisin varmasti mitä tekisin,nyt on myöhäistä.
Lähi päivinä,ellei tänään minun elämä päättyy ja se on vastaus kaikkeen kiusaamiseen puolisolta. Sanon tämän teille jotka elätte ja kärsitte samoin , jos olisin vielä nuori,tietäisin varmasti mitä tekisin,nyt on myöhäistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos puolisosi mielestä teet jotain väärin, se ei tarkoita sitä, että tekisit jotain väärin. Puolisosi mielipide ei ole fakta vain hänen näkemyksensä asiasta.
Miksi annat puolisollesi noin suuren vallan itseesi? Mitä voitat sillä, että annat kohdella itseäsi huonosti ja ilmeisesti itsekään et pidä itsestäsi. Olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa meistä. Jos puolisosi on ilkeä, se ei ole sinun eikä sinun tekemistesi vika.
Jos et jaksa elää puolisosi kanssa, älä elä vaan lähde. Kukaan muu ei sinua estä kuin sinä itse. Älä luovuta, elämällä on vielä paljon tarjottavaa, jos vain otat sen vastaan.
Älä päätä elämääsi vaan pakene. Siinä on vielä yksi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Olen kertonut seuraavan tarinan täällä palstalla jo vuosia sitten, harmi etten enää löydä sitä alkuperäistä haulla, joudun kait kertomaan asian uudelleen mutta ehkä se on vaivan arvoista. (sori tulee pitkä stoori).
Eli, vuonna -90 olin 23 vuotias kloppi ja silloisen Rannikkolaivaston VA-kersantti. Tääl si turuus pyörin perjantaiehtoona baareissa ja sillosissa klubeissa ja aamuyöllä sen aikaseen vuokraboksiin maate. Aamulla heräsin tajuttomaan janoon ja todellisuuteen ettei mun jääkaapissa siis oo mitään. Eli eipä muuta kun lauantaiaamuna, heti vesilasin jälkeen, kaupungille dösällä ruokaostoksille.
No, tulin kauppatorille ja näin Foijan (ravintola Hansakorttelissa) mainoksen ja jano ja krapula oli turhan tihee niin spontaanisti kipitin sinne ottamaan korjaussarjaa. Ok, ostin baaritiskiltä katutasossa ison tuopin ja aloin katteleen mihin menis istuun. Edelleen lievässä laskuhumalassa kun olin niin olin aika sosiaalisella tuulella. Katsoin siis baaritason suuntaan.. hmm.. pari pariskuntaa aamukaffel, joku yksinäinen ukkeli kaffel tai tuopil.. kunnes näin HÄNET!
Vanha harmaa rouva yksin viinilasin kera, se herätti mielenkiintoni. Tuohon aikaan se oli aika harvinainen näky että vanha rouva juo yksin viiniä tuohon aikaan aamusta joten uteliaana menin pöytään ja kysyin josko voisin käydä hetkeksi seuraan istumaan. Rouva sanoi että juu, kyl se käyki :)
Joten istuin rouvan seuraan ja pienen smalltalkin jälkeen en malttanut olla kysymättä miksi rouva on tähän aikaan baarissa viiniä juomassa. Vastaus oli:
"Koska minä voin olla"
En ihan tajunnut vastausta joten pyysin tarkennusta asiaan jolloin hän kertoi minulle oikeastaan koko elämänsä tarinan. Joudun nyt radikaalisti lyhentämään juttuja.
Tämä pieni sievä vanha harmaa rouva kertoi minulle menneensä naimisiin 20-vuotiaana ja olleensa avioliitossa liki 50 vuotta. Miehensä oli alkuun mukava mutta muuttui vuosien mittaan despootiksi, väkivaltaiseksi nipottajaksi, kaikki mitä rouva teki oli väärin tai naurettavaa. Pahemmaksi asia meni kun mies halvaantui ja joutui pyörätuoliin, mies masentui ja muuttui edelleen ilkeämmäksi. Ei läheisyyttä, ei seksiä, ei mitään pariin vuosikymmeneen, vain jokapäiväistä tai jokahetkistä syyllistämistä, haukkumista, naureskelua.. henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Silti hän kusetti ja paskotti miehensä, aviovelvollisuudesta koska ei muuta osannut tehdä.
Rouva alkoi käymään ikäihmisten palveluissa (niitä nestoritupia tms.) ja löysi sieltä ystäviä. Tämä ei herralle sopinut joten erään kerran kotiin tuolta iltapäiväkerhosta oli rouvaa vastassa vitun vihainen ja katkera mies pyörätuolissa. Mies yritti lyödäkin (sadannen kerran about) mutta rouva päätti sillä hetkellä että nyt loppu! Pakkasi kamansa ja lähti ja mies kuulemma kaatusi sen pyörätuolinsa kanssa itkien eteiseen mutta rouva meinas että "vitut riitti jo" ja löi oven kiinni.
Rouvan ystävät järkkäsivät hänelle oman pienen asunnon jossa hän kertoi viihtyvänsä mainiosti. Ei enää pelkoa lyömisestä, ei pelkoa vähättelystä, ei pelkoa ilkkumisesta jne. jne. Hänellä on oma rauha ja ystävät joiden kanssa viettää aikaa kunnes kuolo korjaa. Ja kaikki kiteytyy noihin sanoihin:
KOSKA MINÄ VOIN OLLA!
Olivat lapsettomia joten kukaan muu ei ehkä muista tätä rouvaa joka varmaan jo edesmennyt ajat sitten. Mutta minä minäpä muistan koska tuon naisen rohkeus teki minuun lähtemättömän vaikutuksen :) Miten hän tuossa iässäkin lopulta otti ohjakset omiin käsiinsä, haistatti paskat ja eli viimeiset vuotensa onnellisempana.
Oudon kaunis tarina rohkeudesta ja joka ikinen sanani on totta. itse en usko jumalaan enkä taivaaseen mutta johonkin me kait mennään tuolle puolelle. Toivottavasti saan tilaisuuden nauttia pari lasia viiniä rouvan kanssa, hän vaikutti elämääni, ilmeisesti siksi muistan tapauksen :)
En kertonut yksityiskohtia mitä kuulin koska yksityissyydensuoja pitää olla ;)
Mutta, näinkin voi hommat mennä, voimia!
Ain pitäis erota heti kun puoliso ei kunnioita ja kohtelee huonosti. Kyl niinku pitäis puhuu asioista et mitä haluaa suhteelta ja jos toine ei ymmärrä ni ei kannata tuhlata 30 vuotta sellaseen.
Googlaa -kriisipuhelin- ja soita niihin, vaikka nimettömänä. Heti. Ja voit soittaa uudelleen aina. Muuta omaan asuntoon ja hae terapeutti, lääke kenties. Onko ystävien tukea? Olet arvokas ja tärkeä ihminen, toivon todella että elät ja löydät elämässä muita asioita. Kiusaaminen on hyvin ikävää. :(
Keskustella olisi voinut pariterapiassa, mutta jos toinen ei muutu ja jos tilanne menee taas yhtä vaaralliseksi.. Vastarakkautta saat muualta, jos yksi suhde ei onnistu hyvin. Ja senkin selville miksi toinen on sellainen. Kokemusta on ihmisistä, jotka eivät välitä ja on syytöksiä. Ja kiusaamista. Tai nalkutusta yms. koska ei ole toimivaa puheyhteyttä tai mitä vaan. Älä siis vielä lähde maanpäältä, vaan hae keskusteluapua. Itsekseen menee samaa rataa ajatukset. -Voimia, ja soita kriisipuhelimiin heti tai hae apua. Paikanpäällekin pääsee käymään halutessasi. Älä asui kiusaavan kanssa samassa vaikket eroaisi, ovesta ulos ja tutulle vaikka. Omaa asuntoa etsimään. Kiva laittaa omaa kotia jossain vaiheessa, kun sinne pääsee, jopa vaikka olis masista. Sinusta välittää vielä moni ihminen! Ja tulee välittämään. Mahdollisuuksia tulee kohdata ihmisiä.
Puhelimessa, viestein tai puheella ÄLÄ kuuntele nalkuttavaa puhetta enää hetkeäkään. Ennen kaikkea: ÄLÄ USKO sitä. Älä usko mitään negatiivista itsestäsi, se ei ole totta. Sinussa on hyvää paljon. Mikään kumppani ei ole sen arvoinen, että päivänsä päättää, jälkikäteen sen parhaiten toteaa.. ei silloin ehkä kun asia on liian lähellä. Edes komea, kaunis kumppani ei ole sen arvoinen. Ei suhteen kestokaan määrää. Sisin on se mitä voidaan katsoa. Vähitellen asiat järjestyy päässä, ei yhdessä päivässä. Olisko Suhteesta ero paras ratkaisu? Ei se, että eroat elämästä. Jos et voi erota parisuhteesta, terapeutti voi olla kriisikeskuksessakin ja kirkolla, kaksi eri paikkaa. Kunnalta saa myös apua terveyskeskuksen kautta ja päivystys. Nalkutusta ei pidä jäädä kuuntelemaan ja ehkä jo 30 vuotta sitten olis pitänyt mennä pariterapiaan. Tai sitten vaihtaa kumppania. Mutta joka päivä tehdään uusia päätöksiä. Tajuaako kumppani tilanteen vakavuuden vai haukkuuko vaan lisää? :(
Sulla on monta kiinnostavaa ja mielenkiintoista asiaa tulossa elämässä, löydät ne. Vaikka masiksessa juuri mikään ei kiinnosta. Anna ajan kulua. Kysy tukea nyt heti kodin ulkopuolelta ja ystäviltä. Puhu ihmisten kanssa joihin voit luottaa. Asiallisten ja ymmärtävien kanssa. Ja uudelleen tarvittaessa.