Illat hämärtyy,lehdet tippuu on niin synkkää ,yksinäistä. Miten päässee yli, Miksi tämä ei jo lopu,kaikki on mennyt päin p...tä. Olis joku jonka kanssa olisi juttuseuraa/Kuuntelijaa. Kapakat ei kiinnosta,eikä lasille voi purkaa.
Synkkä olo
miten eteenpäin jäksaisM
8242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat.
Kun aiemmin värikäs, mielekäs ja rikas elämä onkin yllättäen väritöntä puurtamista ja pelkkää selviytymistä päivästä toiseen..
Juttuseura. Se on hyvä ajatus ja tavoite. Mukavaa juttuseuraa voi löytää muualtakin kuin baarista. Pysäytä joku ihminen lenkkipolulla, istu samaan pöytään kahvilassa tai etsi kirjeenvaihtokaveri, jonka kanssa jakaa ajatuksia. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa yrittää.
Jaksamista sinulle.
Tämänpäivän ihminen on niin itsekeskeinen ,ylimielinen ,pysäytäppä niin poliisin saat perään.Ainoastaa jokin mummu kuuntelisi vaan hälläkin on mennyt kuulo kauan sitten. Koira kuuntelee ,mutta sekin panee viereen nukkumaan. Vaikeaa on luottoystävää löytää.
No valinnan tekee kukin itse. Jos tykkäät mieluummin rypeä itsesäälissä, niin anna palaa vain. Tilanne on kuitenkin se, että mitään et saa, josset itse uskalla yrittää.
Ehkä osittain totta tuo, mutta korkeintaan vain osittain. Ystävän, ja etenkin rakkaan ystävän, löytäminen voi olla tosi vaikeaa, muttei ollenkaan mahdotonta. Juututko nyt jo esteisiin, ehkä osin kuviteltuihinkin?
Vaikka tuntuu miten epätoivoiselta, sinun itsesi pitää jaksaa ja yrittää, sillä kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Ei ne ystävätkään, vaikka voivat tietenkin tukea sinua. Tiedän, tosi raadollista silloin kun ei yhtään jaksaisi, mutta totta.
Olen myös kokenut elämäni menetyksen alkukesällä ja kuukausia on mennyt hyvinkin sumussa. Nyt olen ymmärtänyt, että valinta on yksin minulla siitä; jäänkö peiton alle surkuttelemaan kohtaloani vai lähdenkö liikkeelle, jolloin olen edes altis ishisten kohtaamiselle.
Olen alkanut keskusteluun lenkkipolulla ja kaupassa, enkä kyllä ole saanut poliiseja perääni, vaikken myöskään ystävää sieltä, mutta ehkä todisteen, että kyllä ihmiset välittää!
Tiedän 100 % varmuudella tuon tunteen ja kun kaikki tulee yllätäen puskan takaa, eikä aavistusta mistään niin se lyö polville, se lyö itsetunnon murskaksi, se nollaa mielessä koko menneen yhteisen 26 vuotisen elämän, yhteiset ystävät jne. Pisteenä iin päälle vielä toinen mies löytyi vaimolta heti eroilmoituksen jälkeen. Siitä on nyt yhdeksän kuukautta ja hengissä, mutta riutuneena miehenä.
Päätin, että en jää suremaan loputtomiin, se ei voi olla oikea vaihtoehto, sillä minulla on vain yksi elämä elettävänä. Vanhaa voi surra niin kuin olen tehnytkin, mutta se ei vie elämää eteenpäin. Menin nettiin ja huomenna minulla on ensitreffit. Katsotaan miten käy, pitäkää peukkuja.
Pidetää peukkuja vaan miltä foorumilta uskaltaa etsiä. Minulla'rasitteena'kolme alaikäistä,kait ketään kiinnostakkan.
Näitä kontaktipalstoja riittää useampia, E- kontaktia, Match comia yms. Sinne vaan rohkeasti kuvan kanssa niin saa yhteydenottoja. Huomisella treffikaverillani on kaksi murrosikäistä ja lapset vuoroviikoin eri vanhemmilla. Ei häiritse minua millään tavoin, onhan itsellänikin 17 v. Minulla on oma asunto ja treffikaverilla samoin. Ihan fiksuja ihmisiä siellä on jäseninä ja yllättävn paljon omaa ikäluokkaani 50 ja yllättävän paljon tuttuja naisia, mutta luonnollisesti en ole näiden kanssa lähtenyt juttusille. Tässä 50 iässä ei jaksa millään enään lähteä kiertämään kapakoita ja muita baareja tämä näyttää toimivan ja tietää, että tapaa vapaan ihmisen, eli en ole kenenkään aviolittoa tai perhettä lähtemässä rikkomaan.
Kai sitä pitää kokeilla .Epäilen hiukan,murkkuja muutama ja kaikki kotona aina minulla.Pitää puhua/kirjoittaa murmoksiin jos onnistaa.Pitääpä ryhdistäytyä ,kieltämättä kotihommat sisällä ja ulkona pelaa.