Haluan kertoa tarinani. Toivon, että rakkaat kanssasisareni ymmärtävät, miten vaarallisilla vesillä liikkuvat ja mitä kakkonen joutuu loppupeleissä käymään läpi. Harvoin on olemassa "onnellista loppua", vaikka jokainen meistä kakkosista haluaa siihen uskoa. Toivoo, uskoo, rakastaa ja sulkee silmänsä, pettää itseään ja luulee, että juuri tämä tarina on se Suuri Rakkaus, joka päättyy onnellisesti.
Takana 3 vuotta salasuhdetta. Sokea rakastuminen varattuun mieheen. Alkuhuumaa ja luottamista toisen erolupauksiin, missä tunnetilassa on helppo sulkea silmänsä ja korvansa kaikelta. Pikkuhiljaa hiipivä epäilys, ettei tilanne tule koskaan muuttumaan ja silti vielä luottamista. Vähitellen riitaa, vähitellen toisen pistämistä ahtaalle - turhaan. Samat selitykset, samat tarinat "nyt ei ole oikea aika". Ja silti yhä aina vaan toivomista, ettei juuri meidän suhteemme voi olla se klassinen tapaus, jossa mies haluaa vaan seikkailua. Ei, ei voi olla, hänhän lupaa, hän vannoo, hän selittelee. Ja pelaa koko ajan aikaa. Oma elämä jää elämättä, elät vaan toista varten ja varastettuja hetkiä varten.
Lopulta tulee tilanne, jossa mies valitseekin vaimonsa. Jättää sinut tyhjän päälle, kiittelee yhteisestä ajasta ja sulkee korvansa sinun kivuilta. On pelkkää jäätä. Olit ja olet muka tärkeä ja rakas, mutta kiitos ja näkemiin.
Kaikki tuo on niin tuttua näiltäkin keskustelupalstoilta. Kaikki tuo on sitä, mihin en itse koskaan olisi halunnut joutua. Eihän minulle voi käydä niin, mieshän vakuutteli rakkauttaan. Yhtäkkiä olet sen totuuden edessä, että olet hyväksikäytetty ja pelkkä lelu niin kauan kuin huvitti leikkiä. Olet antanut elämästäsi yli 3 vuotta miehelle, joka tosi paikan edessä torjui rakkautesi, palasi tuttuun ja turvalliseen ja toivoo, ettet muistele pahalla.
Nyt jokainen vahingoniloinen voi vastata, että siitäs sait. Ja totta, todellakin sain. Itsesyytösten ja itseinhon kanssa on hirvittävää elää, kun mukana kuitenkin on särkynyt sydän ja vilpitön usko siihen, että rakastamasi mies oli tosissaan. Näiltä raunioilta pitäisi jatkaa elämää, uskoa yhä hyvään ja siihen, että läheisimpään ihmiseen voi luottaa. Jos rangaistusta haetaan, sen todellakin olen saanut. Elän tämän asian kanssa loppuelämäni.
Rakkaat "kakkoset": Luovuttakaa silloin, kun vaisto tai sydän sanoo, että tämä ei pääty hyvin. Älkää uskoko selityksiin ja tekosyihin. Hyvin harvoin nämä suhteet päättyvät hyvin. Tiedän nyt itse, kuinka kalliin hinnan salasuhteesta joutuu maksamaan. Ja ikävä kyllä, "kakkonen" sen hinnan yleensä maksaa. Jotkut lähtevät kostamaan ja ilmiantamaan, mutta onko sen arvoista? On parempi nuolla haavansa yksin, itkeä itkunsa ja toivoa, että jonain päivänä hyväksyy sen, että ihminen on erehtyväinen ja heikko. Se vaan on pitkä ja tuskainen tie.
Takana 3 vuotta salasuhdetta. Sokea rakastuminen varattuun mieheen. Alkuhuumaa ja luottamista toisen erolupauksiin, missä tunnetilassa on helppo sulkea silmänsä ja korvansa kaikelta. Pikkuhiljaa hiipivä epäilys, ettei tilanne tule koskaan muuttumaan ja silti vielä luottamista. Vähitellen riitaa, vähitellen toisen pistämistä ahtaalle - turhaan. Samat selitykset, samat tarinat "nyt ei ole oikea aika". Ja silti yhä aina vaan toivomista, ettei juuri meidän suhteemme voi olla se klassinen tapaus, jossa mies haluaa vaan seikkailua. Ei, ei voi olla, hänhän lupaa, hän vannoo, hän selittelee. Ja pelaa koko ajan aikaa. Oma elämä jää elämättä, elät vaan toista varten ja varastettuja hetkiä varten.
Lopulta tulee tilanne, jossa mies valitseekin vaimonsa. Jättää sinut tyhjän päälle, kiittelee yhteisestä ajasta ja sulkee korvansa sinun kivuilta. On pelkkää jäätä. Olit ja olet muka tärkeä ja rakas, mutta kiitos ja näkemiin.
Kaikki tuo on niin tuttua näiltäkin keskustelupalstoilta. Kaikki tuo on sitä, mihin en itse koskaan olisi halunnut joutua. Eihän minulle voi käydä niin, mieshän vakuutteli rakkauttaan. Yhtäkkiä olet sen totuuden edessä, että olet hyväksikäytetty ja pelkkä lelu niin kauan kuin huvitti leikkiä. Olet antanut elämästäsi yli 3 vuotta miehelle, joka tosi paikan edessä torjui rakkautesi, palasi tuttuun ja turvalliseen ja toivoo, ettet muistele pahalla.
Nyt jokainen vahingoniloinen voi vastata, että siitäs sait. Ja totta, todellakin sain. Itsesyytösten ja itseinhon kanssa on hirvittävää elää, kun mukana kuitenkin on särkynyt sydän ja vilpitön usko siihen, että rakastamasi mies oli tosissaan. Näiltä raunioilta pitäisi jatkaa elämää, uskoa yhä hyvään ja siihen, että läheisimpään ihmiseen voi luottaa. Jos rangaistusta haetaan, sen todellakin olen saanut. Elän tämän asian kanssa loppuelämäni.
Rakkaat "kakkoset": Luovuttakaa silloin, kun vaisto tai sydän sanoo, että tämä ei pääty hyvin. Älkää uskoko selityksiin ja tekosyihin. Hyvin harvoin nämä suhteet päättyvät hyvin. Tiedän nyt itse, kuinka kalliin hinnan salasuhteesta joutuu maksamaan. Ja ikävä kyllä, "kakkonen" sen hinnan yleensä maksaa. Jotkut lähtevät kostamaan ja ilmiantamaan, mutta onko sen arvoista? On parempi nuolla haavansa yksin, itkeä itkunsa ja toivoa, että jonain päivänä hyväksyy sen, että ihminen on erehtyväinen ja heikko. Se vaan on pitkä ja tuskainen tie.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Vaimon /avovaimon kanssa puhuminen tai kysyminen ei ole kosto ja kyllä se on tärkeää että vaimo tietää kenen kanssa on. Jos mies on vaarallinen, voi melkein vain häipyä. Tottakai pelimiehet huijaavat seksiä rakastuneilta ja särkevät sydämiä. Eivät välitä tippaakaan. Komea mies voi olla sellainen ja antaa väärän kuvan itsestään.
Useimmat tapapettäjät eli niinsanotut pelimiehet ja -naiset ovat nimenomaan niitä nyssyköitä eivätkä mitään komistuksia ja kaunottaria....
Olen ylpeä itsestäni, että en jäänyt varattuun luonnehäiriöiseen roikkumaan, vaan uskalsin irrottautua ja olla yksin. Edelleen mies yrittää naurettavalla tavalla hurmata, mutta yököttää ainoastaan. Kuinkahan moni vielä lankeaa kyseisen kuspään touhuihin....
Ei kaikki miehet eikä myöskään kaikki ukkomiehetkään ole paskoja pelimiehiä. joskus vaan, kun rakkaus osuu kohdalle, ei kysytä oletko naimisissa tai et. minulla kokemusta onnellisesta lopusta. Kun tapasimme ko. miehen kanssa, ei todellakaan ollut tarkoitus alkaa mihinkään. Tutustuttiin, meillä oli todella hauskaa yhdessä, puhuttiin ja naurettiin. Pian huomasimme, että olemme kuin "kaksoset", niin oli samat ajatukset. molemmat ymmärrettiin toisiamme, molemmat arvostamme toisiamme. seksi oli jotain aivan käsittämätöntä sähköä, se oli nautintoa isolla Oo.lla. Nyt annan miehelle aikaa ja rauhaa asioiden järjestämiseen. Mies ei koskaan ole luvannut mitään, minä en ole koskaan pyytänyt mitään, mutta oli vain jotenkin selvää, että me emme voi unohtaa toisiamme. Uskon, että miehet, jotka lupailevat kuuta taivaalta ovat juuri niitä pelimiehiä. oli sitten ukkomies tai sinkku. Meillä ei ole koskaan ollut lupauksia eikä vaatimuksia, se varmasti vaikutti lopputulokseen. En sinänsä pettämistä kyllä ihannoi, mutta joskus elämä vie ja silloin virta vie. On eri asia, jos joka toinen päivä elämä alkaa viemään, mutta esimerkiksi jos on nuoruuden liitto kysymyksessä, harvoin se kestää loppuelämän. nuorena ihminen tekee niin toisenlaisia ratkaisuja kuin aikuisena, elämänkokemus tuo toisenlaisia ulottuvuuksia. Ja jos rakkaus on täysin kuollut, niin silloin pitää osata lähteä muuten kuolee henkisesti koko ihminen. Ei elämä ole niin yksinkertaista ja yksioikoista. se on vain totuus, halusi sitä tai ei.
Hyviä kirjoituksia kakkosilta kerrankin, mutta eikö ole tosi noloa olla kakkonen? En ole koskaan ollut kakkonen, enkä tule olemaankaan, koska tiedän sen petetyn vaimon osan. Ja korostan, en ole katkera! Kun totuus miehen salasuhteesta paljastui, olin lopulta tyytyväinen, että pääsin eroon petollisesta ääliöstä. Puolison uskottomuudesta seuraa petetylle traumaattinen kriisi, ja sen ymmärtäminen antoi omalle kärsimykselle ja olotilalle toivonkipinän, että siitä selviää. Mutta helppoa se ei ole! Sitten kun voimat lopulta palautuivat reilun puolen vuoden päästä iskusta, otin miehestä eron, koska tunteeni häntä kohtaan olivat muuttuneet ja yhteinen loppuelämä tuntui mahdottomalta ajatukselta.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaimon kuuluu saada tietää totuus miehestään. Sitten näkee, kestääkö liitto vai ei.
Moro noo, ymmärsinkö lukemani oikein? Olet siis antanut aikaa ei-eroa ja ei-mitään luvanneelle miehelle rauhallista aikaa (järjestää eronsa). Niinkö?
Saa uskoa, saa odottaa ja saa antaa miehelle omaa aikaa hoitaa alta pois ei-luvattu ero ja tätä odotellessa uskoa, että lopputulos on jo täysin selvä. Silti tiedoksesi, kaikilla ihmisillä, kun seksikemia toimii, seksi on käsittämätöntä ja että älykäs pettäjä ei koskaan lupaa kakkoselle mitään. Jos ei palaa takaisin, oma vikasi, uskoit - ei-mitään-luipausta, jonka itse kuvittelit omassa päässäsi olemassa olevan.
Mä en vaan jaksa käsittää, miten kukaan nainen uskoo ukkomiehen lupauksiin ja lirkutuksiin. Baarit on pullollaan seksiä vonkaavia miehiä, jotka ruikuttaa, miten huonosti kotona menee, seksiäkään ei ole. Ällöttäviä otuksia. Ja aina joku nainen lankeaa ja uskoo, että tuon miehen mä vielä pelastan kurjasta liitosta. Mihin järki katoaa?
Mulla on ollut vuosia suhde ukkomieheen. Suhde, jossa vain joskus leikillään ollaan puhuttu, että olisiko meillä näin mukavaa, jos oltaisiin naimisissa. Johon molemmat todetaan, että ei olisi, näin on hyvä. Säännöt on tehty selväksi jo heti suhteen alussa. Hän on ihana ja mukava, kaikinpuolin täydellinen mies mulle. En vaan näe itseäni hänen kanssaan avioliitossa, joten en siitä edes haaveile. Tämä sopii meille oikein hyvin.
Kyllä sä hölmö olit kun uskoit. Veikkaan että olit myös uskollinen hänelle nuo vuodet? Mä saatan joskus jonkun muunkin miehen kanssa sänkyyn eksyä enkä kanna siitä huonoa omaatuntoa. Ei mun tarvitse olla uskollinen ukkomiehelle.
Ei sun nyt auta muu kuin koota itsesi. Olla hetken yksin ja löytää itse oma onnellisuutesi. Ihmisen onnihan tulee ihmisestä itsestään. Vaimolle älä turhaan mene kertomaan, koska suhde on ohi. Siitä seuraa vain se, että mies käy inhoamaan sua ja et kai sitä kuitenkaan halua? Yksin on itkut itkettävä. Vielä pahempi olo sulle tulee, jos vaimoon otat yhteyttä. Ja eiköhän vaimo jo tiedä miehensä vieraissa juoksevan. Ilmeisesti olette keski-ikäisiä ja miehellä pitkä liitto takana?
Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että lähtee etsimään potentiaalista aviopuolisoaan varatuista miehistä? Hei, haloo! Vähän valoja päälle.
Varatut miehet ovat elämän kuohukermaa. Hyvää seksiä ja hemmottelua. Uusia kokemuksia.
Entä rehellisyys, onko sillä sulle merkitystä?
Monenlaisia tarinoita taivaan kannen alle mahtuu. Monenlaisista lähtökohdista alkaneita.
Jos lähtee salasuhteeseen, pitää tehdä itselleen asiat selväksi - alkaen tietysti siitä, mitä jutulta odottaa. Odottaako varatun todella eroavan ja aloittavan päivän valon kestävän parisuhteen? Vai onko valmis leikkiin siitä huolimatta, että toinen ei aio erota?
Oli tilanne mikä hyvänsä, niin vanha sanonta "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" pitää paikkaansa. Omat ajatukset ja teot on pystyttävä kontrolloimaan ja toisen osapuolen kanssa sovittava pelisäännöt.
En ole "kakkonen", koska en odota pääsyä "ykkösen" eli vaimon paikalle. Minulla on oma elämä ja olen tehnyt salarakkaalle selväksi omat ehtoni. Tosin lähtökohta tälle "jutulle" ei ollut mikään salamaihastus baari-iltana, vaan tunsimme toisemme vuosia työn kautta ystävinä ennen kuin tunnustettiin toisillemme, että muutakin tässä on. Olen itse eronnut, hän parisuhteessa tahollaan. Olen sanonut, että voisin jopa ajatella yhteistä elämää hänen kanssaan, jos se olisi mahdollista, mutta että näinkin on hyvä. En vietä yksinäisiä iltoja ja öitä häntä kaipaillen, koska minulla on oma elämä hallussa. Tapaamme silloin kuin molemmille sopii, ei kovin usein, mutta säännöllisesti. Näin on hyvä, hän tekee hyvästä elämästäni vielä vähäsen mukavampaa.
Naisille aiheutuu ensihuuman jälkeen vain mielipahaa kakkostelusta.Mielestäni se on itsehankittua .Aika tyhmä saa olla kun lähtee varatun ukon matkaan.
Jokaisella on omat lähtökohtansa, ja mitä tapahtuu matkan varrella, se vasta eriyttääkin tilanteita. Itse mietin tällä hetkellä sitä, miksi mies toimii niin kuin hän toimii? Miksi hän omisi tällaisessa tilanteessa vuodesta toiseen, jos ei haluaisi olla kanssani, ja jos olisi tyytyväinen liitossaan? Miksi tapaisi ystäviäni, lapsiani ja viettäisi lähes normiarkea kanssani, jos olisi tyytyväinen liitossaan?
Tiedän, ettei hän ole. Mutta sitä en tiedä, enkä ymmärrä, mikä siinä erossa ottaa niin valtavan kauan? Olen itsekin eronnut, tiedän ettei se helppo paikka ole, mutta kun niin pitkän ajan jälkeenkin tuntuu suunnitelmat olevan ihan levällään.
Outoa todellakin, että toisen perheen isä leikkii arkea vieraassa perheessä. Mitä lapsesi ajattelevat moisesta touhusta. Ei vaikuta kovin sivistyneeltä, mutta kukin taplatkoon tyylillään.
Onko sulla ihan kaikki muumit laaksossa? Meinaan vaan että päästät varatun miehen ystäviesi ja lastesi läheisyyteen? Ei hän ole sun mies. Aikamoinen pokka sulla ainakin on, esitellä varattu mies heille. Tietävätkö edes, ettei mies ole vapaa?
Sun käytös tuossa tilanteessa mun mielestäni outoa on. Anna miehen päättää ihan rauhassa mitä haluaa. Älä häslää ja painosta häntä. Etenkin kun tiedät, ettei ero ole helppoa. Onko sulle tullut mieleen, että mies rakastaakin vaimoaan enemmän kuin sua, siksi ei eroa? Käyttää sua vaan hyväkseen.
En tiedä mitä hyväksikäyttöä siinä on, että mies viettää aikaansa kanssamme, kun kerran yhteistä elämää suunnittelemme.
Mitä ajan ja miettimisrauhan antamiseen tulee, sen olen hänelle antanut ja hän pn sanonut valinneensa minut/meidät ja eron. En kai häntä muuten olisi läheisilleni esitellytkään. Ja tietävät kyllä tilanteen. Lapseni toki ovat vielä sen verran pieniä, että heille aiheesta ei tietenkään puhuta.
"Ja tietävät kyllä tilanteen" Mistä sinä tiedät, että tietävät? Onko pettäjä ainoa tietolähteesi?
Vonkaajat ei välitä läheisistäsi, ne kättelee kaikki iloisesti, jos se auttaa saannissa. Minkä ikäisiä lapsia pidät liian pienenä? Lapsille esitellään vain luotettavat miesystävät, varattu ei miltään näkökulmalta ole sellainen, ei siksi että hän "on sanonut valinneensa minut ja eron"
Pliis, äiti, vähän aikuisuutta peliin, ihan siksi että sinä suojelet omia lapsiasi itse, ei kukaan muu.
Sen verran pitkään on meidän kanssa jo kuvioissa mukana ollut, että pidän kyllä luotettavana aikuisena.
Ja sillä, kun kirjoitin, että tietävät tilanteen, viittaisin läheisiini. heille olen avoimesti tilanteen kertonut.
MItä mieltä he ovat asiasta? Miten sun vanhempasi suhtautuvat ja eikö kukaan ole koskaan epäillyt että mitenhän tuossa loppujen lopuksi käy? Itse äitinä yrittäisin ymmärtää jos tyttäreni valitsisi seurustella varatun miehen kanssa. Mutta hyväksyisi en ja kehoittaisin häntä välttämään esim. lapsiinsa tutustumista ennen kuin ero on selvä. Mutta mä olenkin vanhanaikainen.
Tietääkö vaimo että mies suunnittelee eroa? Tietääkö hän sinusta lainkaan?
Hei Ap,
vertaistuen merkeissä kerron oman tarinani, jos se sinua helpottaa. Olin salarakas 2 vuotta, mies ei kylläkään luvannut yhteistä tulevaisuutta mutta ihastuin häneen palavasti. Niin ei tietenkään pitänyt käydä, enkä olisi sitä halunnut. Tapailimme usein ja suunnittelimme yhteisiä juttuja tulevaisuuteen. Kunnes eräänä päivänä mies häipyi elämästäni, ei enää vastannut edes viesteihini. Tiesin kyllä tarinamme jossain vaiheessa loppuvan, mutta toki olisin sen halunnut häneltä kuulla. Mutta tajusin pian, että tuohan on tyypillistä salasuhteisiin hakeutuvan miehen toimintaa. He eivät halua käsitellä parisuhteen ongelmia kotona, eivätkä myöskään keskustella ikävistä asioista salasuhteessa.
Naisille on vain niin paljon vaikeampaa erottaa seksi ihastumisesta ja rakkaudesta, kun taas mies osaa pitää seksin seksinä ja lokeroida asian omassa päässään ilman että käsittelee sitä muutoin. Lisäksi useimmat miehet ovat hyvin mukavuudenhaluisia, eroon tarvittaisi paljon energiaa ja ikäviä asioiden ja tilanteiden kohtaamisia. Siksikin useimmissa eroissa aloitteentekijä on nainen.
Mutta sinä selviät, kuten minäkin. Päivä kerrallaan muistaen opitun läksyn. En ole katkera enkä kostonhimoinen, lähinnä nyt tunnen sääliä miestä kohtaan. Vaimolle en halua ikävyyksiä enkä aio häntä asialla lähestyä.
Nauti elämästä, olet paljon paremman arvoinen kuin mies, joka jakaa sinulle aikaasi vain silloin kuin hänelle sopii. Ansaitset parempaa ja sitä myös saat, kun vain uskot siihen!
Se on kurjaa etten miehen kahden vuoden salasuhteen aikana saanut edes pientä nimetöntä vinkkiä sen touhuista. Kuulostaa siltä että kun mies ei sitten enää ottanut yhteyttä eikä vastannut (niin kuin meillä jätti kakkosensa) kun jäi kiinni touhuistaan.
Vaimolla on oikeus tietää, mitä aikaisemmin sen parempi. Haluaisin niin jutella kakkosen kanssa heidän suhteen laadusta, mutta en uskalla ottaa yhteyttä. Sais vähän lisä vauhtia tähän omaan ero haluun.
Hienosti olet käsitellyt asiaa, itse saan sanoistasi voimaa elää juuri nyt...
Valitettavasti on niin, että vaikka suurin osa meistä entisistä kakkosista näkee jälkeenpäin niin selvästi, kuinka tyhmiä valintoja aikanaan tuli tehtyä, niin niitä kokemuksia ei vain voi siirtää nykyisille ja tuleville kakkosille. On ihan kamalaa seurata vierestä siinä tilanteessa olevia, kun näkee niin selvästi, mistä siinä on kyse, mutta he vain sokeasti uskovat kokevansa sitä ainoata oikeata suurta rakkautta, nielevät miehen valheet, alistuvat tapaamisiin - ja niiden perumisiin - miehen ja miehen toisen elämän ehdoilla jne. jne.
"Alistuvat" on minusta väärä termi, kun kuitenkin kyseessä on rakastuminen toiseen. Silloin ei alistu vaan haluaa antaa aikaa toiselle, viettää aikaa toisen kanssa. On totta, että suhde ei ole siinä mielessä tasavertainen, että pääasiallisesti varattu sanelle säännöt. Ja varmasti moni kakkonen pitää kalenterissaan tyhjää miestä varten.
Tilanne kuitenkin usein jollain tapaa muuttuu silloin, kun suhde jatkuu pidempään. Tällöin myös varattu osapuoli joutuu ottamaan vastaan, mitä tilanne tuo tullessaan. Usein hänen on otettava vastaan sen toisen naisen turhautuminen ja ne ikävät tunteet, kun joutuu kaipaamaan ja odottamaan. Jos varattua ei kiinnosta muu kuin "hauskanpito", hän varmasti tässä kohtaa nostaa kytkintä, mutta jos haluaa enemmän, pystyy ottamaan vastaan toisen pahan olon ja yrittää sitä helpottaa.
Oman ja läheltä nähtyjen kokemusteni perusteella "alistuminen" on juuri oikea termi. Ehkä alussa voidaan puhua rakastumisesta, mutta rakastamisen kanssa sellaisella suhteella ei ole mitään tekemistä. Se on hyväksikäyttö- ja riippuvuussuhde, mutta sitä ei vain itse näe, kun on sen kaiken keskellä.
jkoisk
Tuo on niin totta mitä kirjoitit. Jokaisen pitää itse elää ja tehdä väärätkin omat valintansa. Tämä pätee niin kakkosiin kuin myös varattuihin (miehiin ja naisiin).
Yleisesti ei edes synny hyväksikäyttö ja riippuvuussuhteita, ellei myös toinen, tässä tapauksessa kakkonen ole hyväksikäyttäjä/riippuvainen, mutta sieltä ihmismielen vastakkaiselta puolelta ("vakka kantensa valitsee"). Esimerkkinä usein "toimiva" salasuhde: (liian) kiltti nainen rakastuu ylenpalttisesti varattuun renttuun, tai mieheen, jolla ulkoisesti on kaikki kohdallaan. Helpostihan siinä tulee mieleen, että mies käyttää hyväkseen naisen kiltteyttä ym. kuten myös varmasti usein onkin. Mutta kolikon toiselta puolelta itseään kunnioittava ja arvostava nainen ei lankeaisi tähän ansaan. Tai jos lankeaisi, hän olisi hyvin tietoinen siitä mitä tekee.
Olen Ap.kirjoittaja ja haluan kiittää palautteesta. Yllätyin, miten positiivista palautetta sain, sillä joissain ketjuissa täällä on "surkeille kakkosille" tarjolla vain nimittelyä ja loanheittoa. Kiitos!
Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta palautteista. Nimenomaan nimim."jkoisk" kirjoitus, että salasuhde on hyväksikäyttö- ja riippuvuussuhde antoi ajattelemisen aihetta ja osui oikeaan. Näinhän se on. Itse sokaistuneena, luottavaisena ja toisen rakkaudentunnustuksiin uskovana on mahdotonta nähdä, missä tilanteessa on. Hälytyskellot soivat, mutta ne vaiennetaan.
Ja kiitos "tästä kulmasta": Varattu mies keplottelee, pelaa aikaa, selittää asioita parhain päin, eikä todellakaan ole valmis eikä halukas kuuntelemaan kakkosen pahaa oloa. Miksen ajoissa uskonut, että vain teot puhuvat, eivät sanat?!
Kipeää tekee ja tulee tekemään pitkään. Mietin pitkään, kerronko vaimolle millainen aarre hänellä on rinnallaan, mutta en halua enkä pysty. Se vaan repii tilannetta entistä pahemmaksi. En välitä miehen tunteista, vaan haluan säästää itseäni. Haluan uskoa, että kun haavat ovat arpeutuneet, olen tyytyväinen vaitiolostani. Mies jatkaa kuitenkin tod.näk.seikkailujaan jonkun muun kanssa. Tämä kääntyy ennen pitkää omaksi parhaakseni, siihen on uskottava :)
Itse olin kakkonen 10 vuotta ja itsekin naimisissa. En kuitenkaan koskaan ollut salasuhteessani kakkonen, mutta avioliitossani olin, tai niin koin. En joutunut kuuntelemaan valheita, tapaamisia ei peruttu. Olimme sielunkumppanit, jotka autoimme toisemme kasvuun, itsevarmuuteen ja rohkeuteen.
Syihin, miksi emme menneet yhteen "oikeasti", en nyt tässä mene, mutta niin oikeasti en ole kenenkään kanssa ollut. Tiesimme aina, että tämä loppuu aikanaan, ja niin myös kävi. Se oli kovin vaikeaa ja haikeaa, mutta nyt se kipu on ohi, ja jatkan parempana ihmisenä kuin ennen tätä olin. En luule enää olevani joku erehtymätön hyvä ihminen.
Tämä suhde antoi myös sysäyksen ja voimaa selvittää asioita avioliitossani. Nyt olen siellä ykkönen, ja varmaan se olikin asia, jota aina toivoin. Sanon vielä, että kyse avioliitossa ei ollut miehen pettämisestä vaan muista asioista.
"Olit ja olet muka tärkeä ja rakas, mutta kiitos ja näkemiin."
No mutta. Eikö tuo ole kuitenkin hyvä asia, ainakin varatun kannalta? Ja myös sinun kannalta? Ettet odota enää miehen eroa turhaa. Myöskin se, että mies sanoo olet ja olet tärkeä ja rakas on huimasti parempi vaihtoehto, kuin esim. haukkuminen tai tyly ilmoitus "tää on loppu nyt".
"Lopulta tulee tilanne, jossa mies valitseekin vaimonsa"
No aina ei tule. Mitä tahansa muuta voi tapahtua, myös vaimo valita toisin, eron tai uuden rakkaan. Hyvin usein itseasiassa kummallakin liitossa on sivusuhde/sivusuhteita. Vielä useammin ne tulevat ilmi vasta parin eron jälkeen, josko silloinkaan.
Yhteenvetona: jokaisella on oma elämänsä elettävänä. Monet, etenkin naiset eroavat hyvin vikkelään rakastuttuaan toiseen. Menevät myöhemmin yhteen suuren rakkautensa kanssa, ja elävät onnellisena vuosikymmeniä. Kuten jo sanoin, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.