En ole enkä myöskään vanhus.Olen "semivanha" 38-vuotias reservin alikessu korkeakoulututkinnolla ja hyvällä kielitaidolla sekä matemaattisella älykkyydellä varustettuna.
No, mun "Nuoruudessa" 2000-luvun alussa olis pitäny ne uraputket saada ja todella väkivaltaisesti kyynärpäillä tyrkkien saada se oma paikka IT-alalta tai kovista piireistä. Mun ikäryhmät (70-luvulla syntyneet) jakautuivat ja parhaat tuttuni pääsivät 4-8 tonnin kuukausipalkoille. Ihan en päässyt kelkkaan mutta pääsin maistamaan mm. ohjelmointia Nokian sisäisissä verkoissa. Nyt oon työtön.
Työelämön vanhimmat fabut ovat 50-luvulla syntyneitä ja mun vanhemmat 40-luvulla, heidän aikanaan TYÖTÄ TODELLA oli TARJOLLA jos sitä halusi tehdä ja sai ihan rahaa yltäkylläiseksi palkkana ja se riitti elämiseen. Ymmärrän heitäkin.
Tavallinen työtön junnu on 90-luvulla syntynyt, todennäköisesti armeijan käymätön vätys...voisin haukkua häntä ja hänen ryhdittömyyttään ikuisuuksiin mutta sitten olen tajunnut jotain. ON VARMAAN todella vaikeaa olla 90-luvulla tai 2000-luvulla syntynyt nuori. Nykyään koulukiusaaminen kasvaa, entistä enempi kytätään toisia, entistä enemmän koulumaailmassa rikollisuus kasvaa ja heikommat lyödään maahan.
Jo se että moni teini-ikäinen selviää aikuiseksi vie usein kaikki mehut, selviää lääkityksellä läpi jonkin koulututkinnon tai pääsee aloittamana työelämässä....tämä on kai nykyään niin raskas prosessi että huonon kotikasvatuksen saaneet junnut kuolevat käsiin sanan varsinaisessa merkityksessä.
Elämä on junnuille niin raaka paikka että ei ole itsetuntoa mennä tekemään töitä tai uhrautumaan rahan eteen kun sen saa ilmaiseksi. Moni nuori ei edes ymmärrä käsitettä kuinka omalla työllä itseään elätetään. He ovat jo nyt niin stressaantuneita että iloitsevat siitä että selvisivät läpi peruskoulun...
Surullinen tosiasia on että nuorison laatu on todella heikkoa tänä päivänä, ei ole miestä tai naista ottaa sen suurempia haasteita tai vastuuta elämästään.. osa syy tästä kyllä lankeaa koulukiusaajille ja heikosti kasvattaneille vanhemmille..
No, mun "Nuoruudessa" 2000-luvun alussa olis pitäny ne uraputket saada ja todella väkivaltaisesti kyynärpäillä tyrkkien saada se oma paikka IT-alalta tai kovista piireistä. Mun ikäryhmät (70-luvulla syntyneet) jakautuivat ja parhaat tuttuni pääsivät 4-8 tonnin kuukausipalkoille. Ihan en päässyt kelkkaan mutta pääsin maistamaan mm. ohjelmointia Nokian sisäisissä verkoissa. Nyt oon työtön.
Työelämön vanhimmat fabut ovat 50-luvulla syntyneitä ja mun vanhemmat 40-luvulla, heidän aikanaan TYÖTÄ TODELLA oli TARJOLLA jos sitä halusi tehdä ja sai ihan rahaa yltäkylläiseksi palkkana ja se riitti elämiseen. Ymmärrän heitäkin.
Tavallinen työtön junnu on 90-luvulla syntynyt, todennäköisesti armeijan käymätön vätys...voisin haukkua häntä ja hänen ryhdittömyyttään ikuisuuksiin mutta sitten olen tajunnut jotain. ON VARMAAN todella vaikeaa olla 90-luvulla tai 2000-luvulla syntynyt nuori. Nykyään koulukiusaaminen kasvaa, entistä enempi kytätään toisia, entistä enemmän koulumaailmassa rikollisuus kasvaa ja heikommat lyödään maahan.
Jo se että moni teini-ikäinen selviää aikuiseksi vie usein kaikki mehut, selviää lääkityksellä läpi jonkin koulututkinnon tai pääsee aloittamana työelämässä....tämä on kai nykyään niin raskas prosessi että huonon kotikasvatuksen saaneet junnut kuolevat käsiin sanan varsinaisessa merkityksessä.
Elämä on junnuille niin raaka paikka että ei ole itsetuntoa mennä tekemään töitä tai uhrautumaan rahan eteen kun sen saa ilmaiseksi. Moni nuori ei edes ymmärrä käsitettä kuinka omalla työllä itseään elätetään. He ovat jo nyt niin stressaantuneita että iloitsevat siitä että selvisivät läpi peruskoulun...
Surullinen tosiasia on että nuorison laatu on todella heikkoa tänä päivänä, ei ole miestä tai naista ottaa sen suurempia haasteita tai vastuuta elämästään.. osa syy tästä kyllä lankeaa koulukiusaajille ja heikosti kasvattaneille vanhemmille..
Vastaukset 6
Vanhimmat
eipä sitä mittää töitä..itseasiassa en edes tietä millasta se on kun en ole koskaan töitä tehnyt..isä ja äiti opetti jo pienenä et ei suomessa ole pakko töitä tehdä,aina löytyy elättäjiä
Taas näitä "työ on miehen mitta" tyyppei :D. Joskus ehkä 70-luvulla joku juippi on tuota tokasua voinukki arvostaa..mut tänäpäivänä on internetit :P
Työelämä tekee ihmisistä yli-innokkaita pervoja ihmisiä,sentakiahan ihmiset pariutuukin. Kuka sellasta haluaa?
Pistetään korvan taakse, kun vanhuksena yrität moralisoida meitä vaihtamaan vaippasi ilmaiseksi, koska "sehän kasvattaa luonnetta".
Vapaa kasvatus. Jos vanhempia ei ole koulutus kiinnostanut niin miksi whitetrash-jälkipolvea kiinnostaisi?
Itse ymmärrän nuorisoa. On varmaan masentavaa tajuta valmistumisen jälkeen että et tule ikinä saamaan omaa kotia, autoa ja turvattua työpaikkaa. Työtä tekevä sukupolvi (ne joilla vielä töitä on) puskee läpi eri medioissa lauseita miten saamattomia nuoret ovat kun eivät ole töissä ja vain pelailevat kotona pleikkaa jne. Kaikki nuoret niputetaan samaan. Työharjoittelussa nuoria "tytötellään" ja pojat ovat "melkein miehiä". Heitä alennetaan ja pidetäänkin niinä työharjoittelijoina vaikka kuinka näyttäisivät osaamistaan. Kohta heidän onkin vain helpompi tyytyä rooliinsa kun ei muuhun maailma anna mahdollisuutta.
Kuten kirjoitit, on myös paljon vaikeita asioita heidän elämässään. Ajat ja arvot ovat muuttuneet. Trendi, joka on vahvasti tälle ajalle oleellista, viestittää nuorille kahta ristiriitaista asiaa. Ne ovat 1. Tuhlaus, pinnallisuus, muodikkuus, elämänrentous, mitään ei oteta vakavasti 2. Kaikki on vakavaa, työtä on tehtävä vaikka ilmaiseksi, olet velkaa ikuisesti, kehity, ole voittaja, yritä vaikka kuolisit! Kamalia valintoja molemmat, mutta näitä media tyrkyttää. Kuka tätä on halunnut nuorillemme viestittää? No tietenkin vanhempi ikäluokka on tämän maailman tällaiseksi paikaksi luonut. Hiukan siis peiliinkin katsomista.
Nuoret ovat aina samanlaisia, he oppivat ympäröivästa maailmasta, ihan kuten minä ja sinä. Kuinka heistä on tullutkaan sellaisia, kuka heille sen kaiken on opettanut? Kannattaa muistaa tällainenkin seikka, että nuorista suurin osa on ihan yhtä "kunnollisia" kuin mekin jos heille tilaisuus annetaan. Vanhemmistakin sukupolvista löytyy niitä, jotka ovat kuin aikuisia lapsia, vastuun pakoilijoita.
Ainahan nuoriso on pilalla, siitä puhuttiin jo antiikin aikoihin ;)