Miten selvitä tästä vaikeasta perhekonfliktista: Mieheni ei hyväksy uskontoani. Sama varmaankin sitten toisinpäin. Mieheni harjoittaa uskontoaan hyvin näkyvästi kodissamme. Minä pyrin pitämään oman uskontoni "piilossa", jotten ärsyttäisi kovasti miestäni (hänen mielestään minun uskontoni on sitten merkityksetön kun en kerran harjoita sitä niin näkyvästi kuin hän omaansa). Olen aiheuttanut välirikon hänen perheensä suuntaan ilmoittamalla, että minun lapseni ei seuraa heidän uskontoaan (kun he arrogantisti ilmoittivat, että totta kai lapsi seuraa isäänsä uskossa). Minun perheeni ei hyväksy miestäni, koska heidän mielestään minua ei kohdella oikein. Pelkään, miten voimakasta painostusta lapseni tulee jatkossa kohtaamaan isänsä ja hänen sukunsa taholta uskonnon suhteen. Pelkään että hänen lapsenmielensä taipuu lopulta. Pelkään että tulevaisuus on pelkkää konfliktia :(.
pelkkää konfliktia koko
tulevaisuus...
10220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikö olis paras otta jalat alle ja potkia pakoon ,enne ,kuin on myöhäistä ja elämä helvettiä-
Viestisi teki mut todella surulliseksi. Mun on vaikea uskoa, että miehesi voisi suhtautua edes neutraalisti lastenne uskonnoliseen kasvatukseen. Vaikka antaisit periksi hänelle, ja lastanne ei esim. kastettaisi tai lapsi ei osallistuisi kristinuskon opetukseen koulussa, niin saattaisi hän silti aktiivisesti kasvattaa lasta omaan uskoonsa. Pahinta kai olisi, jos hän opettaisi jyrkkyyttä lapselle. Tiedän monta paria, joilla sama ongelma. Meillä ei ollut, koska mieheni oli niin löysä uskonnonharjoittamisessa, veljensä perhe sitten kaatuikin miehen uskonnolliseen ahdasmielisyyteen. Vaikuttaa siltä, että sulla on vain yksi vaihtoehto: uskonnollisen kasvatuksen loiventaminen (jos se on siis sun tahto). Et voine estää, jos mies on aktiivi. Voitko yhteisymmärryksesä saada sopimuksen, että kasvatus on neutraalia. Mutta en luottaisi siihen ollenkaan, että mies pitää sopimuksesta. Ja mikä on lapsen etu? Mä en ainakaan pitäisi mitään piilossa, jos toinen suorastaan halveksuisi uskontoani. Sehän antaa vaan lisää valtaa hänelle. Taistele tai pakene, ehkä sopua kokeiltuasi. Kamala tilanne sulla.
Näistähän kannattaa puhua ennen avioitumista. Periluterilainen ystävättäreni sentään tiesi, että katolilaisen miehen kanssa tehdyistä lapsista kasvatetaan katolilaisia. Keskustelun varaa ei ole. Siina on perusjuntilla suomalaisella sietämistä jokaviikkoisissa messuissa ja pyhimysten palvontapäivissä. Neitsytihannehan on ihan oma probleemansa nykyisessä seksuaalisviritteisessä maailmassa.
Tosta voi kyllä tulla melkoinen ongelma. Mun mies on muslimi ja minulla ei ole uskontoa vaan suhtaudun neutraalisti siihen asiaan. Jos meillä lapsia olisi tiedän että heistä kasvatettaisiin muslimeja. En edes ryhtyisi taistelemaan siitä aiheesta, minulle on ihan sama onko lapset muslimeja vai ei.
Väittäisinpä, että on paljon helpompi sanoa, että hällä väliä, kun lapsia ei vielä ole. Sitten kun lapsi on kasvanut kohdussa, kun hänet on synnyttänyt ja imettänyt ja hän on maailman rakkain ja suloisin olento...sitten sillä on väliä millaiseksi hänen tulevaisuutensa muodostuu.
Juuri näin. Ajattelu ja suhtautuminen lapsiin satavarmasti muuttuu siinä vaiheessa, kun tulee isäksi / äidiksi. Juuri siitä syystähän näissä monen kulttuurin suhteissa usein nousevat ne piilevät konfliktit pintaan lasten hankinnan jälkeen. Ennen lapsia on oltu niin "vapaamielisiä", kaikki käy jne, mutta lapset muuttavat kaiken. Tuollainen "mulle on ihan sama" -asenne ei yksinkertaisesti ole isän/äidin puhetta. Se on isyyttä ja äitiyttä kokemattoman ja ymmärtämättömän puhetta.
Viisasta olisi ajatella pitkään ja hartaasti näitä mahdollisia kulttuurisia ja uskonnollisia ristiriitoja ennen kuin alkaa hankkimaan lapsia.
Jatkossa lapsesi aivopestään miehesi uskontoon, ja tarvittaessa sinut hylätään sekä lapsesi opetetaan vihaamaan sinua. Eronkin sattuessa olet miehesi omaisuutta ikuisesti.
Mieheni yleisimmät sanat minulle ovatkin kirosanoja, kun nousen puolustamaan lapseni oikeuksia elää kuten muut lapset tässä maassa. En halua, että hän joutuu elämään mieheni mielen rakentamassa häkissä. Haluan, että hän kasvaa naiseksi, joka tietää olevansa hyvä ja arvokas.
Neuvoisin sinua: Run!! Toinen paikkakunta, vaihdat nimet ja osoite salaiseksi, lapsen huoltajuus vain sinulle. Tee tämä lapsesi tulevaisuuden tähden.
Älä uhraa lastasi. Sitä et antaisi itsellesi koskaan anteeksi. Etkä mitään anteeksiantoa toki ansaitsisikaan. On sinun VELVOLLISUUTESI toimia lapsesi parhaaksi. Siis toimia, ei vain ajatella. Joten: toimi.