Nykyään on niin muotia ajatella, ettei oikeaa ja väärää ole vaan kaikki on suhteellista. Varsinkin pettäjät ja kakkoset käyttävät helposti tätä selitystä. Mutta mistä ihmeestä sitten johtuu, että kun kumppaniaan pettävät tai heidän kakkosensa joutuvat maistamaan omaa lääkettään ja tulevat itse petetyksi, he loukkaantuvat verisesti ja kokevat kokeneensa suurta vääryyttä? He eivät siedä ollenkaan sitä, jos heille valehdellaan tai heitä petetään. Vaikka tekevät sitä itse. Silloin ei asiat olekaan enää suhteellisia ja tilanteesta riippuvia, vaan huudetaan suu vaahdossa sitä vääryyttä, mitä heille on tapahtunut.
Varaskaan ei pidä siitä, että häneltä varastetaan eikä valehtelija pidä siitä, että hänelle valehdellaan? Siis onko kaikki lopultakaan suhteellista vai ajatellaanko taas, että minulle kaikki on suhteellista ja sallittua, mutta ei noille muille?
Varaskaan ei pidä siitä, että häneltä varastetaan eikä valehtelija pidä siitä, että hänelle valehdellaan? Siis onko kaikki lopultakaan suhteellista vai ajatellaanko taas, että minulle kaikki on suhteellista ja sallittua, mutta ei noille muille?
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuosta päätellen, täällä suurinta melua pitävät kakkosten haukkujat ovat exkakkosia
Mies se yleensä aiheuttaa uusia pettymyksiä, ensin ykköselle, sitten kakkoselle. Ei rakastunut kakkonen ole aina tietoinen että mies on varattu. Ja pelimies huijaa uudelleen, uudelleen. Ehkä kostaa kakkoselle luulemansa vääryydet. Ei ole kiinnostunut tarpeeksi.
Minä satuin olemaan tällaisen uusikon miehen uusi nainen, tietämättäni että mies on varattu. En säälinyt yhtään naista, mielestäni tein pelkästään palveluksen miehen ex vaimolle. Niinhän siinä kävi, että kun alunperin tämä ykköstynyt nainen oli tämän viattoman miehen vienyt ja perheen rikkonut, joutuikin kokemaan saman kohtalon. Voi sitä valittmisen ja haukkumisen määrää. Häntähän ei pätkääkään kiinnostanut aikoinaan kun sekaantui varattuun mieheen. Sitten kuvitellaan että vain ja ainoastaan minua mies rakastaa... Ei petturia kukaan rakkaudellaan muuta. Minä en jäänyt odottlemaan mitä mies kanssani tekee. Enkä potenut huonoa omaatuntoa. Mielestäni tämä ykköstynyt sai maistaa kunnolla omaa lääkettään ja hyvä niin. Tämä ykköstynyt piti itseään täysin viattomana ja syyttömänä kaikkeen ja katkerana syytti minua perheensä hajoamisesta. Ruma temppu minultakin, saati mieheltä, mutta tässä tapauksessa tarkoitus pyhitti keinot.
No sinä "koet kokeneesi" että asia on noin... ;)
Leikki leikkinä, mutta oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että se petetty on voinut pettää puolisonsa jollain muulla tavalla ensin? Kaikki pettäminen kun ei ole vieraisiin sänkyihin hyppimistä. Eikö silloin petetynkin ole parempi pitää vain turpa tukossa, eikä alkaa "huutamaan suu vaahdossa" vai tässäkö sitten onkin yllättäen asiat suhteellisia? Itse syyllistyt ihan samaan kuin ne joita syyllistät, eli sulla on eri säännöt itsellesi kuin muille. Sallit itsellesi enemmän kuin muille. Näin se on kaikkien ihmisten kohdalla, kai aikuisen ihmisen olisi tuo jo pitänyt huomata aikaa sitten, eikä alkaa oikein ihmettelemään täällä näitä hassuja pikku -juttuja.
Kirjoitat asiaa. Minuakin ihmetyttää ihmisten mustavalkoisuus: toista voi pettää muullakin tavoin kuin vieraissa käymisellä, mutta se ajatus ei käy kaikkien pirtaan. Puolisolta odotetaan 100% fyysistä uskollisuutta, vaikka itse kohdeltaisiin kumppania todella pas-ka-mai-ses-ti. Kun käry käy ja vieraissa hääräävä osapuoli jää kiinni, on hel-vet-ti irti ja petetty osapuoli mielestään enkelistä ensimmäinen. Veemäinen saa olla, mutta ei pettää fyysisesti.
Ja se vieraissa käyminenkö tilanteen parantaa?? Jos kumppanin kanssa on vaikeita ongelmia, niin eiköhän ole fiksumpia ja rakentavampia keinoja hoitaa asiat kuin pettäminen? Avioerokin on rehellisempää kuin pettäminen ja valehteleminen.
Aloittaja on oikeassa. Pettäjät eivät itsekään haluaisi tulla petetyksi.
Hah, kokeilepa ihan piruuttasi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka puhuu mustankin valkoiseksi. Meillä EI ole ongelmia, vaan ongelmat ovat omien korvieni välissä ja minun pitää ne itse ratkoa. Kumppani on tyytyväinen yhteiselämäämme - no toki, kun kaikki menee hänen pillinsä mukaan eikä hänen tarvitse rasittaa itseään niin typerällä asialla kuin seksillä. Olen tyhmä kun en ymmärrä, miten hyvin meillä asiat on ja olen seksimaanikko sanoessani, ettei kerran kahdessa kuukaudessa riitä. Avioero ei tule kysymykseen, koska lapset kärsisivät ja talous romahtaisi. Miten siis ratkaiset tilanteen?
Kerrankin todellista asiaa, hyvin kirjoitettu!
"Kaikki pettäminen kun ei ole vieraisiin sänkyihin hyppimistä."
Aivan, luottamuksen menettäminen, valehtelmisen seurauksena. Puoliso teeskentelee empaattista, herkkää ja haavoittuvaa, suorastaan uhriutuu. Mutta todellisuudessa on jotakin aivan muuta. Valehtelee toisista ihmisistä, syyttää muita henkilöitä asioista joihin hän itse on syyllistynyt. Manipuloi miestään. Se on pettämistä. Kuitenkin jos mies menee sinne vieraaseen sänkyyn hän on se syyllinen.
Mies aloitti valehtelulla, välinpitämättömyydellä, yllätäävillä raivareilla. Muidenkin aikana. Onhan hänellä oikeus kun on tempperamenttia. Kaverilta kuulin että oli jatkoilla toisen naisen kanssa... selittelyä riitti. Jäin kun tenavat oli pieniä. Muita suuria epäluottamukseen liittyviä asioita ilmeni. Ei riittänyt kunnon vaimo.
Tilanne nykyään sama. Etäinen hermoraunio jonka sanaan en voi luottaa, koko mieheen. Keksii aina syyn minusta pöyristyttävään käytökseensä. Täysin narsisti.
Ei ollut tarkoitus mutta etäinen kaverinsa nappasi minut ja rakastan häntä. Voi vain miettiä kuka aloitti ja mitä? Sitä pitäisi jokaisen miettiä ennenkuin syyllistetään.
Yritän sinnitellä vielä hetken...
Narsistista pitää erota.