Tilan antaminen suhteessa

Toi on aika vaikea asia. Ymmärrän sinua oikein hyvin, ahdistuisin itse vastaavassa tilanteessa. Jostain syystä vaan jotkut kaipaavat parisuhteelta eri asioita kuin toiset: Toiselle voi ihan hyvin riittää se, että nähdään pari kertaa viikossa, kun taas toinen haluaisi muuttaa yhteen, jakaa arkea jne.

Olen jo yli 40-vuotias ja valitettavasti kokemusta on monenlaisista parisuhteista. Kokemukseni mukaan etäisyyttä kaipaava kumppani ei ehkä halua koskaan kovin tiivistä parisuhdetta, ainakaan juuri kyseisen henkilön kanssa. Joko henkilökohtainen oman tilan tarve vain on niin valtava, ettei hän halua olla kenenkään muunkaan kanssa enempää, tai sitten pulma on siinä ettei hän halua olla juuri sinun kanssasi enempää kuin "on pakko": Jälkimmäisessä tapauksessa kyseenalaistaisin koko parisuhteen, koska tunteiden täytyy olla vähintäänkin ristiriitaiset, jos ei seurustelukumppaninsa kanssa halua viettää aikaa.

Tavallaan olen kohtalotoverisi. Asun sellaisen ihmisen kanssa, joka tarvitsee omaa aikaa ja menee ja tulee kuin tahtoo. Haluaa kuitenkin jakaa kodin kanssani, kai sekin on jotain?

Vinkkini:
A) Ota asia puheeksi. Kerro rehellisesti, mitä toivot, ja miltä sinusta tuntuu. Kumppanisi reaktio kertoo paljon. Kuunteleeko hän sinua? Mitkä ovat hänen tulevaisuudenhaaveensa? Tunteet sinua kohtaan?
B) Jos puhuminen on vaikeaa, voit heittäytyä vähän aiempaa passiivisemmaksi ja katsoa mitä tapahtuu. Suosittelen kuitenkin ennemmin koittamaan vinkkiä A.

Olemme niin erilaisia tuossa tilantarpeessa. Itse olen parisuhteessa, jossa näemme vain muutaman kerran kuussa. Se on minulle tosi sopivasti kun en yhtään tykkäisi olla kaiken aikaa yhdessä. Toisaalta minulle on hyvin tärkeää, että on olemassa erityinen ihminen, jonka kanssa kokea läheisyyttä ja viettää aikaa yhdessä aina silloin tällöin.

Kyse ei ole siitä, että olisin vääränlaisen ihmisen kanssa suhteessa ja hakisin jotain muuta. Olemme molemmat uskollisia ja hyvin tyytyväisiä suhteeseen. Mikä vapaus olla omassa asunnossaan yksinään, muttei yksinäinen. Sitten taas lomilla ja vapailla olla yhdessä. Olemme jo vähän vanhempia eli emme ole perustamassa perhettä ja siksi varmaan suhde toimii loistavasti,

En usko, että kyse on aloittajasta, so. että johtuu hänestä ettei nainen halua tavata useammin. Olen itse samanlainen kuin kyseinen nainen; oman tilan ja ajan tarpeeni on suuri, sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, jonka seurassa jaksaisin olla 24/7 tai edes joka päivä muutaman tunnin ajan.

Ei se silti tarkoita, että rakastaisin tai välittäisin vähemmän kuin ne ihmiset, jotka haluavat olla kaiken vapaa-ajan yhdessä. Saati että olisin uskoton tai haaveilisin muista tms.

Ei varmasti kyse sinusta ole. Jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän aikaa olla yksin, kuin seurassa. Minä kanssa samanlainen. Oma aika on tärkeää ja jos olen jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa, ihan sama onko kenen kanssa, muutun äreäksi jos en saa omaa rauhaa ja ladata "pattereita"

Eikä se minusta fiksua edes olla jatkuvasti jonkun seurassa. Hyvä pitää välillä taukoa.

Hyvässä ystävyyssuhteessa normaalin ja fiksun ihmisen kanssa nähdään harvakseltaan, 1 kerran viikossa tai kahdessa, joskus useammin joskus harvemmin, mutta parisuhde se ei ole. Parisuhteessa jaetaan enemmän yhteistä aikaa sellainen 3-4 päivää viikossa yhteisiä tekemisiä olisi sopivan tuntuista;)

En luovu hyvästä ystävästä vain sen takia, kun muut niin haluaisivat tapahtuvan. Hyvästä ystävästä pidän kiinni kynsin, hampain;)

Minä olin juuri sellainen nainen kuin ap:n tyttöystävä. Muutimme lopulta yhteen miehen kanssa, ja on mennyt ällistyttävän hyvin. Osaksi ehkä siksi, että mies tekee töissä pitkää päivää ja siihen harrastukset pääller, eli ei ole kotona kovin montaa tuntia päivisin eikä edes viikonloopuna. Se sopii mulle loistavasti. En kestäisi nyhjätä jonkun vieressä koko ajan, suhde kaatuisi siihen, vaikka olisi kuinka ihana mies muuten. Ehkä ap:n täytyy hankkia omaan elämäänsä sisältöä muualta ja hankkia harrastuksia jne, eikä odottaa, että kaikki onni ja autuus tulisivat yhdeltä toiselta ihmiseltä.

En kyllä oikein ymmärrä mitä mies tekee pitkän päälle ajatellen sellaisella tyttöystävällä, joka ei halua olla hänen kanssaan, jos ja kun hän kuitenkin itse on sellainen ihminen, joka niin haluaa olla ja elää?

Onhan näet paljon sellaisiakin tyttöjä ja naisia, jotka ihan aidosti tykkäävät ja haluavat olla miehensä vieressä ihan vaikka joka päivä ja yö. Onneksi on sellaisen vierellä saanut olla ja elää vuosikymmenet.

Ihmiset ovat erilaisia...osa tarvitsee enempi omaa aikaa ja tilaa ja osa vähempi.

Ainoastaan yksi asia on varma:
-Jos ahdistat/pakotat toisen olemaan kanssasi tiiviimmin kuin mitä hän haluaa, niin suhde tulee päättymään.

Asiahan on niin, että jos ei pysty olemaan toisen kanssa 24/7 niin ei kannata sitten ollakaan koska kun asutte yhdessä joku päivä niin pakoon ei pääse. Siellä se siippa on aina kun tulee töistä, harrastuksista tai menee nukkumaan. Aamulla se on vieressä kun herää. Siihen kiusaksi vielä lapsia. Jossain vaiheessa se vaan on siinä ja mitään omaa tilaa ei ole. Jos tilaa kaipaa niin elää yksin.

"Voisin olla yhdessä hänen kanssaan joka päivä, tai vähintään kolmena päivänä viikossa. Vähemmän on jo mielestäni vähän kuin ei seurustelisikaan."

Tämä on sun oma odotus mitä tyttöystävän "omistajan" oikeuksiin kuuluu. Luulet että elämä muuttuu täysin ja tyttöystävä paikkaa sun tyhjän tilan elämässäsi.
Lisäksi varmaan olet jotekin ihmissuhde- tai seksiaddiktoitunut? Kenties? mä en nää mitään perustelua miksi terveen ihmisen pitäisi yhtäkkiä ripustautua toiseen ihmiseen vain siksi että on sovittu että seurustellaan. Perustele tuo käsityksesi jotenkin, ja muista että parisuhteessa jokainen pari luo omat sääntönsä.

"Ongelma on se, että tyttöystäväni mielestä tuo kolme kertaa viikossa on ihan maksimi ja haluaisi enemmän omaa aikaa. "

Mun mielestä ihmisen ei kannata olla parisuhteessa, ennenkuin oppii erottamaan mikä on ongelma ja mikä ei. Et sä voi sanella teidän molempien puolesta, että nimenomaan tyttöystäväsi puoli asiassa on se ONGELMA. Hänen ongelma nimittäin voi olla täysin päinvastainen, eli liian vähän omaa aikaa ja liian ripustautuva poikaystävä?
Mutta sen saa selville keskustelemalla.
Mut raskasta seuraa sä voit olla jos tyttöystävä vaistoo että et ole tyytyväinen.
Jos painostat niin hän alkaa vain tarvia lisää sitä yksinolo aikaa.
Ja painostaa voi tunteillakin: Eli heittäytyä esim masentuneeksi ennen eroontumista aina että toinen tajuaisi "aiheuttavansa" pahaa mieltä..
Kannattaa varoa sitä, että rupeaisi esittämää toiselle tunteita ikäänkun miimikko silleen tiätsä? Kerro tunteista, keskustelkaa.

Hankala sanoa mitä suhteenne taustalla on, mutta vastaan sen mitä itselleni nousee tästä mieleen.

Onko sinulla omassa elämässäsi paljon kiinnostavaa sisältöä? Nautitko työstäsi, onko muita läheisiä ihmissuhteita kuten perhe tai ystävät? Puuhailetko joskus itseksesi jotain kiinnostavaa?

Mitä tyttöystäväsi elämään kuuluu, kuinka kiireinen hän on? Jos oin vaikkapa työ tai koulu, pahimmassa tapauksessa molemmat, ystäviä, aktiivinen harrastaja?

Ensinnäkin lähteä ihan realiteeteista. Jos toisen osapuolen elämä on kiireistä, niin on selvää että aikaa palautumiseen tarvitsee enemmän - enemmän myös omaa aikaa. Monelle se on tärkeää että saa nimenomaan itsekseen palautua, elämässä on niin paljon usein velvollisuuksia että tyttöystävästäsi saattaa tuntua siltä että olet yksi "velvollisuus" lisää; kun olet paikalla, hänen pitää jotenkin tsempata myös sinun aikanasi (esim ruuanlaitto, seksi tms?). Joskus sitä haluaa vain olla.

Kuinka tyytyväinen itse olet elämääsi? Mulle tulee vähän sellanen tunne, että elät tyttöystäväsi kautta jollain tavalla. Sellainen toisen kautta eläminen nakertaa ihan hirveästi sitä toista ihmistä. Ihminen, joka rakastaa elämäänsä ja itseään ennenkaikkea (enkä puhun nyt narsismista, hyvänen aika sentään) on viehättävä jo ihan siksi, että hänen seurassaan on helppo olla koska hän ei suoranaisesti tarvitse ketään toista tunteakseen olevansa elossa.

Tyttöystävälläs saattaa olla raskas olo, jos suhteenne ei ole tasapainossa. Jos liikaa nojaudut häneen. Anna hänelle vapautensa.. voihan olla että hän on sitoutumiskammoinen eikä edes pysty tapailemaan tällä haavaa elämässä enempää kuin haluaisi? Syitä siis voi olla monia, mutta ainoa mihin voit tällä hetkellä luottaa, on tyttöystäväsi sana ja parasta mitä voit tarjota hänelle on se, että kunnioitat hänen tarvettaan, sillä jos yrität painostaa häntä suurempaan yhdessäoloon niin tukehdutat hänet ja suhteenne päättyy.

Tsemppiä suhteeseen!

Hyviä ajatuksia gubbe40.

Jos olisi mahdollisuus hankkia sen verran iso asunto, että omaa tilaa omille asioille ja harrastuksille löytyisi molemmille, niin silloin yhdessä asuminen tuntuisi kaikkein mielekkäimmältä, kuin jos molemmilla oma asunto eikä oltaisi tekemisissä päivittäin.

Kyllä se mun mielestä on outoa, jos toisen seurassa on hyvä olla, niin kuin tyttöystäväni sanoo, mutta silti "jaksaa" olla kanssani vain joitakin päiviä viikossa.

Hyviä pointteja täällä tuli jo esiin. Voihan olla että tyttöystävällä jotain sitoutumiskammo. Ainakin aika levotonta elämää elänyt ja mikään asia ei oo kestänyt kauaa, vaikkaki on sillä ollut joitakin parisuhteita, ei tosin mikään yli 1,5 vuotta. En oo ite koskaan seurustellut.

Miten ihmeessä me koskaan pystytään asumaan sitten yhdessä? Täällä päin suomea asunnot on kalliita ja kolmion löytäminen tämänhetkisillä tuloillamme on aika tyyristä. Kärsin tästä asiasta ihan kauheasti, haluaisin olla rakkaani kanssa mutta tilanne ei näytä olevan molemminpuolinen.

Itselläni oli joskus nuorena samanlainen suhde. Ja kun laitoin välit poikki, hän löysi tilalle toisen hyvin nopeasti ja muutti yhteen asumaan lähes samantien. Eli kyseessä ei ollut ne oikeat tuneet, vaan seuraa silloin kun sitä kaipasi.

Tapasin sitten myöhemmin mieheni, ja emme ole juuri olleet erossa toisistamme kuin lyhyiä aikoja työn lisäksi.

Jos todella toisesta väittää niin sitähän haluaa viettää aikaa yhdessä kokoajan. Ja erossa oleminen on ikävää.

Jossakin on ihminen joka haluaa olla kanssasi enemmän kuin se aina on mahdollista, ja hällä on oikeat syvät tunteet sinua kohtaan.

Olet valitettavasti melkeinpä jo hävinnyt pelin. Onneksi olkoon! Teit juurikin suurimman virheen parisuhteessa minkä mies vain voi tehdä, mutta ota tästä oppia sitten seuraavaan suhteeseen.

Olet rakentanut tyttöystävästäsi jonkinlaisen elämäsi keskipisteen, olet tilanteessa, jossa sinä olet riippuvainen hänestä ja hän ei niinkään sinusta. Annat siis heikon miehen vaikutelman ja tästä syystä olet menettänyt hänen kunnioituksensa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että sinä olet tuon suhteen tunteellisempi osapuoli. Olet vienyt suhteessanne naisen roolin ja tästä syystä hän kokee vieroksuntaa sinua kohtaan. Luultavasti sinulla on korkea kynnys lähteä suhteesta ja niinkuin sanoitkin epäilet jo nyt olevasi se joka rakastaa enemmän. Luultavasti pelkäät löydätkö tilalle ketään muuta ja todennäköisesti olet vielä valmis sietämään suhteessanne aika paljon kuraakin ja huonoa käytöstä. Enemmän kuin hän olisi valmis sietämään sinulta.

Kerronpa sinulle mitä tapahtuu seuraavaksi: Seksuaalinen kipinä suhteestanne alkaa kaikota hänen puoleltaan, ellei ole jo kaikonnut. Tulet kuulemaan litanian syitä kuten stressi, väsymys tai e-pillerit yms. tai huomaat vain että hän ei halua enää samalla lailla kuin ennen. Samaan aikaan riidat alkavat lisääntymään ja niitä alkaa syntymään joka puolelta, asiasta kuin asiasta. Vaihtoehtoisesti tulet kohtaamaan kasvavissa määrin välinpitämättömyyttä. Tämä on prosessi ja taustalla on se, että olet kaikesta päätellen kuitenkin ihan mukava tyyppi ja jos nainen ottaa sinusta eron niin hänen täytyy pystyä perustelemaan se hyvin lähipiirilleen. Parasta siis olisi hänen kannaltaan, jos sinä ajautuisit pettämään ensin tai päättäisit suhteen. Varoituksen sana, jos et sitten millään petä vaan pidät kiinni ja siedät huonoa käytöstä niin hän tulee kyllä tekemään sen sinun puolestasi sinettinä suhteen päätökselle. Merkit ovat olemassa, tee itsellesi palvelus ja ajattele asioita järjellä eikä tunteella.

Voin sanoa jo tässä vaiheessa, että aika monelta kurjalta asialta tulet säästymään jos uskallat nostaa asian pöydälle ja tarvittaessa katkaista koko suhteen. Lienee nyt kuitenkin jo aika selvää, että et suhteesta saa haluamiasi asioita. Muistahan nämä sanat ja seuraa tapahtumien kulkua. 90% todennäköisyydellä ero koittaa 1,5v sisään. Voimia!

En siis todellakaan tuossa neuvonut ketään pettämään ketään, miten ihmeessä niin ymmärsit? Pettämistä en suvaitse parisuhteessa kummankaan osapuolen suorittamana. Tarkoitin tuon varoituksena etukäteen, että pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että nainen "pakottaa" tai "toivoo" miehen pettävän, jotta saisi syyn päättää suhde tai sitten pettää itse.

Missä kohtaa nyt olen tätä naista hirviöksi nimittänyt? Pettäminen on hyvin tavallista parisuhteissa, sitä on tapahtunut aina. Täysin onnellisissa suhteissa sitä tapahtuu harvemmin kuin onnettomissa ja todennäköisyys tähän kasvaa jatkuvasti ongelmien jatkuessa. Kumpikaan ei kirjoittajan mukaan ole ollut pitkissä ja vakavissa parisuhteissa, vaikka eivät mitään teinejä enää olekaan. Ensimmäisessä pitkässä suhteessa on aina omat vaikeutensa. Ei tarkkaan tiedetä mitä siltä odottaa, kuinka pitäisi itse käyttäytyä ja mitä vaatia toiselta. Jos ei tällaisia ongelmia osata käsitella ajoissa ja ne lakaistaan maton alle niin ne paisuvat kunnes lopulta sitten purkaantuvat, tällöin usein jompi kumpi pettää.

Toki kirjoittaja nyt ei sen kummemmin kuvaillut naistaan tässä, joten voihan hyvinkin olla että nainen saa suunsa auki jossain vaiheessa ennenkuin peruuttamattomia ikävyyksiä tapahtuu tai että nainen ottaa eron "inhimillisesti". Nämä eroprosessit vain todella usein ovat hyvin pitkällisiä ja kivuliaita kun jompikumpi pitää toisesta kiinni puoliväkisin.

Neuvoni on melkeinpä sama kuin joku jo taisi kertoakin. AP Järjestä elämääsi uusia harrastuksia, kehitä itseäsi tai laajenna ystäväpiiriäsi. Älä tee tästä naisesta elämäsi keskusta vaan elä ennemmin mukavaa täysipainoista elämää, jossa parisuhteellakin on oma lisänsä. Se vain ei saa merkitä koko elämää. Ja loppujen lopuksi, jos huomaat että asiat eivät muutu ja itse haluat viettää jatkossakin paljon enemmän aikaa hänen kanssaan kuin vastaavasti toisinpäin niin muista, ettet koskaan saa pelätä suhteen päättämistä. Vaikkakin se optio on aina se viimeinen, mutta jos tilanne ei parane ajan ja kommunikoinnin kanssa niin mikä muu voi olla terveen ihmisen valinta?

Kyllä niitä naisia oikeasti on hyvin erilaisia, joku toinen voi hyvinkin olla paremmin oikea itsellesi.

Itse olen 37 v. 3:n lapsen äiti. Seurustellut nyt päsiäisestä asti 33 v. lapsettoman miehen kanssa. Mutkia ollut matkassa, jopa lyhyt ero, kun hän oli niin sekaisin ja hänen exänsä hämmensi suhdettamme ja hänen päätään. No palattiin kuitenkin yhteen. Nyt jotenkin mietityttää kovasti kun hän tulee ja menee miten itse tahtoo. Nytkin tänään kysyin mitä aikoo tehdä niin ei tiedä...okei. Seksiäkään ei ole viikkoon ollut kun hän on väsynyt ja ei vaan huvita.

Itse olen hyvinkin rakastava, otan toisen huomioon, panostan parisuhteessa. Jotenkin mietityttää mitä tehdä :( Suhde muuten on tosi hyvä, kommunikointi pelaa ja seksi on hyvää(silloin kun sitä on) ja meillä on hauskaa yhdessä.

Vaadinko liikaa, hän on sellainen joka tarvii sitä omaa aikaa, mutta sitä omaa aikaa hänellä on enemmän kuin mitä me näemme, kokemuksia?