Juttukaverin puute

Mä erosin puolison puhumattomuuden ja läsnäolemattomuuden takia. Miks olisin jatkanu jonkun kanssa, joka ei ollut kiinnostunu musta, mun ajatuksista, jota ri kiinnostanut jakaa omiaan? Jos hänellä nyt mitään päässään enää edes oli.

Se nyt on käsittääkseni ihan normaalia että suhteen alussa kaikki on uutta ja ihmeellistä, haluaa imeä toisesta tietoa kuin sieni ja olla kuin paita ja peppu...jokusen vuoden jälkeen toinen on jo niin tuttu siinä vierellä, ettei monellakaan riitä mielenkiinto puhua asioista jotka on jo joskus käsitelty? Sitä varten lienee ystävät sitten, harmi kun itsellä ei vaan ole ainuttakaan hyvää sellaista...

Niin on juttukaverin puute minullakin, mutta sellaisesta syystä, että mieheltä on kadonnut kuulo. Lääkärit sanovat vain voi ja voi, mutta minkäänlaista apua ei ole tullut.
Kuulokäyrää mitataan ahkeraan ja sanotaan vain, että voi voi. Kuulokojekin on annettu, mutta ei sekään auta yhtään mitään.
Samoin pitäisi jatkuvasti huom. lääkäri yrittää saada liittymään johonkin yhdistykseen, muka vertaistukea, eipä sekään kuuloa takaisin tuo, vain maksuja siitäkin on. Yleensä nuo eri yhdistykset tarjoavat viihdepaikkoja kerätyillä varoilla, mutta eikö olisi paljon parempi käyttää nekin varat siihen, että saataisiin eteenpäin kuulon tutkimusta ja ihmisille edes jonkinlainen kuulo.
Istutteet, niistä ei mainita sanaakaan, uskalsin vetää asian esiin, meni lääkäri vähän vaitonaiseksi, sillä niiden avulla saadaan sentään jonkinlainen kuulo melkein kaikille. Niitä ei vain anneta.

Lääkärit voivat olla myös ilkeitä, meillekin on sanottu melko rumasti, suorastaan loukkaavasti, minä kuulen ja näen oikein hyvin ja se sattuu. Onko lääkäreillä oikeus pilkata ja ivata ja aivan ylilääkäri tekee tätä.
Laittaisivat moisen "kenkätehtaalle# kuten muillekin moisille käyttäytyjille tehdään, viis hänen koulutuksestaan kun ei osaa työtään tehdä, kuulotutkimus, jossa tarkistetaan, kuuliko mitään tai montako sanaa, sen osaan minäkin tehdä, kun opettelen laitteen käytön, ei siihen tarvita kymmenen vuoden yliopisto opiskelua yhteiskunnan varojen turvin. Joten Odotan paljon enemmän lääkäriltä ja lisäksi käytöstapoja, jotta potilaat eivät itkien tarvitse tulla pois, kun on haukuttu vaikka miten.

Niin meillä ei voida jutella, kirjoitellaan tärkeimmät paperille. On todella rankkaa kun haluaisi kertoa jotain, niin täytyy vain sulkea suunsa ja pidättää sisällään kaikki.

En voi kovin usein mennä itsekseni minnekään, sillä en halua loukata toista enempää, kuin hänelle jo tuo kuulo aiheuttaa, joten juttukaveria tarvitsen. On käynyt niin, että ihmiset karttavat kun toinen meistä ei kuule.

Paljon tulee väärinkäsityksiä. Sopii ajatella tilannetta omalle kohdallenne, mököttäjäkin on varmasti kuuleva.

Me olemme ratkaisseet asia käymällä joka päivä kävelyllä yhdessä. Ei ole telkkaria, tietokonetta eikä muita virikkeitä häiritsemässä. Ulkona on kaikkea nähtävää, josta saa keskusteluntynkää. Ylensä vielä kierrämme kaupungissa paikat, jossa tapahtuu. Onpa kyseessä sitten pride, hamppumarssi tai vaikka maalaismarkkinat. Kotonakin saamme jostain lukemastamme tai näkemästämme hyvän keskustelun aikaiseksi.

Jos pitäisi vain kotona toista silmiin tuijottaa ja tunteita vatkoa, minäkin muuttuisin mykäksi.

No voi voi. Ei saa olla liian vaativa miehen suhteen. Pitää nauttia siitä hyvästä puolesta, joka hänellä on. Itselläni meni monta vuotta ollessani tyytymätön avioliittooni. Minun mieheni kun ei puhu eikä sano koskaan edes mielipidettään mistään asiasta. Mies ja nainen ovat niin erilaisia, mies pystyy yhteen asiaan keskittymään kerralla, nainen taas voi hyvinkin lukea lehtiä, katsella telkkaria ja puhua lasten (miehenkin) kanssa samaan aikaan. Yksi mies on hyvä kodin käytännön asioissa ja arkisen elämän pyörittämisessä. Yksi puhuu ja on romanttinen. Yksi taas voi olla aivan mahtava sängyssä. Siksi onkin niin, että nainen tarvitsee kolme miestä, yksi joka hommaan. Meni kyllä vuosia ennen kuin tämän tajusin. Jos joku on löytänyt miehen, joka pystyy kaikkeen kolmeen naisen vaatimaan asiaan, olkoon onnellinen!

Aluksi täytyy todeta että mielestäni toimiva puheyhteys ja jokapäiväinen kommunikaatio on yksi toimivan parisuhteen kulmakivistä. Täytyy kuitenkin samalla todeta, että ihmisten tavat puhua puolisolleen myös vaihtelevat niin paljon että on hankala sanoa mikä on normaalia ja taso jota on lupa odottaa toiselta.
Ap, sanoit että mies jutteli suhteen alussa kanssasi mielellään mutta ei enää vaikuta kiinnostuneelta. Oletko aivan varma että muutos on tapahtunut vain miehessäsi, eikä myös sinun tavassasi puhua? Tiedän itse kokemuksesta että joillakin naisilla on tapana "märehtiä" ja jauhaa samoja elämänsä asioita melkein loputtomiin eikä tämä jauhaminen tunnu koskaan johtavan mihinkään suureen valaistumiseen tai asioiden ratkeamiseen. Tällaista on sen puolison aika raskasta kuunnella kun tekisi muutaman kuukauden jälkeen vain sanoa että "eiköhän tuo jo riitä, ei se asia omassa päässä vatvomalla ratkea".
Tämä tapa puhua on myös sellainen että nainen odottaa toisen yhtyvän voivotteluun ja päivittelyyn siitä miten elämä/ystävät/pomo/työpaikka/opiskelupaikka tms. kohtelevat häntä niin epäreilusti ja elämä kolhii jatkuvasti muutenkin. Hän ei odota että mies tarjoaisi mitään ratkaisumalleja tai oikeita ehdotuksia asiaan, vaan vain sitä kuuntelua. Tämäkään ei ole kuunteijalle pitkällä tähtäimellä kauhean palkitseva rooli,

Ja ennen kuin kukaan vetää herneen nenään, niin en väitä että kaikki naiset puhuisivat noin tai että naisen huolia ei pitäisi kuunnella. Tarkoitan vain että joillain naisilla se omien tunteiden jauhaminen voi mennä joskus liian pitkälle ja myös se kuuntelija voi uupua. Aloittajan kannattaakin miettiä ihan kriittisesti sitä, millaista hänen ja miehen välinen kommunikaatio todella on. Onko se tasapuolista ja sellaista että mieskin tulee kuulluksi vai onko se enemmänkin "nainen puhuu - mies kuuntelee" tyyppistä.