...tänään kaupassa naapurikunnassa. Ei ole kuitenkaan se sama naapurikunta, kuin missä aikanaan kävimme samaa yläastetta, joten en tietenkään odottanut törmääväni häneen.
Ensin kauempaa katsoin että onko siinä joku nuori sälli äitinsä kanssa kaupassa, harvinaista. Ja vähän sanattomaksi veti kun lähempänä tunnistin naaman, josta ei oikeastaan voinut erehtyä vaikka vuosia oli kulunut jo 10 siitä kun tuon viimeksi näin. Se nainenkin sitten lähempää katsoen näytti vain ikäänsä nähden keskimääräistä tukevammassa kunnossa olevalta tytöltä eikä äidiltä.
Mutta rehellisesti sanoen alkuhämmennyksen jälkeen tuo kohtaaminen ei nostattanut oikeastaan mitään tunteita, ja onneksi ei tyyppikään enää tunnistanut mua. En tiedä olisiko tilanne ollut sitten eri, jos olisimme aikanaan edes suudelleet tai halanneet, mutta kun fyysistä yhteyttä ei muistoissa tuohon mieheen sieltä nuoruudesta ollut, niin ei ne vahvat nuoruuden rakkauden tunteet silti yksistään näemmä riitä siihen että enää hetkauttaisi tai vahvahduttaisi pätkääkään nähdä yhtäkkiä vuosikausienkaan päästä.
Mutta pitipä vaan vastapainona mainita täällä, kun vastaavia atm:ien aloituksia milloin kehenkin naiseen törmäämisestä kaupungilla on niin lukuisia. Itselle sen sijaan jopa tuon sortin kohtaamisesta tuli lähinnä "aijaa, liikkuu nykyisin täälläkin päin" ja "eipä näytä yhtään vanhemmalta kuin silloin aikanaan" -fiilis. Ehkä sitä on jotenkin tullut kyynisemmäksi kun ei ensirakkauden muistokaan enää liikuta...
Ensin kauempaa katsoin että onko siinä joku nuori sälli äitinsä kanssa kaupassa, harvinaista. Ja vähän sanattomaksi veti kun lähempänä tunnistin naaman, josta ei oikeastaan voinut erehtyä vaikka vuosia oli kulunut jo 10 siitä kun tuon viimeksi näin. Se nainenkin sitten lähempää katsoen näytti vain ikäänsä nähden keskimääräistä tukevammassa kunnossa olevalta tytöltä eikä äidiltä.
Mutta rehellisesti sanoen alkuhämmennyksen jälkeen tuo kohtaaminen ei nostattanut oikeastaan mitään tunteita, ja onneksi ei tyyppikään enää tunnistanut mua. En tiedä olisiko tilanne ollut sitten eri, jos olisimme aikanaan edes suudelleet tai halanneet, mutta kun fyysistä yhteyttä ei muistoissa tuohon mieheen sieltä nuoruudesta ollut, niin ei ne vahvat nuoruuden rakkauden tunteet silti yksistään näemmä riitä siihen että enää hetkauttaisi tai vahvahduttaisi pätkääkään nähdä yhtäkkiä vuosikausienkaan päästä.
Mutta pitipä vaan vastapainona mainita täällä, kun vastaavia atm:ien aloituksia milloin kehenkin naiseen törmäämisestä kaupungilla on niin lukuisia. Itselle sen sijaan jopa tuon sortin kohtaamisesta tuli lähinnä "aijaa, liikkuu nykyisin täälläkin päin" ja "eipä näytä yhtään vanhemmalta kuin silloin aikanaan" -fiilis. Ehkä sitä on jotenkin tullut kyynisemmäksi kun ei ensirakkauden muistokaan enää liikuta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ylläri, jos jonkun äitinsä näköisen pullukan naisen kanssa on. Entä jos tuo mies olisikin ollut jonkun sinua kauniimman nuorekkaan tytön seurassa, sitten olisitkin itkenyt illalla.
Pieleen meni että rysähti. Se en teininäkään ollut minä joka antoi pakit vaan hän joka lakkasi tulemasta katsomaan mua koulun jälkeen piha-alueen katokseen, kun yksi naispuolisista kiusaajistani tuli nolaamaan mut sen edessä. Ilmeisesti olin herralle liian "nössö", kun en osannut puolustautua. Olin tosin muutenkin ollut heikko, kun olin mennyt ja rakastunut sellaiseen ääliöön, mutta rankasti kiusatulle ja koulussa käytännössä aina yksinäiselle se että joku oli yhtäkkiä käynyt säännöllisesti juttelemassa ja vielä myönteisesti eikä kettuillen oli tottakai tehnyt tehtävänsä (ja ei, ne itse ujot ja kiusatut pojat eivät näin tehneet, toisaalta ymmärrän koska tiedän kiusatun osan ja sen millaisen ihmispelon se aiheuttaa, mutta ainakaan ei voi sanoa että miksen sitten rakastunut johonkuhun juttelemaan tulleeseen kiltimpään poikaan). Toisaalta ihan hyvä, ettei meille ehtinyt muodostua fyysistä suhdetta, tuskin se olisi hyvä suhde ollut.
Siihen en taas osaa sanoa, miksi oli tuon naisen kanssa, voi olla että pyöreämmät ovat hänen mieleensä. Nimittäin tuon yläasteella tapahtuneen jutun jälkeen hän alkoi joidenkin viikkojen päästä silloinkin seurustella vähän pyöreämmän tytön kanssa - ilmeisesti hän piti tytössä siitä että tämä kuitenkin oli "kovis" eikä sellainen puolustuskyvytön tapaus kuin minä tuolloin.
Näin joskus aikaa sitten ex tyttöystäväni silmät mustana oli ottanut jännämiehen miehekseeen. Säälitti tosi paljon sitä naista ja ajattelin että se elää jatkuvassa pelossa. Lähetin sille facebookissa viestin että eroaa ennen kun kuolee mutta en saanut vastausta. Sitten joskus se kertoi facebookissa seinällään että sen mies oli pahoinpidellyt sitä.
Seurustelin yhden tytön kanssa siinä 15-16-vuotiaana ja satuin törmäämään häneen noin viisi vuotta myöhemmin baarissa. Olin tilaamassa juomia ja kun katsoin vieressä olevaa tyttöä tarkemmin niin sehän hän oli. Juteltiin lyhyesti, mutta pitää myöntää että oli erittäin fiksua erota hänestä. Hän oli vieläkin samanlainen pissis kuin teini-ikäisenä ja oli lihonut ainakin 15kg... aivan järkyttävän näköinen.