Joo-o. Täällä sitä vietetään perjantai iltaa yksin...Jätkäkaveri jossain kavereidensa kanssa, eikä se nyt niin haittaakaan, mut...Mitä te seurustelevat parit teette arkisin ja iltaisin? Ootteko yhdessä ja teette juttuja yhdessä? Mä oon tosi läheisyyden kipee ja rakastan viettää aikaa jätkäni kans, mut tuntuu, et se ei niinkään nauti meidän yhteisestä ajasta, eikä oikeen haluis sitä edes viettää. Telkkarin kattominen yhdessä on esimerkiks aika mahdoton juttu, ellei käydä vuokraa jotain leffaa...ennemmin se on tietokoneella koko illan ku mun kans, vaikka se sanookin, et ollaanhan me yhdesä vaikka se onkin koneella(kerran tunnissa sanoo et kultu ja ehkä antaa pusun). Kuvittelenko vaan vai onko tää todella vähän yksinäistä puuhaa? En tunne itteeni kovin rakastetuks koska tuntuu, et tuun aina töitten ja oman ajan jälkeen. Eikö parisuhteessa pitäis ajatella toistakin ihmistä, eikä yhteisen ajan tuntua "pakkopullalta", kun ei kuulemma AINA jaksa kyöhnätä vierekkäin? Onko aina kyöhnäämistä, jos mies on töissä aina väh. 12 tuntia ja sit vapaa päivänä on koneella enkä saa huomiota? Must tuntuu, et sillon ei aina kyöhnätä. En tiedä onko tää vaan mun korvien välissä, mut tunnen vaan itteni vähän yksinäiseks, enkä tiedä luotanko edes mieheeni, vaikka haluaisin. Ei oo kyl mitään oikeeta syytä olla luottamatta...Haluisin vaan niin kovasti saada tän toimimaan!!!!!
Kuvittelua
vai yksinäisyyttä
4700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi sinä et lähde kaverin mukaan perjantai iltaisin?Tai jos sinulla on tyttökavereita niin kokoa kaverit yhteen ja lähde istumaan iltaa tyttöporukalla,ei kannata jäädä kotiin nyhjöttämään.
Ei sitä jatkuvasti voi kyöhnätä toisen kainalossa,vaan välillä on molemmilla myös omia juttuja ja omia menoja.
Kirjoitit että kaverisi sanoo kultuksi ja antaa pusun,sinun kaverisi tuntuu rakastavan sinua ja välittää sinusta tosi paljon.Ei se rakkaus lähde mihinkään vaikka molemmilla on myös välillä myös omia harrastuksia ja tapaa kavereita.
kyseessä ole vain miehen kypsymättömyys parisuhteeseen, hänelle riittää seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen parisuhteessa. Ajan viettäminen kavereiden on hänelle vielä turhan tarkeää, itsekeskeisyys on myös vielä liian selvästi esillä.
Kyllä hän aikanaan rauhoittuu jos et painosta häntä liikaa yhteisen ajan piiriin, tämä saattaa kuulostaa hullulta, sillä luulisi sinun olevan tärkeintä ja teidän yhteinen aika aina etusijalla.
Yritä kuitenkin sinnitellä, että miehesi menojalka rauhoittuu ja hän tajuaa poikuuden jääneen taakse, voiden keskittyä sen jälkeen parisuhteeseen, siten miten siihen pitäisikin suhtautua.
viestiin.
Kiitos vastauksista! Niin, kyllähän se niin on et pitää olla kavereita ja omia menoja, muttei kavereitakaan jaksa joka päivä nähdä. Joskus ois kiva olla ihan kahdelleen ja ollaanhan me. Ehkä mä oon vaan enemmän vielä siinä "alku vaiheessa" (ollaan seurusteltu puoli vuotta), mut se ei...Rakastan vaan niin kovasti!:) Mut tosiasia on et mul on ollu sosiaalisempaa elämää nyt ku pitkään aikaan, vaikka on "uus" poikaystäväkin. Tosin opiskelu on niin löysää, et jää paljon enemmän vapaa aikaa ku mun miehellä.