Olemme olleet tyttöystäväni kanssa 2,5 vuotta yhdessä ja asuneet 2 vuotta yhdessä. Muutimme suoraan lapsuudenkodeistamme yhteen asumaan. Meillä on ollut pari ala mäkeä, mutta tämä vuosi on mennyt todella hyvin, kunnes tyttöystävälläni alkoi tänä syksynä koulu. Olen töissä ja tyttöystäväni koulussa, hän menee aamuun ja minulla on useimmiten iltavuoroja, eli olemme yhdessä vapaapäivinäni ja nukumme yhdessä. Meillä on siis nyt mennyt vähän yli kuukauden huonosti ja se alkoi siitä, kun tyttöystäväni sanoi, että hän ei ole tottunut tällaiseen tilanteeseen, kun näemme nykyään paljon vähemmän. Hän on etäinen, eikä meillä ole melkein yhtään läheisyyttä. Parisuhteemme on pohjimmiltaan todella hyvä eikä missään ole mitään muutettavaa. Mutta nyt tyttöystäväni haluaa muuttaa erikseen. Hän ei tiedä miksi (ei kuulemma halua omaa tilaa tai aikaa), hän sanoo vain että :"Mulla on nyt tän viimisen kolmen viikon aikana tullu tosi vahva ajatus ja tunne siitä, että haluan oman kämpän."
Hän ei halua erota vaan uskoo, että suhteemme jatkuu ja toimii jos muutamme erikseen. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? En halua menettää häntä, joten voiko parisuhde pysyä samanlaisena tai siis nosta taas mäen päälle, vaikka olemme asuneet yhessä, mutta muutammekin erikseen?
Hän ei halua erota vaan uskoo, että suhteemme jatkuu ja toimii jos muutamme erikseen. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? En halua menettää häntä, joten voiko parisuhde pysyä samanlaisena tai siis nosta taas mäen päälle, vaikka olemme asuneet yhessä, mutta muutammekin erikseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä ehdin asua vuoden mieheni kanssa yhdessä kun muutimme erillemme. 14kk asuttiin erillään ja mentiin naimisiin ja takaisin saman katon alle. Hyvin nämä vuodet on menneet tähän mennessä. Itsehän suhteenne teette ja päätätte kohtalostanne. Ei mekään ajelehdittu vaan päätettiin, että jos ajatus ei kirkastu siihen ja siihen päivään mennessä niin suhde ei jatku.
Yleensä erilleen muuttaminen vie ihmisiä kauemmas toisistaan. Ei aina edes se rakkaus riitä!