Eli ihminen voi herätä vielä eloon, kun Jumala on sen kerran jo Jeesuksessa Kristuksessa RISTIINAULINNUT: Room.6:6.
Sinun käsityksesi "vahan ihmisen kuolemasta" ja sen kyvytä jopa herätä eloon, on luonnollisen ihmisen järjenjuoksun sokaisemaa Jumalan sanalle vierasta ajattelua.
Sinun käsityksesi "vahan ihmisen kuolemasta" ja sen kyvytä jopa herätä eloon, on luonnollisen ihmisen järjenjuoksun sokaisemaa Jumalan sanalle vierasta ajattelua.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hengestä syntyneen uskovan, vanha ihminen on kertakaikkiaan ja lopullisesti RISTIINAULITTU YHDESSÄ KRISTUKSEN KANSSA, ja yhtä varmasti kuollut kuin Jeesus Kristus kuoli ristillä. Ei kukaan ihminen voi millään keinolla herättää tätä Jumalan ristiinaulitsemaa vanhaa ihmistämme enää eloon.
Balttis taas vauhdissa!
Niinpä – avaus ja sitä seuraavat viestit ovat tyyliltään toden totta balttislaisia. Samaan sävyyn ja väitteeseen kirjoitetut viestit näyttävät lisäksi vain yhden ihmisen kirjoittamilta. Mitään varsinaista ulkopuolista kommenttia avaukseen ei ole tullut. Lisäksi avaaja on syyttävä, toisen uskoa halventava ja aggressiivinen. Rakkautta ja nöyryyttä viesteistä on vaikea löytää. Vaatimus siitä, että nimim. Evitan pitäisi ryhtyä tässä asiassa Raamatun opettajaksi on täysin kohtuuton – Evita on yksi kommentoijista ja opetuksellisiin kysymyksiin tulee vastata niiden, jotka Jumalan edessä kokevat sen tehtävän omakseen.
Yritän kommentoiva avausta parhaan ymmärrykseni mukaan tässä ja nyt. Ensiksikin avaajan viittaus on roomalaiskirjeeseen:
Room. 6:6 ”kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi”
Uskova on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen sovituskuoleman perusteella. Jumala on julistanut ristin armoon turvautuvan vanhurskaaksi Jumalan lapseksi – omassa itsessään ihminen kokee uskoon tulemisen ns. uudestisyntymisenä. Hän ei ole enää synnin palvelija, sen orja, vaan hänestä on tullut Jeesuksen orja ja armosta elävä Taivaan kansalainen. Tämä tarkoittaa sitä, että uskova ei voi elää tietoisessa synnissä tekemättä siitä parannusta ja tunnustamatta sitä Taivaalliselle Isälleen. Hän on Jeesuksen oma, hän kulkee totuuden tiellä ja hän on antautunut Jeesukselle Kristukselle. Sama roomalaiskirje selittää asiaa samassa kuudennessa luvussa näin:
Room. 6:16 ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?”
Avaaja edustaa sellaista harhaoppia, jonka mukaan uskovassa ei enää voi olla syntiä. Tämä suuntaus on tietääkseni lähtöisin Yhdysvaltojen joistakin helluntaipiireistä, joissa uskovan syntisyys kokonaan kielletään ja uskova yrittää vakuuttaa itselleen olevansa yhtä täydellinen kuin Jeesus. Tämä harhaoppi on erittäin vaarallinen, sillä tällöin uskova ei tarvitse enää syntiensä sovittajaa, ristiinnaulittua Vapahtajaa. Tie vie lopulta ohi ristin ja kohti kadotusta eksyttäen meidät.
1. Joh. 1:8 ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.”
Raittiissa uskossa oleva tunnustaa syntinsä ja antaa Pyhän Hengen nuhdella omaatuntoaan. Hän kilvoittelee Jeesuksen seuraamisessa niin, ettei hän enää ryve syntielämässä. Koska taipumuksemme syntiin on edelleen olemassa, meidän on kuolletettava ruumiin teot, jotta emme enää palaisi synnin orjuuteen.
Room. 8:13 ”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.”
Paavali ilmaisee uuden ihmisen ja vanhan ihmisen välisen todellisuuden erittäin hyvin kirjeessään galatalaisille. Uudestisyntyneenä ihmisenä Paavali sanoo elävänsä uskossa Jeesukseen – ei vielä näkemisessä ja täydellisessä pyhyydessä.
Gal. 2:20 ”ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”
Monisanaisuuden avulla ei tämä asia muuksi muutu, eikä sillä että kiistää Roomalaiskireen kuudennen luvun sanoman ja sisällön, myös sitä kertakaikkista ja lopullista, ristillä Jumalan Kristusessa suorittamaa vanhan ihmisen ristiinnaulitsemista myöten: Room.6:6; joka on ja pysyy Jumalan peruuttamatomana tekona totena.
Sille en voi mitään jos ihmiset eivät oman lihallisen mielensä valtaamina tai todellisesti uudestisyntymättöminä tätä käsitä, ja väittävät vasten Jumalan ilmoitusta tästä tapahtuneesta tosiasiasta - omiaan, höpisten "vanhan Aatamin heräämisestä eloon", - kuten nämä uskonnolliset ihmiset tekevät.
Monisanainen irralisten syytöstesi ketju ei todistanut mitään siitä asiasta josta oli kyse.
Oliko samasta kyse kun eilen esitit Evitaa ja muita tunnettuja vakituisia nimimerkkejä ja kommentoit heidän nimissään? Olet siis vapaa tekemään mitä vain ja rikkomaan mitä tahansa sääntöjä? Ketju onkin jo poistettu. Ilmeisesti tuo tila - luulo omasta synnittömyydestä - johtaa tuollaiseen.
Tänään sitten sinulla on pokkaa tulla röyhkeästi vaatimaan Evitalta jotain.
Oho, tuli plussa väärään paikkaan.
siis ei oltu tarkoitettu aloittajalle, vaan Rakkautta totuuteen-kirjoittajalle.
Room.6:6. on kehoitus, eikä automaatio.
Kannataa lukea koko Room.6 luku, niin tajuaa, että ihminen kykenee syntiin. Ei ihmisestä tule automaattisesti synnitöntä kun uudestisyntyy, vaan synnin ei saa antaa enää itsessään vaikuttaa, niin että ei enää syntiä tee. Siksihän Jeesuskin kehoitti sitä syntistä naista " mene äläkä enää syntiä tee". Siis ihmisen itsensä tulee siihen pyrkiä.
Korj. että syntiä tekee, piti kirjoittaa.
Paavalin keskeisiä teemojahan ovat ne jakeet, jotka osoittavat tuossa luvussa: uudestisyntyneiden kristittyjen olevan ja uskoon tultuaan ja Kristuksesta osalliseksi tulleina vanhan ihmisen kuoleman jälkeen, synnisä pois kuolleita, siis juuri päivastoin kuin Evita- esitää, perustelematta väittämäänsä mitenkään kyseisen luvun teksteillä.
Paavalihan käsittelee aihetta aivan päinvastaisia johtopäätökisiä tehden, kuin mitä Evita- antaa ymmätää, ja vaikka luvun sisällön TOTENA PITÄMINEN onkin tämän ymmärtämiseksi keskeistä, Paavali antaa ymmätää, että muutos on perustaltaan lähtökohtaisesti täysin radikaali, eli VANHAN IHMISEN KUOLEMA, ja siksi hän kirjoittaa myös heti alkuun suhteesta synnin tekemiseen sen, että nimeomaan KUOLEMAN OSALLISUUS erottaa jo nyt uskovan synnistä, - ei tosin oman fyysisen kuoleman, vaan se vanhan ihmisen ristiinaulitseminen joka on Jumalan toimesta tapahtunu Kristuksessa: jae 6. Siksi Paavali pallottelee asiaa näin sanoen:
"Mitä siis sanomme? Onko meidän PYSYTTÄVÄ SYNNISÄ että armo suureksi tulisi? POIS SE ! ME JOTKA OLEMME KUOLLEET POIS SYNNISTÄ kuinka me vielä eläisimme siinä?
Sitten hän kuljettaa, johdattaa kuulijansa kohti Kristusta, ja hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan eli herämistään kuolleista, ja kertoo sen totuuden että: kasteessa kastetusta ihmisestä on tehty kuolemasta ja ylösnousemuksestakin osallinen, ja siis nimeomaan Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta kuolleista ilman syntiä, kuten Jeesus Kristuskin on noussut kuolleista ilman syntiä, - eli meidän syntejämme jotka uskomme ja olemma häneen kastetut. Siksi Paavali nimittää tätä kastetta myös vanhan ihmisemme hautaamisen paikaksi, jakeessa 4.
Jakeen 6 ilmoitus jo tapahtuneesta koko vanhan ihmisen kuolemasta, - sokean synnin orjan elämän päättymisestä on SE KUOLEMA JOKA VAPAUTTAA IHMISEN JOKA OIVALTAA TÄMÄN KUOLEMAN LOPULLISENA VOITTON SYNNIN ORJUUTTAMASTA IHMSYYDESTÄ, JA VANHAN IHMISEN ELÄMÄNTAVASTAKIN.
Tämä vapautuminen tapahutuu ilmoitustiedon vastaanottamisen, sen toteta pitämisen välityksellä, oivaltaen Hengessä mitä on tapahtun Kristuksessa Jumalan jo hänessä ristiinaulittua meidän vanhan ihmisemme, kuten Jumalan sana vakuutta: "Sillä, jos (koska) me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneitä yhtäläisessä KUOLEMASSA, NIIN OLEMME SAMOIN MYÖS YHTÄLÄISESSÄ YLÖSNOUSEMUKSESSA, (ja nyt ole tarkkana, ei "automaattisesti" sokeina tapahtuneen edessä vaan:) KUN TIEDÄMME SEN ETTÄ MEIDÄN VANHA IHMISEMME ON HÄNEN KANSSAAN RISTIINAULITTU, ETTÄ SYNNIN RUUMIS (tottumus tehdä ja elää syntiä harjoittaen ruumiisamme) KUKISTETTAISIIN.
Katsohan Evita monenssako jakee tässä luvussa Paavali kertoo uudestisyntyneen, ja Kristuksen kanssa jo nyt yhteenliitetyn ihmisen olevan ja NYT vapautettu synnistä.
Kerrohan Evita- mikä kehoitus tähän jakeeseen sisältyy, joka ilmoittaa sen mitä Jumala on tehnyt meidän vanhalle ihmiselle Kristuksessa ristiinaulisen sen, - tässä "Viimeisessä Aadamissa": 1 Kor.15:45.
Jospa uusi Raamutunkäännös johtaa sinua tässä myös harhaan Evita, koska siinä ihmistä merkitsevä sana "anthropon" on korvattu sanalla "MINÄ" = VAHAN MINÄMME, eli sanalla koka on kreik. "ego" jota alkukielen teksissä ei suinkaan tässä kohtaa ole ja niipä uusi kikkolahkon käännös on sekä väärennös,että harhaanjohtava. Kerronpa tässä yhteydessä että: myös Jehovan todistajien Uuden maailman lahkokäännös kääntää sanan tässä väärin ja tekee myös tekstin merkityksestä varsin toisenlaisen ja siinä sanaksi on valittu "persoonallisuus" eli nämä kummatkin "lihan mielen synnyttämät väärennökset tekevät alkutekstin sanoman käsittämättömäksi, ja naurettavaksi ja mielttömäksi paradoksaaliseksi väännökseksi: sillä ei Jumala kenenään ihmisen MINÄÄ TAI PERSOONALLISUUTTA ole Krisuksessa ristiinaulinnut vaan kaikien ihmiten VANHAN IHMISEN ---> TÄSSÄ VIIMEISESSÄ AADAMISSA KASVOJENSA EDESSÄ GOLGATALLA.
Minäpä listaan sinulle vaivan säästämiseksi valmiiksi näitä jakeita:
3. - me... olemme kuolleet pois synnistä
8.- olemme kuolleet pois synnistä Kristuksen kanssa
11. - niin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina
12. - antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle
18 - ja nyt kun te synnistä vapautettuina oltetta...
22. mutta NYT, KUN OLEMME SYNNISTÄ VAPAUTETUT
Ne sokeat papit jotka täällä lihansa vallassa ovat julistaneet: ymmärtämättä lainkaan tätä uudestisyntymää: "kaikki me olemme syntisiä", ja todenneet näin olevan elämänsä loppuun asti --> ovat sikäli oikeassa että synnistä voi vain vapautua KUOLEMALLA POIS SIISTÄ, mutta tämä ei tarkoita sitä että ihmisen piäisi odotta koko elämäsä ajan tuota vapauttamisen hetkeä eli kuolemaansa ilman uudestisyntymistä ja ilman yhteenliittämistä Kristuksen kanssa, ja siis ne jotka tulevat hänen kuolemastaa ja ylösnousemuksestaan osallisiksi - on vapautettu synnistä Krisutksen kuoleman kautta, sillä Jumala on ristiinaulinnut jokaisen ihmisen vahan Aatamin tässä "Viimeisessä Aadamissa": 1 Kor.15:45; ja - SITEN TÄMÄN JUMALAN POJAN KUOLEMA, ja myös hänen ylösnusemuksensa osallisuus eli ydeksi tuleminen sen kanssa on vapautus myös synnin hallintavallasta --> ihan lähtäkohtana uuteeen elämään.
ELI YHTEENVETONA TÄSTÄ: --> JOKA ON KUOLLUT ON VANHURSKAUTUNUT POIS SYNNISTÄ.
Minä en syytä ketään siitä että hänen ymmärryksenä ei ole omaksunut näitä asiota, vaan korkeintaan siitä että: rinta rottingille ja vieläpä kristittyinä pappeina esiintyen väitäteään tunnustaen synnin valta suureksi, ja voittamattomaksi: "kaikki me olemme syntisiä, - kuolemaamme asti" - tarkoittaen ettei ihminen voisi löytää vapahdusta synnistä ja sen hallintavallasta jo nyt, siis Kristuken kuolemasta ja ylösnousemuksestakin osalliseksi tulleena, - kasteen haudan kautta yhteelitettynä yhdeksi Kristuksen kanssa.
SE että: ihminen kykenee Jumalan sanan, - imoituksen kautta - pitämään asian TOTENA JO TAPAHTUNEESTA VANHAN IHMISENSÄ KUOLEMASTA, POIS SYNNISTÄ KERTAKAIKKIAAN, niinkuin kuollut on "elottomana kuollut" sille kokonaan, vanhan ihmisemme Kiristuksessa tapahtuneen ristinnaulitsemisen myötä; edellyttä tiedon vastaanottamista uskossa sanasta, ja Jumalan antaman ilmestyksen ja viisauden hengen antamaa oivalluksta tästä jo tapahtuneesta.
Eli älä yrität itse tappaa vanhaa syntistä ihmistä itsessäsi, sillä se ei onnistu vaikka kuinka yrittäsit, vaan ota vastaan tämä uskossa pitäen sitä jo tapatuneena tosiasiana, ei sinun lihassasi sinne katsellen, vaan Kristusessa ja ristillä, ja kun hän kuoli pois synnistä, mekin kuolimme Jumalan toimesta kätkettyinä häneen, - kertakaikkiaaan pois synnistä - joten kuinka me vielä siis sen jälkeen voisimme muka vielä synnille elää tai sitä palvella tätä uskomatta ja totena pitämättä? Voittoelämä on Jeekusen Kristuksen uuden elämän todellista osallisuutta herätettunä Isän kirkkauden kautta: 2 Kor.14-17.
Ne jotka panettelevat Balttista, voivat taas edelläkirjoitetusta huomata miksi hän on tänne tullut kirjoittamaan ja mitä - ja jos tuo ylläoleva opetus ei ole mitä keskeisintä Kristinuskon sanomaa ja jokaiselle synnin orjuuttamalle ihmiselle tarkoitettua vapaphuksen sanaa niin mikä sitten?
korjaan: VAPAHDUKSEN SANAA JA SANOMAA...
Pelkään omaan lihaansa tuijottaminen, ilman uskoa, jättää ihmisen armotta synin alle: ja sen orjuuteen, ja siksi usko on kaiken uuden omistamisen perustana se voima - yhdessä Elävän Sanan, kasteenkin veden ja Hengenkin kanssa, jotka yhtä veren voiman kanssa sekä samaan puhutuvat ja todistavat: 1 Joh.5:6-8
Ilman uskoa on mahdotonta olla Jumalalle otollinen, eli ne vauvakastetut jotka eivät koskaan tule uskoon syntisinä, on pahasti, sekä petetty että paadutettu.
Raamatun järjestys on tämä ja sitä ei kukaan voi muuksi muuttaa, niin että se muutettuna järjestyksenä toimisi:
1.) Joka uskoo, 2.) ja kastetaan, 3.) se pelastuu; Mark.16:16.
Yleinen petos Suomessa on tämä: >> joka ilman uskoa kastetaan, se pelastuu, vaikka ilmenevää vanhurskauttavaa uskoa ei koskaa hänen elämäänsä ilmestyisikään
Korjaan Raamatustasi niin näet... tai sitten et.