Olen aina ihmetellyt seuraavaa asiaa,että kun tulee ero niin lapset noin 100% annetaan äidille vaikka äiti ei olisi sellainen joka kykenisi heistä huolehtimaan. Harvoin isä saa jäkeläisensä.
(en puolustele tässä mitenkään miehiä vaan on tuttava piirissä pari tapausta jossa isän olisi ehdottomasti pitännyt saada lapset)
Mitä mieltä olette? Kertokaa kokemuksianne joko itselle tapahtunutta tai lähipiiristä.
(en puolustele tässä mitenkään miehiä vaan on tuttava piirissä pari tapausta jossa isän olisi ehdottomasti pitännyt saada lapset)
Mitä mieltä olette? Kertokaa kokemuksianne joko itselle tapahtunutta tai lähipiiristä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ne lapset nyt ihan 100% varmuudella aina äidille mene, mutta totta on, että isän on vaikea saada lapsia itselleen, jos asia menee tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Itse olen yh-isä ja lasten asumisesta päätettiin yhdessä exän kanssa ilman tuomioistuimen "apua". Monet kovat ja pitkät keskustelut asiasta käytiin. Molemmat olemme hyviä vanhempia, joten lasten asuminen luonani ei johdu siitä, että ex-vaimoni olisi huono äiti. Katsoimme parhaaksi, että lasten ei tarvitse muuttaa pois kotoaan, kauas isovanhemmistaan, ystävistään ja pois juuriltaan.
Valitettavasti vaan ihmiset jotenkin automaattisesti pitävät äitiä "huonona", jos hän ei kynsin hampain pidä lapsistaan kiinni. Osin tästäkin asenteesta varmasti johtuu se, että lapset useinmiten erossa menevät äidille. Kas, me miehet kun olemme luonnostaan "huonompia" vanhempia kuin naiset...???
Olet aivan oikeassa. Meilläkin meni niinpäin että lapsi jäi isälle, meidän yhteisellä päätöksellä. Siinä tilanteessa se olikin lapselle paras vaihtoehto, vaikka en niinsanotusti huono äiti ollutkaan oli elämäntilanteeni siinä pisteessä että isä oli parempi huoltaja siinä vaiheessa.
Ihmettelijöitä on riittänyt, olen saanut kommentteja tai vain kummastuneita katseita useinkin, ja jossain vaiheessa sain jatkuvasti selittää miksi. Ennen pitkää sitten totesin etten ole vieraille tai tutuillekkaan ihmisille selitysvelvollinen ratkaisustamme, ja lakkasin myös selittelemästä. Nyt saa sitten ihmetellä ihan rauhassa jos siltä tuntuu, minua ei se oikeastaan enää häiritse, ja tänäkin päivänä tiedän että ratkaisu oli silloin ihan oikea.
Mitä sanoa tähän kun lapset on jo 27-30-33vuotiaita
eron viiltäessä.Kummalle lapset kuuluvat?
Mitä tehdä?
NO TUOSSA TAPAUKSESSASI LAPSET VOIVAT OTTAA VANHEMPANSA VUOROTELLEN LUOKSEEN.
meillä on edessä ainakin väliaikainen asumusero ja kun erosta keskusteltiin niin vaimo sanoi ekaksi että lapset lähtevät hänen mukaansa ja piste. Asiasta ei ole kuulemma mitään keskustelemista. Samoin eron kanssa, vaimo haluaa kokeilla omia siipiään ja miettiä rauhassa mitä tahtoo elämältä.
Asiaahan ei tarvitsisi ollenkaan miettiä, jos ihmiset eivät menisi naimisiin ajatuksena: noo, vähän aikaa, voinhan sitte lähteä läiskimään, kun alkaa maistumaan puulta...miksi ihmiset yleensä eroavat?Eihän se rakkaus mihinkään katoa. Sitä on vain osattava ja opittava vaalimaan ja hoitamaan. ja pyytämään ja antamaan anteeksi.
minä olen sitä mieltä että erota ei kannata kuin äärimmäisessä hädässä.Ja jos äiti on hyvä ihminen niin lapset tietysti äiti hoitaa ja kasvattaa ja sitten päinvastoin jos isä on hyvä ihminen niin...
MUTTA erota ei kannata koskaan jos on lapsia sillä lapset tarvitsevat molemmat vanhemmat on liian paljon turhia eroja maailma täynnä.Kapakat on suurin syy eroihin sillä päissään muka erhdytään vieraaseen sänkyyn lihan himo käy kuin kiljuva jalopeura.Toivoisin porttikieltoa kapakoihinkaikilta perheellisiltä ihmisiltä.minä jos kukaan muu olen toiminut sen kaavan mukaan aikoinani 3 lapsen äitinä.Lapaseni ovat perheellisiä ja hyvin menee.
Hei!
olen 28v,kahden lapsen äiti.Erosin kaksi vuotta sitten ja mies sanoi että haluaa lapset ja muuta vaihtoehtoa ei ole!Tietty se kirpas mutta jo vuoden päästä oli ääni muuttunut.Harvoin miehen tarvitsee ottaa vastuuta lapsista kuten äidin,silloin kun yhdessä asutaan!!Ja kävi niin että isi ehdotti josko lapset vois muuttaa takaisin..ex-on hyvä isä,muttei kovinkaan pitkäjännitteinen kasvattaja..Jotenkin aavistin kuinka tulee käymään,enkä siis alkanut tappelemaan lapsista!Tuttavat ja vähemmänkin tutut tulivat kyselemään esim.kuinka olen voinut lapseni sillain hylätä!!!??!Mieheltä tuskin koskaan kysytään niin?