Olen pitkään miettinyt sellaista että mihin eri uskonnot tarvitsevat maallisia elementtejä? Eli kirkkoja, moskeijoita, synagookia, imaameita, rabbeja, pappeja... tms?
Jos ihminen uskoo johonkin asiaan oikeasti, ei siihen mielestäni tarvita mitään kirkkoja, kuvia tai pappeja.
Jos ihminen uskoo johonkin asiaan oikeasti, ei siihen mielestäni tarvita mitään kirkkoja, kuvia tai pappeja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ennen kuin palvontapaikkoja alettiin rakentaa yli kymmenen tuhatta vuotta sitten, ei niitä tarvittukaan. Jumaluus nähtiin kaikkialla.
Maallisten valtapyrkimysten takia tietysti. Kirkkoja rakentaessa tuhottiin samalla paikalla olleet perinteiset pyhäköt joita pakanat käyttivät ja samalle paikalle kyhättiin kirkko. Sama touhu Espanjassa jossa moni historiallinen kirkko on entinen moskeija ja Turkissa jossa moni historiallinen moskeija on entinen kirkko.
Sama juttu tehtiin perinteille. Perinteet hävitettiin ja korvattiin samoihin aikaan vuodesta tapahtuvilla uskonnollisilla pyhillä.
Kirkot, synagogat ja moskeijat ovat paikkoja, joihin ihmiset kokoontuvat hiljentymään Jumalan eteen. Ne kokoavat ihmisiä yhteen. Uskoon kuuluu aina myös sosiaalinen ulottuvuus: esimerkiksi minä en usko yksin vaan olen osa kristittyjen joukkoa.
Vähän toisesta näkökulmasta voisi myös sanoa, että uskontoihin kuuluu välttämättä mainitsemasi kaltainen maallinen elementti, koska uskonnot ovat olemassa tässä maailmassa.
Vilppu H.
pappi
Ihmiset tulivat ennen hiljentymään lehtoihin ja sitten te rakensitte kirkot siihen päälle tuhoten kauniin luonnollisen kokoontumispaikan kun tiesitte että ihmiset noudattavat perinteitä ja tulevat sinne.
Minusta on vaikeaa ymmärtää, että sinä et pappina usko yksin.
Minä taas uskon yksin ilman pappia.
Kerron miksi. Olin aikoinaan kovassa hädässä ja elämä oli vaikeaa. Oli taloudellinen kriisi ja yritin vaikka mitä selviytyäkseni. Erosin myös kirkosta säästääkseni rahaa. En muutenkaan käynyt siellä, vain joulukirkossa.
No, sitten alkoi tapahtua. Hän alkoi puhua minulle ja kertoi rakkaudesta, niin kuin paljon muistakin asioista. Aloin ymmärtää, että minun itseni on oltava vahva, että hän tukee ja auttaa, että olen hänen lapsensa. Hän sanoi "poikansa", sillä hänellä on aina ollut vain poikia.
Tämä on niin pitkä juttu, että en voi julkistaa kaikkea kokemaani yhteen viestiin. Kuitenkin, saamani uuden uskon kautta asiani alkoivat parantua, pääsin selville vesille ja olen kiitollinen tämän päiväisestä elämäntilanteestani.
Tämä on lyhyt kertomukseni siitä, että löysin todellisen uskon lähes heti kirkosta erottuani.
En tarkoita pahaa ja ymmärrän, että kirkko on tehnyt historiansa aikana myös paljon hyvää. Kirkko on auttanut köyhiä oppimaan lukemaan, se on siunannut ja rukoillut ihmisten puolesta. Siinä olet oikeassa, että maallinen elementti voi yhdistää kansaa.
Toki: hänet voi löytää myös luonnosta, omasta sydämestään, tai vaikka ihmeen kautta.
"Hän sanoi "poikansa", sillä hänellä on aina ollut vain poikia. "
Täsmennätkö? Eli miten olet päätynyt tuohon ajatukseen?
Ymmällään.
Jos ihminen uskoo johonkin asiaan oikeasti, ei siihen mielestäni tarvita mitään kirkkoja, kuvia tai pappeja.
No ei välttämättä mutta on eduksi että on muitakin elementtejä olemassa.
Eikö usko tule sanan välityksellä tiedoksi. Eikö yhteisöllisyys mahdollista erilaisten näkökulmien oivaltamisen jolloin voi tarkentaa tarvittaessa omaa näkökulmaa.
Ei taida oikein hyvä tapa olla munkin tyylinen uskossa eläminen kun Jumala on jo luomiskertomuksessa antanut tehtäviä ihmisille toteutettavaksi.
On kyllä totta että Raamattu opettaa vetäytymisen hiljaisuuteen silloin tällöin mietiskelemään ja rukoilemaan kaikessa rauhassa kenenkään häiritsemättä joka on uskovalle hyväksi.
Miten pidät ja missä messut. Sakramenttien hoidot, häät ja hautajaiset yms. On paljon traditioita joissa tarvitaan kirkkoa ja pappia. Enemmän on paikoista hyötyä koska ne ovat monin eritavoin tarpeellisia. Paikkana on kirkko tarpeellinen, ja onhan siellä aina riittävästi tilaa.
Kirkon tavoitteena on pyhien yhteisö.