Rangaistukseksi sohvalle

Minä vaimona nukun usein sohvalla, mies sängyssä.

No, ei minullakaan tulisi mieleen ajaa miestäni sängystä pois siksi, että on riitaa. Jos minua korpeaa niin pahasti, etten siedä häntä sillä hetkellä lähelläni, se olen minä, joka nukun sitten muualla.
Enkä muutenkaan tajua sitä, että jos on riitaa, toinen sanoo "painu hel.vettiin täältä" . Jokainen voi itse lähteä sinne hel.vettiin jos kerran toinen niin ärsyttää.

Ja jos ajattelen asian niin päin, että mieheni ajaisi minua muualle nukkumaan tai kotoa pois tmv. niin sehän tuntuisi ihan hirveälle. Ei niin saa tehdä. Kumpikaan.

Ei tarvinnut ajaa miestä sohvalle vaan halusi itse sinne jäädä melkein joka yöksi. Minä kaipasin häntä viereen ja pyysinkin tulemaan kunnes luovutin. En tiedä miksi mies teki niin, kai se oli jotain vallan osoitusta. Ei häntä kiinnostanut lopulta enää mikään muukaan, ei perhe eikä minä eikä yhteinen aika.
Joten nukkukoon nyt sohvalla jossain muualla, vaikka siellä kämpillään. Tai toisen naisen vieressä kenties.

Minä nukun yksin tai oikeastaan pieni lapsemme nukkuu nyt vieressäni. Aluksi koitin saada häntä nukkumaan omaan huoneeseen/sänkyyn ja sitten menin itse makuuhuoneeseemme nukkumaan yksin. Aloin miettimään että kuka tästäkin järjestelystä sitten hyötyy, kun muksu haluaisi nukkua vieressä ja itse nukun sängyssä yksin kun äijä nukkuu mieluummin sohvalla. Joten en enää koittanut saada lasta väkisin nukkumaan muualle, joten nukumme nyt lapsen kanssa vierekkäin. Kummankaan ei tarvitse nukkua yksin :D. Mies nukkukoon missä lystää.

Onkohan tämä sohvalle ajaminen pelkkä urbaani legenda, kun ei edellä yksikään sohvalle ajava ilmoittautunut.

Ja kyllähän se toki on melkoista alistamistakin, käskyttää toista jonnekin muualle nukkumaan kun jotain koiraa.

Kerropa vielä, mistä olet moisia kuullut ja millaisista liitoista.

Nämä "kuulen aina silloin tällöin" aloituksen kun tulevat yleensä omista ajatuksista ja luuloista.