Onko teillä onnistuneita/epäonnisia kokemuksia sellaisesta?
Meillä on tilanne, että olemme olleet useita vuosia yhdessä, mutta nyt on tilanne mennyt siihen, että toinen meistä lähti joksikin aikaa(?) pois kotoa. ¨
Kummallakaan ei ole toista, joten siitä ei ole kyse.
Tekeekö etäisyys, hetken hengähdystauko hyvää? Sitä emme vielä tiedä, mutta tämän kuukauden aikana, jonka olemme olleet erillämme (kuitenkin tekemisissä toistemme kanssa kokoajan) elämä on ollut yhtä vuoristorataa.
Kerran jo teimme lopullista eroa, mutta sitten taas peruimme, että eihän se ole viisasta..
Suhteemme on aina ollut hyvä ja meillä on keskenämme hauskaa ja seksiäkin on ollut monta kertaa viikossa, joten sekään ei ole vikana.
Meillä on lapsia, joten elämämme on suurelta osin pyörinyt heidän ympärillään, yhteistä aikaa ja omaa aikaa molemmilla on ollut aika vähän.
Joskus arki tuntui kovin ahdistavalta, mutta kuitenkin olemme olleet onnellisia.
Itse tietysti toivon, että tämä kannattaa ja suhteemme vielä tästä paranee ja vahvistuu.
En haluaisi pitkää ja hyvää yhteistä elämää liian helposti antaa pois ja luovuttaa.
Minä en vain tiedä, mitä tämä tarkoittaa?!
Uskon, että tämä on kaiken sen tuskan ja vaivan arvoista! Toivon niin!
Ikävä toista on kova, mutta ehkäpä tämä kannattaa..
Meillä on tilanne, että olemme olleet useita vuosia yhdessä, mutta nyt on tilanne mennyt siihen, että toinen meistä lähti joksikin aikaa(?) pois kotoa. ¨
Kummallakaan ei ole toista, joten siitä ei ole kyse.
Tekeekö etäisyys, hetken hengähdystauko hyvää? Sitä emme vielä tiedä, mutta tämän kuukauden aikana, jonka olemme olleet erillämme (kuitenkin tekemisissä toistemme kanssa kokoajan) elämä on ollut yhtä vuoristorataa.
Kerran jo teimme lopullista eroa, mutta sitten taas peruimme, että eihän se ole viisasta..
Suhteemme on aina ollut hyvä ja meillä on keskenämme hauskaa ja seksiäkin on ollut monta kertaa viikossa, joten sekään ei ole vikana.
Meillä on lapsia, joten elämämme on suurelta osin pyörinyt heidän ympärillään, yhteistä aikaa ja omaa aikaa molemmilla on ollut aika vähän.
Joskus arki tuntui kovin ahdistavalta, mutta kuitenkin olemme olleet onnellisia.
Itse tietysti toivon, että tämä kannattaa ja suhteemme vielä tästä paranee ja vahvistuu.
En haluaisi pitkää ja hyvää yhteistä elämää liian helposti antaa pois ja luovuttaa.
Minä en vain tiedä, mitä tämä tarkoittaa?!
Uskon, että tämä on kaiken sen tuskan ja vaivan arvoista! Toivon niin!
Ikävä toista on kova, mutta ehkäpä tämä kannattaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Välimatka voi yhdistää. Hyvä kokeilla.
Kyllä se hengähdystauko tekee välillä ihmeitä,varsinkin jos elää saman katon alla tai on ollut riitaisaa yms.Silloin kumpikin saa miettiä mitä haluaa suhteelta ja miten parantaa sitä.
Toivon kovasti että onnistutte ja annatte jatkossa aikaa toisillenne ja myöskin itsellenne :)!
"Onko teillä onnistuneita/epäonnisia kokemuksia sellaisesta?"
Miten tuon nyt sitten ottaa ... pidettiin breikki ja kypsyimme molemmat avioeroon -- jälkeenpäin ajaeltuna oikea päätös.
Usein breikki luullaan keinoksi ratkaista ongelmia, kun se herkästi onkin "pään pensaaseen" pistämistä -- luullaan ongelmien niin ratkeavan, kun ne ratkeavat vain jos kaksi ihmistä tahtovat asioille tehdä jotain.
Me kyllä tahdotaan tehdä niille ongelmille jotain, eikä tahdota myöskään luovuttaa.
Rakastamme toisiamme yhä, mikä mielestäni on aika hyvä syy jatkaa ja yrittää.
En tietenkään väitä, että tämä yritys välttämättä päättyisi onnellisesti, mutta ainakin sitten olemme yrittäneet.
Meillä oli kanssa vähän samantyylinen tilanne vuosi sitten (ei lapsia, kihloissa), muutin pois yhteisestä asunnosta kun välit tulehtui täysin. Aluksi kaikki oli ihan sekaisin, itkimme vain molemmat emmekä nähneet toisiamme, mutta pikkuhiljaa tilanne helpottui. Kävimme kummatkin terapiassa, juttelimme keskenämme, ja saimme asiat selvitettyä. Erossa olimme 3kk, minkä aikana kummallakin oli kevyttä flirttiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta taustalla halu jatkaa yhdessä. Ehkä se oli jonkinlaista kasvua, aloimme seurustelemaan suht nuorina. Mutta meillä auttoi pieni välimatka, tuli hirveä ikävä esim. nukkumaan toisen viereen ja tauon jälkeen osasimme arvostaa toisiamme ihan eritavalla.
.. ja sitten asioille ryhdytään tekemään jotain (eikä käytetä energiaa toisaalle muuttamiseen).
Minusta erilleen muuttaminen ei tilannetta mitenkään auta jos tavoitteena on elää yhdessä. Ja jos suhde NIIN tulehtunut että pakko ottaa pesäero, niin eiköhän se kerro koko tilanteen vakavuuden. ´
Sorry.
Tässä painitaan ihan samojen ongelmien kanssa. Kaks vuotta seurusteltu, tosin suurin osa etäsuhteena. Nyt asuttu jonkun aikaa yhdessä ja sukset meni ristiin, kun ei kumpikaan oikein tiedä mitä elämältään oikeasti haluaa. Mies haluaisi jo perheen, enkä itse koe vielä olevani ihan valmis. Lähdin miehen talosta takaisin opiskelupaikkakunnalleni ottamaan etäisyyttä. Parin viikon päästä päätettiin jatkaa yhdessä. Meni kuukausi, itse yliyritin ja mielestäni mieheni aliyritti, ja päädyttiin uudelleen ottamaan etäisyyttä....Nyt en oikein tiedä mikä tällä hetkellä on tilanne. Joka päivä ollaan yhteydessä ja sanotaan, että rakastetaan. Suhde on muuten todella hyvä, mutta tulevaisuuden toiveet eivät aikataulullisesti kohtaa. Toivottavasti tämän viikon mittaan tulee jonkinlaisia päätöksiä, tämä tietämättömyys syö, eikä tällaista oikein jaksa enää...Vielä en siis tiedä, onko näillä pesäeroilla onnellista loppua. Toivottavasti joskus ainakin voisi vielä olla onnellinen, yhdessä tai erikseen...