hassut viat autossasi

Kerran tuli sellainen vika että aina kun käänsi rattia oikealle auto tööttäsi, vika kesti pari päivää ja katosi itsestään.

Huoltoaseman vierestä liikennevalosta lähtiessä katkesi vaihdekepin ja -laatikon välinen tanko, sain kuitenkin ykkösen päälle ja pääsin nilkuttamaan kotipihaan noin 400m kauhean räminän saattelemana.
Autona oli Skoda 130L vm.-86, eli takatuuppari. Tietysti matkan varrella oli bussipysäkki, jossa paljon hilpeän näköisiä ihmisiä kun rämistelin ohitse.
Samainen Skoda pätki Helsinki-Joensuu välillä kun ohitin venäläisten Ladaa, oli tuskaa körötellä vierellä kun ei tiennyt pääseekö ohi vai ei. Onneksi pääsin kuitenkin.
Oli kondensaattori hajonnut virranjakajasta. Aina kun nopeus laski satasesta 80-90km/h (5-vaihteella), alkoi nykiminen.

Töistä lähtiessä meni Ministä ohjaussimpukka, ajoin kuitenkin illalla kotiin 15 km.Siten,että joka risteyksessä kävin potkimassa renkaat menosuuntaan.Matkavauhti ei ollut kova,mutta en kävelemäänkään suostunut.Samaisesta autosta meni myös takajousitus,joten halonpätkät auttoi et pyörät pyöri.Ja mitä vielä- meni siitä jarrutkin,jalat ovista pihalla jarruteltiin ja väkisin pakkia päälle survoin.Oi niitä aikoja!!!!

Vahoissa 60-luvun Foordeissa ei ollut juurikaan sulakkeitta ja pienikin oikosulku jossain kärvensi helposti johtoja ja koko johtosarjojakin. Niinpä sitten eräänkin kerran syysyönä tanssipaikalta lähdettäessä koko etuvalojohdot kärähtivät. Kotipuoleen ajettiin yli 40km ilman valoja siten, että kaveri yritti taskulampulla näyttää parhaan kykynsä mukaan keskiviivan paikkaa! Nyt naurattaa mutta silloin ei juurikaan, kun suurella vaivalla mukaan saatu "hameväkikin" lähti muitten mukaan heti ongelman havaittuaan.

Kävi kerran niin että en siten saanut ovia auki nissanissani ja hain kuumaa vettä jota reilusti valutin oveen/lukkoon. Ovi aukesi ja pääsin lähtemään liikenteeseen. Pankkiautomaatilla ovet olikin jäätynyt uudestan kiinni :) Kokeilen niitä potkia ja hakata mutta ei auke, muita ihmisiä asia tuntui huvittavan. En kuitenkaan kehdannut alkaa siinä pankkiautomaatilla ahtautumaan ahtaasta ikkunasta ulos kun siitä pitäisi mennä vielä takaisin. No eikun kotia takaisin ja pihalla sitten änkeemään ikkumasta ulos, ei muuten ole ihan helppo homma! Laitoin auton lämmitykseen ja lähdin sitten 2 tuntia myöhemmin uudestaan matkaan ja kaikki meni hyvin,ovet toimi.

Vauxhall Victorista putosi koko vaihdelaatikko.
Näytin kavereille, kuinka asfaltilla liidätetään. Tulin ysikymppi mutkaan ja heitin kakkoselle. Kuului saatanallinen pamaus ja kolina. Vaihdekepistä ei näkynyt kuin nuppi kardaanitunnelin päällä. Oli kytkinkoppa katkennut, laatikon kumityyny revennyt ja koko paska raahautui auton alla kipinöitä suitsien.
Kavereilla oli hauskaa...minulla ei.

Toisen kerran samalla autolla. Oltiin laitettu autoon päänkokoiset lisävalot ja 100W H4:set polttimoiksi. Ei silloin mitään releitä käytetty, piuhat vaan katkaisijan kautta valoille. Tultiin syksypimeällä satasen haipakkaa lyhyet lisävalot päällä ja räppäsin pitkille. Päivä valkeni...samantien katosi niin omat, kuin lisävalotkin. Ei syttynyt enää lyhyetkään! Oli pikku paniikki kunnes sai jarruteltua vauhdin pois. Kaveri huuteli pää sivuikkunasta ulkona, missäpäin tienreuna on. Oli valokatkaisija sulanut yhdeksi muovimutikaksi ja hirveä käry kabiinissa. Takaisin tultiin vetämällä piuhat suoraan akusta valoille ja KIVAA OLI!

Vie se Pärnäsen korjaamolle molle molle

WWW.PARNANEN.NET

Menin aikoinaan autoliikkeeseen katsomaan autoja. Pihanperällä oli vanha kupla, jota aioin koeajaa. Sain avaimen ja aloin sahata käyntiin. Oli talvi, ja startti pyöritti kyllä hyvin, muttei luvannutkaan. Sanoin automyyjälle, joka ihmetteli kun auto kuulemma oli parhaita käyntiinlähtijöitä koko pihassa.
Joppari sahasi aikansa ja avasi lopulta takaluukun. Koko virranjakaja johtoineen oli varastettu! Eipä ihme, ettei lähtenyt tulille.

Jumbe! Täytyy minunkin kantaa korteni kekoon!

Oltiin lähdössä maalta 90 km taipaleelle kotiin kaupunkiin sunnuntai-iltapäivänä juustohöylä-Anglialla. Sen sortin kulkine alkoi olla jo silloin harvinaistumaan päin, mutta meillä sellainen oli vielä tositoimissa.

Olin vielä pikku hutikassa (ehkä), joten ratin taakse asettui kohtalaisen ajokokematon naisihminen ja matka alkoi.

Se jatkui häiriöttä noin 40 metriä pihasta. Siinä vaiheessa kuului konehuoneesta jokin epämääräinen, ei kovin vaaralliselta kuulostava ääni, ja kaasu hirtti täysille!

Angliassa ei ollut rattilukkoa vaan pelkkä virtalukko kojelaudassa, joten kuskin kiljuessa sain sammutettua koneen virta-avaimella repsikan paikalta.

Kurkistus pellin alle paljasti moottoripukin pettäneen, moottorin pudonneen maata kohti arviolta reilun desimetrin verran ja kaasuvaijerin olevat kireällä kuin se kuuluisa viulun kieli.

Pikku miettimisen jälkeen päädyimme radikaaliin ratkaisuun: kuski antoi koslalle ratilla suunnan ja minä virtalukosta käyntiä pätkimällä säätelin vauhtia.

Maantiellä homma toimi hyvin, mutta saatte uskoa, että alun 30 km:n metsätietaival ja kaupungin liikennevalo- ja risteysajo-osuus olivat tosi, tuota, hm, mielenkiintoisia!

Ajoin -68 kuplan Naantalin lautalta ulos -30 asteen pakkaseen. Autossa oli lämmin kun oli bensalämmitin mutta ekassa mutkassa mentiin suoraan, onneksi ei osunu mihkään siinä sitten ihmeteltiin, että miksei käänny ja todettiin, että molemmat etupyörät oli jäätyneet jumiin auto kulki kun kelkka. Tunnin verran peruuteltiin ja ajeltiin eteenpäin, pyörät pikkuhilja alkoivat pyörimään.

Hauskaa luettavaa!
Mielenkiintoista havaita, että nämä kommellukset ovat tapahtuneet lähes kaikki vuosikymmeniä sitten... Voinee tehdä sellaisen johtopäätöksen, että nykyautot ovat niin tylsän hyvälaatuisia, ettei moisia "hyviä" muistoja niillä enää tapahdu!

Mulla kävi 90-luvun Escortissa, että talvirenkaiden vaihdon jälkeen auto ei lähtenyt enää käyntiin. Asiaa tutkittuani huomasin, että vika tosiaan johtui renkaiden vaihdosta. Vararenkaan sisällä nimittäin on sellainen pikakytkin, josta bensan syöttö katkeaa esim. kolari tilanteessa. Oli tärähtänyt vararengasta liikauttaessa. Naapurin pojasta hupaisinta oli, että kävin korjaamassa moottorivian takapaksin kautta.

Astra Farm. 1,8i, -99 , 90 000 tkm.(merkkihuollettu)

Kuljettajan penkki syttyi ajon aikana tuleen !!!!! Syynä oli vika penkinlämmittäjässä.

(Vakuutus korvasi korjauksen ja palaneen takin.)

Kummastelin kuitenkin kun Opelin huoltomies sanoi, että "Näitähän sattuu näille autoille tämän tästä"... ja kertoi muutaman huvittavankin tapauksen.

Lisäksi:
-Maahantuoja on jo KOLMESTI kutsunut kyseisen autoni ilmaiseen huoltoon jossa vaihdetaan jokin tehtaan jäljiltä viallinen osa.

-Tuntuu ettei kukaan missään tai milloinkaan onnistu saamaan jarruja hiljaisiksi ja toimiviksi.

-Yllättäen syttyneen moottorin varoitusvalon takia autoa saa käyttää vähänväliä Opel huollossa... ja kalliita osia moottoriin vaihdellaan. Enää en vie huoltoon vaan toivon että valo sammuisi itsestään.

-Moottori käynnistyy joskus erittäin huonosti ja käy oudon epätasaisesti. Huollossa mitään vikaa ei kuitenkaan löydy.

-Talvisin alle -8 pakkasen ei kannata autolle edes vaivautua ellei ole lämmittänyt yli puoltatuntia. Talvisin myös jarrujen kirous kasvaa omituisten kiinnijäätymisien muodossa.


Arvatkaapas onko seuraava autoni saman valmistajan tuote? Arvatkaas vaan... :(

Kyse ei varsinaisesti ole viasta, vaan ehkä pikemminkin auton ominaisuudesta:

Lainasin kaverini kupla volkkaria, kun olin töissä maastossa, johon omalla autollani ei välttämättä olisi päässyt. Kupla oli hyvässä kunnossa, vaikka ikää sillä tuolloin oli jo kohta 10 vuotta. Harmi vaan, että radio oli otettu irti, eikä voinut matkaa taittaa "mukavasti" radioa kuunnellen. Tie oli loppuosaltaan huonokuntoinen soratie, jossa kevään roudan jäljiltä paljon kuoppia, ja keskivalli oli aika korkea, rapsien aina silloin tällöin hieman auton pohjaa.

Yhteen maantierummun kohdalla olevaan monttuun tuli ajettua sen verran lujaa, että auto otti kunnolla pohjasta kiinni keskivalliin, ja samalla radion reiästä tulvahti sisään niin maan p....leesti hiekkaa ja pölyä, että maisema katosi silmissä! Siinä vikkelästi polkemaan jarrua, ja hieromaan silmiä, mutta ojan luiskaan se auto kuitenkin lopulta lipsahti. Mutta tuo kupla oli sikäli verraton peli, että ojastakin päästiin omin avuin, ja lopulta silmänikin taas alkoivat nähdä, ja matka jatkui.

Palauttaessani autoa kaverilleni, totesin vaan tyynen rauhallisena, että harmi kun sulla ei tuossa ole radioa. Olis nimittäin pitänyt hiekat ulkona - mikä lienee se autoradion perimmäinen tehtävä!

Ostin vuonna 1964 Fiat 1100-henkilöauton, paljon käytetyn. Auto oli joku erikoismalli - oli vaalea plyyssikangas penkeissä ja kääntyvät selkänojat edessä. Veljeni sen koeajoi ja ajoi sitten itsensä kotiin Mannerheimintielle. Lähdin ensimmäistä kertaa keseisellä autolla liikkeelle ja veljelle piti näyttää kuinka lähdetään. Poljin reippaammin kaasua ja nostin kytkimen. Auto syöksyi Mannerheimintien iltapäiväruuhkaan (?) ja kuskin penkin selkänoja repsahti vaaka-asentoon. Hetken ajoin mitään näkemättä ratissa riippuen, kunnes pääsin pystyyn ja sain tilanteen hallintaan. Oli tainnut edellinen omistaja käyttää noita kääntyviä selkänojia...

Kopioin tämän tuolta "yleistä autoilusta" -palstalta tekijänoikeuksia sen kummemmin kyselemäti. Jotenkin tämä vain mielestäni tuntui istahtavan tämän keskustelun henkeen...


"Viikonloppuna sattuu ja tapahtuu
Kirjoittanut: Sattuu ja tapahtuu 25.10.2004 klo 10.13

Viikon loppuna sattuu ja tapahtuu! Takakonttiin kaatui uusi tärpätti pullo jossa korkki oli kiinni sinetin kanssa. Kauppa lupasi korvat pullon mutta autossa haisee vahvasti tärpätti. No eis siinä mitään kuivasin sen mitä pystuin ja nostin matot ulos kuivumaan pesun jälkeen. Saman päivänä ruokakaupasta tullessani kolhasin mäyriksen kulman pelkään jalkatissa olevaan rauta romuu ja kuinkas ollakkaan pullo meni hajoamaan. Mitä tästä opimme ei lauantaina kaupaan tai jalkotila rumua. Mutta kysymys kuuluu miten saan toisesta autosta oluen tai toisesta kaljan hajun pois?"

Yksi liike massasi ns."vaijerivaseliinilla" erään auton ja liikkeen omistaja-asentaja ihan itte laittoi lokarit takaisin ja varmuuden vuoksi vielä yhden "pop niitin" ylimääräisenkin. Sitä poratessa terä vaa meni suoraan mustaan laatikkoon ja käyntiin lähteminen asiakkaan tullessa noutamaan ei onnistunut lainkaan. Auto hinattiin 30km merkkihuoltoon, jossa ensimmäinen asentajakaan ei vikaa hokannut. Toinen vanhempi asentaja pisti päänsä heti massauksesta kuultuaan etulokasuojan alle ja kehoitti nuorempaa asentajaa heti ylimääräisen "pop niitin" poistamaan ja uuden (silloin tuhansia markkoja maksaneen) mustan laatikon asentamaan. Uudehko auto lähti taas tämän jälkeen heti käyntiin.

teki sit hauskan toi fiat 127 tos pari vuotta sitten. ei nyt niin paha ongelma mut se paikka oli hiukan kiusallinen. anttilan parkkihallista lähtiessäni tai sitä yrittäessäni ei mennyt avain virtalukkoon, ei vaikki kuinka yritti. no tapeltuani jonkun aikaa tuli pieni vitutus ja jätin auton parkkihalliin pariksi yöksi kun ei jaksanut mennä hakemaan pois. sit kaverin kanssa mentiin yks päivä sinne työkalujen kanssa.

pistettiin akkukonen lataukseen sinne johonkin sa eikun työstämään lukkoa auki, saatto olla aika epäilyttävää ulkopuolisen silmään kun kaks jamppaa heiluu autossa ikkunat huurussa. no kyl se sielt sit tuli kun saatiin poistettua rattilukko ja auto piuhoist käyntiin.

saman auton pelkääjän ovi aukesi kerran kun olin kääntymässä vasemmalle parkkiin, onneks oli kaveri mukan et sai vedettyy sen kiinni ennen ruutua. sama ovi meni ylensä vasta kolmannel yrittämäl kiinni, ja auki sen sai nippusidepantentista tehdystä "ovenkahvasta" hiukan kyllä joutui taklamaan samalla.

Se oli erityisen hassu se 70-lukulainen Lancer, jolla ajelin parikymmentä vuotta sitten Lasipalatsin kulmilla Helsingissä. Käännyin Mannerheimintieltä kohti Kamppia, ja eikös perhana siinä ollut joku rakennustyömaa, ja tästä johtuen isohko monttu kadussa, johon vauhdikkaasti pyyhkäisin.
No koska Mitsu ei ollut enää mikään uutta vastaava, ruoste oli päässyt jo pahoin raiskaamaan, eikä sitä ihan hiljattain oltu katsastettukaan, niin kuskin penkki otti ja putosi auton pohjan läpi.
Pelästyin tietysti helvetisti mutta sain auton parkkiin jalkakäytävälle alaviistosta tähystäen helvetillisen metelin ja kipinäsuihkun saattelemana. Läheiseltä raksalta löytyi sellainen puolen neliön kokoinen vanerilevy, jonka päälle asettelin kuskin istuimen ja matka pääsi jatkumaan...

Joskus tuli tuollainenkin omistettua. Siinä kerran katsastusmies huomasi että jarruletku tms. oli mennyt kierteelle ja kehotti oikaisemaan. Merkkihuoltoliikkeessä totesivat etteivät ennen olleet kuulleetkaan moisesta viasta.

Joskus kultaisella 60-luvulla oltiin kaverin kanssa 16-kesäisiä kloppeja ja hänen veljensä justiinsa 18 täyttänyt. Ajeltiin syyskesällä lomareissulla kakkostietä Forssasta Porin suuntaan vanhalla kovia kokeneella Peugeot 403:lla. Sitten ilmestyi näkyviin kyytiä liftaava ns. autotyttö, (nyk. termi on rakkauden ammattilainen) kylläkin jo pikkuisen koneneempaa mallia. Porukkapäätös oli, että kyytiin vain, silloin vielä uskalsi ottaa jonkun kyytiin ja tietysti myöskin uskalsi mennä jonkun kyytiin. Tämä ehkä jo silloin lähempänä viittäkymmentä ollut "tyttö" ehdotti heti autoon tultuaan, että pojat saa kaikki 5--10min siivun, jos hänet viedään Porin satamaan asti. Lähempänä satamaa oli joku tuttu sivutien pätkä, jota hän oli kuulemma usein käyttänyt kyytimaksuun. Porin satama on aika kaukana keskustasta ja muutaman kilometrin sinne suuntaan ajettuamme, pösön laturi kärähti ja yhä pimenevässä syysillassa ajon jatkaminen huonolla akulla olisi ollut aika toivotonta. "Tyttö" kehui meille, että eikö sopimus ollut satamaan asti ja esitti pahoittelunsa, että nyt jäitte pojat ilman pimppiä ja jatkoi liftaamista toiseen kyytiin, joka aika pian sitten tulikin. Kuski oli muuten ainoa, jota juttu jäi silloin harmittamaan!

Jokunen vuosi sitten ajelin ihan siistillä Escort 2000RS:llä, -78. Autoa oli hiukka piristetty ja muutenkin laiteltu.
Tietysti kun näin kauniina kesäpäivänä lauman nättejä tyttöjä piti tyhmänä nuorena näyttää miten Eskon rengas ulvoo. Ei ilottelu kauaa kestäny kun perä jysähti ja meikäläisestä tuli jalankulkija.
Hitto ku tytöt nauroi makeesti ja minä punastellen ryhdyin soittamaan kaveria hinaamaan eseä pajalle.

Lainasin muinoin kaverilta Warrea ja ajomatkalla siitä irtosi vaihdekepistä lähtevä tanko, joka menee vaihdelaatikolle.
'Tietysti' ajoin auton niin, ettei matkaa voinut jatkaa kuin pakittamalla.
Menin auton alle ja tanko oli lähtenyt laatikon päästä irti.
Sain räpellettyä pakin päälle ja en sitä alkanut ennen kotipihaa muuksi muuttamaan, joten pakitettuja kilometrejä tuli 14.
Ei ainakaan tullut rikottua nopeusrajoituksia...

vm.-95 toyotassa syttyi kesken ajon "check engine" valo. Samaan aikaan kone muutti käyntiään traktori omaiseksi. Matkaa oli kuitenkin päämäärään n. 200km ja päätettiin jatkaa koska auto nyt liikkui vielä. Perillä bensatankki oli tyhjä ja kulutus laskettiin n.25l/100 kieppeille. Viaksi paljastui huollossa jokin anturi joka heitti koneen ns. "nilkutus" ohjelmalle.
Ensimmäinen auto 80-luvulla oli vm-70 Ford Cortina. Fordille tuli kuitenkin tyly loppu kun unohdin sen mäkeen vain ykkönen päälle ilman käsijarrua. Koslassa oli niin väljä kone, että kone rumpsuttaen meni mäkeä myöten puuhun ja siitä romiskalle:)

Tosi hyviä juttuja täällä!

Itsellä kävi noin 10v sitten talvella tällainen tapaus.
Pakkasta oli joku -20 astetta ja lähdin koulun pihasta kotiin päin. Polkaisin siinä malliksi pojille lähtiessäni, miten ooppeli ruopii. Olisi kannattanut jättää tekemättä, sillä kaasuvaijeri jäi jumiin ja kierrokset siis koko ajan n. 5000kierrosta. Oli kiva ajaa puolet kotimatkasta 1 ja 2 vaihteella ennenkuin vaijeri suli ja kaasu palautui.
Tämä muuten toistui aina pari kertaa talvessa.

Oli Fiat 500 Panorama, (joskus 70-luvun alussa) eli se sellainen rättikattoinen "juustohöylä". Ostin auton kesäisenä perjantaina ja tyttöystävän kanssa piti päästä heti tienpäälle, tottakai. Sain auton kiihtymään pitkässä alamäessä jonnekin 90 km/h paikkeille kun se saakelin rättikatto aukesi vauhdissa. Paukahdus oli sitä luokkaa, että säikähtyneenä olin vähällä hypätä kyydistä pois samasta reiästä.
Myin auton pois heti seuraavana maanantaina.

Auto oli mersu 300clk talvella satasen vaudissa loivassa kaarteessa jäi ratti käteen.No paniikkia pukkas ku penkka lähesty sivulta

.. kerran. Elikkäs muutama talvi takaperin, kun en vielä omaa autoa omistanut, ja vähäiset ajot ajelin vanhempien kakkosautolla, opel corsa vm85, tulenpunainen paholainen(no ehkä ajan myötä haalistunut). vanhemmat sitten sattui olemaan reissun päällä, ja itsellä jonnekin tuli sitten "tärkeä" meno.. ja eikun opelixia hakemaan.. ensinnäkin pakkasta oli ollu viikon verran yli 20 astetta. ja auto ei tietenkään lämmityspiuhaa ollu nähnykkään.. kun sitten viimein saavuin vanhempien pihaan, linja-autosta myöhästyneenä, ja osan matkasta kävelleenä, varpaat ja sormet jäässä(kova jätkä, ei pipoa eikä hanskoja) lopulta avaimet saatuani, auton luo.. no ovet aivan ankka jäässä! mutta eihän sitä luovutettu, hakemaan lukkosulaa, hiustenkuivajaa, sytkäriä, mistä vaan lämmintä ilmaa tuli.. tottakai, paikalle piti pihan vanhat ukot tulla neuvomaan ja nauramaan, ettei ennen juhannusta lähde. sisukkaana jatkoin ja lopulta pelkääjän ovi aukesi.. eikun kyytiin ja avain virtalukkoon. siinä vaiheessa alkoi ukkoja vielä enemmän naurattaa, ei varmaan lähde, kun ei ole piuhassa ollu.. ja säret vielä moottorin, rupesi neuvoja kuulumaan(varmaan olivat oikeassa) ajattelin että prkl, kokeillaan.. olin jo ehkä itsekkin toivon menettänyt.. ryyppy päälle ja toisella startilla rupesi tienoo savusta täyttymään ja opelixi hyrräämään ja ukkojen virne hyytymään. niin sitä vaan pimppi jahtiin päästiin ja opelixi on vieläki jokapäiväsessä käytössä.. silloin ei juuri naurattanut, mutta näin jälkeenpäin hymyilyttää.

Oli jokunen vuosi sitten 123-korin farkku-Mercedes ("rönttä"), automaattivaihteinen 300 diesel vuosimallia -80, lainassa reissussa. Perä pomppien paineltiin kesäkelissä anoppilaan.

Anoppilasta kosla täyteen sakkia ja testaamaan miten mersu menee. Kilometri päästiin kun kaasu herkesi pelaamasta. Vika löytyi kaasuvivusta, joka oli pallonivelen kohdalta hajonnut jo ties kuinka kauan sitten, ja edellisen omistajan väsäämä nippusidepatentti oli irronnut. Ei tahtonut enää millään pysyä, vaan vähän väliä kaasupoljin heittäytyi ihan rennoksi ja piti käydä nippusiteen asentoa säätämässä.

Kun lähdettiin paluumatkalle, kaasu hirtti asutusalueella pohjaan. Oli naurussa pitelemistä, kun automaattivaihteisessa autossa ei ole sitä kytkintä... Seisoin jarrun päällä ja runnoin väkisin vaihteen parkille. Mersu karjui kuin leijona. Sammutin, kävelin takaisin anoppilaan ja hain uuden, kiiltävän nippusiteen. Sen avulla kaasu pelasi koko loppumatkan.

Vanhan hyvän kulkutynnyrin, so Saab 96:n huippunopeus oli erikoisemman asian rajoittama. Tai siinä yksilössä oli, muitakin yksilöitä tulin omistaneeksi. Sitä huippunopeutta tuli kokeiltua yhdellä lentokoneiden varalaskupaikalla ekaa kertaa. Talla pohjassa mentiin, mutta jo 120 km/t tienoilla joku kutitti hiuksista. Vilkaisu ylös kertoi, että taivas, eli kattoverhous oli pudonnut ja pullotti alaspäin peittäen mm. kokonaan näkyvyyden taaksepäin. Siinä oli korirakenteita käytetty tuuletuskanavina ja ajoviima pukkasi enemmän ilmaa sisään kuin suuttimista mahtui. Ylimääräinen osa meni sitten sivupalkkeja pitkin katon ja verhouksen väliin. Saihan sen palautumaan siirtämällä puhalluksen tuulilasilta muualle ja joskus toisella yrityksellä huippunopeuskin kasvoi jonkin verran tuuletusta säätämällä.

Opelin vilkku jäi vilkuttamaan vasemalle moottoritiellä. Ei auttanut kuin ajaa koko ajan vastenta kaistaa.

Myöhemmin sain tietää, että vian saa korjattua painamalla keskikonsollissa olevaa hätävilkkukytkintä kerran päälle ja pois. Kuka olisi arvannut tuollaista korkaustapaa!

Tultiin siinä 90-luvun puolin välin aikoihin armeijasta viimeiselle viikonloppuvapaalle ja kova kiire pukille tietenkin.
Parolasta ajettiin Riihimäkeä kohti ja muutama sata metriä ennen Turengin liittymää ihmettelin kun vuoden -81 petrooli Talbot alkoi jotenkin vaan hyytyä vaikka kaasu olikin pohjassa (kaasu pohjassa kulki suunnilleen 140 km/h mittarin mukaan, todellista joku 125-130km/h).
Ajattelin josko menovesi olisi loppumassa. Vilkaisu polttoainemittariin ja POKS. Konepellin alta tuli tosiaan mukavat sauhut kunnon kolauksen säestyksellä.
Kaveri katsoi takaikkunasta ja näki jonkun osan pomppivan moottoritiellä...
Vauhdeilla päästiin sitten se Turengin ramppi vielä ylös ja siihen läheiselle bussipysäkille matka loppui.
Konepelti auki ja ihmettelemään. Lohkossa sellainen 15x15cm reikä, laturi roikkui johtojen varassa, konehuoneessa lokarin päällä oli vääntynyt kiertokanki jossa männäntappi kiinni. Mäntähän se siellä motarilla oli pomppinut!!!
Moottorin kyljestä kun kurkisti, niin kampiakseli oli poikki, ja jälki muutenkin erittäin masentavaa.
No, onneksi oli uusi auto jo kotona odottamassa armeijasta pääsyä.

Kerran kurvailin lämiskä pohjassa Renuni parkkipaikalle. Siinä sitten huomasin, jotta mitä ihmettä - Ratista vetämällä ohjauspylväs tuli ainakin kymmenen senntiä taakse. Ja sitten eteen, oikealle ja vasemmalle. Ei juma! Irti se on!

Aamulla kahtakymppiä paikalliseen korjaamoon ja kerroin huoleni. Mekaanikko katsoi kieroon, jotta mikähän horisko siihen tuli lämpimiä jutteleen. Ei millään meinannut lähtee kattomaan. Tuli kuitenkin. Naurunremahdus! "Tätäpä ei ole ennen ollutkaan - jo on ihme vika!"

Nissanin kuskinpenkissä on ilmeisesti jotain vikaa...olen aika lyhyt, ja penkin pitää olla aivan edessä. Joskus ajaessa penkki saa päähänsä lähteä liikkeelle, ja melko akrobaatti on saanut olla kun penkki on kesken kiihdyttämisen yhtäkkiä heilahtanut taka-asentoon, ja jarrutettaessa etuasentoon. Vaatii jalkalihaksia....

Ompa tossa otsikon alla ollut hyviä, mulla kans on ollut vähän pienempiä murheita.

1. Tiukassa käänöksessä, kolmoselta kakkoselle vaihtaessani vaihdekepin nuppi irtosi. Huono kiinnitys syynä ilmeisesti, ei kestä "vetämistä". Autona Volvo 340 -85.

2. Kaasupoljin hirtti pohjaan. Syynä jo aikansa elänyt kaasuvaijeri. Autona silloinkin Volvo 340 -85.

Kaverilla oli aikoinaan citroen visa..Aivan paska!! Kesän loppupuolella kaarrettiin mäkkiin syömään driveä pitkin..Luukulla kaverini kysyi sitten, että voinko maksaa Visalla!! Tilannekomiikkaa hehhehehehe...kyllä meillä oli hauskaa!! ja mäkin tyttö vaan punasteli kun ei tajunnut mitä nauroimme!

Naureskelin ensinnäkin vedet silmissä näille jutuille. Sitten omaa kokemusta..

1. Oltiin tuossa 90-luvun puolivälissä matkalla Peugeot 505 familia-farkulla. Kävipä eräässä ylämäessä niin, että kaasuvaijeri otti ja katkesi. Auto kuitenkin kiipesi vanhoilla vauhdeilla mäen päälle. Siinä sitten mietittiin ja onneksi oli maatalo ihan vieressä. Isäntä tuli siinä meitä akkaporukkaa auttelemaan, että saadaan kosla tieltä pois ja tuuppasi koko pelin ojaan! Oli siinä takasintyöntämistä.. Takana ajeli sitten tuttu mies ja laittoi makuupussin narusta uuden kaasuvaijerin ja matka jatkui.

2. Nissan Sunny 1986-lla ajelu ei oikein millään ottanut sujuakseen, kun joka kerta, kun auton vapaalle laittoi, niin se sammui. Oli siinä sitten naama aika punaista, kun kaikissa valoissa ja risteyksissä vaan kovasti kaasuttamalla auto mäkistartilla eloon ja matka jatkui :) Kaasarihan siinä oli loppu.

3. Samaisessa Nissessä oli vika, että kun ajoi monttuista tietä, niin sisävalo vilkkui. Samoin se syttyi palamaan, kun jarrutti.. Onneksi eräs tuttava löysi vian ja siitä päästiin. Katsastuksessakin ukkeli kiskoi kuskin ovea saranoiltaan, kun sanoi, että taitaa olla jossain ovi auki. Myhäilin vaan, että niin taitaa...

4. Tapahtui porukoiden Mondeolla (vm.1998) eräällä parkkipaikalla. Tietenkin viikonloppu aluillaan ja porukkaa reilusti paikalla. Lähdin siitä liikenteeseen, niin moottori alkoi huutamaan täysillä kierroksilla ja samantien lakkasi. Sain muuten katseita puoleeni ja syynä joku turbon kalvon (?) hajoaminen.. Arvatkaas uskoiko kukaan tuollon, että vika ei ollut ratin ja penkin välissä??? ;)

Joskus pari vuotta sitten kun isäukolla oli vielä Volvo V70 farkku, niin kerran kun mentiin mökille, niin kun auto pysäköitiin pihaan, niin minä jäin vielä sisälle autoon hetkeksi, sitten yhtäkkiä keskusluitus veti kaikki ovet ja takaluukun lukkoon, eikä lukitus auennut kuskinoven napista! Lisäksi isäni oli laittanut auton avaimet, kännykän ja mökin avaimet mökkiin sisälle, ja lähti ulos ja tuuli paiskasi mökin oven kiinni ja sinne jäivät avaimet, ja minä istuin autossa sisällä! Ihan ihmeellinen oli kyllä keskuslukko Volvossa, ei auennut sisältä mistään, eivätkä sähkölasitkaan tietysti auenneet ilman että virta oli päällä! No eipä siinä muuta kuin isäukko mökkinaapurilta kännykkää lainaamaan ja soittamaan äidille kotiin että tuopas mökin vara-avaimet! Siinä sitten odottelin autossa ja isukki ulkona vielä puolen tuntia kun äiti ajoi kotoa (onneksi Mökki on alle 40 km päässä kodistamme) ja pääsin ulos! Kyllä siellä Volvossa vankina olin vähän vajaan tunnin kaikenkaikkiaan.

Seuraava sattui 80-luvulla juuri kortin saaneena.
Pysähdyin erään kaupan pihaan katsomaan olisiko se vielä auki kun valot paloivat sisällä. No jätin auton käymään ja löin vanhan 3-ovisen Mazdan oven kiinni ja kuului outo kilahdus. Auton kahvan mekanismi hajosi ja sisälle ei päässyt siitä ovesta ja toinenkin ovi oli lukossa ja auto käynnissä. Onneksi satuin tietämään, että vanhaan japanilaiseeni sisään pääseee melkein millä tahansa avaimella takaluukusta. Pysäytin ohiajavan auton ja selostin tilanteen ja pyysin lainata hänen autonsa avaimia. Olisittepa nähneet sen toisen kuskin ilmeen, kun avasin hänen avaimillaan takaluukun ja kiipesin autoon takaluukusta ja avasin toisen oven ja tulin pois Mazdasta ja kiitin avainten lainasta ja toivotin turvallista matkaa.

Samaisella Mazdalla kävi vielä 90-alussakin hauska tapaus lukkojen kanssa, jotka olivat jo tuolloin todella huonossa kunnossa, kun yksi sukulaiseni lainasi autoa ja unohti avaimet sisälle ja soitti sitten hädissään, että lähdeppä tuomaan hänelle vara-avaimia. Kysyin häneltä puhelimessa, että onko hänellä lompakko taskussa ja siellä pikkurahaa. No olihan hänellä siellä lompakko jossa sopivasti 10-penninen. Pyysin häntä vääntämään tällä rahalla kuskin oven lukkoa ja kuinka ollakaan ovi aukesi rahalla ja hän pääsi Mazdaan sisälle ja jatkamaan matkaansa.

Joskus aikoinaan piti lähteä kavereitten kanssa laskettelemaan. Kiire oli ja äkkiä hain kamat kotoa ja nakkasin sukset ensin takaovesta sisään ja sauvat perään. Eikös toinen sauvoista osunut vastakkaisen oven ikkunaan ja kilinkolin ikkuna säpäleiksi. No kiire oli ni ei muuta ku kavereita hakemaan. Pääsin pari kilsaa ja ohjaus alkoi tuntumaan nihkeältä. En siinä kiireessä alkanut ihmettelemään enempiä. No eipä tarvinut kauaa vikaa arvailla kun koko kuskin puolen etupyörä rompsahti poikittain auton alle. Alapallonivelhän se siellä petti. Onneksi vauhtia ei siinä kohtaa ollut paljoa. Jäi mäet silloin laskematta.

Kerran talvella, kun satoi räntää ja pakasti vuorotellen, autoni oli ympäri jäässä. Samoin ikkunat olivat jäätyneet kiinni. Jo aiemminkin olin havainnut kuskin oven ikkunan toiminnassa jotain epämääräistä, mekanismi oli kaiketi vähän väljä...
Palasin ajelulta kotiin, parkeerasin autoni normaalisti pihaan, ovet kiinni ja lukkoon. Seuraavana aamuna kun oli lähtö edessä, pihamaa oli uudesta lumesta vitivalkoinen, kahlasin auton luo 15 sentin hangessa... ja yllätys! Kuskin oven ikkuna olikin auki! Ikkuna oli pudonnut joskus yöllä itsestään alas, ilmeisesti lauha keli ja lämmin sisätila olivat jäät sulattaneet... Auto oli tietenkin puolillaan lunta! Ei muuten mikään helppo homma saada lumi auton sisältä ulos...

Opiskeluaikana omistin pikku-Volvon (diesel) jossa riitti sähkövikoja. Eräässä vaiheessa sulakerasian pohjaan kiinnittyvän johtonivaskan liitin kärähti ja aiheutti aika-ajoin virran katkeamisen ruiskupumpun magneettiventtiililtä. Kerran olin matkalla opiskelupaikkakunnalta kotiin ja eikös siinä Samara köröttele noin kahdeksaakymppiä satasen alueella, minä ohittamaan ja juuri kun pääsin nippa nappa edelle, niin ta-daa, virrat katosivat ja kosla hyytyi. Rullasin naama punaisena tien varteen johtonivaskaa rassaamaan ja Samara "varvasi" minut vuorostaan. Silloin oli niinsanotusti "hymy perseessä" eli ei naurattanut, vaan jälkikäteen on monet naurut kyseisellä ohituksella irronneet. Tämän reissun jälkeen päätin lopultakin korjata vian lopullisesti...

Vanha 309 Pösön turvavyö jäi jumiin enkä päässyt irti ennekuin olin ränklännyt systeemiä 15 min. Naapuri joka haravoi viereisellä pihalla ihmetteli kun meikäläinen istuu autossa eikä tule ulos....

muuan vuosi sitten vaihettiin isäukon kanssa -87 ekkeriin etuiskarit, ja oikeen kunnon Monroet. no lähettiin sitten heti vaihettua kokeileen maantielle. kymmenisen kilsaa ajeltiin kun alkoi kuulua ihmeellistä ulinaa, katottiin siinä toisiamme ja yhteen ääneen -"muistikko kiristää renkaat". työkalut oli tietenki jäänyt vielä pihalle levälleen, joten ei muuta ku körröteltiin nolona varovasti takaisin. oli jo aika löysällä kotipihalle päästyä!

Ford Fiestassa tuli näitä kummia vikoja. Yksi oli se, että aina risteykseen tultaessa ja jarruttaessa pissapoika pruittasi...
Nykyisessä autossa vikoja löytyy vielä enemmän, mutta niissä ei sitten olekaan mitään hauskaa...

-80 luvun puolessa välissä tuttavallani oli muistaakseni 2107-mallin takavetoinen Lada - niitä saippualaatikoita.

Erään huollon jälkeen siinä ilmeni ihmeellinen ominaisuus: usein, kun rattia käänsi vasemmall, autosta katosivat sähköt kokonaan. Moottori sammui, valot pimenivät jne. Tämä aiheutti mielenkiintoisia tilanteita esim. ohittaessa: vilkku vasemmalle, kaasu pohjaan ja kunnon vauhti ennen ohitusta, ratti vasemmalle ja auto pimenee!

Viaksi osoittautui ohjauspylvään ympäri kietoutunut virtalukon johtonippu.

Ensimmäinen autoni oli 80-luvun lopulla vuoden -73 mallia oleva Carina. Tuon vusoimallin Carinassa ei tainnut olla avaimissa sarjoitusta, sillä armeija-aikana lainasin frendille autoa, ja selitin ympäripyöreästi mistä löytyy. Noh, kaveri tuli illalla takaisin ja naureskeli että taisi lainata väärää Carinaa, kun tuhkis oli ollut täynnä tumppeja (itse en polttanut). Reiluna hemmona oli jättänyt tälle tuntemattomalla viestin ja vähän bensarahaa :-).

Seuraava auto mieltä ylentävästi Talbot Horizon -83. Hilpeä auto näin jälkeenpäin ajateltuna. Listat vioista:

-Takaluukku aukesi joskus töyssyissä
-Talvella ovenkahvat jumissa (autoa taklaamalla oikeaan paikkaan pääsi sisälle).
-jarru ja kytkinnestettä vuoti solkenaan. En viitsnut korjata vaan lisäilin nestettä ;-).
-Puola sanoi sopimuksen irti ja auto hyytyi. Kiltti poliisisetä hinasi lähimmälle huoltoasemalle ja autoliiton tiepalvelu (kiitos ja kumarrus) korjasi vian uudella puolalla (jonka hinta oli oli 25% Talbotin markkinahinnasta).
-Tuulilasin lista lensi jorpakkoon moottoritiellä(!).
Kun alkoi valkoista savua tulla pakoputkesta pilven tavoin, vaihdoin auton...

Ford Sierra -86, joka sekin oli yllätyksiä täynnä...

-Tuulilasin pyyhkimien mekanismi hajosi matkalla E-Suomesta Joensuuhun Lahden moottoritien silloisella rakennustyömaalla kesken rankkasateen. Uusi asfaltti, ei valaistusta, ei reunaviivoja, vastaantulevat rekat heitti kuraa päälle... Parempi puolisko yritti jollain liinalla sivuikkunan kautta välillä pyyhkiä ikkunaa... Kyllä meinas itku tulla. Kengännauhoilla sain pyyhkimien vipuvarret sidottua kiinni, niin että pyyhkimet toimivat - n. 4 kertaa - ja sitten löystyivät niin, että taas kiristys uusiksi jollain pysäkillä Normaalist 5 tunnin matkaan men 7 tuntia. Never again.

Noh, myöhemmin tästä autosta tuli mäntä lohkosta läpi --vaihtomoottori, jonka jälkeen kaasu alkoi hirttää kiinni --- auto vaihtoon (on muuten edelleen liikenteessä!) Lycka till.

Seuraava Toyota Corolla -90 no problems, Mitsu Galant -90, no problems.

Nyt -97 Laguna, no problems (mitä nyt ovet jäätyy talvella) ja Alfa 156 -99 (sama juttu).

Koputetaan puuta.

Kauppaan kiirus, joten eikun nissani tulille. Vielä ennen lähtöä piti käydä sisällä jotain höpäjämässä. No sitten kaupan parkkipaikalla autoa sammutettaessa kuski hapuilee turhaan virtalukosta auton avaimia, jotka olivatkin jääneet asunnolle...ja eikun hakemaan, että saa auton sammutettua.
myös oman autoni virtalukko on väljä, avaimet saattavat tippua kesken ajon. Kerran talviaamuna käynnistin autoni, otin avaimet virtalukosta, pistin takataskuun ja raaputin ikkunat, ja sitten kohti työmaata. No tottakai autoni piti mennä sammumaan sitten aamuruuhkaisessa risteyksessä, ja paniikinomaista itsensä kopelointia sitten avaimia etsiessä...

Huippu juttuja kovasti tämän otsikon alla :)

Minäpä kerron oman juttuni, ei tosin sattunut itselle, vaan olin pelkääjän paikalla istumassa ja seurasin tilannetta ikäänkuin sivusta.

Taisi olla lähes 20 v. sitten (huh kun aika rientää!) kun olin opiskeluaikana kesätöissä, ja lähdettiin taas aamuvarhain liikkeelle työmaata kohti itseäni vanhemman, perheellisen työkaverini kanssa. Kaveri oli tunnetusti hieman viinaan menevä.

Hänen uudehkolla Sunnyllä lähdettiin, vettä satoi ja pyyhkijät vispasivat ruutua puhtaaksi... kunnes yhdessä risteyksessä tiukahkon oikealle kännöksen jälkeen pyyhkijät jumahtavat pysähtyä keskelle ikkunaa. Kaveri vetäsee auton kadunlaitaan ja kiroilee niin maan per.....sti, avaa konepellin ja juoksee tutkimaan moottoritilaa. Minä hätääntyneenä perässä katsomaan:

Tuulilasinpyyhkimien vivusto sijaitsi etulasin alapuolella olevassa kaukalossa, jossa oli lapanen, ja lapasen sisään oli kätketty kossupullo! Pullo oli mutkassa liikahtanut ja kiilannut pyyhkijät jumiin. "Täältä se akka ei tätä ikinä löydä" tuumaa kaveri. Pullo otettiin sisään, ja matka jatkui ja pyyhkijät taas vispasivat!

Olin reilu kymmenen vuotta sitten katsastamassa starttivikaista -65 mallista Taunusta, joka tosin oikutteli hyvin harvoin. Inssi istui kuskin pukille ja alkoi starttaamaan sitä käyntiin. Taisi saada reilummin bensaa kun ei pitkän sahauksen jälkeen edes yrittänyt. Inssi otti avaimet virtalukosta mutta Taunus jatkoi starttaamista ilman toivottua käynnistymistä. Ei muuta kun akkukaapelia irti repimään. Uusintayritys pienen odottelun jälkeen ja Voorti käynnistyi välittömästi. Meni muuten läpi, korjauskehoitus tuli ainoastaan etuvilkkujen tehosta!

Juu eli eka ei tapahtunu itelle vaan parivuotta vanhemmalle serkkulle joskus 80 luvun puolenvälin. Olivat kaverin kanssa just kortin saaneita ja totta kai isiltä vw polo lainaa joka oli vm 74 tai vast. no ei kun ensinmäinen mukulakivi kaut jolle pääsivät niin koko vetonivel tippui tielle. Kyllä poikia nolotti työntää kiesi kotia.
Itellä meni aikoinaan into älyn edelle tehojen lisäämisessä kun vanhaan 74 corollaan tuupattii "uudenkarhee" 2.2twin pikku piristeillä. Parisataa metriä meni hyvin mutta kun päästiin mutkasta asvaltille ja kakkosta pesään niin kardaani paukku tunnelista läpi jääden kattoo pystyyn.

Joskus 80-luvun alussa kun olin muutaman vuoden ikäinen meillä oli kakkos autona pikku fiudi. En muista mikä malli mutta se kaikkein pienin.

Oltiin äipän kanssa oltu kaupassa ja kesken kotimatkan alkoi konepellin alta pukkaamaan savua. Auto toimi kuitenkin ja matka jatkui. Kohta tulikin konepellin alta jo lieskatkin ja viisaana äitini ajatteli ajella hurjaa vauhtia paloasemalle suoraan palavan autonsa kanssa...

Silloin ei ollu kännyköitä, joten eikun paloasemalle palopäällikkö ettimään :-)

On meikäläinen mahtanu jännätä, vaan en tapausta tietenkään muista...

8 vuotta vanha (tapahtumahetkellä) VW Jetta sammui aina, kun sillä kääntyi vasemmalle! Varovaisesti käännettynä ei ongelmaa esiintynyt. Lopulta syyksi paljastui lähes irti oleva joku imupuolen letku, joka auton kallistuessa oikealla taittui niin, että moottori tukehtui.

Tulipa tässä viimekesänä Foorttiini sellanen vika, että ESP kytkeytyi aina päälle, kun kaarsi vasemmalle. Oli hauskaa liikenneympyröissä ajella, kun ESP vaan raksuttaa, ja vauhti hyytyy.... Syynä oli viallinen sivuttaiskiihtyvyyttä mittaava anturi....

Joskus hurjassa nuoruudessa kesällä 1993 olimme ystäväni kanssa kiertämässä Itä-Suomea omistamallani Sunny vm. 83:lla. Kuopioon saavuttuamme ja ystäväni ollessa silloin ratissa, kuului yhtäkkiä kauhea kolahdus ja eikun pysähtymään tien laitaan. No, takavaimennin ja pakoputki etuvaimentimeen asti oli pudonnut etuliittimestä tielle. Eipä ollut kuitenkaan irronnut kokonaan ja niinpä naisihmisinä sitten ihmettelemään, mitä tehdä. Muistin, että sukulaismies asustelee Kuopiossa, jos tulisi auttamaan. Ja niinpä kännykättömänä aikana kävelimme läheiseen taloon ja kysyimme, saisimmeko soittaa. Vanhahko naisihminen antoi soittaa, mutta sukulaismies ei päässyt auttamaan vaan sanoi, että jos sillä alueella asuisi joku joka osaisi meitä auttaa. Vanha naisihminen kertoi, että parin talon päässä aina nuoret pojat laittelevat autoaan ja eikun sinne. Poika sattuikin olemaan kotona, hypättiin hänen Volvonsa kyytiin ja ajoimme Sunny-paran luo. Hän yritti aikansa kiinnittää putkea takaisin ja sanoi, ettei ollut kiinnitykseen soveltuvia osia, niinpä irroitti sen kokonaan. Seuraava ongelma olikin se, että meidän pikkuinen automme oli ääriään myöten tavaraa täynnä eikä putki mahtunut autoon. Avulias nuorimies kysyi, mihin olette menossa. No Keiteleellehän me olimme menossa, setäni luokse. Hän kertoi Volvossaan olevan suksiluukun, jonka avulla pakoputki mahtuu sinne ja hän ajaisi perässä Keiteleelle saakka ja toisi putken setäni pihaan. Ja näin kävikin, köröttelimme vajaa sata kilometriä ärhäkkään ääninen Sunny edellä, iso Volvo perässä. Kyllä me ihmettelimme pojan avuliaisuutta, eikä meinannut ottaa mitään korvaukseksikaan! Keiteleellä setäni kiinnitti putken takaisin paikoilleen, mutta pari päivää ajelimme ralliautoksi muuttuneella autollamme.

minulle sattui muutama vuosi sitten kun olin ajamassa helsinkiin, hämeenlinnassa lasahti kuskin sivuikkuna auki. ei kiinni millään. satoi räntää ja lämpötila jotain 0 - -2 ei ollut kivaa. lämmityslaite täysille ja kuinka ollakaan lämppärin moottori kärähti. auto oli sunny.

granadassa niinikään minulla jäi vaihdekeppi käteen ajonaikana, oli aika hölmö olo.

sierrassa kesken ajon alkoi jarruteho heikkenemään ja lopulta jarrut katosiva tyystin. eikun auto parkkiin ja konepelti auki, kuinka ollakaan jarru pääsylinteri oli halki ja nesteet valuneet ulos.

nykyisessä autossa ei apukuskin sähkö ikkuna toiminut (sähköt vain edessä) niimpä avassin ovipahvit ja johtoja mittailemeen. vikaa ei löytynyt. muutaman viikon kuluttua huomasin että oli vaimoni vahingossa painanut ikkuna lukon päälle. kyllä olli onnelinen olo kun tämän huomasin.

lähdin risteyksestä rivakkaan kiihdytykseen. oli loiva ylämäki. kuului helvetillinen rasahdus ja sitten harraava ääni. autosta loppui veto ja aina kun painoi kaasua koko auto tärisi. Annas olla oli autosta tippunut vaihde laatikko ja ja se oli irrotessaan repinyt moottorin korvakkeet irti. moottori nojasi taakke päin peltiä vasten. Vaidelaatikko oli kiihdytyksess haljennu kytkimen kohdilta. auto oli siis tuveto opel. sen koommin ene ole opelia ostanut.

Tulipa tuossa mieleen tapaus joka sattui eräälle tutulleni. Oli kesähelle, lämpöä pitkästi yli kahdenkymmenen ja matkaa noin 200km. No, alkumatkasta joku lämppärin venttiili sanoi työsopimuksen irti sillä seurauksella että lämppäri oli täysillä, halusit tai et. Kertoman mukaan loppumatka oli "lähes sietämätön". :D

Ensin nämä mitä omille autoille on sattunut:

Mersu 123 vuoti kuin seula pelkääjän puolen jalkotilaan. Ensimmäinen reissu Mersulla mökille, alkaa sataa kaatamalla ja minä huomautan miehelleni, että jalat kastuu – täällä sataa! Kummallisinta oli, että vuotopaikkaa ei löydetty koskaan ja uskokaa, että sitä etsittiin keinolla jos toisellakin. Lopulta saimme ohjattua vuodon niin, että vesi meni sisältä reiän kautta kynnyskoteloon ja ulos eikä jäänyt lattialle. Kun se seula oli oli koko kesän ajan kastunut, niin syksyn ensipakkasilla Mese tuppasi lyömään ikkunat huuruun noin sekunnin sadasosassa. Yleensä tämä tapahtui jossain moottoritiellä kun kosla lämpesi. Lopulta hajosi myös lämppärin moottori, POKS ja sinistä savua.

Vm. -81 (tai jotain) Golfissa tuppasi ykkönen menemään päälle omia aikojaan. Sai olla valppaana liikennevaloissa. Miehen reipas serkkupoika korjasi vian lypsykoneen nännikumilla.

Yhdessä Taunuksessa ei oikein pysyneet ovet talvisin kiinni. Niinpä talvisin Tanelilla ajeltiin niin, että toisella kädellä pidettiin kahvasta kiinni. Yksin ajellessaan kuski joutui virittämään narun ovesta toiseen, ettei vänkärin puolen ovi sinkoudu auki omia aikojaan. Tästä legendasta kaikkine vikoineen syntyi laulu.

900 Saabimme (noin vm. 85) virtalukkoon kävi mikä tahansa. Joskus starttasin varaston avaimella, isä oli onnistunut jopa kolikolla.

Nissanissa (noin vm. 85) oli itseaiheutettu vika. Se oli niin matala, että juutuimme kerran marjareissulla metsätielle, kaara jäi öljypohjasta kiinni tuskin huomattavan kohouman kohdalle. Puolukat jäi poimimatta ja reissusta tuli pitkä…

Muiden autoille tapahtunutta:

Istuin autossa kaupan parkkipaikalla. Katselin vastapäätä parkkeerattua Ladaa ja ajattelin ”lämmöllä” tätä Idän Ihmettä. Yhtäkkiä Sergeissä rupesi pyyhkijät heilumaan vimmatusti vaikka auto oli taatusti sammuksissa ja tyhjä. ”Ihan tavallista Ladassa.” tokaisi mieheni.

Eräs kaveri teki sähkötöitä Fiatiinsa. Samana iltana vehje paloi kuin soihtu keskellä kaupunkia. (Tosi hassu vika, itsesyttyvä auto).

Toisen kaverin Chevyssä alkoi huutaa äänitorvi kun sillä käännyttiin (oikealle tai vasemmalle, en muista). Noloa oli ajella rinkiä kaupungilla.

Uuden leasing-Renaultin saanut tuttu ihmetteli, kun persettä polttaa. Pysähtyi ja hyppäsi autosta ulos – kuskinpenkki syttyi ilmiliekkeihin. Totaalinen penkinlämmitin.

Tässä mitä äkkisistään tuli mieleeni.

Top 3...

1. Virtalukko jumissa

2. Auton lukot jäässä (ei auki sitten millään)

3. Ajovalot sammuu kesken matkan metsätaipaleella pimeässä.

Nuorena poikana kun kortin sai, niin pitihän sitä lähteä tyttojä kyyditsemään (100km) kaupunkiin viikonloppu iltana. äitin Sunny -85 alle, auto täyteen ja menoksi. Parin kymmenen kilsan päästä alkaa tuleen vetta ihan reilusti-> pyyhkimet päälle... ja raps! Pyyhkimet jää tuulilasin vasempaan laitaan. Noh eikun reippaana miehena konepellin alle sateeseen ihmettelemään ja sieltä paljastui pyyhkijoiden vipuvarren muovinivelen toinen korvake irtaantuneen pysyvästi. sain sen varren paikalleen toisen korvakkeen varaan ja matka jatkui, tihkukykimen ollessa äärihitaassa asennossa. 2km päästiin ja taas, raps. Ja eikun sateeseen fiksaileen. Seuraavat 20km mentiinkin sateessa noin muutama kilometri aina kerrallaan ennekuin sai taas kammeta osasia paikoilleen. Tyttärilla oli hauskaa pikku siidereissa, minulla ei niinkaan :)

Vanhemmilla diesel-Golfeilla oli tapana ns. "ryntäillä" jos koneen ajoi kuumaksi esim. pitempään moottoritienopeuksilla. Auto alkoi ottaa kierroksia "tapin täydeltä" aivan omatoimisesti kaasupolkimen asennosta riippumatta ja taakse jäi todella musta savupilvi. Vauhtia sai hillittyä vain jarruttamalla koska kytkintä ei uskaltanut painaa pohjaan (ylikierrokset ja kone kilahtaa). Omakohtaista kokemusta tapauksesta on...

Vuosi 1988 ja olin juuri täyttänyt 18 ja saanut tietysti luokastani ensimmäisenä ajokortin. Meidän rakas ja vanha Talbot Chrysler oli suuri persoona. Aina kun sitä korjattiin (vähintään kaksi viikkoa ennen jokaista yli 40km lomareissua) sen vaihteet sekosivat. Eli äitini ei koskaan löytänyt ko. autosta kolmosta. Itse löysin muutaman päivän haeskeltuani.

Talvisin ovet tietysti jäätyivät tehokkaasti. Mutta onneksi takaluukussa ei meidän omistusaikana ollut toimivaa lukkoa, vaan ihan oma nippusidesysteemi. Sitä kautta sitten kömmittiin sisään ja ulos. Koirakin oppi nopeasti reitin. Mummo ei tosin suostunut tulemaan kyytiin...

Parasta kuitenkin. Eka autoilukesänäni, startti rupesi temppuilemaan. Eli kun perjantai-iltaisin kruisailtiin Mikkelin toria ympäri, piti aina käynnistäessä käydä takakontista vasara ja hakata jonkin aikaa tiettyä kohtaa moottorista, jotta saisi auton liikkeelle. LIEVÄÄ kommenttia kaikilta ohikulkijoita poliisit mukaanlukien!

Kerran takaikkuna tuli keskellä risteystä meidän kersojen päälle... Kerran Kolin reissulla Pääsiäisenä joku ihme akseli rikki, ajettiin Jojensuusta Kolille ja sieltä takaisin Mikkeliin neljääkymppiä... Samalla reissulla menomatkalla ennen tota akselia oli kiva lumimyräkkä ja pyörät ei pyörineet, ellei potkinut lunta pois vähän väliä.

Ah näitä lapsuuden/nuoruuden muistoja. Muistatteko ne seitkytluvun ihanat räväkät kirkkaan oranssit tekoturkis istuinsuojat!?!

top 3: Ja tietysti saappimiehelle kova pala...

1. valojen rele... eli kun vaihdoin pitkät päälle, sammuivat valot kokonaan...kivakiva...

2. varoitusvalo rikkinäisistä polttimoista.... polttimo toimii, valot toimii.... vika on, yllätys yllätys varoitusvalossa itsessään, siis johdossa...

3. ajovalojen pesimet... mulla on näissä joku star trek - superpainepumppu... sillä vesi lentää kaaressa takalasiin asti, ja kun pyyhkijöitä käyttää niin se ruiskii vettä 10m säteellä kaikkialle.... vesipytty tietysti tyhjenee mukavaa tahtia...

...autona 9000 baas, vuosimallia 86.... "pientä sähkövikaa" silloin tällöin...

Vanha liikkumaväline ei tullut hyväksytyksi vuosittaisessa syynissä. Syynä oli kuulemma "pykineet" jarruletkut etupäässä. No toimeliaana heti puuhastamaan , osat hakuun ja pajalle. Vasuripuolella paikat nöyrtyi , ja lähti aukeemaan
livää törkeemmällä väkivallalla ja homma hoitui puolesssa tunnissa tupakoimisineen ja paskanjauhamisineen. Mutta toinen puoli sitten aiheutti kevyttä syljeskelyä kun letkun jarruputken puoleinen liitos ei tahtonut aueta. Ei sitten millään. Viisaat päät kolisi tovin ja kun keran tallista löytyi hehkutusvälineet , ei sitten muuta kuin niihin tulta virimään.Aikansa kun siinä paahdettiin , niin johan alkoi tapahtumaan.... Kuului melkoinen mosahdus ja savupilvi ja tulenleiskahduksia....Ei ollunna säätäjillä tullunna mieleen , että saattaisi letkussa oleva neste vaikka jonkinverran laajentua
, ja pyrkiä ulkoilmaan melko brutaalilla tavalla.
No , anyhow , liitos nöyrtyi ja saimma uudet palikat asennnettua ja kulkupelin viranomaisten hyväksymälle levelille. Että tämmöinen tapaus....

Warressa muutamia vikoja Alkuasukas aikoina.
Latausreleen sai lataamaan tulitikuilla.
Aaamulla piti herätä varhain että kerkis lämmittää autoo jos oli kova pakkanen Valakeet alle ja sit läks 6 voltin peli käyntiin.jos ei ollu palanut sitä ennen. Aamulla ajelin taas töihin ja kattelin keltähän on öljyt tullu tielle ja eikun selälleen auton alle. että minultako! Ja voi iso reikä vaihdelaatikossa kääk! Sieltä oli joku rattaankappale tullu ulos tähän kylmään maailmaan. Löysin uuden laatikon,ja ei kun vaihtamaan.Oli muuten pienestä kiinni,että ei tarvinnut irroittaa koko moottoria. Joten pohjaan reikää myyrän lailla suuremmaks naks ja hyvä tuli.matto peitti senkin aukon.Pelas jonkun päivän, sit vain 4 vaihde päällä eikä mitään muuta.Kyllä siinnä kytkin savusi kun luistatti risteyksissä liikkeeelle lähtöjä.Silloin itketti, nyt naurattaa.

Fiat Stilossani oli palanut oikea ajovalon polttimo. Huomasin sen, kun näin autoni keulan kuvastuvan kaupan ikkunasta. No, minä irrotin polttimon ja otin malliksi mennessäni varaosaliikkeeseen. Silloin alkoivat sirrat soida ja ajotietokoneessa luki ilmoitus " Bulb failure front right". Nerokasta, enhän tuota muuten olisikaan huomannut, kun polttimo oli takkini taskussa. Kyllä tekniikka on hienoa.

Laturi sanoi sopimuksen irti kun ajoin Helsingistä Poriin päin n. 10km ajomatkan jälkeen. Ensin meni mankasta virta pois, seuraavaksi tuuletus loppui (silloin oli muuten pakkasta varmaan jotain 5 - 10 astetta elikkäs aika kylmää kyytiä) ja lopuksi ajovalotkin sammuivat. No auto kulki maksimissaan enää n. 60 - 70km/h puolessa välissä matkaa, mutta silti pääsin aivan ihmeen kaupalla ilman minkäänlaista stoppia oman kotipihan eteen ja siihen se sitten hyytyikin. Japsiauto kirjaimellisesti antoi kaikkensa :D

Esimerkki naisen loogisesta ajattelusta:
Tyttöystävälläni oli BX Citikka, ja jossain vaiheessa auton polttoainetankin korkin lukko jumitti. Hän huomasi asian luonnollisesti yrittäessään tankata autoa. No kun korkki ei auennut, hän päätti ajaa autoa kun se kerta vielä kuitenkin kulki. Koitti sitten hetki kun autosta bensa loppui, tieteysti juuri aamuruuhkassa tosi pahaan paikkaan. Sitten hän minulle soittaa kysyäkseen mitä pitäisi tehdä. Tässä vaiheessa vasta sain tietää, että korkki oli ollut epäkunnossa jo pidemmän aikaa... En saanut korkkia auki kotikonstein, vaan auto oli vietävä pajalle.
Citikka vaan on aika paha auto hinata kun se moottori sammuneena makaa maha maassa.
Hassu juttu kuitenkin :-)

Ensiautona ostin vm.92 opel astra GT:n ja edellinen omistaja oli asentanut kaukosäätökeskuslukon hälyn ja kaikkea pientä tuuninkia.. joten oli nuoren pojan kollin mukava ajella. muutaman kuukauden ajelin ongelmitta, kunnes yksi kirpeä pakkasaamu oli tarkoitus tien päälle lähteä, mutta, eipäs sitten ovet napista auennutkaan.. siinä aikani pähkäilin ja kaukosäätölaitteeseen patteritkin vaihdoin, mutta ei vaan ovet avaudu, hälytyksiä asennettaessa oli tehty mielenkiintoinen temppu ja saatu ovien lukkopesät toimimattomiksi, eli avaimella ei ovet auennu.. no takakontti onneksi oli vielä mallia avaimella auki, joten eikun sitä romplaamaan. sitten, takakontti auki ja aivan mieletön ujellus alkoi kerrostalon pihapiirissä kaikumaan. miltä lie touhu ikkunasta näyttäny.. sälli puoliksi auton takakontista pyrkimässä sisään ja hälytin huutaa.. sisälle pääsin ,mutta sit alkoi miettiminen miten saadaan hälytin sammumaan.. kerkesi siinä hötäkässä polizeikin käymään tarkastamassa tilanteen.. "milläs asoilla sitä nuori mies on?" "no öö, eikun tässä reissuun lähdössä.. vähän pikkuvikoja"
lopulta hälytin hiljeni ja astra meni myös myyntiin.

Joo oltiin matkalla Nokialta Helsinkiin muutamia vuosia sitten vm.84 323:lla. Alkumatka onnistui hyvin Linnatuuleen asti. Pikkasen ennen sitä taukopaikkaa konehuoneesta kuului poksahdus ja tuuletinaukoista alkoi tulemaan sankkaa vesihöyryä...ajattelin, että vesi vaan kiehui ja ajoin Linnatuuleen, jotta voisin lisätä vettä. No lisäsin vettä ja jäähdyttelin Mazdaa samalla ja sitten jatkettiin matkaa ja eikös hetken päästä alkanut sama höyry tulla sankkana sisään uudestaan ja kun kiire oli niin yritettiin mennä niin nopeasti kuin vaan pääsi ja taas kohta pysähdyttiin ja jäähdyteltiin ja tätä jatkettiin niin kauan kunnes kyllästyttiin ja soittettiin kavereille, jotka tulivat viemään muut matkustajat määränpäähän. Jäin itse auton kanssa touhuaan ja kun matkalaiset tulivat autolle takaisin niin sama juttu takaisin päin mennessä, mutta enää ei onnistunu auton kanssa niin hyvin, joten Linnatuuleen päästiin uudestaan ja siellä oltiin yötä autossa ja soitin kaverille, joka tuli nokialta asti hakemaan. Myöhemmin kun auto meni korjaukseen niin sai selville että kansi oli pahemmin vääntynyt ja nesteet öljyn seassa....tuli halvemmaksi laittaa uusi kone. Poksahdus silloin tuli syyläristä joka halkesi.

Hei, mikä vika voi johtuu kun aja 130-140 km nopeuta ja öljyn merkkivalo syty kysyessä MB v-klasse uusi moottori on vaihdettu vaja vuosi sitten ja moottorissa ei jo asennettu rajoitin venttiili minulla ei jo kerrottu että rajoitin venttiili puuttuu kokona heinäkuussa lähdin lomalla ja matkan ajalla syttyy öljy merkkivalo moottorissa vielä takuuta sekä työstä. jos joku osa kerto tästä kiitos jo etukäteen.

hiiri tuhosi helmat autotallissa... oli kantanut koiranruokaa helman sisälle autotallissa ja aikansa helma kun laho, niin helma tipahti tallin lattialle..oli tainnut hiiri ottaa myös useamman kerran kyytiä . -:) sisäilman puhaltimeen oli kans varastoinut koiran ruokaa (raksuja) ,,,jos tästä nyt jotain oppi saa niin eläintenruokaa jne ei kannata säilyttää autotallissa eikä mitää ruokaan edes autossa joka houkuttelee hiiriä..

lisä lämmitin... kaveri oli laittanut autoonsa lisä lämmittimen auton sisälle...eli toinen kenno sisälle ja puhallin ,letkut haaroitettu omasta lämmittimen letkuista.. oli laittanut puutarha letkua ja se poksahti ajossa...sen jälkeen auto oli kuin kasvihuone , auto vesi sumua täynnä.. ..

sumbeam 1.2... kun pysähtyi esim huoltoasemalle kahville, niin parin minuutin päästä kuului pamaus pakoputkesta ...hih,, tai mennä monella löysöt housuun jos sattui olemaan kohdalla pamahduksen aikaan...ilmeisesi bensaa oli putkessa ajon jälkeen ja se räjähti putkessa,,

Mossesta meni rengas edelle alamäessä.. laakerit hajosi renkaasta..