Mulla olikin täällä jo aiemmin keskustelu hairahduksestani erään tutun miehen kanssa. No, tilanne on nyt tämä, että avomieheni on nyt aviomieheni, ja elämä on mennyt kivasti eteenpäin.
Mutta! Viikko sitten tapasin tämän kyseisen tuttuni eräissä juhlissa. Olin kuullut reilu pari kuukautta sitten hänen olevan nykyään sinkku, ja sen hän minulle itsekin kertoi. Suhde oli kuulemma tuntunut jo pitkään tylsältä, harmaalta, joten hän oli jättänyt kumppaninsa.
Ja kuinkas keskustelun jälkeen kävikään? Kuka arvaa? No, tämän miehen luokse mentiin taas ja sänkyyn päädyttiin. Hemmetti. Sen kaukaisen, ensimmäisen kerran jälkeen luulin sen jääneen siihen, vitut! Huomaan olevani edelleen ihastunut mieheen, välillä viestittelemme toisillemme, mutta en siitä huolimatta halua nähdä häntä enää. Tai ehkä haluan. En tiedä mitä haluan.
Eikä asiaa auta se, että mies sanoi ihastuneensa minuun jo ennen kuin päädyimme sänkyyn ensimmäisen kerran. Tiedä sitten onko totta, mutta hän oli niin hellä ja huomaavainen, ei lainkaan sellaista tyyppiä josta normaalisti tykkään, mutta olihan siinä hyvä olla.
Mieheni on nykyään jatkuvasti poissa kotoa, työmatkoilla. Tavallaan toivon että hän löytäisi toisen naisen, mutta toisaalta en halua luopua hänestä. En vain pysty eroamaan, enkä sitä oikeasti edes halua. Kun näemme, meillä on niin mukavaa, että silloin muistan kuinka paljon häntä rakastan. Mutta kun hän on poissa, olen iloinen ollessani yksin. Kuin olisi ihan sama onko hän kanssani vai ei.
En ole tavannut tätä toista miestä silloin, kun aviomieheni on työmatkoilla. Mulla olisi niin monta mahdollisuutta pyytää tämä toinen miehes kotiini tai mennä hänen luokseen aviomieheni ollessa poissa, mutta en tee sitä. Jokin estää tekemästä sen.
Mikä avuksi? Jokin parisuhdeterapia olisi varmasti hyödyllinen, jos uskaltaisin kertoa aviomiehelleni petturuudestani, mutta en pysty siihen. Niin monet kerrat olen avannut suuni, meinannut kertoa hänelle, mutta äänen sijaan kurkusta tulee pelkkää kähinää. Inhottaa ajatella, ettei mikään ole enää koskaan kuten ennen.
Pitikin mokata. Oppikaa tästä: Älkää pettäkö!!
Mutta! Viikko sitten tapasin tämän kyseisen tuttuni eräissä juhlissa. Olin kuullut reilu pari kuukautta sitten hänen olevan nykyään sinkku, ja sen hän minulle itsekin kertoi. Suhde oli kuulemma tuntunut jo pitkään tylsältä, harmaalta, joten hän oli jättänyt kumppaninsa.
Ja kuinkas keskustelun jälkeen kävikään? Kuka arvaa? No, tämän miehen luokse mentiin taas ja sänkyyn päädyttiin. Hemmetti. Sen kaukaisen, ensimmäisen kerran jälkeen luulin sen jääneen siihen, vitut! Huomaan olevani edelleen ihastunut mieheen, välillä viestittelemme toisillemme, mutta en siitä huolimatta halua nähdä häntä enää. Tai ehkä haluan. En tiedä mitä haluan.
Eikä asiaa auta se, että mies sanoi ihastuneensa minuun jo ennen kuin päädyimme sänkyyn ensimmäisen kerran. Tiedä sitten onko totta, mutta hän oli niin hellä ja huomaavainen, ei lainkaan sellaista tyyppiä josta normaalisti tykkään, mutta olihan siinä hyvä olla.
Mieheni on nykyään jatkuvasti poissa kotoa, työmatkoilla. Tavallaan toivon että hän löytäisi toisen naisen, mutta toisaalta en halua luopua hänestä. En vain pysty eroamaan, enkä sitä oikeasti edes halua. Kun näemme, meillä on niin mukavaa, että silloin muistan kuinka paljon häntä rakastan. Mutta kun hän on poissa, olen iloinen ollessani yksin. Kuin olisi ihan sama onko hän kanssani vai ei.
En ole tavannut tätä toista miestä silloin, kun aviomieheni on työmatkoilla. Mulla olisi niin monta mahdollisuutta pyytää tämä toinen miehes kotiini tai mennä hänen luokseen aviomieheni ollessa poissa, mutta en tee sitä. Jokin estää tekemästä sen.
Mikä avuksi? Jokin parisuhdeterapia olisi varmasti hyödyllinen, jos uskaltaisin kertoa aviomiehelleni petturuudestani, mutta en pysty siihen. Niin monet kerrat olen avannut suuni, meinannut kertoa hänelle, mutta äänen sijaan kurkusta tulee pelkkää kähinää. Inhottaa ajatella, ettei mikään ole enää koskaan kuten ennen.
Pitikin mokata. Oppikaa tästä: Älkää pettäkö!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä missään nimessä kerro miehellesi.
Mieti kumman kanssa haluat olla, ja toimi sen mukaisesti.
Jos teillä ei ole lapsia ja olet nuori, mieti miksi petät miestäsi. Siis, miksi olet hänen kanssa jos kuitenkin haluat muitten syliin.
Jos nyt jo haluat vaihtelua, mitä sitten kun yhteisiä vuosia on paljon takana, on lapsia ja puuduttavaa arkea.
Samaa mieltä rouva 40 v kanssa, älä kerro miehellesi.
Yritä olla tapaamatta tätä toista miestä nyt. Ehkä hän on kuitenkin vain vaihtelu virkistää ja jännitystä elämään.
Sitä kannattanee miettiä todella, onko sinulla aitoa rakkautta aviomieheesi. Tuntuu niin omituiselta, että jo tässä vaiheessa kun pitäisi todellakin olla rakastunut omaan mieheen, niin nyt jo ihastut vieraaseen ja petät.
Mitä se tunne miestäsi kohtaan on.
Työmatkat ja poissa kotoa kasvattavat ikävää, luulisi että miehesi kotonakin on sentään vai onko ne poissaolot kuukausikaupalla yhtämittaa.
No joka tapauksessa pysähdy nyt miettimään asioita oikein pohjamutia myöten.
Äläkä ota yhteyksiä silloin tähän toiseen.
"Älä missään nimessä kerro miehellesi"
Rouva 40v, katso peiliin. Neuvooko fiksu nainen tuntemattomia edes netissä epärehellisyyteen? Kannattaisi varmaan olla mieluummin kirjoittamatta mitään.
Rouva40 on oikeassa
Rouva40 ei kyllä voi olla oikeassa tai väärässä, itselle tuntemattoman ihmisen elämänratkaisun ja oman päätöksen kohdalla. '
Ruva40:n ikä huomioiden halusin avittaa, että ei toivottavast ei mokaa itseään puhumalla noin ystävätärpiireissään, voi saada outoja katseita. Yleensä fiksut ei pidä heistä, jotka yllyttää vahvalla omalla mielipiteellä muita toimimaan epärehellisesti.
Kerran pettäjä-aina pettäjä. Olet itsekäs ja lapsekas aviopuoliso,Mies tajuaa sen ja käyttää panopuuna kunnes löytää jonkun hyvännäköisen ja unohtaa sut.Deal it.
Oivoi, niinkö sulle kävi?
Mieheni on rikas, paljon vanhempi kuin minä, ja minä olen nuori ja kaunis... Jos hän kauniimman löytää, niin sillä ei ole väliä, koska saisin puolet hänen omaisuudestaan silti. Mutta hyvin epätodennäköistä, että hän vaihtaisi minut toiseen, sillä hän arvostaa avioliittoaan.
Huomaa että olet katkera ex-miehellesi, mutta ymmärrä se, etteivät kaikki ole rumia, eivätkä kaikki miehet petä. Minä petin, ja se tuntuu kamalalta. Mutta jätä omat ongelmasi itsellesi, älä täällä rupea (minun keskustelussani) valittamaan.
Älä tapaa miestä jos haluat elää miehesi kanssa. Tän tyyppiset säätämiset loppuvat aina katastrofiin. Tunne vie naista eikä nainen tunnetta.
Miehesi pitää muuttaa elämäntyyliä ja olla kotona, tai muuten tuossa käy noin. Itse tiedän aina kenen kanssa haluan olla eniten, eikä tule montaa ihmistä. Onko se kakkosmies suhun rakastunut vai seksiä vaan?
Älä kerro miehellesi pettämisestä, hän jättää 100% varmasti ja ties mitä. Ellet itse aio erota. Vetoa muihin syihin että hän ei matkustaisi työn vuoksi ja olisi koko ajan poissa. Ehkä SUN pitäisi selvittää käykö mies vieraissa matkoilla myös, yksityisetsivän avulla. Miten hän muuten jaksaisi olla poissa? Vai istuuko jalat ristissä kuivakkana munkkina?
Jos miehesi jatkaa yksin matkustelua, tuleeko suhteesta mitään, päätyykö se eroon. Pettäminen siten ainakin jatkuisi, vai muutenkin? Ymmärrän että jos mies olisi lääkäri, että siksi matkustaa, mutta jos se ei ole mitään yhtä tärkeää. Onko hänellä mahdollisuus saada töitä muulla tavoin? Asutteko liian pienessä paikassa.
Nytkö sitä laitetaan ap:n miehen syyksi se, että ap ajattelee jalkovälillään? Naurettavaa. Ap:n housut ei pysy jalassa ja se ei ole kenenkään muun syy eikä valinta kuin ap:n itsensä. Jos omaa miestään rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa, ei tuollaisia tilanteita edes tule.
Joissakin ammateissa vaan joutuu matkustelemaan. Kyllä ap on tiennyt, minkälaisen miehen ottaa. Taisi tyttö mennä naimisiin rahasta, ei rakkaudesta. Säälin hänen miestään.
Älä sä häntä provosoi miettimään, pettääkö mies reissuillaan. Hän saa siitä vaan hyvän syyn jatkaa miehensä pettämistä tilaisuuden tullen. Mun mielestä hänen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja kertoa miehelle asiasta ennenkuin joku muu sen tekee. Mies saa sitten valita, jatkaako epäluotettavan naisen kanssa elämistä vaiko etsii uuden ja uskollisen puolison.
No aika usein on näitä reissutöissä olijoita, jotka kyllä pettävät puolisoaan työreissuillaan. Ihan hyvä huomio, "miettivä n". Olen ollut majoitusalalla töissä ja nähnyt vähän millaista menoa ukkomiehillä on. Mutta: poikkeuksia on, tosin harvinainen ilmiö ainakin minun aineistoni perusteella. Mutta siis yksittäiseen yksilöön kohdistuvia johtopäätöksiä ei tietenkään voi tehdä, aineistonikaan perusteella. Yhä silti sitä mieltä, että ei kannata kertoa. Riittää, kun parantaa tapansa ja ottaa opikseen, että stressiä ja tunnontuskia tulee jos pettää.
Miettivä n;
En tiedä mitä tämä tuttuni minusta on mieltä. Ainakin hän on väittänyt olevansa ihastunut, tiedä sitten. Parempi jos ei olisi, niin unohtaisi minut helposti. Mutta näin minulle aina käy, liki jokainen mies jonka kanssa olen sänkyyn päätynyt tai ollut vain ystävä, ovat halunneet minusta enemmän, yleensä tyttöystävän. Nyt vain pelkään milloin tämä tuttuni alkaa ehdottelemaan jotain salasuhdetta. Sitä ei ainakaan tule tapahtumaan.
Tuskinpa aviomieheni minua pettää, en vain usko siihen. Ja jos pettäisikin, niin voivoi. Petinhän minäkin. Mieheni ei muutenkaan halua kauheasti seksiä, työ stressaa ja työnarkomaani kun on, niin se menee kaiken edelle. Enkä todellakaan aio vaatia häntä lopettamaan matkustelua, varsinkaan kun firma on hänen omansa.
Emme asu pienellä paikkakunnalla, enkä tiedä jatkuuko pettäminen. En haluaisi jatkaa, mutta toisaalta tuttuni pyörii mielessäni melkein päivittäin...
-
Äläpä syyllistä;
Kyllä minä rakastan ja arvostan miestäni, ja se saattaakin olla myös yksi syy, miksi en hänelle pysty kertomaan. En halua hänen loukkaantuvan siitä, että minä tein virheen. Hän vaikuttaa tällä hetkellä hyvin onnelliselta, enkä halua pilata sitä häneltä.
Mutta mikä helvetin oletus se on että jos miehellä on rahaa, niin naisen on oltava rahanperässä juokseva ämmä, joka haluaa vain satuttaa miestä? Taidat olla vain kateellinen meille edustusvaimoille, joiden ei tarvitse käydä töissä. Hanki itsellesikin rikas mies, niin ehkä ymmärrät ettei elämä meilläkään ole aina helppoa.
Enkä todellakaan tiennyt elämäni olevan täysin tällaista. Kun emme vielä olleet naisimissa, sain enemmän huomiota ja seksiä, nykyään todella harvoin, koska mies on väsynyt ja stressaantunut, oman yrityksen pyörittäminen ja matkustelu selvästi vie paljon yhteistä aikaamme.
Miehelläni ei siis ollut omaa firmaa ennen kuin menimme naimisiin, vaan hän oli pitkään ollut yhden firman johtotehtävissä, eikä matkustellut koskaan. Joten älä väitä, että tiesin millaisen miehen saan kun naimisiin menin. Niin ne asiat vaan muuttuvat, joten lakkaa puhumasta paskaa.
Huorraaa....
En ottanut maksua.
tässä sen näkee kun ei ole Herran pelkoa mitä tehdään.
Kannattaa ottaa selville paneeko mies muita matkoillaan ja jos kyllä niin sitten on ihan sama kuka panee ketäki kunhan ei tuo tuliaisia mukanaan... Kyllähän tuo nykypeli on sillä selvää että on kauan aina pois eikä paikalla ollessaankaan munaa poloiselle anna niin onhan se aivan selvää mitä siinä tulee tapahtumaan, eikä mun mielestä siinä kannata syyllistelemäänkään ruveta kun syy on selvästi molemmissa.
Tsemppiä aloittajalle! Olen samaa mieltä rouvien 40 ja 50 kanssa, ettei miehelle kannata kertoa.
Kyllä seksin puute meidät naisetkin pettämään ajaa, vaikka puoliso olis muuten kuinka hyvä tahansa.
On henkistä väkivaltaa pitää puolisoa puutteessa (tämä ei suoranaisesti ap:lle, vaan yleisenä toteamuksena).
Provo.väsynyt provo.