Ikäkriisi

Nuoruusikä:
Identiteetti – roolien hajaannus
• Tärkeää, että nuori hyväksyy oman muuttuneen kehonsa.
• Minäidentiteetin etsimisen ja löytämisen aikaa.
• Identiteetti tarkoittaa kykyä kokea ja ylläpitää sisäistä yhtenäisyyttä ja
jatkuvuutta.
• Kehitystä ylläpitäviä prosesseja ovat vertaisryhmän paine ja
roolikokeilut.
• Erilaisten valintojen tekeminen (koulutus- ja ammatinvalinta,
elämäntapa ja arvot jne.)
• Jos tämä kehityskriisi jää läpikäymättä, on seurauksena identiteetin
hajanaisuus tai se, ettei identiteettiä pääse muodostumaan. Toisaalta
negatiivinen identiteetti ja roolihajaannus voivat olla normaaleja
nuoruuden kehitysvaiheita.

Varhaisaikuisuus:
Läheisyys – eristäytyminen
• Vastavuoroisuus samanikäisten kanssa
• Sisäisen vastuullisuuden saavuttaminen
• Perusvoimia: rakkaus ja omistautuminen.
• Kehitystä ohjaavana prosessina ovat kontaktit omiin ikätovereihin.
Niiden kautta opitaan ihmissuhteissa antamine, jakaminen ja saaminen.

Keski-ikä
(35 – 65 v.):
Luovuus, tuottavuus – lamaantuminen
• Tuottavuus tarkoittaa suuntautumista uusiin tehtäviin, harrastuksiin ja
vastuuseen sekä huolehtimista siitä, mitä on tähän mennessä saanut
aikaan.
• Lamautuminen tarkoittaa käpertymistä sisäänpäin omaan itseensä.
• Yksilöiden väliset erot kehityksessä ovat suuret.
• Uudet merkitykset tai henkisen kasvun pysähtyminen.

http://aokk.jamk.fi/oppimisresurssit/opinto-ohjaus/elamankaaren_eri_vaiheet.pdf

Elämäntilanteesta

Ikäkriisi voi olla musta hyväksikin. Siinä asettaa kyseenalaisiksi omat valintansa, tekonsa, aikaansaamisensa ja tekemättäjättämisensä. Sitä punnitsee mitkä haaveet on saavutettu ja mitkä jääneet toteutumatta. Hyvä kohta miettiä mitkä on ne kolme tärkeintä haavetta jotka olisi halunnut toteuttaa ja tehdä sitten asioita oikeasti sen eteen että saa ne, ei myöhemmin vaan aivan lähitulevaisuudessa järjestää elämänsä kuntoon. Kaikkeen ei voi mitenkään vaikuttaa, mutta aika moneen asiaan voi. Turha jäädä tuleen makaamaan. Se on puhdistava kokemus se kiiris, jonka jälkeen näkee paremmin sen mitä ei ennen nähnyt.

Pahin ikäkriisi kohtaa ihmisen siinä neljäkymmenen ikävuoden kahden puolen.
Monet muuttavat pukeutumista, harrastusta ja ovat hyvin uupuneita kaikesta, puolisoa aletaan moittia ja tavallaan otetaan irtiotto kodista. Sitten tuolla irtiottoreissulla löytyy salasuhde, joka saa aikaan eron.

Toinen kriisi tulee siinä 50-60 ikävuosien välillä, naisten vaihdevuodet heikentävät mahdollisuuksia, naisille tulee erialaisia vaivoja ja miehelle elämän ainut asia tuntuu olevan se miehisyys, sitä ollaan vaikka henkensä uhalla viagran ostossa ja mennään vaikka maksullisen naisen luokse. Saatikka se että yritetään saada nuoria naisia tällä mies hakee tietoa, vieläkö kelpaisi.

Jos nämä jaksot selättää, voi mennä hyvinkin, mutta nuorilla tuntuu tuo kriisi tulevan jostakin syystä lähes kaikille. Kaikki pitäisi rullata uuteen uskoon kodin vaihdosta lähtien, vaikka siihen ei olisi mitään järkevää syytä.
Sitten tuo teinimäinen pukeutuminen palaa, niin että isommat lapset häpeävät vanhempiaan, tosin joillakin vähän yli viisikymppisillä miehillä tuo sama pukeutumismuutos, aletaan näyttää villapaita harteilla Don Juaneilta ja vilkuillaan jopa alle kaksikymppisiä.

Minulla johtuu toteutumattomista haaveista enemmän. Silti kummastakin.

Vaimolla oli 40 kriisi tänä kesänä joka kesti noin 3 kuukautta.Hän oli vihainen minulle melkein koko ajan ja ärsytti tahallaan että saisi riidan aikaiseksi.Puhui välillä erosta kun lopulta en aina jaksanut sanoin että erotaan mutta sitten hän ei halunutkaan erota.Nyt hän on ollut niinkuin ennenkin noin 1kuukauden.Hän on kertonut että tunsi vihaa minua kohtaan se viha oli tullut nuoruudesta koska hän oli vihannut silloista häntä pahoinpitelevää luuseri poikaystävää joka oli saattanut vetää turpaan ihan milloin vain tuollainen joutaisi mu...ta hirteen.Hän sanoi että vaikka kuinka yritti ajatella järellä niin ei pystynyt vaan koko ajan nousi viha pintaan.Minulle se aika oli henkisesti raskasta enkä ole vieläkään oikein päässyt siitä yli.Vaimo pääsi siitä yli siten että puhuttiin eräänkin kerran kesän aikana ja yritin tukea häntä vaikka se oli välillä vaikeaa hänen vihan takia.Nyt ovat asiat hyvin onneksi sillä rakastan vaimoani yli kaiken enkä olisi tiennyt miten olisin jaksanut jos olisi tullut ero.

Minulla ikäkriisi ei johtunut kummastakaan noista, vaan puhtaasti ulkonäköseikoista. Kun liki 40v katsoo peilistä, sitä säikähtää... Olen ikäisekseni varmasti monen mielestä sievä nainen. Pukeudun fiksusti, en ole ylipainoinen yms. Naisellinenkin. Mutta on ihan eri asia olla "ikäisekseen kaunis", kuin ihan vaan kaunis... Muistan kuin eilisen sen ajan kun 20-vuotiaana sain jatkuvasti kuulla olevani valtavan kaunis. Niin miehiltä kuin naisiltakin. Koin olevani nuorempana seksikäs.

Nyt oma puoliso kehuu minua, koska tietää että tarvitsen sitä... Mutta enpä taida mitään wau-reaktiota aiheuttaa... Miehen mielestä on normaalia ja realistista, ettei tässä iässä olla enää ulkoisesti niin "täydellisiä", ja että se ei kuulema haittaa. Se onkin varmasti terve tapa suhtautua asiaan.

Minulle tämä ikääntyminen on kuitenkin hyvin raskasta. Itsetunto on tasan nolla. Itsetuntoni rakentui aikanaan niin vahvasti ulkonäön päälle, että en tiedä miten sitä asiaa voisi muuttaa. Tiedän kyllä olevani hyvä tyyppi, mukava puoliso, hyvä ystävä ja energinen äiti. Mutta kun minä haluaisin olla kaunis...

Silti en siis ole mikään "binbo", joka pistää rakennekynnet, tekorusketuksen ja liian lyhyen minihameen. Yök. Tyylistä pidän, hyvästä mausta.

Minun elämässäni liki kaikki haaveeni ovat toteutuneet. Mulla on upea ja rakas mies. Mahtavat ja onnelliset lapset. Korkea koulutus ja menestyksekäs ura. Paljon todella hyviä ystäviä ja liuta mukavia tuttuja. Kaunis ok-talo. Terveytty. Hyvät suhteet sukulaisiin. En haluaisi muuttaa elämässäni mitään muuta, kuin ottaa ulkonäöstä 10 vuotta pois.

Mitään kirurgiaa sen silti kannata, todellakaan. Tiedostan että tämä ongelma minun pitää ratkaista ihan pääni sisällä. Hemmetin vaikea tehtävä.

jospa vain itsestäsi tuntuu ettet ole kaunis muut voivat olla eri mieltä.Miehesikin pitää sinua kauniina tuskin hän lämpimikseen puhuu.