Ihastuminen mahdottomaan, tulenko hulluksi?

Olen ihastunut minusta vanhempaan mieheen. Mies varmasti tietää, ettei juttu toimi. Tiedän sen tavallaan itsekin. Mies ei ole näyttänyt minkäänlaista tunnetta minua kohtaan eikä hän ole kiinnostunut olemaan minun kanssa tekemisissä. En ole kertonut tunteistani hänelle, koska se olisi varmaan turhaa.

En näe miestä enää niin usein. Työn puolesta näin hänet ennen useammin, mutta nykyisin vain kaupungilla vilaukselta.

Näen hänestä monena yönä unta, ne unet ovat niin ihania, että aamulla tuntuu pahalta. En haluaisi koskaan herätä unesta. Ihastun ilmeisesti pakkomielteisesti, joten minä aina ajaudun päivät pitkät hänen Facebook profiiliinsa ja seurailen hänen kavereidensa profiileita, kaikkea ihastukseni ryhmiä. Etsin tietoa hänestä.

Muutama kappale muistuttaa minua työstä ja hetkistä jolloin olimme sen takia yhdessä. Aina kun kuulen ne kappaleet, se saa minut voimaan pahoin. Kaikki ne ihanat hetket yhdessä. Pelottaa, että joskus unohdan sen tunteen joka tulee niistä kappaleista, enkä siksi halua tai en uskalla kuunnella niitä kappaleita. Sydämeen alkaa vain koskea jos se soi radiosta.

Tuntuu että tulen kohta ihan sekopääksi. Näin kaupungilla yhden miehen ja se näytti ihan siltä ihastukseltani. Oikeastaan, aika monikin mies saa minut luulemaan olevansa se ihastus. Kuitenkin vähän mietittyäni tajuan, ettei se ole hän. Monet kappaleet ovat alkaneet muistuttaa sitä ihastusta ja se ei ole hyvä juttu. En uskalla kohta kuunnella enää mitään musiikkia koska ne herättävät minussa niin voimakkaita tunteita. En kärsi enää olla ilman sitä miestä, mutta on niin tuskaista, koska se mies ei tunne samoin minua kohtaan. Joskus tuntuu etten haluaisi enää elää.