Johtuisikohan siitä, että live-elämässäni tapaamat miehet harvemmin kukaan kiinnostaa. Ja jos on kiinnostanut, niin kyseinen mies on ollut joko A. Homo. B. Varattu. C. Ei vaan ole kiinnostunut minusta. D. Jos on kiinnostunut, niiin hän on narsisti.
No entäpä netti? No meneppä tuonne suomi24 chättiin, aivan sama mihin ikäryhmään menet, niin ne ovat täynnä perverssejä jotka etsivät vain p*llua, Skype-seksiä, puh-seksiä, tai muuten vain haluavat tietää vaginasi koon.
No ei nämä seksin vonkaajat ole ainoita. No meneppä tuonne nettitreffi palstalle. Siellä on kaikki yksinäiset jotka etsivät itse täydellisyyttä, kuva pitäisi heti antaa, tavata heti ja profiilisi on koko elämäsi mittakaava.
On myös nämä jotka haluavat fanaattisesti perustaa perheen, ostaa talon, kissat ja koirat. Kaipaavat jatkuvaa läheisyyttä ja rakkautta ja naisen joka ei poistu koskaan kotoa.
Itsehän en usko netin maailmaanja sieltä tapaa löytyää miestä. Enkä sieltä hae,mutta kummassakin olen useasti uteliaisuuttani käynyt. Ja siis...aivan järkyttävää.
Nyt muutaman vuoden olen ollut sinkkuna aikaisempien katastrofien jälkeen. Ja ei aikomustakaan muuttaa tilannetta, ellei vastaan tule jotakin joka tekee arjestani parempaa, ei siis hunompaa. Joku joka saa sydämen lyömään enemmän ja välillä vähemmän, koska tuntuu että pakahtuu. Joku joka oikeasti rakastuisi minuun ja minä häneen. Joku joka kohtelisi minua hyvin ja minä häntä. Joku jonka olemassaoloa en tiennyt , jotain tunteita mitä en ollut ikinä kokenut ennen häntä. Ja jos tätä en koskaan tapaa,niin olen ilman.
Vika se on myös itsessäkin, kun ei kuka vaan kelpaa, mutta minun mielestä ei pidä tyytyä. Kaverini äiti oli sanonut, että kumppani pitäisi hankkia järki-syistä. Kunhan on luotettava ihminen kenen kanssa voi hankkia lapsia ja asunnon. Rakkautta ei tarvitse olla, kunhan vaan ei tarvitse olla yksin, koska yksin eläessä elämässä ei kuulemma voi olla mitään.
Kyllä minä kaipaan rakkautta, sitä tunnetta kun halaa toista ja tuntuu siltä että voisi jäädä siihen ikuisesti, kuolisi mielummin, kuin päästäisi hänestä irti. Se vaan tuntuu jo niin kaukaiselta ja kaikki ne traumat ja itkut mitä miehiltä olen saanut, niin tarvisin jonkun joka todella ymmärtäisi minua, ilman että tarvisi aina edes puhua. Joku josta vain tietäisi, että hänet haluan. Kai se olisi rakkautta? Enpä tiedä, kun en ole sitä koskaan kokenut.
Nyt päästään siihen että kirjoittaja on 23vuotias nainen, jonka jälkeen kaikki voivat sanoa: " onhan sulla koko elämä aikaa". -Jep.
No entäpä netti? No meneppä tuonne suomi24 chättiin, aivan sama mihin ikäryhmään menet, niin ne ovat täynnä perverssejä jotka etsivät vain p*llua, Skype-seksiä, puh-seksiä, tai muuten vain haluavat tietää vaginasi koon.
No ei nämä seksin vonkaajat ole ainoita. No meneppä tuonne nettitreffi palstalle. Siellä on kaikki yksinäiset jotka etsivät itse täydellisyyttä, kuva pitäisi heti antaa, tavata heti ja profiilisi on koko elämäsi mittakaava.
On myös nämä jotka haluavat fanaattisesti perustaa perheen, ostaa talon, kissat ja koirat. Kaipaavat jatkuvaa läheisyyttä ja rakkautta ja naisen joka ei poistu koskaan kotoa.
Itsehän en usko netin maailmaanja sieltä tapaa löytyää miestä. Enkä sieltä hae,mutta kummassakin olen useasti uteliaisuuttani käynyt. Ja siis...aivan järkyttävää.
Nyt muutaman vuoden olen ollut sinkkuna aikaisempien katastrofien jälkeen. Ja ei aikomustakaan muuttaa tilannetta, ellei vastaan tule jotakin joka tekee arjestani parempaa, ei siis hunompaa. Joku joka saa sydämen lyömään enemmän ja välillä vähemmän, koska tuntuu että pakahtuu. Joku joka oikeasti rakastuisi minuun ja minä häneen. Joku joka kohtelisi minua hyvin ja minä häntä. Joku jonka olemassaoloa en tiennyt , jotain tunteita mitä en ollut ikinä kokenut ennen häntä. Ja jos tätä en koskaan tapaa,niin olen ilman.
Vika se on myös itsessäkin, kun ei kuka vaan kelpaa, mutta minun mielestä ei pidä tyytyä. Kaverini äiti oli sanonut, että kumppani pitäisi hankkia järki-syistä. Kunhan on luotettava ihminen kenen kanssa voi hankkia lapsia ja asunnon. Rakkautta ei tarvitse olla, kunhan vaan ei tarvitse olla yksin, koska yksin eläessä elämässä ei kuulemma voi olla mitään.
Kyllä minä kaipaan rakkautta, sitä tunnetta kun halaa toista ja tuntuu siltä että voisi jäädä siihen ikuisesti, kuolisi mielummin, kuin päästäisi hänestä irti. Se vaan tuntuu jo niin kaukaiselta ja kaikki ne traumat ja itkut mitä miehiltä olen saanut, niin tarvisin jonkun joka todella ymmärtäisi minua, ilman että tarvisi aina edes puhua. Joku josta vain tietäisi, että hänet haluan. Kai se olisi rakkautta? Enpä tiedä, kun en ole sitä koskaan kokenut.
Nyt päästään siihen että kirjoittaja on 23vuotias nainen, jonka jälkeen kaikki voivat sanoa: " onhan sulla koko elämä aikaa". -Jep.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taidat vain olla normaali nirso ja ahdasmielinen nainen etkä mitenkään erikoistapaus.
Siis tyttö, et mikään nainen vielä.
Missään vaiheessa en ole väittänyt olevani erikoinen. Haluan kumminkin kumppanin joka näkee minussa jotain erikoista mitä ei ole muissa. Haaveita vain. Tietysti itsekin haluan miehen, ketä ei voisi korvata kukaan.
No ei se mullakaan paljon paremmin ole, koko netissä on tasan yksi treffiprofiili joka kiinnostais mua ja en kehtaa edes yrittää laittaa hänellekään viestiä, koska tiedän etten häntä kuitenkaan itse kiinnostaisi.
Et voi tietää ennenkuin laita hänelle viestin. Sitä ennen kaikki on vain omaa epävarmuuttasi.
Et menetä mitään jos laitat viestin ja jos häntä ei kiinnosta niin sitten tiedät sen varmuudella.
Ole rohkea! Tsemppiä! :-)
" Joku joka saa sydämen lyömään enemmän ja välillä vähemmän, koska tuntuu että pakahtuu"
Juu, tämä on kuultu aika monen tuttavanaisen suusta.
Sitten on käyty läpi kaikki mahdolliset pelimannet ja juuri ne perseen metsästäjät. Kun nuo on koettu niin tunteet heittelee niin kovasti ylös/alas että kaikki vähäisempi tuntuu "vain järkisuhteelta".
Joskus yritin selittää noille naisille että sen "pakahduttavan rakkauden" ja "järkisuhteen" välissä on aika paljon todella miellyttäviä tuntemuksia joissa ihastust hiljalleen toiseen ja opit himoitsemaan häntä jne. mutta ei...
Ihan pakko on saada se "intohimoinen rakkaus" ja mielellään vielä uudstaan ja uudestaan.
Liekö yllättävää että miehiin joihin tuo rakkaus kohdistuu on poikkeuksetta niitä jotka eivät ole järin luotettavia eli siinä ollaan tilanteessa että joko se mies on ihan täysi epäluottava kiertomulkku tai nainen elää sen "ihan ok" tyypin kanssa intohimoissaan kunnes se loppuu ja pitää sama kokea uudestaan.
Sitten naisten väitetään olevan niitä tunteiden valtiattaria.
"Tietysti itsekin haluan miehen, ketä ei voisi korvata kukaan. "
Tämä on totaalista bullshittiä.
Luot mielikuvia joiden kanssa kukaan elävä ihminen ja mies ei voi kilpailla.
"jonkun joka todella ymmärtäisi minua, ilman että tarvisi aina edes puhua. Joku josta vain tietäisi, että hänet haluan. Kai se olisi rakkautta? "
Rakkaus ei ole mikään aine tai asia joka tuolla jossain odottaa.
Yleensä se vaatii omaa aktiivista osaa siinä prosessissa.
Valitettavan suuri osa naisista varsinkin nuorina osaa heittäytyä siihen vain sopivan komean ronskin miehen kanssa ja muut ovat heille pelkkiä "tylsimyksiä".
Ei se vika silloin ole miehessä vaan naisessa joka ei osaa ottaa vastaan rakkautta paitsi niiltä jotka aiheuttavat niitä traumoja ja itkuja.
Mitä tulee tuohon "ymmärtämiseen" niin se on hyvin pitkälle illuusiota. Ei sellaisia joka päivä tule vastaan ja todennäköisempää on että omat hormonisi ohjaavat sinut rakastumaan johonkin joka ei ymmärrä sinua pätkääkään, mutta kuvittelet siinä omassa "rakkaudessasi" miten hän muka ymmärtää.
"Joku jonka olemassaoloa en tiennyt , jotain tunteita mitä en ollut ikinä kokenut ennen häntä."
En tiedä onko tuo pahempi höpöhöpö juttu vai se kun nainen on kokenut tietynlaisen rakkauden niin hän ei tyydy muuhun.
Siis ihan sama millainen mies tai suhde on (vaikka väkivaltaista paskaa) kunhan vain tuntee jotain "rakkautta".
Ihan hormonipelleilyä ja lapsen puhetta.
No, opit joku päivä.
http://www.youtube.com/watch?v=PR_OhMqiJ_c
Ei se siitä.
Vaiko?
Kaverisi äiti on vissiin läheisriippuvainen gold-digger kun moista höpisee. Pitäähän suhteessa tunteenpaloa olla!
Noin muuten jokainen voi asettaa rimansa miten korkealle hyvänsä, vaikka se johtaisikin ikisinkkuuteen. Tyytyä ei kenenkään tarvitse, sillä ei kai kukaan halua olla ihminen, johon on vain tyydytty. Taidan olla onnekas, kun olen aina ihastunut ihmisiin, joihin rahkeeni ovat riittäneet.
Minä en varmasti ole homo enkä narsisti. Pil.lua en ole koskaan vonkannut vaan haluaisin parisuhteen. Naiset on vaan nirsoja että jakavat pimppii niille väkivaltaisille narsisteille mielummin kun tälläiselle kunnolliselle miehelle.
Olen eri mieltä siitä että rakkautta ei tarvii olla. Kyllä sitä tarvii rakastaa jos toisen kanssa asuu, tekee lapsia ja on yhdessä.
Naiset kyllä itkee aina niiden pas.kojen miesten tekojen takia kun eivät halua kunnollista miestä vaikka sellasia olisi.
Joo, mitä sitä "ihan hyvässä" parisuhteessa kituuttamaan. Ei sellainen ole kuin ajan tuhlausta kaikille osapuolille. Itse olen turhautunut muutamaan otteeseen sinun ikäisiisi nuoriin naisiin, joilla ei ole vielä pienintäkään käsitystä siitä mita haluavat.