Miehen ja naisen ystävyys

Ei ole henk.koht. kokemusta vastaavasta, mutta kuulostaa kyllä siltä kuin ystävättäresi todellakin vain epäröisi sitoutua, varsinkin kun ystävyytenne on ollut niin hyvää ja turvallista.
Rakastuminen vaatii rohkeutta heittäytyä tunteiden vietäväksi, mutta jos on kokenut epäonnistumisia rakkaussuhteissaan, on ymmärrettävää, että epäröi uuden taas eteen tullessa.

Jutelkaa asiasta avoimesti ja aikuisten tasolla. Anna ystävättärellesi aikaa tottua ajatukseen, että haluaisit enemmän kuin ystävyyttä. Se on ihan luonnollinen kehityskulku, eikä siinä ole mitään hävettävää, mutta se on myös suuri muutos entiseen, jo totuttuun nähden.
Jonkin aikaa asiaa mutusteltuaan ystävättäresi ehkä uskaltaa tunnustaa itselleen tuntevansa samoin sinua kohtaan ja siitä se sitten lähtee.
Kärsivällisyyttä siis.

nainen käyttää sinua hyväkseen, olet hänelle ystävä niin kauan kunnes hän löytää jonkun rentun ja sen jälkeen sinulle ei löydy käyttöä.
itselleni on käynyt juuri näin.

tuli mieleen.

Niin se vain on välillä tarkoitettu, että jotkut sopivat paremmin ystäviksi kuin pariskunnaksi.

Toinen herännyt ajatus on, että pitää heti yrittää läheisempää tuttavuutta eikä kannata jäädä pelkän ystävyyden varassa odottamaan sitä myöhemmin tapahtuvaksi. Jos etsii läheistä parisuhdetta, sitä on yritettävä heti kun ensimmäistä kertaa toisen tapaa, tai ei koskaan. Muuten se jää siksi pelkäksi ystävyydeksi, mikä tietenkin on aika kova juttu, jos on todellista toveruutta eikä mitään hyötyjärkeilyn sanelemaa diiliä.

On ollut läheisiä ystävyyssuhteita naisten kanssa, ja sitä en sitten vaan ole ollut heidän mielestään riittävän hyvännäköinen läheisempään tuttavuuteen. Kun kilpailua aina tapahtuu ja kaikessa muussa olen toiset päihittänyt niin jäljelle jäi vain tämä peruste, miksei läheisempää juttua syntynyt.

Hei. Tuttu tilanne minullekin. Tunnen naisen lähes kymmenen vuoden ajalta. Käytännössä hän on paras ystäväni. Hän oli suhteessa, minä olin suhteessa. Ei minkäänlaista seksuaalista tai tunnesuhdetta. Hienoa ystävyyttä. Jossain vaiheessa kummankin elämäntilanne muuttui. Erosimme kumpikin tahoillamme. Autoimme toisiamme ja siinä samalla aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä. Pikkuhiljaa huomasimme viettävämme myös öitä yhdessä, seksi tuli mukaan kuvioihin. seurustelua kesti reilu puoli vuotta. Sinä aikana huomasin, että sellasita tunnetta, rakastumista en itsestäni löytänyt, että olisin halunnut suhdetta jatkaa. Niinpä lopetimme. Hänelle se oli kovempi pala kuin minulle.

Tällä hetkellä olemme parempia ystäviä kuin koskaan, johtuen siitä, että puhuimme koko asian juurta jaksain läpi. Missään vaiheessa kumpikaan ei kääntänyt toiselle selkäänsä. Autoimme toisemme ylitse tämänkin suhteen loppumisesta. Sittemmin hän tapasi uuden kumppanin, jonka kans elää yhdessä.

Ei ystävyys lopu, jos kokeilee seurustelua. Mutta silloin, jos haluaa pitää ystävänsä ystävänään siitäkin huolimatta, että seurustelu loppuu, niin on oltava äärettömän rehellinen niin itselleen kuin kumppanilleen. Se on ainoa tie säilyttää ystävyys, kävi miten kävi.

Nainen luultavasti pohtii sitä riskiä, jos ryhdytte seurustelemaan, että kun /jos se menee puihin, niin hän menettää hyvän ystävän. Toisaalta hän varmasti miettii omia tunteitaan sinua kohtaan. Älä hätäile, tehkää mukavia asioita yhdessä ja antakaa aikaa itsenne löytää ystävästä niitä asioita, jotka kantavat myös toisenlaisessa suhteessa. Jos nautitte toistenne seurasta, niin nauttikaa ilman tietoista päätöstä, että nyt me alamme seurustelemaan. Hyvät asiat kehittyvät hiljaa ja monesti ystävyyden taustalta löytyvät ne parisuhteen peruspalikat, jotka kantavat vaikka loppuelämän. Tärkein niistä on luottamus. Kunhan sitä halua on rakastaa toista.

Älä ryhdy surkuttelemaan itseäsi. Jos olet jollekin ihmiselle tosi ystävä, niin se on niin kallisarvoista, että ei sitä korvaa mikään suhde. Kyllä sinä kumppaniksi kelpaat, etkä ole mikään poisheitettävä. Luota itseesi äläkä anna alakulolle sijaa. Tee itsesi haluttavaksi ja osoita olevasi sellainen Mies, jonka myös ystäväsi haluaa. Tietysti jos sitä oikeata tunnetta ei ole, niin eihän sille mitään voi. Ei rakkautta voi järkeillä. Voihan siinä tulla suru puseroon ja se on oltava valmis kestämään. Eikä se välttämättä ole helppoa, kun pitäisi olla ystäväkin. Mitähän vielä. hmm... Keskustelkaa rehellisesti ja älä pidä kiirettä äläkä ala painostaa. Mutta kaikesta huolimatta kyllä ystävän kanssa suhdetta kannattaa kokeilla, kun se tapahtuu yhteisestä tahdosta. Ystävyys säilyy mahdollisen päättyvän suhteen jälkeenkin, kun olette molemmat valmiit yhdessä lopettamaan sen minkä yhdessä aloitattekin. :)