Nyt se on loppu..

Kuulostaa aivan samalta kuin oma tilanteeni. Pitää jättää mennyt taakse ja unohtaa. Mies on kuin saippua joka lipeää käsistä heti kun koitan saada otetta. Ei ole tarttumapintaa, mistään ei saa kiinni. Joten annan livetä, kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen..
Jospa minullekin olisi varattu parempaa. Uskon että on.

Voi rakas! Olisipa jompikumpi meistä ollut vahvempi ja olisi taisteltu riittävästi apua ajoissa. Olen niin järkyttävän pahoillani kaikesta. Kiitos sinullekin ihanasta tyttärestämme.

Rakas ihminen

Näin se joskus menee, täytyy vain kerätä itsensä ja jatkaa elämää. Tsemppiä ap:lle, sinulla on edessä vaativat, mutta palkitsevat ajat. Olkaa ihmisiksi, lapseen liittyvissä asioissa, älkää ottako lasta pelinappulaksi, olkaa aikuisia ja oikeasti vastuuntuntoisia ihmisiä. Minä en voinut näin tehdä, koska vastassa oli luonnehäiriöinen ihminen, narsisti, ja tarina on niin karua, ettein voi sitä edes kertoa..... Mutta normaalien ihmisten kesken asiat saadaan järjestymään, olkaa ihmisiksi

Mitähän sulle nyt kuuluu rakas? Oletkohan onnellinen? Toivoisin niin kovin, että voisimme palata perheeksi pian yhteen. Toivon hartaasti, että joskus ymmärrät, että me molemmat vain olimme kovin sairaita. Emmekä saaneet apua :( Olen kovin surullinen,. Voisimme yhdessäkin toipua? En ikinä luovu toivosta! Rakastan sinua nyt enemmän kuin koskaan! Halit!

Minun erosta on 10 kuukautta ja vieläkin ajoittain tuntuu vain saakelin pahalta. Miten tässä saattoi näin käydä.... Rakastin niin kovin, mutta jouduin itse tekemään eropäätöksen, koska mies ei 10 vuoden jälkeen edelleenkään osoittanut mitään sitoutumisen merkkejä, kaikki muu (vieraat naiset mukaan lukien) olivat aina minua tärkeämpiä. Tunsin itseni kynnysmatoksi. Enää en ole kynnysmatto mutta surullinen silti....

Mitä sinulle nyt kuuluu? Miltä tuntuu? Perheesi täällä 600km päässä yhä kaipaa ja odottaa, että yritetään yhdessä selvittää menneisyys ja jatkaa yhdessä rakkauden täyteiseen tulevaisuuteen.