Tämä ei ehkä ole oikein palsta johon tämän viestini laitan, mutta läheltä liippaa. Ongelmani käsittelee työuupumusta, joka on tullut esille jo aikoja sitten, mutta mitään asialle ei ole tehty. Saatuani toiseen sairauteeni lääkkeet luulin väsymykseni jne. johtuvan vain tästä enkä työuupumuksesta, mutta viime viikolla olin töissä pari päivää niin vihainen, että varmaan olisin kohta löynyt jotakin. Tämä tuli sen jälkeen kun minua haukuttiin esimiehen kuullen eikä hän puuttunut tähän. Torstai ja perjantai meni vähän alakuloisella mielellä, mutta kun perjantaina pääsin kotiin ja syömään sain kesken ruokailun noi kaksi tuntia kestävän paniikkihäiriökohtauksen. Viimeksi olen näitä saanut joskus vuonna 1996. Onko teillä muilla ollut vastaavia ja missä vaiheessa menitte lääkäriin? Luultavasti pitäisi hakea jotain pillereitä, mutta onko jo aika vai odotanko seuraavaa kohtausta? Suoraan sanottuna minua pelotti tulla töihin tänään, tuon kohtauksen jälkeen. Joten lienee työperäistä? Yksityiselämä on tosi hyvällä mallilla ja pystyn keskustelemaan asiasta avomieheni kanssa asiasta.
Olen aivan maassa
Uupunut
4528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaan mene lääkäriin,nuo merkit jo viittaavat siihen että tarvitset apua!elimistö alkaa oireilla paniikilla...oisko liikaa töitä?
On liikaa töitä, ollut jo kauan. Lisäkseni puolet osastostani (ei ole sairaanhoitoala) on ollut viimeisen vuoden aikana "hermolomalla". Töiden lisäksi kun saa haukut niin siitähän mielipiristyy...:(
Vaimollani oli täysin samanlainen tilanne kolme vuotta sitten. Hän tuli kesken työpäivän kotiin hyvin sekavassa tilassa. Kädet olivat voimattomat, ei pystynyt syömään, itketti vaan. Hän kertoi, että pyöräillessään kotiin tuntui kuin olisi voinut ajaa pyörällä sillalta alas jokeen.
En tiennyt aikaisemmin, että osastonhoitajan käytös ja työilmapiiri voisivat vaikuttaa näin voimakkaasti. Hän kyllä kertoi aikaisemmin, että esinaisen käytös on ala-arvoista.
Osastonhoitaja esimerkiksi arvosteli potilaan luona vierailleita omaisia, kuinka joku haisee, jollain on huonot vaatteet,jonkun potilaan taloa hän oli käynyt katsomassa miehensä kanssa ajamalla ohi, "oli tönö" jne.
Työntekijät arvosteltiin autojen perusteella ja aviomiehen koulutuksen perusteella.
Oma yksityiselämä ja ravintolaillan jälkeinen aika kerrottiin kaikille, kuinka "sillä oli pieni".
Työasiat olivat toissijaisia ja ammattitaidottomasti hoidettuja.
Inhimillisyyttä ei ollut ketään kohtaan.
Tämä epäasiallisuus ja ristiriitaisuus aiheuttivat sairauden, jonka nimi on depressio. Siinä ihminen on yksin voimaton. Tässä tarvitaan asiantuntija-apua.
Sairasloma ja sopiva lääkitys voivat olla ratkaisu. Vaimoni käyttää jotain pillereitä vielä, mutta on työkuntoinen.
Hän sai vaihdettua työpaikkaa. Ympäristönvaihdos on tärkeää, koska samaa lokaa lentää, jos ei pääse irti vanhasta.
Mene ihmeessä asiantuntijalääkäriin. Tarvitset apua.
Hei . Mene heti lääkäriin, tarvitset ehdottomasti apua. Minäkin aloin panikoimaan ja itkeskelin yökaudet , painajaiset tuli uniini. Olen ollut jo vuoden sairaslomalla eikä vieläkään helpota .. Älä missän nimessä enää anna tilanteen enää pahentua .