Olen kyllästynyt uskonnollisiin väittelyihin

Opettiko Jeesus seuraajiaan toimimaan miekan ja pakon keinoin viedessään
"hyvää uutista" eteenpäin?

Mikäli näin on, niin olen ymmärtänyt hänen sanansa täysin väärin.

Matteus 10:"11. Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette.
12. Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä.
13. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin.
14. Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne."

En millään saa tästä käsitystä että pakolla vietäisiin sanaa eteenpäin, saatikka
miekan avulla. Tuli viedä sanaa rauhaisassa hengessä. Mikäli sitä ei otettu
rauhaisasti vastaan niin lähdettiin pois ja jatkettiin toiseen paikkaan.

Raamatun totuus asiasta näyttää siten olevan eri kuin uskonnoissa yleensä
käytetyt keinot sanan julistamisessa.

"Uskonnoissa kun ei ole totuutta mistä ottaa kiinni, sen takia miekkalähetys ja pakko ovat keinot joilla jokin uskonnollinen näkemys yleistyy."

Tyhmempien höynäyttäminen on kyllä myös hyväksi koettu keino.

" Onko niin että mitä ei opi sitä ei ymmärrä."

Kyllä se niin on. Mutta on myös niin, että mitä ei ymmärrä, sitä ei opi. Raamattua ei ole helppo ymmärtää, vaikka haluaakin. Ylipäätään mitä tahansa parin vuosituhannen takaista on vaikea ymmärtää.

"Jos asenne on oppia ymmärtämään Raamatun opetuksia niin se tekee silloin Raamattuun tutustumisen mielenkiintoiseksi. Onko niin että mitä ei opi sitä ei ymmärrä."

Raamatun lukeminen tosiaan on opettavaista. Kuten vanha sanonta kuuluu: "Jotta voitat vihollisesi, tunne hänet" ja tämä motivoi ainakin minua lukemaan Raamattua ajatuksen kanssa. Mitä enemmän tunnen kristittyjä, sitä helpommin heidät voi hiljentää.

Satanos kirjoitti:

"Jos asenne on oppia ymmärtämään Raamatun opetuksia niin se tekee silloin Raamattuun tutustumisen mielenkiintoiseksi. Onko niin että mitä ei opi sitä ei ymmärrä."

Raamatun lukeminen tosiaan on opettavaista. Kuten vanha sanonta kuuluu: "Jotta voitat vihollisesi, tunne hänet" ja tämä motivoi ainakin minua lukemaan Raamattua ajatuksen kanssa. Mitä enemmän tunnen kristittyjä, sitä helpommin heidät voi hiljentää.

Lue lisää

^ Tuollaisen kohdatessaan auttaa vain sen ymmärtäminen, että Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Jos aikaisempina vuosisatoina dogmaatikot löivät ateisteja ja muita Raamatulla päähän, niin nykyään ateistit lyövät dogmaatikkoja sillä samalla Raamatulla päähän.

Uskovaista auttaa tuollaisessa kriisitilanteessa ymmärtää, että Raamattu ja sieltä poimitut ristiriitaisuudet sekä aikaan sidotut mielipiteet eivät ole Jumalan sanaa sellaisenaan, vaikka se voikin olla jumalallisesti innoitettu. Kirjaan (sekä kirjan ulkopuolisiin dogmeihin) uskomisen sijasta parempi on uskoa ja luottaa Jumalaan. Pyhimystenkin tekstit ovat heidän omia näkemyksiään. Mukaan lukien Paavali.

nii kyl o kirjoitti:

" Onko niin että mitä ei opi sitä ei ymmärrä."

Kyllä se niin on. Mutta on myös niin, että mitä ei ymmärrä, sitä ei opi. Raamattua ei ole helppo ymmärtää, vaikka haluaakin. Ylipäätään mitä tahansa parin vuosituhannen takaista on vaikea ymmärtää.

Lue lisää

nii kyl o
Älä mene historiassa liian kauas Jumala on myös tässä ajassa elikkä nykyajassa.
Jeesus sanoi, siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni minä olen heidän keskellään.
Toisten ymmärtäminen Raamatun mukaan helppoa.
Epäuskoinen ei usko joten hän taistelee Jumalaa vastaan joka samalla on suurinmpia syntejä. Emmekö me jokainen ymmärrä epäuskoista mikä hänen motiivinsa on joka johtaa sanavalintoihinkin joka palvelee hänen epäuskoaan. Epäuskoisen tieto Jumalasta ei ole riittävästä tiedosta kiini vaan mielestä joka ei hyväksy että hänen pitäisi lihallinen ruumiinsa sopeuttaa tekoihin joka olisi Jumalalle mieluista ,siitä on kysymys pääsääntöisesti. Huomatkaa että hän taistelee sitä vastaan mitä ei usko olevan olemassa. Kun taistelussa ei saa vähäisintäkään otetta jumalasta silloin kohde muuttuu lähimmäisiin jolloin lähimmäisen rakkaus on oudon tuntuista viha puhetta. Kyllähän me tämän ymmärrämme mistä perinmältään on kysymys uskovaisen osuus tässä tulisi olla tarkkaavainen kuuntelu ja kysymysten asettelu joka ei loukkaa epäuskoista .Kysymykset siksi että hän itse ymmärtää olevansa harhaluuloinen satuseppo. Itse siis on oivallettava tai olla oivaltamatta. Vastuu on oivaltajalla itsellään ei niinkään lähetyssaarnaajalla kuten Raamattu opettaa Apostolien saadessa lähetyskäskyn.
Epäuskoiselle on myös omat käsitykset faktaa samoin usko uskovalle on faktaa. Näiden asioiden yhdistäminen on mahdoton yhtälö ellei omatahto toimi. Raamatun opetusten kertominen ei ole riidan aihe vaan totuuden julkituominen niille jotka haluaa sitä kuulla. Turha on kylvää ohdakkeiden sekaan.
Huomaamme tai oivallamme sen että erilaiset näkökulmat eivät ole riidan aihe vaan sivistyneen keskustelun piiriin kuuluvia asioita johon meillä Suomessa olemme koululaitoksen myötä saaneet valmiudet vai olemmeko sisäistäneet niin opetuksen. Ainakin äiti ja isä on niin opettanut jos on kiireiltään ehtinyt. Palataanko muistoissamme historiaan muistelemaan mitä olisi pitänyt joskus oppia ja samalla omaksua oppi.
Kysyisin lopuksi onko pakko kiihkoilla kun vähemmälläkin asioita voi selvittää koskee kaikkia osapuolia (minuakin). Eikö ole hienoa kun riidat vähenee ja suvaitsevaisuus lisääntyy että aurinko paistaa jokaiseen risukasaan pilviselläkin päivällä. Olemmeko me tätä varten olemassa? Kempä kertoisi sen.

totta 1 kirjoitti:

nii kyl o
Älä mene historiassa liian kauas Jumala on myös tässä ajassa elikkä nykyajassa.
Jeesus sanoi, siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni minä olen heidän keskellään.
Toisten ymmärtäminen Raamatun mukaan helppoa.
Epäuskoinen ei usko joten hän taistelee Jumalaa vastaan joka samalla on suurinmpia syntejä. Emmekö me jokainen ymmärrä epäuskoista mikä hänen motiivinsa on joka johtaa sanavalintoihinkin joka palvelee hänen epäuskoaan. Epäuskoisen tieto Jumalasta ei ole riittävästä tiedosta kiini vaan mielestä joka ei hyväksy että hänen pitäisi lihallinen ruumiinsa sopeuttaa tekoihin joka olisi Jumalalle mieluista ,siitä on kysymys pääsääntöisesti. Huomatkaa että hän taistelee sitä vastaan mitä ei usko olevan olemassa. Kun taistelussa ei saa vähäisintäkään otetta jumalasta silloin kohde muuttuu lähimmäisiin jolloin lähimmäisen rakkaus on oudon tuntuista viha puhetta. Kyllähän me tämän ymmärrämme mistä perinmältään on kysymys uskovaisen osuus tässä tulisi olla tarkkaavainen kuuntelu ja kysymysten asettelu joka ei loukkaa epäuskoista .Kysymykset siksi että hän itse ymmärtää olevansa harhaluuloinen satuseppo. Itse siis on oivallettava tai olla oivaltamatta. Vastuu on oivaltajalla itsellään ei niinkään lähetyssaarnaajalla kuten Raamattu opettaa Apostolien saadessa lähetyskäskyn.
Epäuskoiselle on myös omat käsitykset faktaa samoin usko uskovalle on faktaa. Näiden asioiden yhdistäminen on mahdoton yhtälö ellei omatahto toimi. Raamatun opetusten kertominen ei ole riidan aihe vaan totuuden julkituominen niille jotka haluaa sitä kuulla. Turha on kylvää ohdakkeiden sekaan.
Huomaamme tai oivallamme sen että erilaiset näkökulmat eivät ole riidan aihe vaan sivistyneen keskustelun piiriin kuuluvia asioita johon meillä Suomessa olemme koululaitoksen myötä saaneet valmiudet vai olemmeko sisäistäneet niin opetuksen. Ainakin äiti ja isä on niin opettanut jos on kiireiltään ehtinyt. Palataanko muistoissamme historiaan muistelemaan mitä olisi pitänyt joskus oppia ja samalla omaksua oppi.
Kysyisin lopuksi onko pakko kiihkoilla kun vähemmälläkin asioita voi selvittää koskee kaikkia osapuolia (minuakin). Eikö ole hienoa kun riidat vähenee ja suvaitsevaisuus lisääntyy että aurinko paistaa jokaiseen risukasaan pilviselläkin päivällä. Olemmeko me tätä varten olemassa? Kempä kertoisi sen.

Lue lisää

Eihän kiihkoilu asiassa kuin asiassa hirveän hyvää hedelmää yleensä kanna.
Mutta omalta osaltani, jos muistelen menneitä vuosikausiani Raamatun ääressä, niin tietty innokkuus sen puolesta on lisääntynyt.

Oppiessaan uutta haluaa jakaa sitä tietoa muidenkin kanssa. Olen kuitenkin havainnut, että kaikki vain eivät ole yhtä innokkaita jakamaan ajatuksia kanssani. Ei se minua kuitenkaan ole lannistanut, olenhan kuitenkin löytänyt elämääni
Raamatun "hyvän uutisen", josta Jeesus puhui ja käski seuraajiensakin jatkaa
puhumista.

Jumalan sanan kerrotaan olevan totuus. Kaikki eivät sitä sellaisena kuitenkaan
halua pitää ja se valinta heille suotakoon. Kuitenkin harmittaa se, että useimmat
eivät edes ole itse koskaan lukeneetkaan Raamattua, vaan tekevät johtopääätöksensa asiasta kuulemansa ja "perimänsä" perusteella. Toiset
taasen lukevat jo "tietynlainen" ennakkoasenne mukanaan, eivätkä siksi pääse
ymmärtämään lukemaansa.

Jumalan sana oikein ymmärrettynä ja oikein sovellettuna ei luo epäsopua ja riitaa itsessään, sillä siinä on rauhan ja rakkauden sanoma. Me ihmiset vain emme aina kykene epätäydellisyytemme vuoksi kommunikoimaan rakentavassa hengessä. Väärinymmärryksiä tahtoo tulla, vaikka kuinka pyrkisimme niitä välttämään.

Jatkan silti Jumalan sanasta kertomista muille, vastuu on kuulijalla itsellään miten hän tietoa sitten käyttää. Aivan kuin totesitkin.

Se, miten me ihmiset suhtaudumme Jumalan suunnitelmiin, ei muuta niitä
miksikään. Jumala tulee ne toteuttamaan aikanaan, uskoivatpa ihmiset
niihin tai eivät. Raamattu kuitenkin kertoo, että voimme olla osana tuota
suunnitelmaa, jos niin tahdomme. Ei hän kuitenkaan ketään pakota siihen,
kuten emme mekään. :-)

Eli realismia kirjoitti:

^ Tuollaisen kohdatessaan auttaa vain sen ymmärtäminen, että Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Jos aikaisempina vuosisatoina dogmaatikot löivät ateisteja ja muita Raamatulla päähän, niin nykyään ateistit lyövät dogmaatikkoja sillä samalla Raamatulla päähän.

Uskovaista auttaa tuollaisessa kriisitilanteessa ymmärtää, että Raamattu ja sieltä poimitut ristiriitaisuudet sekä aikaan sidotut mielipiteet eivät ole Jumalan sanaa sellaisenaan, vaikka se voikin olla jumalallisesti innoitettu. Kirjaan (sekä kirjan ulkopuolisiin dogmeihin) uskomisen sijasta parempi on uskoa ja luottaa Jumalaan. Pyhimystenkin tekstit ovat heidän omia näkemyksiään. Mukaan lukien Paavali.

Lue lisää

Eli realismia
Apostoleille annettiin Pyhä-Henki. Olen ymmärtänyt että Apostoleilla oli enemmän tietoa Taivasten valtakunnan salaisuuksista kuin meillä muilla. Käsitän että heidän näkemyksensä ei ole omia näkemyksiään vaan ne ovat Pyhän-hengen ohjauksessa puhuttua totuutta.
Se on arvokasta että ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun kirjoittaminen ei ole oleellista vaan kuka antoi aineiston kirjoituksille oliko "Jumala"?
Ristiriidat johtuvat aikajanasta missä ajassa näkökulmia aikaan saadaan.
Mitä sinulle merkitsee Kun Jeesus sanoi että piirulleen pitää paikkansa ja on totta.
Eikö tämä Jeesuksen todistus tarkoita että ne maallisetkin asiat on totta joten saadaanko ristiriitaa mistään?
Totta sanoit että Kolmiyhteiseen Jumalaan luotetaan ja uskotaan ja kannattaa uskoa.
Jättäkäämme ristiriidat taakse niille pohdittavaksi jotka ei niitä ymmärrä sillä Raamatun profetiat eivät ole ihmisjärjellä selitettävissä.

5. Moos. 25:11 "Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja alakynnessä olevan vaimo yrittää auttaa miestään tarttumalla tämän vastustajaa sukupuolielimistä, 12 naista ei saa sääliä, vaan hänen kätensä on lyötävä ranteesta poikki.

Siinä saa jeesusta hetken hokea ymmärtääkseen miksi tämä ikuinen ja äärettömän viisas jumalaolento kehotti lyömään paimentolaisämmältä käden poikki pippeliin sattumisesta.

5. Moos. 23:11 Jos joku teistä on yöllisen siemenvuodon takia epäpuhdas, hänen on mentävä leirin ulkopuolelle ja pysyttävä siellä.

Tai miten olisi tämä kohta missä ikuinen ja äärettömän viisas jumalaolento päättää seisotuttaa paimentolaissotilasta leirinulkopuolella sperman ampumisesta housuihin :D

Pitäisi ymmärtää jo.
Tavallaan osa on syntynyt ihmisen pään kautta siten kun Jumala on sen tiedon profeetalle tiedoksi saattanut. Olet aivan jäljillä mutta ketju oli nyt vaan hieman pitempi kuin satut muistamaan. No ei se mitään ainahan jotain unohtuu.
Hyvä verrokki oli "kauniit ja Rohkeat" sehän on todella totta kuin myös Raamattu. Terävä on havaintosi , täytyy ilolla myöntää.
Meillä ei taida nyt sitten mitään ristiriitaa olla kun olemme niin saman suuntaisella hypoteesillä liikkeellä. Oikein loistavaa päivänjatkoa . Keksitään uutta purtavaa ja palataan astialle.

totta 1 kirjoitti:

Pitäisi ymmärtää jo.
Tavallaan osa on syntynyt ihmisen pään kautta siten kun Jumala on sen tiedon profeetalle tiedoksi saattanut. Olet aivan jäljillä mutta ketju oli nyt vaan hieman pitempi kuin satut muistamaan. No ei se mitään ainahan jotain unohtuu.
Hyvä verrokki oli "kauniit ja Rohkeat" sehän on todella totta kuin myös Raamattu. Terävä on havaintosi , täytyy ilolla myöntää.
Meillä ei taida nyt sitten mitään ristiriitaa olla kun olemme niin saman suuntaisella hypoteesillä liikkeellä. Oikein loistavaa päivänjatkoa . Keksitään uutta purtavaa ja palataan astialle.

Lue lisää

"Hyvä verrokki oli "kauniit ja Rohkeat" sehän on todella totta kuin myös Raamattu. Terävä on havaintosi , täytyy ilolla myöntää."

Ajaa :) Onko mielestäsi "Ridge" todellinen henkilö??? :D Toi "Ridge" on kyllä TODELLA joku Ron Moss tai kukalie näyttelijä...eli "Ridge" on yhtä totta kuin raamattusi :)
Sun logiikalla myös eräät Gandalf ja Sauron ovat todella totta :)

code_red kirjoitti:

"Hyvä verrokki oli "kauniit ja Rohkeat" sehän on todella totta kuin myös Raamattu. Terävä on havaintosi , täytyy ilolla myöntää."

Ajaa :) Onko mielestäsi "Ridge" todellinen henkilö??? :D Toi "Ridge" on kyllä TODELLA joku Ron Moss tai kukalie näyttelijä...eli "Ridge" on yhtä totta kuin raamattusi :)
Sun logiikalla myös eräät Gandalf ja Sauron ovat todella totta :)

Lue lisää

Kyllä Ridge oli todellinen henkilö siinä osassa joka hänelle oli annettu. Myöskin oli todellinen henkilö Suomessa käydessään. Näyttelijöillä on erilaisia osia sitä kautta tämänkin voi ymmärtää.