Tuskastuttaa. Olen yli 30-vuotias ja ihastunut naiseen, jota en tunne. Ihana vaalea polkkatukkainen silmälasipäinen nainen aamubussissa. Muutamia viikkoja sitten alkoi kulkea samaan aikaan kuin minä, tai ainakin silloin hänet huomasin. Istuu usein eteeni, ja minä annan mielikuvitukseni laukata - istuuko hän tahallaan siihen, mitähän hän tekee työkseen, millainen hän on. Ulkonäön perusteella on vaarallista profiloida ketään.
Ymmärrän rakastuneeni lapsellisesti mielikuvaan, ja silti sydämeen sattuu, kun en voi häntä lähestyä. En keksi tapaa, joka ei päättyisi hyypiön maineeseen ja siihen, että kumpikin alkaa välttelemään sitä bussivuoroa, ja jos joskus sattuisimme vielä kohtaamaan, katselisimme vain kiusaantuneina pois ja pakenisimme.
Olen varma, että sellaisella ihanuudella on jo mies. Muu olisikin vääryyttä. Luulin vain jo kasvaneeni tällaisesta ulos.
Ymmärrän rakastuneeni lapsellisesti mielikuvaan, ja silti sydämeen sattuu, kun en voi häntä lähestyä. En keksi tapaa, joka ei päättyisi hyypiön maineeseen ja siihen, että kumpikin alkaa välttelemään sitä bussivuoroa, ja jos joskus sattuisimme vielä kohtaamaan, katselisimme vain kiusaantuneina pois ja pakenisimme.
Olen varma, että sellaisella ihanuudella on jo mies. Muu olisikin vääryyttä. Luulin vain jo kasvaneeni tällaisesta ulos.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ei siitä koskaan kasva ulos ja sehän siinä onkin just tavallaan hienoa :)
Meillä täällä maalla on toisaalta helppoa kun tulee moikattua kaikkia vähänkään tutun näköisiä ihmisiä. En siis todellakaan tunne kaikkia, mutta moikkaan jos olen nähnyt jonkun useamman kerran samassa paikassa.
Eli tuossakin tilanteessa moikkailisin jo hyvää vauhtia (ainakin nyökkäisin tervehdykseksi ja hymyilisin), mutta ilmeisesti teillä sielläpäin ei noin ole tapana tehdä.
Mutta voiskos sitä jotenkin kokeilla ottaa edes se katsekontakti ja hymyillä vähän? Siitä kai sit huomaa kuinka toinen alkaa suhtautua. Ja jos se suhtautuu hyvin niin sit voi kai alkaa jo tervehtiä vaikka vaan nyökkäämällä jos siltä tuntuu.
Tavallaan hienoa, niin. Sydämeni pakahtuu joka aamu kun hänet näen, ja silti samaan aikaan tekee pahaa, kun ainoa lähestymiskeino jonka voin kuvitella, on kännissä jossain rasvaisessa baarissa, jossa kummatkaan emme viihdy, mikäli syntyneet kuvitelmani hänestä osuvat oikeaan.
Ja nyt sitten pelkään sitä, että kyseinen nainen näkee viestini ja tunnistaa itsensä. Sitähän minä toisaalta halusinkin, mutta ehkä tilanteesta tulisi vielä kiusallisempi, jos hän tietäisi? Ja silti, edelleen toisaalta, olen sen verran romantikko että kuvittelen hänen ilahtuvan, jos hän tietäisi ja tulisi puoliväliin vastaan. Tutustuisimme. Ehkä kävisi ilmi, että kuvitelmani olivat vain kuvitelmia eikä mitään tapahtuisi. Nyt kuitenkin kun mieleni on vielä sekaisin, kutkuttaa ajatella mitä toisaalta voisikaan tapahtua...
Onpa kyllä varmasti ihana fiilis. Kunpa joku joskus ihastuisi minuun tuolla tavalla ja uskaltaisi siis tietysti myös lähestyä! :D
En kyllä itse pahastuisi ainakaan yhtään jos joku osoittaisi kiinnostustaan. Ja vaikka olisinkin varattu, niin kyllä se silti imartelisi, enkä todellakaan olisi epäkohtelias toista kohtaan. Eli varmasti kehdattaisi jatkossakin kulkea samalla bussilla!
Sun täytyy nyt hioo sun suunnitelmaa.
Ihmettelen, miksei kukaan ole vielä kirjoittanut tähän ketjuun palstan hengen mukaisesti, että tatuoitu jännämies kuitenkin kyntää iltaisin kyseistä naista.
Koska palstan miehet on tunteellisia ja romanttisia luonteita eihän kukaan toki halua pilata avaajan hyvää fiilistä kertomalla kuinka asiat ovat. Ehtii hän sen sitten selville saamaan lähestymisyrityksensä jälkeenkin kun seuraavana aamuna tatuoitu p..ka työntyy bussiin naisensa kanssa, kolistaa avaajaa ja kuonoon ja käskee pitämään näppinsä erossa naisestaan :)
Ei itsestäänselvyyksiä tarvitse aina kirjoittaa.
On oikein, että hillitset eläimelliset halusi. Et voi todellakaan olettaa, että nainen haluaisi mitään kontaktia kanssasi. Hänellä on tässä elämässä aivan tarpeeksi huolia ilman satunnaisia ahdistelijoitakin. Ajattele nyt miltä naisesta tuntuu. Hän on vain istunut penkille saadakseen unohtaa hekiseksi tämän painajaismaisen maailman, missä miehet murhaavat lapsia ja julkisen sektorin palkat ovat riittämättömät elintason ylläpitoon.
Siis kuvitteletko todella, että hän haluaisi mitään tökeröitä lähentelyitä sinulta?!!!
En halua alentua kliseisiin... mutta sellainen enkeli voisikin potea maailmantuskaa. Ei minulla kuvitelmia ole. Ajattelin että kirjoittamalla tämän tunnustuksen tänne, näkisin itsekin haihatteluni haihatteluina. Kuitenkaan en nyt malttaisi edes odottaa huomista että näkisin hänet. Ajattelin että kirjoittamalla tämän voisin siirtyä eteenpäin, ja kuitenkin nyt on yhä enemmän syytä pelätä, että paljastun jotenkin. Ajattelin että voisin luopua typerimmistä ideoistani, ja edelleen haluaisin kirjoittaa hänelle lapsellisen runon ja sujauttaa sen salaa hänen käsilaukkuunsa, että hän tietäisi tunteistani... vaikka ei tietäisikään minun olemassaolosta muuta.
Että olen typerä! Lietsoin itseni näillä kirjoituksilla itseni rakastumaan pahemmin. Vaikka hän ei ikinä saisi pienintäkään vihiä tästä, nautin tästä suunnattomasti. Minua lämmittää ajatellakin häntä. Samaan aikaan toivon että en paljastu ja saan pitää haavekuvani, ja samaan aikaan helpottaisi rehellinen kohtaaminen, jossa kupla puhkeaisi ja tämä menisi ohi. Kumpi on pahempi? Mihin kadotin rationaalisuuteni?
Tuo on niin söpöä! Kuulostaa niin toivottomasti ihastuneen ihmisen puheelta :) Se on jännä miten joku voi saada niin totaalisesti sekaisin. En usko, että nainen sitä pahakseen pistää vaikka kerrotkin kiinnostuksesta. Yllättyä voi ehkä. Ja voit myös yrittää tuota pimppalooran mainitsemaa katsekontaktin ottoa, nyökkäilyä tms. ensin niin ei tuu aivan niin puskista se kiinnostuksen osoitus jos päätätkin lähestyä.
Ihmettelen itsekin! Onhan tässä ennenkin menty ihmisestä sekaisin, varmaan jokainen on joskus mennyt. Nuorena sitä meni helpostikin, mutta en minä enää nuori ole, vaan aikuinen, järkevä ihminen jonka tunteet ovat hillittyjä ja asiallisia, eikä tällainen hallitsematon, yllättäen irtipäässyt tulipalo. Parasta olisikin, jos jäisin vain naisen mieleen ihmisenä, jonka hän tunnistaa bussista, ja sitten sen jälkeen tapaisin hänet jossain jossa voisin mennä juttelemaan hänelle. Nyt tilanne on vaikea jo sen vuoksi että minä nousen bussiin monta pysäkkiä ennen häntä.
Okei, mutta kannattaa miettiä haluaako jättää tilaisuuden käyttämättä. Yhtäkkiä voi tulla päivä, jolloin ette näekään bussissa ja nainen katoaa tuhka tuuleen. Melko harvoin sitä kuitenkaan noin päättömästi ihastuu. Voithan myös yrittää tsekata sormuksen, onko naimisissa.
Ei varmasti hyväksy sun intinkäymisvalintaa se nainen ja ajatteleekin vain negatiivista kun yksin kuljet bussilla.
Sehän siinä juuri onkin kun et ikinä sille naiselle osaa olla tarpeeksi mieliksi vitun vitun vittu saatana!!
Hyvä ettet ole homopersehuorahinttari, ymmärrät mua sentään.
Mitä? Mitä minun intinkäymisvalinta tähän liittyy? En naista tunne, mutta minun on vaikea uskoa, että hänelle on merkitystä sillä että olen armeijan käynyt...
Minkähän kaupungin 59 bussi on kyseessä? Jos on Helsingin onko Hertsikasta vai Pajamäestä?
Veikkaan Helsinkiä. Tampereella ei ole linjaa 59 ja Turussa on linjat kolmenumeroisia.
Palaisin halusta paljastaa. Se ei taida kuitenkaan olla viisasta. Myös Oulussa on linja 59.
Todennäköisesti Pajamäestä. Nainen on varmastikin aamuisin matkalla Hertsikkaan, josta jatkaa metrolla Kontulaan nussituttamaan itsensä tummalla jyystökyntäjällä ja sen sukulaismiehillä. Siinä ei jonkun aisuri-atm:n typerät yläaste fantasiat paljon paina kun yön mahtimela kairaa kuivana kakkoseen!
Helsingin 59 on aamuisin niin täysi, ettei siinä voi kovin usein päästä juuri tietyn henkilön eteen istumaan; ei tahallaan eikä vahingossa.
Tuollaiset tuntemattomaan ihastumiset on 99 % tapauksista turhia, nainen ei ole kiinnostunut tai sitten on varattu.
Tämä tapaus voi kuulua siihen kuuluisaan 1:n prosenttiin.
99% on kielikuva, todellisuus on 100%.
Eräänä aamuna bussiin tulee afrikkalainen karkotettava luvaton maassaoleskelija, joka näkee naisen, ja lähestyy häntä siinä edessäsi. Rakastunut nysvä taas saa katsoa aitiopaikalta kuinka suomalainen nainen oikein isketään. Pian vietetäänkin parin häitä, ja raiskauksesta karkotettava mutta "väärinymmärretty" tyyppi saa jäädä Suomeen. Tällaiset romanttiset mutta todelliset rakkaustarinat on just parhaita, kun niissä näkyy se elämän raadollisuus kaiken kauneuden keskellä.
Ap voi sitten päästä kasvattamaan ko. sankarin lapsia.
Olen joskus lähestynyt tyttöä bussissa, jo kauan ennen PUA-aikoja.
Se oli sikäli helppoa, että menimme aina pitkän matkaan samaan suuntaan ja siinä sitten hiljaksiin tutustuttiin.
Sain numeron, kävimme ulkona jne. hommasta ei tullut mitään sen kummempaa lopulta, mutta kuten näet se on ihan mahdollista.
Käytä tuota samaa kaavaa, jo ihan se että pelkästään haistelet ilmaa, sillä ainakin minun kohdalla aikoinaan se oli ihan sosiaalisesti hyväsytty temppu puhua jonkun kanssa joka usein kulkee samaa matkaa. Jos rupeaa näyttämään hyvältä niin siitä sitten vaan, muuten taas voit perääntyä kasvosi säilyttäen.
Tietenkin voit myös mennä väkisin naisen viereen istumaan ja ryhtyä pelaamaan taskubilrjardia, laskematta kertaakaan hänestä katsettasi, näin osoitat olevasi ah, niin jännittävä alfauros joka ei paljoa normeista piittaa!
Hän on jälleen samassa bussissa! Toisaalta olen helpottunut, ei hän ainakaan tuonut asiaa mitenkään ilmi. Toisaalta en halunnut tuijottaa häntä. Vilkaisiko hän kuitenkin minuun...?
Nyt hän istuu muutaman penkkirivin päässä minusta. Edessäni oleva paikka oli jo mennyt. Katselen hänen ihania hiuksiaan - onko niissä hienovaraiset tummat raidat? - ikkunan heijastuksen kautta ja kirjoitan tätä. Kuvittelin että kävelisin hänen luokseen, mutta polveni menivät veteliksi ajatuksesta.
Sasinpa katsella häntä joka aamu. Yksikään päiväni ei voisi mennä piloille.
Värjää naamasi kenkälankilla mustaksi, istu sen viereen ja sano sille: "Assalam booty babe, menemä panema!" Eiköhän suomihuoralla jo sitten ala vittu valua visvaa ja haarat leviä.
Huomenna menet viereen istumaan ja sanot Terve, mitäkuuluu?
No kun sulla on varmaan itselläsi ollut niin paljon aina kavereita niin sä et voi ymmärtää miten vaikeaa se viereen istuminen on kun sua ei ole ikinä siitä yksinäisyydestä johtuen kiusattu ja esitetty niitä kysymyksiä. Aloittajakin on varmaan joku kotiseudun persujunttifasistipaska. Ei kyllä kannata yksinäisen nuoren miehen lähestyä naisia niistä negatiivisista ajatukista johtuen.
Ihan sama onnistuuko tuollainen, siinä alentaa itsensä niin törkeäksi niljakkeeksi. Minä ainakin häpeäisin ja vihaisin itseäni niin, että varmaan hyppäisin bussin alle sen jälkeen.
Syksyllä ajattelin että haluaisin palata kirjoittamaan tälle avautumiselleni jatkoa. Olen nähnyt tuota ihanaa naista harvemmin nyt. Ensin omat työaikani heittelehtivät väliaikaisesti niin, etten kulkenut samalla vuorolla, ja sitten kun taas kuljin, oli hänen elämäntavat muuttuneet. Hän ei enää kulkenutkaan samalla vuorolla, ei joka aamu.
Siispä olin vähän kuin pääsemässä tästä hullutuksesta ja mielenhäiriöstä yli, vaikka hänet satunnaisesti bongasinkin. Ehkä noin kerran viikossa. Viime viikollakin hän oli yhtenä aamuna samassa bussissa. En ollut huomannut hänen astuvan samaan bussiin, vaan näin hänet vasta kun hän oli lähestymässä minua. Ehkä kuvittelin kaiken, mutta hän katsoi minuun. Samassa kun käänsin pääni ja yllätyin nähdessäni hänet, hän katsoi minua kohti ja käänsi äkisti päätään ikään kuin olisi säikähtänyt jäädessään kiinni, ja istuutui sitten. Retkahdin taas.
Nyt voin paitsi kirjoittaa tarinalle jatkon, myös tarinan päätöksen. Olen nimittäin muuttamassa toiselle puolelle kaupunkia, enkä joulun jälkeen enää kulje samalla bussilla. Huonolla tuurilla en näe häntä enää koskaan, hyvällä tuurilla hän sattuu vielä kerran tai kaksi samaan bussiin.
Pitäisikö minun tehdä jotain? Tämä tuntuu edelleen niin kamalan typerältä! Aiemmissa suhteissani olen aina tuntenut naisen entuudestaan, ja olemme aina huomanneet ajautuvamme yhteen. Kukaan ei ole tehnyt aloitetta, eikä kukaan ole joutunut yllättymään toisen tunteista, ei syvistä tunteista eikä tällaisista heikkopäisistä tunteista. Helpoin ratkaisu olisi antaa vain olla ja vakuutella itselleen, ettei siitä kuitenkaan olisi mitään koskaan tullut. Olen silti varma, että jos puolen vuoden päästä olen vielä vapaana, enkä ole hullaantunut kenestäkään toisesta kun ei niin kuitenkaan kovin usein käy, alan miettiä että mitä jos kuitenkin olisin yrittänyt. Olisihan siitä voinut tulla jotain.
Ehdottomasti pitää tehdä jotain. Sinulla on vain voitettavaa.
Olen samoilla linjoilla. Kannattaa tehdä jotain. Kysyt vaan haluaako tutustua suhun. Nainen ehkä jopa odottaa sitä tai ainakaan sen ei aivan puskista luulisi tulevan ku ootte jo vaihtaneet merkitseviä katseita bussissa kuukausien ajan. Ja tosiaan jos nainen ei halua tutustua muutat joka tapauksessa muualle, etkä välttämättä näe häntä edes koskaan.. Joten ei tarvi edes pelätä mitään kiusallisia bussikohtaamisia jatkossa. Vaikkei naista kiinnostaisikaan niin sun itsesi ei tarvitsisi kuitenkaan jäädä vatvomaan olisiko tuosta tullut joskus jotain ja pääsisit nopeammin tilanteen yli. Tuo on siis pahin skenaario mitä voi sattua, eikä kuulosta kovin pahalta. Ja jos nainen haluaa tutustua niin sehän voi johtaa ihan mihin vaan..
Järjelläni tiedän, että olette oikeassa. En voi menettää mitään, paitsi tilaisuuden joka olisi ehkä kannattanut käyttää. Pahin mitä voi tapahtua ei ole kovin paha katastrofi. En silti tiedä, olemmeko vaihtaneet merkittäviä katseita, niin kuin neiti ruiskukka sanot. Ehkä erehdyin ja näin hänen katseessaan sen, mitä halusin. Pikku-ukkoja rivien välissä. En normaalisti hermoilisi näin. Enhän minä naisten kanssa mitenkään rohkea ole koskaan ollut, mutta harvoin minua on nainen näin sekaisin saanut.
"En silti tiedä, olemmeko vaihtaneet merkittäviä katseita, niin kuin neiti ruiskukka sanot. Ehkä erehdyin ja näin hänen katseessaan sen, mitä halusin. Pikku-ukkoja rivien välissä."
No me nyt sitä vielä vähemmän täällä palstalla tiedetään :D Ei meistä kukaan muu kuin se nainen itse voi sanoa mitä ne katseet tarkoitti. Sun pitää nyt vaan luottaa siihen, mitä itse tunnet. Älä panikoi etukäteen tuota tilannetta niin hirvittävästi, vaan lähde avoimin mielin katsomaan mitä siitä tulee. Eikä niitä tunteitakaan tarvi etukäteen pelätä, joita tulee tuota naista lähestyessä mahdollisesti eteen.. Ne kuuluu asiaan. Ikävistä tunteistakin pääsee kyllä yli, ei nekään maailman tappiin asti kestä.
Tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Kyllähän tuo rohkeutta vaatii.. mutta tiedät varmaan itse kuitenkin parhaiten miten toimia. Voihan se olla niinkin ettei oikeasti ole vielä valmis tuollaiseen vaan tarvis eka jonkun pienemmän "esteen" jonka ylittää. Halusin nyt vain tuoda tuonkin puolen esiin, että asia ei välttämättä todellisuudessa ole niin suuri ja haudanvakava kuin mihin mittasuhteisiin paisutat sen mielessäsi.
Ja toimimatta jättämällä saatat menettää loppuelämäsi onnen.
Niin, menetettäväähän on vain se, että muuttuu kunnon miehestä vastenmieliseksi pelimieheksi ja limaiseksi lähentelijäksi. Se on vähän sama kuin että jos tekee rikoksen niin se teko seuraa mukana, vaikka yrittäisikin olla taas kunniallinen. Voitettavaahan tuossa ei ole, koska miksi joku satunnainen nainen yhtäkkiä haluaisi jonkun tuntemattoman bussiahdistelijan, kun kummallakaan ei ole mitään perusteita olettaa minkäänlaista yhteensopivuutta?
Millä perusteella? Ei ole mitään syytä olettaa, että nuo kaksi sopisivat toisilleen. Iskuyritys ilman pätevää syytä on noloa, ja siitä seuraava epäonnistuminen vielä nolompaa. Aloitteen teko tarkoittaa, että on kuvitellut onnistuvansa; muutenhan ei olisi tehnyt aloitetta. Vain tyhmä uskoo asioihin, jotka eivät perustu mihinkään.
Mielenkiintoinen yhteensattuma - kuljen itsekin samannumeroisella bussilla, ja olen itsekin muuttamassa lähiaikoina. Huomenna täytyy katsella kanssamatkustajia ihan uusin silmin.
Mitä dilemmaasi tulee, niin todettakoon että itse olen käynyt useita bussi-ihastumisia elämäni aikana. Koskaan en ole toiminut niiden eteen, ja aina tunteeni ovat lieventyneet ja olen voinut kuitata kaiken haihatteluna. Kuitenkin tilanteesi on varsin otollinen - jos et kerta jatkossa enää kulje samalla bussilla, voit minusta periaatteessa ihan hyvin lähestyä. Jos tytön katse ja säikähdys ei ollut sattumaa, on tuossa ainekset vaikka mihin. Jos taas tulee tylyt pakit, kuten naisilta voi odottaa (no, minä voin), niin ei haittaa. Voit rennosti todeta että okei, ei mitään, ei tarvitse kiusaantua kun et enää sillä bussilla tule kulkemaan.
Tietysti tämäkin on varmaan helpommin sanottu kuin tehty. En minä uskaltaisi varmaan vastaavassa tilanteessa toimia. Jotenkin olen aina pitänyt bussilähestymisiä vähän kiusaannuttavina, ja luottaisin enemmän siihen, että nainen tunnistaa sinut, ja JOS törmäisimme joskus jossain muualla, olisi tervehtimiseen matalampi kynnys, koska todennäköisesti tunnistaisimme toisemme. Jos nainen ei tunnistaisi (kuten myös todennäköistä on), niin voisi ihan rennosti selittää että no kappas kun melkein joka aamu samalla bussilla kuljemme.
Mutta mutta, en nyt uskalla kannustaa, mutta en henno myöskään estellä. Haluamme kuulla oikean lopun tarinalle.
Rehellisesti. Mies miehelle. Tämä nainen jossain vaiheessa tulee kaljun, tatuoidun ex-rikollisen kanssa bussiin. Tämä karvaperse myös jyystää naista hyvin.
Niin, ulkonäön perässä ne miehtkin on, vaikka naisia samasta aiheesta aina soimataan..
Harva mies ruman naisen perään bussissakaan nyyhkii..
Siitä runsaat sinkkuprosentit suomessa, miehille ei vaan kelpaa omantasoiset naiset.
Rumat ei kelpaa edes rumille. Rumia on paljon. Siitä sinkkujen suuri määrä pääasiassa johtuu.
Niin. Miehille ei kelpaa omantasoiset naiset.
Kuten ei naisillekaan.
Oletko ehkä hieman yksinkertainen?
Naiset vaatii että aloitteet on miehen tehtävä, mutta samalla ruikutetaan että miehet kiinnostuu pelkästä ulkonäöstä. Millä perusteella sitä pitäisi kiinnostua naisesta, jos nainen ei koskaan tee mitään tutustumisen eteen?
Solipsismi on yleistä lapsille ja naisille. Kuvitellaan että maailman pyörii tai ainakin pitäisi pyöriä heidän napansa ympärillä ja kaikki heidän tarpeensa tulisi tyydytetyksi pelkän telepatian voimin.
Oikeasti nainen haluaa, että tatuoitu jännä-ähkijä kiinnostuu hänestä. Silloin nainen voi todeta, että kemiat kohtasivat ja ulkonäöllä ei ollut mitään tekemistä kummankaan ihastumisen kanssa. Jos kunnon mies osoittaa kiinnostusta, nainen voi vapaasti syyttää miestä pinnallisuudesta ja todeta, ettei ollut kemiaa.