miten suhtautuisitte?

Noita tyhmiä, mielestään kaiken tietäviä anoppeja tuntuu riittävän. Ovat ehtymätön luonnonvara. Kun kyseessä on riittävän jästipäinen tapaus, haukkuu hän vielä pitkään eron jälkeenkin, vaikka ei olisi mitään aihettakaan.

Sanot anopille, että antaa olla viimeinen kerta. Jos ei tajua ja homma jatkuu niin sitten ette jätä lapsianne anopille ilman valvovaa silmää. Vastuuton ämmä sellainen. Itse en kyllä lapsiani jättäisi tuollaisen ääliön käsiin, toista kertaa.

Olisiko ollut kuitenkin niin että tyttärenne halusi itse eroon typerästä kampauksesta jonka idiootti vanhemmat olivat hänelle leikkauttaneet. Jos näin oli niin, hyvä anoppi!

Lapset ei ole mitään barbinukkeja!

Anoppini saisi kyytiä ja lujaa jos lapseni hiuksiin koskisi, onneksi ei uskalla.

Keskustelkaa asia ensin miehesi kanssa valmiiksi ja sopikaa, kumpi teistä näyttää tässä asiassa kaapin paikan anopille, vai näytättekö yhdessä. Suosittelisin ehkä yhdessä juttelua ja vieläpä siten, että appiukkokin olisi paikalla, jotta anoppi ei tuntisi keskustelutilannetta uhkaavaksi. Sitten ystävällinen ja selväsanainen mielipide asiasta peliin.

Samassa yhteydessä on varmaankin syytä jutella laajemminkin reviirirajoista, koska ne ovat selvästikin anopillasi pahasti hukassa.

se että sanot aika kovasti anopillesi. Lapsen mielen pahoittaminen on jotain mitä en itse siedä, siinä olisi kyllä anoppi itkua vääntämässä jos noin kävisi.

Tässä tapauksessa, josta kerron, ei lapsen hiusten leikkaaja ollut anoppi vaan päiväkodin työntekijä. Luin uutisen täkäläisestä päivälehdestä vuosia sitten.

Päiväkodissa leikattiin pienen pojan tukka, joka oli epäsiisti kyseisen päiväkodin henkilöstön mielestä. Pojan vanhemmilta ei kysytty lupaa tietenkään. Tässä tapauksessa pojan vanhemmat olivat päiväkodin taholta "noitavainon" kohteena muistakin syistä. Hiusten leikkuu oli vain jäävuoren huippu, eräänlainen rangaistus vanhempia kohtaan.

Kun päiväkodeissa mennään tällä tavoin tallomaan vanhempien varpaita, on asia mielestäni pahempi kuin anopin toimiminen lastenlastensa parturina.

Toivottavasti olet pystynyt puhumaan anoppisi kanssa ja hän ymmärtää, miksi olet loukkaantunut. Ehkä olet vihainen jostain muusta kuin lapsesi uudesta kampauksesta. Sinua kai satuttaa alitajuisesti enemmän se, että anoppisi on päässyt hipelöimään tyttöäsi ja osoittanut hänelle hellyyttä hiusten leikkuun muodossa.

asia siellä puheeksi ja sano että se oli viimeinen kerta kun menee moista tekemään!!
Mun anoppi ei iki maailmassa uskaltais ees ajatella tollasta oon kyllä jo aikanaan tehny selväksi että mun silmille ei anopit hypi taikka se on varmaa että on viimeinenn kerta kun kylässä käydään...ei ne lapset siihen kuole että toiset isovanhemmat puuttuvat.

Lapsuudessani kuuskyt luvulla olin mummon ja vaarin luona viikonloppu kylässä. Minulla oli pitkät vaaleat hiukset, lapaluiden päälle. Mummoni päätti,että nyt parturiin ja polkkatukka ja syy oli se, että äitini jolla on vain toinen käsi, ei pysty sitä letittämään ja isäkin kun on töissä niin ei ole paikalla sitä tekemässä. Isäni nimittäin oli se joka hiukseni letitti. Äiti meinasi sitten sytärin saada kun näki minut viikonlopun jälkeen ja kyllä mummo sai kunnon ripityksen, isäni pysyi viisaana hiljaa kun anopista oli kyse. Olisi ihan asiaa jos miehesi pistäisi äitinsä ojennukseen tässä asiassa.

...että lapsi ei tämän jälkeen koskaan enää joutuisi menemään anopille yksin. En sanoisi tätä päätöstäni kenellekään, en anopille, en lapsen isälle, en edes parhaimmalle ystävälleni, vaan itsekseni vain huolehtisin kerta kaikkiaan asian, niin että lapsella olisi aina aikuinen seurana mummulassa.
Hiuksia ei voi enää korjata, mutta ne kasvavat onneksi.
Luottamus anoppiisi on mennyttä, ja uskon että sen takaisin tulo vie kauemmin kuin hiusten kasvu.

Minä osaan salata tunteeni siten, että en kiivastu enkä näytä raivoani tällaisessa tapauksessa, mutta koska olen pitkävihainen, en unohtaisi tapahtumaa koskaan.