Todella epätoivoinen

sinun pitää muuttaa? mix ukko ei muuta?

Totta kai! sinun on muutettava, välittämättä lapsistasi. Sillä sinulla on vain yksi elämä täällä maan päällä, ja siitä on otettava kaikki ilo irti mitä voi saada.
Mutta ota kuitenkin tarkka selko, että onko tämä mies ystäväsi todella raitis, ettei hän juo ja humalassa tee mitään mikä teksisi sinun olosi sietämättömäksi hänen kanssaan.
Jos hän olisi uskovainen mies, niin sitten siitä olisi hyötyä myöskin teidän iankaikkiselle elämälle.
Sillä tämä maallinen elämä on vain kuin pisara vettä ämpärin pohjalla, verrattuna iankaikkiseen elämään, että missä me sen vietämme.
Ja uskovainen mies on myöskin uskollinen sinulle,
mutta Jumalattomat saattaa pettää.

Olavi

Näistä tämmösistä asioista, ei lapset.

kun lapset on jo noin isoja, täytyy heidän kanssaan keskustella asioista. joku sanoi, että äidillä on oma elämänsä, mutta niin on lapsillakin!

nuorempikin lapsi on jo kahdentoista, jos lapset eivät halua muuttaa, onko mahdotonta, että äiti odottaisi muutaman vuoden, että lapset lähtevät omilleen, onhan noita kaukosuhteista hullummistakin syistä!

ei neljätoista vuotias enää niin vaan hanki uusia kavereita, vaan ystävät alkavat olemaan vakiintuneita. oikeudessakin kuullaan 12-vuotiaan tahtoa, eikö siis vanahempienkin pitäisi keskustella lastensa kanssa?

Tulikin jo vastaus että kun lapsesi noin isoja odota vielä jokunen aika ja muuta sitten. Itselläni 4 lasta (9-14) ja uusi kumppani toisella paikkakunnalla, hänellä myös 4 lasta. Oltu yhdessä 1,5 vuotta. Molemmilla autot, minua tällä paikkakunnalla ei pidättele muu kuin lasten koulu, jollaista ei muualta suomesta löydy (emu opetus, jota ei ole hajautettu). Alusta asti selvää että minä en muuta mihinkään ennenkuin lapset itsenäistyvät ja hänellä samat ajatukset, joten...olemme onnellisessa odottavassa tilassa, asumme tahoillamme lapsi-arkea ja ajallaan muutan sinne missä rakkaani on.

Totta että aikuinen päättää, mutta onko oikein aikuisen olla itsekäs omien mielihalujen takia ja riistää nuori asuinsijoiltaan. Ei nuoren ole helppoa sopeutua uuteen ympäristöön. Nykyisin on hyvät kulkuyhteydet, mahdollisuus pitää yhteyttä puhelimitse ja maileitse monta kertaa vuorokaudessa. Eikä suomessa muutama sataa kilometriä ole matka eikä mikään.

Itse muutin toiselle paikkakunnalle, tosin lapseni oli silloin vielä päiväkodissa. Mutta hänelle oli ystävät sielläkin tosi tärkeitä, ja on ikävöinyt heitä useita vuosia muuton jälkeen. Lisäksi parisuhde ei toiminutkaan, vaikka en olisi voinut mitenkään ajatella ettei se tule toimimaan. Kyllä ainakin minua kadutti tosi paljon lapsenkin ja itsenikin takia, että laitoin kaiken peliin ja pieleen meni.Onneksi saimme asunnon sopivasti ennen lapseni esikouluun menoa, mutta kyllä hän jaksoi muistella rakkaita kavereitaan vielä monta vuotta sen jälkeen.Kadutti pitkään oma typerä moka.Ei miehessä varsinaisesti vikaa ollut, mutta jotenkin ei vain toiminut. Rankalta tuntui silloin ja ajatella sitä sen jälkeen.

Samanlainen tilanne oli minullakin, kesti vuosia kun odotin sopivaa hetkeä muuttaa miesystäväni paikkakunnalle. Rankkaa puuhaa kaikki vuodet, sano! Muutinkin ja se oli ainoa oikea ratkaisu omalla kohdalla, mutta pettymys seurasi lapseni suhteen, joka jäi täysin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi kun hän ei ole vieläkään saanut uudelta paikkakunnalta ystäviä. Pelkään hänen mielenterveytensä puolesta. Jos hänellä olisi sisaruksia, tilanne ei tuntuisi yhtä toivottomalta, mutta nyt häntä käy lähinnä sääliksi, kun ennen niin aktiivinen ja kaveripiirissä liikkuva menijä kyhjöttää omassa huoneessaan kaikki illat. Oman elämän epätoivo on vaihtunut huoleksi lapsen puolesta. Että sellaista pirun polkkaa tämä elämä voi olla.