Olen ollut mieheni kanssa yhdesssä melkein 9-vuotta. Jotenkin tuntuu, että parisuhteemme on todella kulahtanut. Meillä on yksi pieni lapsi.
Ei kai pelkän tylsyyden takia kannata erota? Joskus esim. mieheni komentelu joskus ärsyttää minua kovasti. Lisäksi ärsyttää, kun hän on jotenkin muuttunut ihmisenä..ei enää halua olla paljoa minulle avuksi jne.
Sänkyelämää meillä on ehkä 1-4 krt vuodessa. Iltaisin lähinnä katsomme tv:tä/minä saatan lukea/olla netissä..melko usein kuitenkin halailemme jne. Mutta tuntuu, että harvemmin jutellaan mitään todella syvällisiä jne.
On alkanut tuntua, että olisikohan jossain parempi kumppani minulle. Mutta en halua pettää, enkä halua erota näin pitkän suhteen jälkeen (olemme avioliitossakin) ja meillä on siis pieni lapsikin.
Tuntuu vaan, ettemme ole enää oikein samalla aaltopituudella mieheni kanssa. Mitenkähän minä voisin parantaa parisuhdetta?
Ei kai pelkän tylsyyden takia kannata erota? Joskus esim. mieheni komentelu joskus ärsyttää minua kovasti. Lisäksi ärsyttää, kun hän on jotenkin muuttunut ihmisenä..ei enää halua olla paljoa minulle avuksi jne.
Sänkyelämää meillä on ehkä 1-4 krt vuodessa. Iltaisin lähinnä katsomme tv:tä/minä saatan lukea/olla netissä..melko usein kuitenkin halailemme jne. Mutta tuntuu, että harvemmin jutellaan mitään todella syvällisiä jne.
On alkanut tuntua, että olisikohan jossain parempi kumppani minulle. Mutta en halua pettää, enkä halua erota näin pitkän suhteen jälkeen (olemme avioliitossakin) ja meillä on siis pieni lapsikin.
Tuntuu vaan, ettemme ole enää oikein samalla aaltopituudella mieheni kanssa. Mitenkähän minä voisin parantaa parisuhdetta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Järjestä yhteistä tekemistä. Esim, fillarimatkoja lähiympäristoon jätskitauoilla (lapsi tietenkin mukaan), piknikille lähimaastoon ( lapsi tietenkin mukaan), tehkää valokuvauskierroksia seudullanne joita sitten iltaisin voitte järjestää omiin (elekronisiin) kansioihin tekstittäen tapahtumat ( tuo on hyvä lahja lapsellenne esim rippilahjaksi tai 21 v synttärilahjaksi).
Pyydä miestäsi filaamaan kun hommailet lapsenne kanssa ja välillä vaihdatte osia jolloin hänkin pääsee pixeleihin.
Osallistukaa kylänne/ kaupunkinne/koulujen järjestämiin rientoihin, luennoihin, konsertteihin.
Aloittakaa vapaaehtoishommia (joissa lapsenne voi olla mukana).
Yhteinen tekeminen yhdistää, syvällisiet keskustelut tulevat aikanaan jos on tarvetta. Yleensä yhdessä puuhaaminen tuo sisältoä elämään, siihen ei välttämättä edes tarvitsesanoja - yhteyden tunne syntyy itsestään.
Lapsenne tarvitsee teitä kumpaakin. Lapsenne on teille rikkauden aihe, keskittäytykää koko perheen kanssa asioihin jotka vaikuttavat kokoavasti, ei erottavasti!
Asian vierestä nyt sitten.....
Et ole eroamassa ja se on hyvä,,kumminkin vihjaat asiasta.
Minusta nykyään erotaan liian helposti, teillä on lapsikin..
En jaksa kitistä enempää...
Maailma on mennyt päin honkia muutenkin... ja menee enemmän..
Päätä rakastaa miestäsi ja tee sen mukaisia tekoja niin luultavasti rakkaus syttyy uudelleen. Niin minulle ainakin kävi tuossa tilanteessa, kun ei ollut mitään ylipääsemättömiä ongelmia.
Joo, täytyy yrittää keksiä enemmän yhteistä tekemistä koko perheenä ja joskus pelkästään puolisonkin kanssa. Joskus tuntuu, että olen niin väsynyt jo illalla, että kaipaan vaan omaa aikaa..mutta ehkä olisi hyvä olla enemmän yhdessä perheenä. Yritän jatkossa toteuttaa välittäviä tekoja enemmän puolisoani kohtaan. Juttelin tänään puolisoni kanssa ja kerroin ajatuksistani..uskon, että tuo juttelu myös auttoi paljon.
Mä tein saman tänään aamulla. Itkuksihan se meni sitten, mutta kuulemma kaikki on ok. Saas nähdä paraneeko tilanne oikeasti vai ei. Mitään ylitsepääsemätöntä ei ole. Mut just tota, että toinen tuntuu etäiseltä, ei kiinnosta ja sitten kun toi koskee molempia, niin siitä tulee sellaista molemminpuolista pikkukiukuttelua ja 'inhoa' joka vaan edelleen huonontaa tilannetta.
Katsotaan nyt saiko suun puhtaaksipuhuminen ilman raikastumaan vai ei. Tuossa on aina se riski, että menee radikaalisti huonompaan suuntaan. Totesin suoraan, että jos ei tule nyt ratkaisevaa muutosta tähän (molempien osalta), niin joulukuuhun mennessä olis kiva jos olisit hommannut oman kämpän ja katoaisit täältä.
Avioliiton kautta suhde joka minulla on on paras suhde mikä minulla on olemassa.
Parisuhteeseen kuuluu alamäkiä ja enemmän ehkä ylämäkiä jotka ovat haasteellisia mutta antoisia kun silloin voi toteuttaa ns.lähimmäisen rakkautta.
Pettymykset aiheuttaa arkisen olotilan. Johtuuko se arkisuus siitä että me olemme ennen parisuhdetta kuvitelleet kaikkea hienoa tulevaisuuteen (prinsessamaista ).
Nuorena ei tule ajatelleeksi että on myös arkea. Arjessa ei sinänsä ole mitään vikaa kun sen osaa sisäistää kuuluvaksi elämään oleellisena osana jolloin juhlakin on monin verroin juhlavampaa.
Meillä on nuorena haveita joista unelmoimme. On vain niin että naisilla haaveista jää toteutumasta 75 % ja miehille 50 %. Näistä luvuista huomaamme että nuoruuden huumassa kuvittelemme elämää liian ruusun hohtoisiksi. Pitäisikö kuvittelu välillä työntää sivuun ja palata realismiin suunnittelun ajaksi niin ei tule pettymyksi. Paljon enemmän avointa keskustelua ja seurusteluaika pitemmäksi varmaan antaisi paremmat eväät tulevaisuuteen. Muistetaan ei ole kiire.
Jos suhde ei toimi niin pitäisikö ensin tutkailla itseään mitä teen väärin sillä usein syy löytyy tai ainakin osa syystä löytyy itsestä.
Parisuhde on niin hyvä kuin itse olen siinä ja lisäksi miten hyvin osaan hoitaa suhdettani. Hyvät suhteet eivät tule itsestään sillä suhdetoiminta on kovaa ja jokapäiväistä työtä. Parisuhteen motivaatio löytyy ajattelusta että hyvä suhteemme on meille molemmille hyväksi. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. (vielä pikku lisäys "hyväksytää virheet"). Nautitaan elämästä olosuhteiden mukaan.
No, jutteletko itse?
Herätätkö kiinnostavia puheenaiheita? useinkin?
Teetkö mitään yllättävää sängyssä?
Oletko lopettanut kaiken parisuhteen säihkyn omalta puoleltasi?
Odotatko miehesi olevan ensin mielenkiintoinen, heti innostuvan ja osallistuvan jne.? Harrastatko, teetkö, miten sinä teet elämästäsi ja elämästänne mielenkiintoista?
Kaikki ärsyttää joskus, mutta se että parisuhteenne on tylsä ja kulahtanut, johtuu siitä, että teistä molemmat ovat tylsiä, tavallisia ja kulahtaneita ihmisiä, jotka eivät tee asioille mitään.
Keskustelun aiheenne loppuvat, koska olette kiinnostuneita löhöilystä, telkkarista ja netistä, mutta ette harrasta, tee ettekä ole kovinkaan kiinni missään. Tämä koskee myös sinua ja kaikkia niitä tekosyitä mitä keksitkään (ei jaksa, ei tämän ikäisenä, ei miehenikään, pieni lapsi jne. jne.) joten SINÄ OLET TYLSÄ.
Voit syyttää miestäsi ja kuvitella että sinulle löytyy parempi, mutta miten parempi? Että sitten se kumppani olisi jännittävä tylsän naisen kanssa?
Että uusi rakkauden kiima hetken kestäisi ja valaisisi ja siinä on paras mihin sinun mielikuvituksesi pystyy?
Tosiasia on se, että tavisnaisena, tavistavoillasi, tavistylsänä ihmisenä sinä osallistuisit sen suhteen ajamista tv-tasolle ihan samalla tavalla kun tämänkin. Enkä tarkoita että julkkistyrkyt BB-tyypit olisi mielenkiintoisia: siitä tylsempiä ihmisiä saa hakea. Joten huomiohuoraamista en tarkoita. Taviksella tarkoitan, että olet kyllästynyt tavalliseen elämään, mutta et omaa mitään mikä sitä muuttaisi.
Tämä sattuu, mutta on totta. Liian moni eroaa syyttäen toista tylsyydestä, kun tylsä on ainoa, mihin itse pystyy.
Olette täsmälleen samalla alltopituudella miehenne kanssa: tuommoista elämää elää tylsät ihmiset tylsine tapoineen.
Olisit itse enemmmän kiinni elämässä, kiinnostunut, aktiivinen ja syvällisempi, niin sinulla saattaisi myös olla semmoinen elämä.
Se on yksinkertaista korjata. Ei helppoa, mutta yksinkertaista. Miestä sinun ei tarvitse siihen vaihtaa, voisit olla vaikka se Uuden Sukupolven Nainen joka vaihteeksi ottaa vaikka ihan itse vastuun siitä elämänsä mielenkiinnosta, eikä tunge sitä miehen vastuulle. En kerro ainuttakaan keinoa, koska jos sinulla ei oma mielikuvitus riitä tuon parempaa, on ikävä totuus se, että tylsä mies, tylsä parisuhde ja tylsä elämä, sopii sinulle oikein hyvin.
Enkä sano mitään tätä pahalla vaan että näin se vaan on. Herää siihen, ennen kuin pilaat kaiken muunkin.
Kuulostaa täysin normaalilta 'kehitykseltä' parisuhteessa, valitettavasti. Noin se menee. Olis kannattanut jättää ne lapset hankkimatta, niin elämä olis helpompaa.
Ap kirjoittaa..Minulle lapsi on todella tärkeä elämässäni. Olen kovasti miettinyt elämäni arvoja ja ykkäsenä arvoissani ovat lapsi, minä, parisuhde ja terveys. Sen jälkeen tulee muut asiat. Toki käytännössä valitettavasti arvot eivät aina noin suoraviivaisesti toteudu.
Uskon, että olen itse vaikuttanut myös paljon parisuhteen tylsyyteen. Olen esimerkiksi sairastanut masennusta ja pakko-o.häiriötä..eli huolehtinut liikaa ja siten kuormittanut parisuhdetta. Mutta nykyisin yritän muuttaa elämäni suuntaa ja etsinkin itselleni työ/opiskelupaikkaa. Luulen, että jompikumpi niistä toisi uuttaa sisältöä elämääni. Ja sitten yritän katsella myös uusia harrastuksia..olen jonkun verran ylipainoinen, joten liikunnan lisääminen olisi hyvä juttu.
Aion yrittää parantaa parisuhdetta siten, että olisin paremmin läsnä kun kumppanini puhuu. Yrittäisin todella kuunnella häntä. Lisäksi haluan tehdä enemmän kotitöitä ja joskus yllättää toisen pienillä jutuilla, esim. lahjoilla. Lisäksi otan myös enemmän vastuuta joistakin muista asioista. Mutta toisaalta en halua uuvuttaa itseäni.
Tysä on tylsä kirjoitteli hyvin. Vaimo oli todella tylsä ,ei koskaan jaksanut aamupanoa ,illallakin niin väsynyt. Eikä ollut iästä kiinni paljon nuorempi kuin minä .Joskus kun antoi valitti ,sullon iso,,, Tieä mikä nyky naiselle on hyvä.Kai se on etsittävä lähinaapurimaista virtaa. Mitnua ei kiinnosta valitukset ja juorut.
Syy ei varmasti ole yksin puolisossasi. Teille vain on käynyt niin kuin valitettavan monelle parille. Parisuhdetta ei ole hoidettu, ette ole antaneet aikaa toisillenne ja huomioineet toisianne. Usein tahtoo parisuhde unohtua kun tulee lapsi, niin ei kyllä saisi käydä.
Antakaa toisillenne aikaa, unohtakaa ne kotityöt ja kuka ne tekee. Huomioikaa toisenne. Nyt on korkea aika ymmärtää toisen tärkeys elämässä ja myös näyttää se. Jos ette yritä parantaa suhdettanne lopulla teillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi ja kämppä johon tulette nukkumaan.
Onnellinen parisuhde on suuri lahja ja sen eteen pitää tehdä työtä.
Sama ongelma täällä. Viimeisen vuoden aikana olen jostain syystä turhautunut ihan totaalisesti ja nyt alkaa olla sellainen olo et mä en kestä enää tätä yhtään kauempaa, et elämä valuu rännistä alas.
Romantiikka ei ole kukkinut pitkään, pitkään aikaan, nyt ei voi puhua enää paljon mistään muustakaan kukkimisesta viime aikoina, kyllä on suhteen fyysisellä puolella todella hiljaista. Mies ei vaan välitä miltä näyttää, ei vaikka olen suoraan pyytänytkin vähän kohentamaan ulkonäköä ja kuntoilemaan, hankkimaan uusia vaatteita, ajamaan parran, siistimään kuontaloaan, jne. Lähinnä loukkaantuu siitä. Mies on ihan retuperällä, vuosien takaiset kaverit ei varmaan tunnistais.
"No, jutteletko itse?"
Mies ei halua enää puida asioita sen enempää kuin minäkään, puhumisesta ei ole ollut mitään hyötyä ja puhun vuosista.
"Herätätkö kiinnostavia puheenaiheita? useinkin?"
Joskus puhutaan mielenkiintoisista aiheista. Keskustelut vähenemään päin, varsinkin mies on yhä useammin todennut että häiritsen (vaikkei olis koko päivänä juuri nähty tai puhuttu) ja vihjaa että tarvitsee omaa aikaa ilman minua, rentoutumista ja olla rauhassa, tehdä omia juttuja.
"Teetkö mitään yllättävää sängyssä?"
Nimenomaan minä naisena olen yrittänyt, seksikkäillä vaatteillakin ja muilla lisähärpäkkeillä. Se kaikki on mun harteilla, jotain positiivista vaikutusta ollut muttei kovin suurta. Mies ei muutenkaan pidä itsestä huolta eikä yritä viehättää mua ulkonäöllisesti.
"Oletko lopettanut kaiken parisuhteen säihkyn omalta puoleltasi?"
Laittaudun välillä, koti-iltaakin varten, niin et mieskin sen huomaa, välillä hienovaraisemmin. Yritän välillä flirtata sanoin tai teoin. Mies itse ei tosiaan välitä mitä sillä on päällä tai muistakaan ulkonäköasioista, vaikka olen suoraan pyytänyt.
"Odotatko miehesi olevan ensin mielenkiintoinen, heti innostuvan ja osallistuvan jne.?"
En, välillä saan pakit ja se on ok. Ei aina voi tehdä mieli. Ja meillä muutenkin nykyään tosi hiljaista.
"Harrastatko, teetkö, miten sinä teet elämästäsi ja elämästänne mielenkiintoista?"
Tällä hetkellä ei mahiksia kovin kummoisiin juttuihin. Yritän niin paljon kuin ajelta ehdin ja mulla on edelleen omia, itselle tärkeitä juttuja, omia kavereita, jne.
Jaa että testin tulos on varmaan: toivotonta? :D
Ja mies vaan jatkaa arjen suorittamista ja pönäköitymistä eikä mistään lihaksista enää tietoakaan. Jos tän olis nähnyt vuosia sitten kun kattelin urheilullista miestäni niin olisin juossut - ja kovaa. Anteeksi vaan :D
Yhdessä mies ei ole kiinnostunut lähtemään mihinkään tai tekemään mitään. Hänen mielestään parisuhteeseen riittää kuulemma että ollaan yhdessä kotona ja nimenomaan niin et tehdään omia juttujamme erillään. Olen kertonut et olen eri mieltä. Mut erilleen se taitaa meidät pikku hiljaa ajaa.
Ei se ole aina kitinää.
Ei nyky miehistä ja nyky naisista moni viitsi yrittää tehdä suhteen eteen sitä eikä tätä. Ei kiinnitä huomiota puolisoon. Ei arvosta itseään sen vertaa että pitäisi itsestään huolta tai pitäisi itsensä kunnollisena naisena/miehenä sukupuolesta riippuen.
Jos parisuhde lakastuu, ei se ole aina sen "kitisijän" vika. Jos toinen on saamaton perässä vedettävä säkki joka ajelehtii mihin sattuu niin se toinen on sitä sitten riippumatta siitä sanooko toinen sen ääneen vai ei.
Nykyään ei vaan onneksi tarvitse pilata elämäänsä jäämällä katsomaan sitä loppu iäkseen. Ja nykyään siitä huudellaan niin avoimesti että joku sitten pettää jos ei halua jättää. Ihmekö tuo.
En kyllä pettämistä hyväksy, mutta jotenkin alkaa tuntua että sitä ymmärtää. En itse sitä halua tehdä, enkä haluaisi että puolisokaan sitä tekee.
Mutta se mitä haluaisi, on että sen toisen pitäisi valita vaan se itsensä kasaan laittaminen ettei toisen tarvitse lähteä eri teille.
Nyt varaat liput teatteriin ja menet katsomaan miehasi kanssa Martti Suosalo luolamies esityksen vastaukset tulee siellä. on muuten ihan sairaan hyvä
"Iltaisin lähinnä katsomme tv:tä/minä saatan lukea/olla netissä"
Tässä vika, ei kumppanissa.
Meillä ei ole katsottu telkkaria kohta kolmeen vuoteen, kumpikaan ei ole netissä iltaisin, ja lukemisen hoidamme omalla ajalla. Käydään kävelyllä ja syödään iltapalat, sitten keskitymme JOKA ilta toisiimme, kun lapset ovat menneet nukkumaan.. loikoillemme sängyssä kynttilän valossa hempeä musiikki taustalla.. silittelemme, pusuttelemme, hellimme toisiamme.. yleensä intoudumme hyväilemään niin, että siitä seuraa vaikka mitä ihanaa.. Joskus emme malta alkaa ajoissa nukkumaankaan, kun juttu lentää ja iloa riittää yömyöhälle :)
Meillä myös puhutaan suoraan, jos joku asia ärsyttää. Ja sanomme sen saman tien, ettei mitään jää kaivelemaan ainakaan päivää kauempaa. Oletko sanonut (hyvässä ja rakentavassa hengessä!) miehellesi, että hänen komentelunsa ärsyttää sinua? Hänhän ei voi muuttaa käytöstään, jos et ole siitä sanonut.
Olette aika kaukana jo toisistanne, mutta lähentyminen on aina mahdollista.. Mites tuollainen, että telkkari ja koneet kiinni, ja sänkyyn kynttilän valoon toistensa kainaloon hiljaa silittelemään..? Ei tarvitse puhua mitään, kyllä sitä juttua alkaa tulla itsestäänkin, kun on sen aika.. Itse teen rentoutuksia miehelleni öljyämällä selän ja niskan, ja hieron häntä hellin ja välillä napakoin ottein.. yleensä sitä öljyä tulee siveltyä koko kehoon, aina intiimipaikkoihin asti ;) .. öljyhieronta miehen jalkoväliin.. siinä on mies myyty vaikka mihin hommiin!