Minusta tulee jonain päivänä anoppi. Ja minua huolehttaa kuten ketä tahansa vanhempaa onko lapseni tuleva puoliso kyllin hyvä lapselleni. En tarkoita ulkoisia seikkoja, vaan luonetta ym.
Ja kuinka me minä ja mieheni tulemme toimeeen poikamme tulevan vaimon sukulaisten kanssa. lapseni on vammainen ja hän aivan samoja asioita kuin kuka tahansa (terve) nuori
Oman kodin, ammatin, puolison ja lapsia. Ja poikammen onnihan on tärkein, en haluaisi nähdä oman lapseni kärsivän. En oikeastaan mitään muuta enää toivo elämältä kuin että poikani saisi hyvän ja turvallisen elämän ja että saisin jonain päivänä pitää lapsen lasta sylissäni.
Ja kuinka me minä ja mieheni tulemme toimeeen poikamme tulevan vaimon sukulaisten kanssa. lapseni on vammainen ja hän aivan samoja asioita kuin kuka tahansa (terve) nuori
Oman kodin, ammatin, puolison ja lapsia. Ja poikammen onnihan on tärkein, en haluaisi nähdä oman lapseni kärsivän. En oikeastaan mitään muuta enää toivo elämältä kuin että poikani saisi hyvän ja turvallisen elämän ja että saisin jonain päivänä pitää lapsen lasta sylissäni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä meistä varmaankin aika usea toivoo lapselleen parasta, eikä halua että mikään vahinkoittaisi heitä. Mutta niitä on toisaalta turha ruveta ennalta pelkäämään ja mielessään pohdiskeleen, sillä tuskin ne mitään tai ketään auttaa. Ja turhaa ruveta pelkäämään miten tulisi toimeen miniän vanhempien että sukulaisten kanssa. Eikö se riitä että miniän kanssa asiat sujuu, ja muistaa se että jos poikanne on onnellinen on se miniä teidän mieleen tai ei pääasia että he voivat suhteessa hyvin.
niinkin. Mutta kuten sanoin nämä asiat eivät yksinkertaisia, johtuen poikani vammaisuudesta, ja totta kunhan miniän kanssa sujuu niin kyllähän sen pitäisi riittää.
Sellasena kuin se on. Ei varmasti ole tarpeeksi hyvä, jos alkaa silleen miettimään. Vaikka lapsesi on vammainen, hän on ilmeisesti kykenevä perustamaan perheen, ja valitsemaan itse oman puolisonsa. Niin monesti on anopit ja miniät riitaantuneet kun e miniä ole muka "tarpeeksi hyvä". Eihän siitä muuta kun riitaa ja pahaa mieltä voi seurata.
itse oman puolisonsa ja hyväksyn tulevan miniäni sellaisena kuin hän on. Odotankin lähinnä mielenkiinnolla ja innolla muta tulevaisuus tuo tullessaan. Välillä tietenkin jännittää.
Vammaista lasta suojelee varmaan enemmän kuin vähemmän vammaista. Tuli mieleeni viimeinen Kotikatu, jossa Mäkimaan Pertti kielsi vaimoaan Eevaa puuttumasta heidän poikansa Jannen naisasioihin. "Anna Jannen opiskella ihmissuhteissa selviytymistä itse" Pertti sanoi vaimolleen.
turha ennalta murehtiminen on turhaa.