Moniko teistä on masentunut. Itseäni ei huvita mitään tehdä kun ei pääse elämässä eteenpäin kun ei saa töitä eikä ole kavereitakaan. Lukuisat turha työhaastattelut ovat saaneet mut masentuman kun ole töitä saanut. Kaljakin on alkanut maistumaan, miksi edes yritän hakea töitä tai tehdä mitään. Olen vaan kotona ja pelaan pleikkaria.
Ei elämäs ole mitään järkeä. Ennen olin sosiaalinen, menin ja tulin, oli harrastuksia mutta työttömyys on alkanut masentaa.. Jos ei ole töitä niin ei ole sitten elämääkään. Ennen tein mitä vaan töitä mitä sain mutta kaks vuotta työttömyyttä jo eikä mikään tunnu miltään. En ole tottunut makoilemaan kotona 24/7
Ei elämäs ole mitään järkeä. Ennen olin sosiaalinen, menin ja tulin, oli harrastuksia mutta työttömyys on alkanut masentaa.. Jos ei ole töitä niin ei ole sitten elämääkään. Ennen tein mitä vaan töitä mitä sain mutta kaks vuotta työttömyyttä jo eikä mikään tunnu miltään. En ole tottunut makoilemaan kotona 24/7
Vastaukset 16
Vanhimmat
Työttömyys kyllä tekee ihmisestä arvottoman. Ei muut niin koskaan ajattele, mutta itse sitä ajattelee.
Täälläkin on jo miljoona kertaa toitotettu, et pitäis pysyä aktiivisena sitten niillä elämän muilla osa-alueilla. Jos tiput kaikesta kärryiltä, niin takuulla masennut eikä masentuneen ole helppoa löytää duunia jos siis enää edes pystyy töihin. Masentuneen on vaikea löytää kumppaniakaan. Kierre on valmis ja masennut taas lisää.
Vaikuta siis vielä kun voit. Eli pysy aktiivisena. Tee päivärytmi; mitä teet, monelta, missä käyt jne. Laita ihan paperille ylös. Käy säännöllisesti ulkona, hengaile kauppakeskuksessa tai muualla ihmisten ilmoilla. Pidä itsestäsi ja kodistasi huolta. Älä päästä repsahtamaan.
Jos ei ole töitä, ei ole rahaa ja ilman rahaa ei voi harrastaa muuta kuin kävelyä joka pitemmän päälle kyllästyttää. Baareissa ei voi käydä ilman rahaa, ei voi mennä jääkiekkopeleihin eikä tavata kavereita koska kaverit käy baareissa ja jäkis peleissä. Työttömyys on todella huono juttu. Ei siellä kaupassa jaksa muuten vaan hengailla, vartijat alkaa epäilemään varkaaksi jos siellä usein käy norkoilemassa.
Toisaalta työkään ei enää houkuta, koska eläkkeelle ei pääse kuin ehkä sitten sairaana ja raihnaisena. Ja lisäksi työelämä on pitkälti kiireistä hel-vettiä ja kiusaamista. Joko vit-tumainen asiakas on kimpussa ja haukkumassa tai sitten esimies.
VR:n junat vielä pelaa. Sinne radanvarteen vain odottamaan :)
Suosikkivloggaajani video aiheesta:
http://www.youtube.com/watch?v=iTCg3ZdGtMc&list=UUcjX483N0jRI3qznYU0w3pg
Välillä on sellaisia todella lyhyitä jaksoja kun masentaa, mutta ne menee ohi itsestään. Harrastukset ja ulkoilu on mukavia juttuja kun saa ajatukset pois niistä masentavista jutuista edes hetkeksi.
Mulla on töitä mutta en viihdy työpaikassa koska siellä on nykyään jatkuvasti kaikkia muutoksia ja on todella stressaavaa. Yritän kyllä relata, mutta kun luonne on mikä on..Lisäksi haluaisin vaihtaa asuinkaupunkia tai oikeastaan olosuhteet pakottavat lähivuosina. Pidän nykyisesta asuinkaupungistani koska täällä on kaikenlaista tapahtumaa ja tulevassa/entisessä kotikaupungissa ei välttis ole. Lisäksi sieltä pitäisi saada töitä ja olen pessimistinen sen suhteen, että saisin työpaikan koska hakijoita on niin paljon joka paikkaa eikä nuoremmatkaan pääse töihin. On pidemmän aikaa jo tuntunut, että olen umpikujassa...mutta tällä mennään.
Ja olen viimeaikoina syönyt ihan liikaa enkä ole liikkunut. Alkaa olla fyysisestikin huono olo..Pitäisi taas tsempata syömisten ja liikunnan suhteen.
Tietenkään näitä tuntemuksia ei voi vertailla. Mutta itse olen nyt 38 vuoden ikään mennessä ollut töissä ehkä yhteensä 3-4 vuotta, kouluja en ole käynyt mitään, muutaman hyödyttömän kurssin. Viimeksi yhtään mitään töitä tein viisi vuotta sitten. Nykyisin en viitsi edes hakea minnekään, unirytmi on jokseenkin ylösalaisin, en käy missään omaehtoisesti jollei kukaan pyydä jota taas sattuu suht harvoin. Kavereita ei käytännössä enään ole, eikä sukulaisia.
Että on helneä tämä elämä, ja kun vielä tietää että täysin itsestään kiinni.
Masentunut olen joo. Diagnoosini sain 2005 mutta jälkikäteen ajateltuna olin masentunut yläasteella, varmasti sitä ennenkin jo eli ala-asteella/tarhassa tai mahdollisesti jopa vieläkin aiemmin, jos se on mahdollista edes jollain lailla todeta kolmevuotiaalta.
Töissä olen ollut viitisen vuotta mutta lyhyinä pätkinä. Vessapaperi- tutkinto on mutta se on siis nimensä veroinen.
Fyysistä kremppaakin on kaiken lisäksi ja se masentaa. Krempat ne sitten lopulta katkaisivat tämän kamelin selän tuolloin 2005.
Korvien välin puolesta olisin kuulemma silti työkykyinen mutta kremppojeni takia en. Masennusta pahempi este kremppojeni lisäksi on univaje, joka on tehnyt minusta huonomuistisen "dementikon" jolla on pahoja keskittymisvaikeuksia.
Tähän soppaan kun lisää ikäni (43 v.) niin todennäköisyys päästä töihin on nolla. En toisaalta haluaisi eläkkeelle mutta ei tässä muitakaan mahdollisuuksia oikein ole. Kela on tiukentanut eläkkeellepääsyä joten jatkuu tämä pompottelu Kelan eri luukuilla jatkossakin.
"..masentunut jo ala-asteella/tarhassa.. aiemminkin.."
Jotenkin outo tilanne, johtuuko onnettomista olosuhteista minkä olet vaistonnut jo pienenä vai miten? Ei kai fyysisiä kremppoja vielä tuolloin ollut vai? Olet jaksanut kuitenkin yo:n, väkisin ja sisulla vai omasta halusta...
Sitä vaan ajattelee, että miksi kaikki mahdolliset vastukset voivat osua saman ihmisen kohdalle, miksi ei voisi mennä tasaisemmin
On kuin jossain joukko-onnettomuudessa, jotkut pelastuvat jotkut taas ei...
Jos olet ollut töissä 5v., eikö silloin työeläkeyhtiön lääkäri tms. tee eläkepäätöksen, eikä KELA? Eikö KELA:ssa hoideta vaan työelämän ulkopuolella olleiden eläkeasiat?
En usko että helposti nykyään pääsee ainakaan alta 50 eläkkeelle, ja 50+ ikäisenäkin se on vaikeutunut paljon siitä mitä se aiemmin vielä on ollut. Esim. vielä 90-luvun laman aikoihin monet pääsi ainakin laman alkuun siinä 52v n.s. eläkeputkeen, ja altakin 50v pääsi jos niitä silloisia katkopaikkoja sai ja niillä sai ketjutettua itsensä eläkeputki-ikään. Ansiosidonnainen oli tuolloin 500 päivää, ja n.s. katkotyöpaikalla sai laskurin nollattua, ja siitä taas uusi 500 päivää, ja jos siinä pysyi 52v ikäiseksi niin voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle ja joku työttömyyseläkekkin tuolloin vielä oli. Toki se oli että työuraa siihen piti takana olla ja siitä saneerattu jotta ylipäätänsä ansiosidonnaiselle pääsi eikä siis pelkälle kelan peruspäivärahalle.
Se vaan näissä eläkkeissä on, että pitäisi olla ainakin jotain 20 vuotta näitä pienipalkkaisia jotain 2000€/kk palkkatöitä takana ennenkuin sillä eläkkeellään paljon mitään tekisi enemmän kuin pelkällä kela-eläkkeellä asumistukineen ja mahdollisine sossujuttuineen päälle. Toki siinä tapauksessa se on eri juttu jos on muita tuloja ja bisneksiä pienen eläkkeensä lisäksi tai jos on odotettavissa vaikkapa perintöä sen verran että sillä joitain merkitystä. N.s. harkinnan varaisista sossujutuistahan ja joistain kelajutuistakin leikataan heti saman verran mitä bisneksistäsi olet tuloja saanut, siis näin jos avoimesti pelailet eikä n.s. pimeitä juttuja ole. Ja sossulinjalla on pahinta siksi, kun silloin vielä pakottavat mahdollisen perintönsäkin syömään ennen kuin sieltä mitään saa.
http://www.kela.fi/maara_elaketulo-ja-verotaulukko
Siinä se näkyy miten vaikkapa 750€ työeläkekertymällä kokonaiseläke jää verojen jälkeen vielä alle tonnin, ja ei sillä välttämättä saa enää yhtäänkään asumistukea eikä sossusta mitään. Eli ei ole vielä pelkästään sen varassa juurikaan paremmilla kuin mitä pelkällä kela-eläkkeellä asumistukineen ja ehkä sossusta päälle. Ja 1,5% eläkekertymällä keskimäärin 2000€/kk tuloista keryy 20 vuodessa työeläkettä vasta 600€/kk. Eikä eläkelaskelmiin huomioida palkasta kaikkia lisiä ja ylityöansioita, se räknätään jostain peruspalkasta.
Se tuohon omana mielipiteenäni että ei minusta nämä pelkät kela-eläkkeet tai takuueläke mitä ne nyt onkaan ole mitään suuria eikä mitään 'kauhiastas väärin' vaikka ne eivät työtulopohjaisia olekkaan. Ne eivät siis ole suuria huomioiden meidän elinkustannuksemme. Mutta niin jäävät meillä monet työeläkkeetkin pieniksi suhteessa näihin jo ihan pakollisiin elinkustannuksiin. Tämä erityisesti vielä siksi kun niin monet eivät saa olla työelämässä palkansaajina lähellekkään mitään 40 vuotta, kun varsinkin pienipalkkaisissa n.s. hanttihommissa se menee niin että aletaan jo ikäsyrjiäkkin työnhakijana jo hyvin altakin 40v. Pitäisi olla joku isopalkkainen herra jossain valtion löhövirassa missä saa vielä jollain superkarttamallakin löhötä vanhuuseläkeikään asti ennenkuin mitään todella hyviä eläkkeitä saa, ja toinen on sitten nämä isojen firmojen pomojen omat eläkejärjestelyt. Toki sekin jos saa vakaassa työpaikassa tai uralla olla sen katkematta koko työikänsä edes keskinkertaisella palkalla takaa sekin sentään kohtalaisen eläkkeen.
Suurin osa tuloista nyt kuntoutustuella tulee kuitenkin Kelalta. Työeläkeyhtiö kuulemani mukaan myöntää väliaikaisen eläkkeen sen jälkeen kun Kela on myöntänyt kuntoutustuen. Uskoisin, että sama tilanne on sittenkin kun Kela myöntää lopullisen eläkkeen.
Onneksi on rahaa niin ei masennus tule ihan heti. Olis huono jos ei olis rahaa eikä vois tehdä mitään. Rahalla ei kuitenkan saa naisia kun ei ole miljoonia mutta pärjään kuitenkin.