Tämä ongelma on varsin pikkumainen ja inhoan tämän vuoksi itseäni.
Minä ja kihlattuni olemme seurustelleet kaksi ja puoli vuotta. Olemme alta parikymppisiä ja molemmat vielä aika lailla kodissa kiinni. Ongelma on se, että kihlattuni asuu n.50 km:n päässä vanhempieni kodista ja oleilemme pääosin meillä koulunkäyntini takia. Matka on nuorten kukkarolle bensakulutuksen kautta varsin ikävä. Rakastan miestäni mielettömästi ja olen todella kiintynyt häneen, ja tämä aiheuttaa konflikteja jotka mieheni tulkitsee "tossun alla pitämiseksi" ja "omistushaluisuudeksi". Niin erilaisista kodeista olemme kotoisin, ettei oikein kumpikaan viihdy toisen kotona. Yleensä käymme mieheni kotona yhdessä, monta kertaa viikossa joko päiväseltään tai yötä olemassa ja tämä rasittaa ja väsyttää minua, lukiolaista aika paljon vuorokausirytmin takia. Aina kun hän tahtoo kotiinsa käymään, hän päättää sen hetken mielijohteesta ihan yht´äkkiä sen kummempia sopimatta, mikä ärsyttää minua suunnattomasti. Tänäänkin hän vain lähti ja suuttui minulle lähtiessään kun näki että minulle jäi hänen lähdöstään paha mieli. Mukaansa ei huolinut kun ei jaksa nousta tarpeeksi aikaisin viemään minua kouluun.
Minä vain olen niin tottunut jakamaan jokaisen päivän askareen hänen kanssaan, eikä minulla liiemmin ole muita ystäviä saati harrastuksia joten paha mieli ja yksinäisyys jää kalvamaan aina kun hän tekee yhtäkkisen lähtönsä. Ja kyyneleet silmiin.
Tottakai hän saa käydä kotonaan mutta minusta järkevämpi järjestely olisi olla meillä viikot ja hänen kotonaan viikonloput YHDESSÄ. Vältyttäisiin riidoilta ja pahalta mieleltä. Miestäni ärsyttää todella paljon "omistushaluni", hän ei ymmärrä miksi minusta ei ole kivaa jäädä yksin kun kyseessä on vain yksi vuorokausi. Minulle se on pitkin aikavälein pitkä aika olla erossa kun tieto erossa olemisesta tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä sitten ehdi järjestää itselleen mitään kivaa siksi aikaa.
Mieheni tuntuu tarvitsevan säännöllisesti omaa aikaa, menee ja tuleekin sitten miten haluaa. Minulla taas ei elämässäni muuta tällä hetkellä oikein kerkiä olemaan kuin koulu ja mieheni. Kun jään yksin eikä hän huoli mukaan, tuntuu suunnilleen että koko maailma on hylännyt minut.
Onko kellään muulla saman tapaista ongelmaa? Olisikohan kenties korkea aika minun varata aika psykologille tai jotain?
Liian kiinni toisessa... toinen ei ymmärrä!
11
2564
Vastaukset
- msjn
NO mulle kävi niin et oltii avon kans tosi tiukasti kiinni toisissamme ja lopulta se ahdisti molempia.. ja johti osaltaan eroon lähes 5 vuoden jälkeen... ja voinet kuvitella miltä tuntuu olla yksin kun vuosiin ei oo ees yksin nukkunu? et ottakaa aikaa itellenne et pääsette ikävöimään toisianne! sillä jokainen tarvii tilaa! itse sen tajuan nyt kun se on myöhäistä!!! ehkä miehesi äkki lähdöt on just merkki liiasta yhdes olosta? ja ajattele myös omaa puoltas!
- Cherbourg
Niin kuin otsikkossasi kirjoitit olet todellakin liian kiinni poikaystävässäsi.Vaikka seurusteletkin on silti hyvä, että on muitakin mielenkiinnonkohteita eli ystäviä ja harrastuksia.Kyllä pitää pystyä olemaan vuorokausi erossa ilman, että toinen järjestää kohtauksen!!
En ole koskaan ollut yötä päivää poikakaverin kanssa, mutta siinä mielessä olen vähän samanlainen, että ripustaudun helposti ja masennun joskus, jos toinen haluaa käyttää aikaansa muuten kuin minun kanssa.Liika riippuvaisuus tekee hallaa suhteella ja voi johtaa ihan päinvastaiseen kuin mihin on pyritty eli siihen, että toinen haluaa yhä enemmän ja enemmän omaa aikaa.Anna poikaystäväsi mennä silloin, kun hän haluaa.Ei maailmasi oikeasti kaadu siitä vuorokauden erosta!- yksin jatetty
Minullakin on poikaystava, joka valilla jattaa minut mielivaltaisesti yksin sopimatta etukateen. Asumme viikot tyon vuoksi erillaan ja siksi haluaisin viettaa edes viikonloput yhdessa, mutta poikaystavani on jotenkin viela liian kiinni kodissaan ja ystavissaan niin etta lahtee heti kun he sattuvat pyytamaan joko kotiinsa tai kavereiden kanssa iltaa viettamaan. Valilla kaymme kylla yhdessakin, mutta hanella on auto ja minulle ei joten han on vapaampi liikkumaan kuin mina. Viime viikollakin minulla oli lomaa ja tapasin hanet silti vain alkuviikosta ja sitten han taas lahti kotonaan yksin kaymaan ja vietti viikonlopunkin kaverinsa kanssa juhlimassa, eika koko aikana pitanyt mitaan yhteytta minuun. Sitten kun viimein tapasimme han sanoi jattavansa minut koska olin laittanut hanelle kipakoita viesteja vastaajaan! En tieda oliko han tosissaan, mutta pahalta nyt tuntuu, vaikka vika ei mielestani ollut yksin minussa, vai mita mielta olette. Neuvoja kaipaisin minakin..
- ois lukenut
Todellakin, jollakin elämä pyörii samoilla raiteilla, en siis ole yksin. Jos haluat vaihtaa mielipiteitä, jutella yms, kirjota tiituli001@hotmail.com
- Free like a bird
tapat teidän suhteen tolla tavalla. Tiedän kokemuksesta koska ite en kestänyt enään, (ex)muijakaveri oli koko ajan mukana. Mulla ei ollut viikonloppuja vapaana, kaikki oltiin yhdessä ja silti nähtiin kuulemma liian vähän? Mitä helvettiä? Olis pitänyt olla 24h, mutta asuttiin vanhempien kanssa ja kouluakin piti käydä. Olin samalla tytön poikakaveri ja paraskaveri, ei hänellä kuulemma kavereita ollut? Mitä vittua, miksi katkaista kaveruussuhteet vaikka seurusteleekin?! Olihan mullakin kaverit vaikka ei liiemmin aikaa heille ollut, huomasin vain yhdessä vaiheessa kun ei enää pyydettykään mukaan iltaa viettämään tai jotain, syykin oli selvä kun he olettivat että olin tytön kanssa. Vittu että vituttaa näin jälkikäteen ajatellakin saatana. Myönnän että kun ero tuli, niin todellakin kannatti pitää ne kaverit mukana, ilman heitä en varmaankaan olisi yli kunnolla päässyt. Ja sulle pienenä vinkkinä, hommaa elämä! Kyllä jumalauta suhteen pitää kestää että ollaan erossakin! Kai tiesit että jätkäs menee vielä armeijaan? Minimissään 6kk pois.. Ei joka ilta nähdä voi, joskus voi mennä jopa kuukausikin.. lalalaaa ja niin eteenpäin. Tolla menolla pistät jätkäs valitsemaan ittes ja kavereiden välillä, mä tein valintani enkä ole katunut hetkeäkään. Kiitos.
- Satu
Juuri näin, totta puhut "vapaa lintu" =)
Minusta tekstin alottajan tyyli elää ja olla on muutenkin säälittävää,
jos toisen pois mennessä pitäisi valmiina olla jotain "korviketekemistä".
Miksi ?
Etsä osaa nauttia ajasta yksin ?
Läheisriippuvainen ?
Bläääh...siis.....
Eihän se tietenkään halua sua joka paikkaan mukaan, omaa aikaa on oltava!!!!
Ihme ettet itse sitä halua!
Koetko olevasi kokonainen vain hänen kanssaan ?
Tutustu tyttö itsees, ja kokoa palaset kasaan.
Ei terveitsetuntoinen ihminen tarvitse toista pönkittääkseen itseään.
Ylipäätään, terve ihmissuhde ja rakkaus perustuu vapauteen
ja puhtaaseen haluun olla yhdessä.
Ei se kukkokaan käskien laula.
Tunne itses, ja anna ainakin toiselle vapautta mikäli et sitä itse tarvitse. - ...
Satu kirjoitti:
Juuri näin, totta puhut "vapaa lintu" =)
Minusta tekstin alottajan tyyli elää ja olla on muutenkin säälittävää,
jos toisen pois mennessä pitäisi valmiina olla jotain "korviketekemistä".
Miksi ?
Etsä osaa nauttia ajasta yksin ?
Läheisriippuvainen ?
Bläääh...siis.....
Eihän se tietenkään halua sua joka paikkaan mukaan, omaa aikaa on oltava!!!!
Ihme ettet itse sitä halua!
Koetko olevasi kokonainen vain hänen kanssaan ?
Tutustu tyttö itsees, ja kokoa palaset kasaan.
Ei terveitsetuntoinen ihminen tarvitse toista pönkittääkseen itseään.
Ylipäätään, terve ihmissuhde ja rakkaus perustuu vapauteen
ja puhtaaseen haluun olla yhdessä.
Ei se kukkokaan käskien laula.
Tunne itses, ja anna ainakin toiselle vapautta mikäli et sitä itse tarvitse.Voin sanoa että ymmärrän täysin että suhteessa kumpikin tarvitsee omaa aikaa, sillä olen itse aina suhteessa painottanut toiselle sen tärkeyttä. Lähiaikoina olen tehnyt itse aivan samaa kuin aiempi kirjoittaja eli ripustaudun toiseen liikaa, ainakin siltä tuntuu..osaan ajatella järjellä miten asioitten tulee oikeasti olla, mutta en voi mitään sille miltä sisimmässä tuntuu. Pelkään että poikaystäväni on alkanut ottaa minut itsestäänselvyytenä, asumme yhdessä joten näemme tietenkin päivittäin. Jossain vaiheessa hän vietti paljon aikaansa kavereidensa kanssa ja aloin kyselemään onko hän minuun kyllästynyt, tiedän että kaikki on omaa kuvitelmaani, hänkään ei ymmärrä mistä keksin tällaisia ajatuksia..en tiedä onko kyse suhteen muuttumisesta arkipäiväiseksi kun ensihuuma on ohi. Kaikki on ollut niin täydellistä kun toinen on tähän asti ollut koko ajan kimpussa, lähetellyt helliä viestejä yms.Yhtäkkiä tuntuu hylätyltä ja pettyneeltä..onko kellään samankaltaisia kokemuksia, onko tämä vain suhteen arkea?!
- liikaa yksin
... kirjoitti:
Voin sanoa että ymmärrän täysin että suhteessa kumpikin tarvitsee omaa aikaa, sillä olen itse aina suhteessa painottanut toiselle sen tärkeyttä. Lähiaikoina olen tehnyt itse aivan samaa kuin aiempi kirjoittaja eli ripustaudun toiseen liikaa, ainakin siltä tuntuu..osaan ajatella järjellä miten asioitten tulee oikeasti olla, mutta en voi mitään sille miltä sisimmässä tuntuu. Pelkään että poikaystäväni on alkanut ottaa minut itsestäänselvyytenä, asumme yhdessä joten näemme tietenkin päivittäin. Jossain vaiheessa hän vietti paljon aikaansa kavereidensa kanssa ja aloin kyselemään onko hän minuun kyllästynyt, tiedän että kaikki on omaa kuvitelmaani, hänkään ei ymmärrä mistä keksin tällaisia ajatuksia..en tiedä onko kyse suhteen muuttumisesta arkipäiväiseksi kun ensihuuma on ohi. Kaikki on ollut niin täydellistä kun toinen on tähän asti ollut koko ajan kimpussa, lähetellyt helliä viestejä yms.Yhtäkkiä tuntuu hylätyltä ja pettyneeltä..onko kellään samankaltaisia kokemuksia, onko tämä vain suhteen arkea?!
Ihan tuntuu samalta kuin edellisesta kirjoittajasta. Meillakin oli alussa niin etta mies soitteli jatkuvasti ja lahetteli ihania viesteja, osteli lahjoa ym. ja keksi kivoja yllatyksia. Nyt ovat asiat muuttuneet toisinpain. Mina olen se joka yritan pitaa suhdetta edes jotenkin hengissa. Viikot asutaan erillaan ja nykyaan viikonlopuistakaan en voi olla varma tavataanko ollenkaan. Minustakin tuntuu etta minua pidetaan joko liian itsestaanselvana tai sitten mies on kyllastynyt. Olen sanonut usein rakastavani hanta ja haluavani yhteista elamaa, mutta han uhkailee nykyaan jatkuvasti erolla, jos tulee pieniakin ristiriitoja. En myoskaan osaa odottaa tarpeeksi, jos hanesta ei moneen paivaan kuulu mitaan yritan itse ottaa yhteytta tai lahetella viesteja. Han on sanonut etta ei ole minua koskaan pettanyt enka minakaan hanta, mutta jotain kuitenkin on mita en ymmarra ollenkaan, kun han ei sano suoraan... Mita teen kun en kauaa jaksa tallaista tilannetta, kun han ei edes halua keskustella kanssani, vaikka aikaisemmin pystyimme puhumaan kaikista asioista ja paljon??
Ehka tyostressikin on osasyyna, mutta eiko vapaa-aika pitaisi sitten kayttaa rentoutumiseen ja yhteiseen mukavaan tekemiseen eika riitelyyn tai valinpitamattomyyteen? Ikavoin hanta jatkuvasti, koska joudun olemaan niin paljon nykyaan yksin. Alussa olimme tiiviisti yhdessa, nyt han tuntuu valttelevan minua ja sanoo ettei hanella ole aikaa seurusteluun. - ...
liikaa yksin kirjoitti:
Ihan tuntuu samalta kuin edellisesta kirjoittajasta. Meillakin oli alussa niin etta mies soitteli jatkuvasti ja lahetteli ihania viesteja, osteli lahjoa ym. ja keksi kivoja yllatyksia. Nyt ovat asiat muuttuneet toisinpain. Mina olen se joka yritan pitaa suhdetta edes jotenkin hengissa. Viikot asutaan erillaan ja nykyaan viikonlopuistakaan en voi olla varma tavataanko ollenkaan. Minustakin tuntuu etta minua pidetaan joko liian itsestaanselvana tai sitten mies on kyllastynyt. Olen sanonut usein rakastavani hanta ja haluavani yhteista elamaa, mutta han uhkailee nykyaan jatkuvasti erolla, jos tulee pieniakin ristiriitoja. En myoskaan osaa odottaa tarpeeksi, jos hanesta ei moneen paivaan kuulu mitaan yritan itse ottaa yhteytta tai lahetella viesteja. Han on sanonut etta ei ole minua koskaan pettanyt enka minakaan hanta, mutta jotain kuitenkin on mita en ymmarra ollenkaan, kun han ei sano suoraan... Mita teen kun en kauaa jaksa tallaista tilannetta, kun han ei edes halua keskustella kanssani, vaikka aikaisemmin pystyimme puhumaan kaikista asioista ja paljon??
Ehka tyostressikin on osasyyna, mutta eiko vapaa-aika pitaisi sitten kayttaa rentoutumiseen ja yhteiseen mukavaan tekemiseen eika riitelyyn tai valinpitamattomyyteen? Ikavoin hanta jatkuvasti, koska joudun olemaan niin paljon nykyaan yksin. Alussa olimme tiiviisti yhdessa, nyt han tuntuu valttelevan minua ja sanoo ettei hanella ole aikaa seurusteluun....taas kyse ei ole siitä etteikö mielenkiintoa toista kohtaan enää olisi, tiedän myös että oma aikaansaamattomuuteni joissain asioissa ärsyttää miestäni esim. koulun jälkeen en yleensä jaksa tehdä muuta kuin nukkua, olen jatkuvasti väsynyt eikä huvita soittaa kavereille että lähtisi käymään jossain. Tällaista tapahtuu kausittain, saatan käydä koulussa ja maata kotona kunnes voin henkisesti ja fyysisesti niin pahoin että asialle täytyy tehdä jotain..poikaystävä oli vähän aikaa sitten monta päivää kummallinen, ei puhunut minulle, oli ärtynyt; viimein hän myönsi että tekemättömyyteni ärsyttää häntä(itse hyvin liikunnallinen ja aikaansaava) keskusteltiin asiasta ja tilanne korjaantui. Tiedän että hän rakastaa minua(suunnittelee yhteistä tulevaisuutta; muuttoa muualle, myöh.yhteisiä lapsia, yhteisiä matkoja yms.). Hän ei itse näe tilanteessa mitään ihmeellistä. En tiedä olenko todella liian huomionkipeä vai enkö ymmärrä sitä tosiasiaa että suhde vain muuttuu ajan mittaan arkiseksi?!? Nauramme yhdessä,seksi sujuu tod.hyvin yms. kaipaisin vain enemmän hellimistä, helliä sanoja, huomiota..jos sanon siitä, tilanne korjaantuu vähäksi aikaa, en tiedä onko "vaiva" yksinkertaisesti miesten/miehen perusluonteessa joka ei tarkoita mitään, minulla se ainakin latistaa tunteita kummasti! Meillä on myös se että mies ei kestä riitelyä ollenkaan. Itse olen kotona tottunut riitelyyn ja äänen korottamiseen, tuntuu välillä todella turhauttavalta kun täytyy hillitä itseään ja yrittää aina keskustella "kuin aikuiset ihmiset". Mies ei kestä yhtään vaan lähtee pois tai hermostuu todenteolla(erittäin lyhyt pinna), viimeksi riideltiin aivan typerästä asiasta, hän alkoi itkemään, sanoi että jättää minut ettei tarvitse kuunnella tällaista huutoa, tosin sanoi heti tilanteen rauhoituttua ettei tarkoittanut mitään mitä sanoi..minusta riitely silloin tällöin kuuluu suhteeseen.Ennen emme tapelleet koskaan, nyt kummallakin on stressiä koulusta, raha-asioista tms. en tiedä johtuuko tämä kaikki vain stressistä, toivottavasti...
- neuvoja
Aivan samantyyppistä täältä. Täydellisen varma keino menettää poikaystäväsi, on vaatia, että kaikki aika ollaan yhdessä. Siihen tukehtuu, ihmisellä pitää olla tilaa hengittää. Sinä käyt koulua, mitä jos hän ei haluaisi olla erossa sitä aikaa, ahdistaisiko. Luulen, että poikaystäväsi kertoo lähdöistään siksi viimetipassa, että muuten siitä seuraisi pyytelyä ja ruikutusta. Ellet pian hanki myös omaa elämää, poikaystäväsi jättää sinut.
- jannamarian
Olin suhteen alussa ihan samanlainen. Pikkuhiljaa tajusin, että ei se ole oikein. Nyt mies on sellainen. Ei ole kivaa. Tiedän myös miltä susta tuntuu...Onko sulla sellaisia kahvittelukavereita? Pyydä niitä teille...silloinkin kun jätkä on siellä....kuulostaa hiukan oudolta,mutta mulla se toimi. Jotenkin oudosti....Kokeile. ja tsemppiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6427882Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4362157Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2272065- 1431648
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511220Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251192Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951063Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65827Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6709Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54696