Pitkä parisuhde päätökseen

Eli siis nyt tuli pitkä parisuhde päätökseen, jossa käytännössä kasvoimme yhdessä aikuisiksi. Aloitimme seurustelun n. 9v sitten, ollessamme molemmat nuoria. Hän oli 15v ja minä 17. Meillä meni oikeastaan koko suhteen ajan todella hyvin, ei ollut pahempia riitoja koko aikana ja tulimme loistavasti toimeen. Myös intohimoa ja seksiä (todella hyvää seksiä) oli aivan suhteen viimeiseen päivään asti. Selvisimme yhdessä monesta vastoinkäymisestä ja kasvoimme aikuisiksi. Meillä oli yhteiset suunnitelmat ja tulevaisuus maalattiin yhdessä molemmille sopivaksi ja se miellytti molempia.

Sitten alkoi tulla oikeastaan peruuttamattomia ongelmia, ehkä pahin oli se että ongelmia oli molemmilla samaan aikaan. Toinen oli ajanut itsensä burnoutin partaalle ja minun ongelmat liittyivät koulusta valmistumisen jälkeen, kun en heti työllistynytkään.

Eräänä päivänä hän vain ilmoitti, että on paha olla, päätettiin kuitenkin yrittää vielä hetki. Ei kuitenkaan puhuttu taustoista yhtään, koska olin juuri lähdössä junalle ja reissuun. Reissun jälkeen tuo keskustelu loi epävarmuutta suhteeseen ja se heijastui koko eloon. Oltiin kuitenkin muka niin kiireisiä, että ei ehditty/haluttu keskustella asiasta, joten 2kk myöhemmin sanoi taas että on paha olla ja purettiin samalla kihlaus (toisen yksimielisestä päätöksestä).

Siinä sitten 3 vk meni, että ei asuttu saman katon alla, mutta oltiin kuitenkin tekemisissä, keskusteltiin kerrankin jne. ei tosin kovin hyvässä hengessä, koska minulle tuo kihlauksen purku tuli todella puun takaa ja asiasta ei edes keskusteltu. Päätettiin kuitenkin, koska olimme irtisanoneet ennen ilmoitusta asunnomme ja hankkineet uuden tilalle, että uudessa asunnossa ja ympäristössä yritetään uudelleen - vaikka toiselta tuli, että en jaksa heti yrittää "täysillä".

Asuttiin taas 3 vk saman katon alla ja molempien mielestä meillä meni jo paremmin. Mutta sitten taas tultiin ilmoitusluontoisesti ilmoittamaan, että tämä oli tässä.

Puhuu kuitenkin, kuinka olin täydellinen jne. Mutta burnoutin aikana tunteet jotenkin kuolleet ja haluaa oppia rakastamaan itseään uudelleen. Koska oltiin nuoria ja molemmilla käytänössä ensimmäinen ns. vakavampi suhde, niin ilmoitti myös haluavansa katsoa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. On myös puhunut, että aina on mahdollisuus palata yhteen jos ei pystykään elämään ilman toista, minusta tuo kuulostaa vain ns. takaportin jättämiseltä auki ja aika raukkamaiselta. Suorastaan itselleen valehtelulta, että tämä (jättäjän päätös) ei ole lopullista ja oman tuskan keventämiseltä.