Hei.
Missä menee flirttailun raja niin, että se on vielä ihan ok? :)
Olin työkaveriporukalla ulkona, tapasin hauskan miehen, joka seurustelee (tämä tehtiin heti selväksi, minäkin tein. Olen avoliitossa.). Rupattelimme niitä näitä, ja nyt olemme jutustelleet myös facebookissa ihan kaverillisia juttuja. Baarissa silloin en lähtenyt hänen kanssaan tanssimaan tai drinkille, puhuimme että vaikkei se pettämistä olisikaan niin ihan fiksua pitää rajat.
Hän on useaan kertaan kehunut ulkonäköäni ja sitä miten vaikutan mukavalta. Olin kuulemma mieleenpainuva nainen. Hänkin vaikuttaa varsin kivalta ihmiseltä, flirtti lentää puolin ja toisin ja viestittelyn jälkeen on iloinen olo, vähän niinkuin silloin joskus kun ihastui johonkin... Kummallakaan ei ole tarkoitus pettää tai muuta, mutta kuitenkin selvästi pidämme toisistamme.
Onko tämä tuomittavaa? Monesti sanotaan, että sellainen asia, mitä ei haluaisi puolisonsa näkevän, on ehkä pettämistä. Jos mieheni kuulisi, hän varmaan lahtaisi minut ja miehen; hän on koko suhteemme ajan ollut sairaalloisen mustasukkainen ja kieltänyt minulta jopa miespuoliset ystävät. En koe, että tässä viestittelyssämme on ollut mitään pahaa, enkä halua tietenkään mieheni mieltä pahoittaa... Ja uskoisin, että ainakin tuollaisena etäystävänä tuo tapaamani mies on ihan mukava, en halua alkaa häntä tapailemaan tai mitään vaikka hänen juttunsa imartelevatkin toki.
Voih, pitkä vuodatus, olen vain päästäni sekaisin.. olenko mennyt liian pitkälle vai onko tämä normaalia? Viestittelyäni ja kaverisuhteitani miehiin on vahdittu niin kauan, että raja on jo hyvin hämärä, tuntuu etten voi jutellakaan kenellekään ilman että miehestäni se on pettämistä.
Missä menee flirttailun raja niin, että se on vielä ihan ok? :)
Olin työkaveriporukalla ulkona, tapasin hauskan miehen, joka seurustelee (tämä tehtiin heti selväksi, minäkin tein. Olen avoliitossa.). Rupattelimme niitä näitä, ja nyt olemme jutustelleet myös facebookissa ihan kaverillisia juttuja. Baarissa silloin en lähtenyt hänen kanssaan tanssimaan tai drinkille, puhuimme että vaikkei se pettämistä olisikaan niin ihan fiksua pitää rajat.
Hän on useaan kertaan kehunut ulkonäköäni ja sitä miten vaikutan mukavalta. Olin kuulemma mieleenpainuva nainen. Hänkin vaikuttaa varsin kivalta ihmiseltä, flirtti lentää puolin ja toisin ja viestittelyn jälkeen on iloinen olo, vähän niinkuin silloin joskus kun ihastui johonkin... Kummallakaan ei ole tarkoitus pettää tai muuta, mutta kuitenkin selvästi pidämme toisistamme.
Onko tämä tuomittavaa? Monesti sanotaan, että sellainen asia, mitä ei haluaisi puolisonsa näkevän, on ehkä pettämistä. Jos mieheni kuulisi, hän varmaan lahtaisi minut ja miehen; hän on koko suhteemme ajan ollut sairaalloisen mustasukkainen ja kieltänyt minulta jopa miespuoliset ystävät. En koe, että tässä viestittelyssämme on ollut mitään pahaa, enkä halua tietenkään mieheni mieltä pahoittaa... Ja uskoisin, että ainakin tuollaisena etäystävänä tuo tapaamani mies on ihan mukava, en halua alkaa häntä tapailemaan tai mitään vaikka hänen juttunsa imartelevatkin toki.
Voih, pitkä vuodatus, olen vain päästäni sekaisin.. olenko mennyt liian pitkälle vai onko tämä normaalia? Viestittelyäni ja kaverisuhteitani miehiin on vahdittu niin kauan, että raja on jo hyvin hämärä, tuntuu etten voi jutellakaan kenellekään ilman että miehestäni se on pettämistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan normaalilta hauskan pidolta toi minusta kuulosti.
Jos toi on pettämistä: niin sit olen minäkin syyllistynyt siihen usein.
Sun miehesi vaan on sairaanloisen mustasukkainen tosiaan,
jos noin sua vahtii.
Kai sun miehelläsikin on naispuolisia ystäviä.
Pitäisi hänenkin ymmärtää; et sulla on myös omia ystäviä olemassa.
Ystävien salaaminen mua ehkä jo hermostuttais;
et mitä salataan lopultakin, jos pitää piilossa niitä ystäviään.
Ei kommunikoi vapaasti ystäviensä kanssa.
Minä en kestäisi et epäillään syyttä suotta....
vaikka toisaalta nyt en menis itsestäni takuuseen.....
miten vainoharhainen lopulta tulen vielä itse olemaan.
Aina tätä samaa pas*kaa. Keksi parempia tarinoita tai häivy.
kiitos JeeJee asiallisesta vastauksesta, ihan tosissani tätä asiaa mietin.. :) Muitakin kommentteja saa laittaa... Mieluiten fiksuja sellaisia...
Tuollainen tulee johtamaan yhä syvempään lähentymiseen. Sillä tavalla se on pettämisen esiaste ja kielii ongelmista omassa suhteessa.
Tuntuisiko hyvältä, jos oma puoliso flirttailisi noin ja miettisi tuollaisia asioita?
Tuo on ihan totta, ja olen sitä paljon miettinyt. Ja tiedostan itsekin että tuo huomio tuntuu minusta hyvältä, koska olen suhteessamme jatkuvasti yksin ja entiset kaverisuhteeni ystävämiehiin ovat jääneet mustasukkaisuuden vuoksi. Siksi olenkin kahden vaiheilla, tekeekö tällainen pieni "ihastuspiristys" vain hyvää välillä jos ja kun se ei johda mihinkään. :) On ollut oikeastaan hyväksi ihan vaan keskustella parisuhteistamme tämän miehen kanssa, asiallisesti... Tuntuu että hän ymmärtää minua. Petollista ehkä, mutta joskus on ihan hyvä rupatella suhteestaan jonkun muunkin kanssa kuin toisen osapuolen, nyt se sattui vaan olemaan tämä tuttavuus.
Tunnen kyllä että se on jollain tavalla väärin, mutta toisaalta taas en ole ajatellut sitä pettämisenä, mukavana rupatteluna josta jää hyvä fiilis.
Turhaan sinä mitään täältä kyselet. Jos miehesi on liian mustasukkainen, jätä se. Et sallisi omaa käytöstäsi mieheltäsi, joten tiedät kysymättäkin tekeväsi väärin. Tosin on inhimillinen heikkous sallia itselleen sellaista, mitä ei sallisi kumppanilleen. Mutta ei se silti viatonta siitä tee.
Oi voi. Selvästikin saat jotain sellaista tuolta toiselta mieheltä, mitä et ainakaan juuri nyt saa avomieheltäsi. Tuossa on se vaara, että ihastut syvemmin ja kohta alatkin jo näkemään nykyisen miehesi viat ja hetken päästä ehkä jo ne kasvavat siihin mittaluokkaan, että enää haluakaan jatkaa hänen kanssaan vaan edetä uuteen ihmissuhteeseen.
En sitä sano, etteikö joskus ulkopuolinen avaa silmät ja näkee mitä oikeasti haluaa suhteeltaan. Millaisen suhteen tahtoo. Joskus havahtuu tajuamaan, että elää sellaisessa suhteessa jossa ei saa sitä mitä haluaa ja on tyytynyt johonkin. Kannattaa nyt kuitenkin vetää jäitä hattuun ajoissa, jos todella et halua päästää tuota toista miestä enempää päähäsi kummittelemaan.
Ratikka tuossa aika hyvin sulle jo kirjoittikin.
Siis haloo ihan tosi,
onko toisen miehen kanssa puhuminen ja pieni flirtti jo uskottomuutta? Voi ei!
Kai se petos sentään vähän enemmän tarvitsee fyysistäkin kosketusta?
Eivät edes tanssineet yhdessä, näin ainakin neitonen* kertoi...
Käsittääkseni eivät ole edes koskettaneet toisiaan ja te jo puhutte petoksesta....
Jos noi tapaamiset jatkuu kahdenkeskisenä... esim. etukäteen sovituilla treffeillä jossain...liikutaan jo heikoilla jäillä.
Silloinhan leikitään jo todella tulella...eikä ole todellakaan järkevää tapailla jos oikeesti tunnette vetoa toisiinne.
Siitä ei ole enää pitkään matkaa petokseen...
Mut ihan asiana: pieni flirtti joskus pelastaa koko päivän.
Sille vaan on oltava selvät rajat.......
miten rohkeaan leikkiin yleensä ryhtyy....
ja varatun täytyy tietää myös milloin lyö jarrut pohjaan ja pakittaa.
Jos ei osaa leikin sääntöjä:...paras jättää flirttiin vastauskin;
pelkän hymyn asteelle.
Tuossa suurin ongelma on miehesi mustasukkaisuus ja sinun salailusi. Minulla on kokemusta nuoruudesta tuollaisesta miehen mustasukkaisuudesta (pahemmastakin) suhteessa exän kanssa. Jos miehesi käyttäytyisi normaalisti ja sallisi miesten kanssa kommunikoinnin ja miespuoliset kaverisi, joihin hän tutustuisi itsekin, ja joiden kanssa voisitte mennä vaikka porukalla (miehesi olisi mukana) ulos, tilanne normalisoituisi. Nyt on se vaara, että alat tuntea tätä "salaista" ystävääsi kohtaan enemmän ja syvempiä tunteita, koska joudut salailemaan sinänsä viatonta ystävyyttänne. Sinusta voi tulla ystävä-miehen suhteen "kaappijuoppo" eli kaappi-ihastuja, hänestä voi tulla pelastus, johon tukeudut salassa ja alat tuntea ihastusta kiellettyä, mutta sinänsä hyvää ihmistä kohtaan, koska tilanteessa on ristiriita, jota et voi käsittää.
Koska et sovi salaisia tapaamisia, ettekä viesteissäkään ilmeisesti ns. petä henkisesti, minusta et ole tehnyt mitään väärää. Mutta tilanne voi muuttua, jos et pidä varaasi. Ja juuri avomiehesi käytöksen vuoksi tai myötävaikutuksella, valitettavasti.
Jos kumppaniltaan joutuu jotain salaamaan, on mennyt liian pitkälle. Sinänsä ei ole väärin, jos on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, mutta jos yhteydenpidon luonne on sellainen, että sitä joutuu pimittämään kumppaniltaan, on astunut rajan yli.
Mielestäni olet mennyt liian pitkälle ja suosittelisin ottamaan askeleen taaksepäin ennen kuin tilanne ajautuu liian pitkälle. Kuten itsekin tiedostat, miehesi mustasukkaisuus ja vahtiminen on vääristänyt kykyäsi nähdä tilannetta normaalisti. Se ei ole tervettä ja oiva esimerkki siitä, miten toista ihmistä kontrolloimalla ei saa kuin pahaa aikaiseksi. Jo se, että kyselet asiasta täällä, kertoo sen että tiedät sisimmässäsi menneesi liian pitkälle, joten vastaus on suoraan edessäsi, sinun täytyy vain "nähdä" se.