Naiset pitävät kaveripoikia varalla, jos nykyinen suhde kariutuu

En ymmärrä miten joku alistuu tuohon odottamiseen.
Jos mä en ole miehen ykkösvaihtoehto sillä hetkellä, niin se on hasta la vista siinä vaiheessa. Ei mulle sanota, että "kultsi, mä tsekkaan tän toisen jutun eka ja sit jos se ei toimi, ni kattellaan..."
Kauanko sitä sit ihmiset odottaa? Vuosia?!
Että voi olla typerää touhua, roikottajalta ja roikkujalta, oli ne sitten miehiä tai naisia.

Siis hetkinen, etkös sinäkin pimppis ole harrastanut sarjadeittailua?

Vai onko tämäkin jotain naisen logiikkaa...että vasta tietyssä vaiheessa "ykkösvaihtoehto-sääntö" alkaakin päteä?

Ilmeisesti aika harva odottaa tai "jonottaa" ketään, koska kyse lienee aika tasokkaista miehistä ja naisista, jotka kyllä saavat laatuseuraa.

Elävät elämäänsä, ja jos ero tulee, alkaa mahdollisesti se varapoikaystävän tai -tyttöystävän piiritys.

Eikös tämä ole jees uutinen miesnäkökulmasta? Jos se kaverisektori kyrpii niin sieltä voi vielä nousta.

Minä kiinnyin omaan kaveripoikaani vaikka hän ei ole unelmieni mies, mutta en halua hänestä luopuakaan, koska hänessä on paljon sitä sisäistä hyvää, mitä ei muissa miehissä ole. Tämä kaverirakas on sellainen, jota kukaan muu ei voisi korvata.

Toivottavasti nuo naiset päätyvät petetyiksi, ja se selviäisi niille vasta kun ovat saaneet tippurin tai herpeksen. Sitten kun ne juoksevat itkemään varapoikakaverin luokse, sillä olisi jo nainen, eikä välittäisi paskaakaan tästä TippuriTiinasta.

Minulle kaverit ovat kyllä puhtaasti kavereita jotka eivät kiinnosta siinä mielessä, eivätkä mitään varavaihtoehtoja. Siis tietty poislukien ne kaveripojat, jotka ovat pelkkiä kavereita omasta toivomuksestaan, heissä on kyllä useampikin sellainen jonka ottaisin ilman muuta koska vaan - mutta se että he ovat vain kavereita taas johtuu kyseisten miesten omasta päätöksestä, ei minun, joten se ei oikeastaan tähän liitykään.

Näin on ollut ennenkin. Luin kirjan Catherine Marshall: Christy. Siinä kirjassa eletään 1900-luvun alussa Appalakkien vuoristokylässä. Siellä vuoristossa oli paljon noita kakkosmiehiä, jotka olivat heti tulemassa aviomiehen paikalle, jos sille jotain kävi. Ja joskus se kakkosmies järjesti "jotain käymään."
Eli ei ole mikään uusi ilmiö nuo kakkosmiehet.

Ei mee nallekarkit nyt tasan.
Joillakin jonossa odottaa seuraavia kumppaneita varalla ettei vaan varmasti jää ikinä yksin ja toiset on taas yksin netissä sinkut-palstalla.
Ihmettelen kyllä niitä jotka jaksaa jonottaa. Miten se on edes mahdollista?
Eikä ole kyllä kaikki muumitkaan laaksossa noilla jotka pitävät varamiehiä- ja -naisia. Ei mitään käsitystä luottamuksellisesta suhteesta ja toiveesta olla ikuisesti yhdessä.

Sellaista se on, elämä.

Itsellä kymmeniä varattuja kaikista naisista. Kaksi exieni bestiksiä. [olen paha ja kauhea]

Ruisrockissa tässä vuosien sisällä tapasin naisen bajamajojen luona, sanoi vaan, mennäänkö? Pikaiset panot siellä tätä helmeä mallia. Ja kaikki lastit sisään.
Pelottava miehensä siellä huutelee ja osoittaa muille yli?, normi?, ali-miehisyyttään. Kalju ja bodattu eskimopuikko. Tämä nainen sai sen rauhalliseksi, mun spermat valuu mihin, mietin.

Sillä reissulla kolmessa yössä 4 naista tuli naitua. Kaverini ei vaan onnistunut kertaakaan.

Tänä vuonna keksii valheita ja ei halua tsennaa meitsiä.

Menee valehtelemaan. menettää sillä mut ja 6vuoden ystävyytemme.

Eli minä, ei kaveripoikani.

Kaveruus. Se on homoille.

Jokainen ytmi on riski toisten parisuhteille. Näillä sarjanussijoilla ei ole juurikaan moraalia ja velvoitteita ajatella mitä heidän toiminnastaan seuraa muille. Mikä psykologinen oireryhmä? Se on sääli että moni uhraa parisuhteensa sillä ettei hankkiudu eroon näistä uhkista tai edes tutustuttaa naisensa panomieheen.

Laadukkailla ytmeillä on varanaisia tiskin alla joiden status on miehelle "kaveri" kunnes tulee pahoja vastoinkäymisiä ytmille nykyisen muijan kanssa jolloin kipinöinti passelin varanaisen kanssa sopii aloitella. Ytmin kumppanin tulee jatkuvasti panostaa itseensä jottei jäisi "asemalle" kun kt-miesten kumppanit pitää crockseja ja verkkareita korkokenkien ja minihameen sijasta joita ytmien naisilla näkeekin.

EI kukaan ytmi tätä paljasta vaan on hyvää pataa naiskaveriensa kanssa kunnes Titanic alkaa lähestyä jäävuorta.

Ettekö te naiset ihmettele miksi laadukkaat miehet eivät räydy sinkkuina vaan swappaavat naisen toiseen? Tässä on kyse siitä ytmin taustatutkimuksesta jolla ytmi valkkaa jo seuraavan naisen.

Kt-miehet eronsa jälkeen ovat pitkiäkin aikoja baarien ja nettideittien vaihtelevan tarjonnan armoilla naisen suhteen.

At-miehet yrittävät kipinöidä sille ensimmäiselle.

Mikä ihme noita miehiä oikein vetää kiinnostumaan ja roikkumaan juuri noissa varatuissa naisissa vuosikausia? Olisi varmasti vapaitakin naisia tarjolla, mutta kun ei semmoinen kelpaa, vaan pitää välttämättä haluta jotain toisen omaa.

Nainen - pitää kiinni edellisestä oksasta, kurottaessaan seuraavaan.

Älä koskaan suostu olemaan kumpikaan näistä miehistä.

Tuollaisen naisen heikko kohta on siinä, että se tuntee sietämätöntä addiktiota kulliin, ja sen pitää saada pitää mahdollisimman monta sellaista lähettyvillään.

Samall tuo on sitä, että se opettaa miehestään aisuria.

Olen joskus ollut tilanteessa, kun nainen on pitänyt minua "kaverina" mutta vähäsen asteittain kertonut, että hänellä on meneillään sutinaa.

Siinä sitten eräänä iltana istuskelimme, minä ja tämän mies/miesehdokas. Nainen tarjoili tupakkaa minulle, katoili kanssa polttamaan sitä, piti seuraa ja aina jos mies koitti koskea tai lähennellä, nainen torjui tämän.

Siinä tyypillinen koulutus, jossa nainen näyttää että toinen mies on kaveri, mutta myös se uros jonka kanssa parittelu todellisuudessa aina hoidetaan. Samalla tätä omaa miestä koulutetaan ymmärtämään että hänen tehävänä on vain elättäminen ja ajoittainen pääsy vaginalle.

Tunnelma oli aika ikimuistoinen, ja totesin että kiitos, mutta ei kiitos.

Luulin näitä kaveripoika juttuja tarinoiksi, joita sattuu vain muille. Sattumalta selvisi, että olen "yksi tytöistä"... heh heh... Eli nainen jakoi sänkynsä auliisti muille miehille (yhden yön jutut vakkaripanot) mutta hädin tuskin antoi "kaveripoikansa" koskettaa eli ei edes sormella saanut hipaista. Salasi tiukasti muut panonsa mutta ainahan se julki tulee... Keskustelut ja muut illanvietot toimivat hyvin meidän välillä erittäin hyvin ja hauskaa oli. No.. se ns. "kaveruus" on nyt historiaa ja naurattaa vain itseä koko juttu. Mutta onhan nyt yksi kokemus elämässä taas koettuna...

Kyllä varajännämies pitää olla jos oma jännämies ei ole tarpeeksi jännä.

Naiset ovat todellakin julmia. Parempi kun pystyis unohtamaan naiset kokonaan.