Yllättävää, että avioeron hetkellä kinastellaan, kuka SAA lapset ja kuka SAA tavata heitä milloinkin ja minkäkin aikaa. Miksei väitellä siitä, kuka JOUTUU hyysäämään tenavia ja kuka JOUTUU viettämään heidän kanssaan minkäkin aikaa? Ei kai vaippa-, uhma-, murros- ja 'mitä niitä kamalia ikiä nyt onkaan' -kakaroiden seura mitään herkkua ole!
Erotilanne ja lapset
Antsu
4952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sääliksi käy Antsu parkaa! Hänellä ei ole lapsia, joita rakastaa! Jos lapsia on siunaantunut, ei arkielämän pikkukiusat merkitse mitään sen yhteyden vastapainona, mikä lapseen on.
JOS Antsulla on lapsia, sääliksi käy heitä! Mitä pahaa raukat ovat tehneet saadessaan isäkseen tunteettoman pöhkön!
Niitä tunteettomia pöhkönyt nyt sattua maailma olemaan pullollaan. Onneksi en ole tehnyt lapsia nuorena, nyt vasta kun olemme nähneet maailmaa olisi lasten aika. Lapsilla tulee olla biologinen isä ja äiti. Ottakaa mallia ja tehkää lapset aikuisina kun aikuistutte, ei tarvitse erottaa lapsia vanhemmistaan.
Siis sääliä tarjolla? Ensisijaisesti minulle, mutta jos lapsia on, niin sitten heille. Kätevää tuo sääli: näennäistä myötätuntoa, jonka antaminen ei edes maksa mitään!
Joudun tuottamaan pettymyksen: minulla on lapsia, mutta koska en ole edelleenkään eronnut heidän äidistään, koko avaukseni on tapauksessani puhdasta hypoteesia. Mutta koska olen 'tunteeton pöhkö', ehkä suosittelisit minun eroavan - lasteni hyvinvoinnin vuoksi? Perustele kantasi myös älykkäälle esikoiselleni, tunteikkaalle tyttärelleni ja valoisalle kuopukselleni - ja tietysti uskolliselle aviopuolisolleni. Jos ihminen on kaltaiseni tunteeton pöhkö, hänen ei anneta adoptoida, mutta biologinen isyys on mahdollinen. Julma maailma!
Totta puhut ja adoptiosysteemi on muutenkin tosi merkillinen ikärajoineen ymym. Ei biologiselle vanhemuudellekaan aseteta ikärajoja, miksi adoptiovanhemmiksi haluavia sitten holhotaan tällä tavalla, ettei omilla aivoilla saa ajatella...